Kun lapsi ei suostu syömään tarjottua ruokaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko sen lapsen ottaa kotona mukaan ruokalistojen suunnitteluun, mielipiteen kuulemiseen, kaupassa käyntiin ja ruokien valmistukseen?  Tietysti lapsen ikään sopivalla tavalla.

Voi toki, mutta entäs ne lapset jotka suostuu syömään tyyliin 4 eri ruokaa ja ei mitään muuta?

Ei ole lapsen tehtävä päättää perheen ruokailusta. Se on vanhempien homma. Lapselle se vastuu ei kuulu.

Eiköhän jokainen tiedä lapsensa lempparit ja niitä sitten tarjotaan sopivassa määrin ihan ilman osallistumistakin.

Tee nyt se, mitä sinun olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin. Tarjoat erilaisia ruokia, makuja, jotta lapsi tottuu niihin. Jos joku ei oikein kelpaa mitenkään, niin sotke sitä pieni määrä muuhun ruokaan, jolloin "siedätysperiaatteella" ujutat sen lapsen makupalettiin. (Kyllä, vielä aikuisena tällä tekniikalla opettelin syömään kokojyvä- ja ruispastaa, jotka eivät suoraltakädeltä tuntuneet yhtä hyviltä makuvaihtoehdoilta kuin tavallinen pasta. Keitin siis puolet normalia ja puolet noita uusia lajeja. Lopulta vain uusia, ja se entinen normaali ei enää edes kiinnosta.)  Hyvä keino myös se, että "kaikkea on maistettava edes vähän". Toimii samoin kuin sekoittelu.

Tältä välttyy sillä, että niin pian kuin mahdollista, tarjoilee eri makuja maisteltavaksi (yllä mainituilla periaatteilla jos ei muuten kelpaa) sitkeästi, eikä vain niitä, jotka luontevasti istuu lapselle.  Yksi syy voi olla myös se, että jotakin on hankala syödä, jolloin vanhemman pitäisi pyrkiä aktiivisesti vähän jelppimään.

(Omalta kohdalta lapsuudesta muistan kaalikääryleet joiden kaali ei ole ihan helpointa, silloin kun on vielä tylpät hampaat ja niitä leukoja ja kieltäkään ei osaa niin helposti käytellä pienen suun pienissä tiloissa. Samoin liha ei ole kivaa, jos se ei ole riittävän pieninä paloina.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko sen lapsen ottaa kotona mukaan ruokalistojen suunnitteluun, mielipiteen kuulemiseen, kaupassa käyntiin ja ruokien valmistukseen?  Tietysti lapsen ikään sopivalla tavalla.

Voi toki, mutta entäs ne lapset jotka suostuu syömään tyyliin 4 eri ruokaa ja ei mitään muuta?

Ei ole lapsen tehtävä päättää perheen ruokailusta. Se on vanhempien homma. Lapselle se vastuu ei kuulu.

Eiköhän jokainen tiedä lapsensa lempparit ja niitä sitten tarjotaan sopivassa määrin ihan ilman osallistumistakin.

Tee nyt se, mitä sinun olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin. Tarjoat erilaisia ruokia, makuja, jotta lapsi tottuu niihin. Jos joku ei oikein kelpaa mitenkään, niin sotke sitä pieni määrä muuhun ruokaan, jolloin "siedätysperiaatteella" ujutat sen lapsen makupalettiin. (Kyllä, vielä aikuisena tällä tekniikalla opettelin syömään kokojyvä- ja ruispastaa, jotka eivät suoraltakädeltä tuntuneet yhtä hyviltä makuvaihtoehdoilta kuin tavallinen pasta. Keitin siis puolet normalia ja puolet noita uusia lajeja. Lopulta vain uusia, ja se entinen normaali ei enää edes kiinnosta.)  Hyvä keino myös se, että "kaikkea on maistettava edes vähän". Toimii samoin kuin sekoittelu.

Tältä välttyy sillä, että niin pian kuin mahdollista, tarjoilee eri makuja maisteltavaksi (yllä mainituilla periaatteilla jos ei muuten kelpaa) sitkeästi, eikä vain niitä, jotka luontevasti istuu lapselle.  Yksi syy voi olla myös se, että jotakin on hankala syödä, jolloin vanhemman pitäisi pyrkiä aktiivisesti vähän jelppimään.

(Omalta kohdalta lapsuudesta muistan kaalikääryleet joiden kaali ei ole ihan helpointa, silloin kun on vielä tylpät hampaat ja niitä leukoja ja kieltäkään ei osaa niin helposti käytellä pienen suun pienissä tiloissa. Samoin liha ei ole kivaa, jos se ei ole riittävän pieninä paloina.)

Ei minulla ole varaa tuollaiseen, eksperttien arvion mukaan meidän perheelle ei tule antaa edes laissa määrättyä vähimmäismäärää, se ei kuulemma edistäisi meidän perheen hyvinvointia.

Eikä niiden lasten kanssa toimita kyllä siellä toista sataa tonnia vuodessa maksavassa hoidossakaan, siellä saavat olla nälässä jos ei ruoka kelpaa, kotona ei saa toimia noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko sen lapsen ottaa kotona mukaan ruokalistojen suunnitteluun, mielipiteen kuulemiseen, kaupassa käyntiin ja ruokien valmistukseen?  Tietysti lapsen ikään sopivalla tavalla.

Voi toki, mutta entäs ne lapset jotka suostuu syömään tyyliin 4 eri ruokaa ja ei mitään muuta?

Ei ole lapsen tehtävä päättää perheen ruokailusta. Se on vanhempien homma. Lapselle se vastuu ei kuulu.

Eiköhän jokainen tiedä lapsensa lempparit ja niitä sitten tarjotaan sopivassa määrin ihan ilman osallistumistakin.

Tee nyt se, mitä sinun olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin. Tarjoat erilaisia ruokia, makuja, jotta lapsi tottuu niihin. Jos joku ei oikein kelpaa mitenkään, niin sotke sitä pieni määrä muuhun ruokaan, jolloin "siedätysperiaatteella" ujutat sen lapsen makupalettiin. (Kyllä, vielä aikuisena tällä tekniikalla opettelin syömään kokojyvä- ja ruispastaa, jotka eivät suoraltakädeltä tuntuneet yhtä hyviltä makuvaihtoehdoilta kuin tavallinen pasta. Keitin siis puolet normalia ja puolet noita uusia lajeja. Lopulta vain uusia, ja se entinen normaali ei enää edes kiinnosta.)  Hyvä keino myös se, että "kaikkea on maistettava edes vähän". Toimii samoin kuin sekoittelu.

Tältä välttyy sillä, että niin pian kuin mahdollista, tarjoilee eri makuja maisteltavaksi (yllä mainituilla periaatteilla jos ei muuten kelpaa) sitkeästi, eikä vain niitä, jotka luontevasti istuu lapselle.  Yksi syy voi olla myös se, että jotakin on hankala syödä, jolloin vanhemman pitäisi pyrkiä aktiivisesti vähän jelppimään.

(Omalta kohdalta lapsuudesta muistan kaalikääryleet joiden kaali ei ole ihan helpointa, silloin kun on vielä tylpät hampaat ja niitä leukoja ja kieltäkään ei osaa niin helposti käytellä pienen suun pienissä tiloissa. Samoin liha ei ole kivaa, jos se ei ole riittävän pieninä paloina.)

Ei minulla ole varaa tuollaiseen, eksperttien arvion mukaan meidän perheelle ei tule antaa edes laissa määrättyä vähimmäismäärää, se ei kuulemma edistäisi meidän perheen hyvinvointia.

Eikä niiden lasten kanssa toimita kyllä siellä toista sataa tonnia vuodessa maksavassa hoidossakaan, siellä saavat olla nälässä jos ei ruoka kelpaa, kotona ei saa toimia noin.

Eli kun budjetti on mitä on, voi käytännössä ihan vapaasti valita teurasjäte pullien ja teurasjäte pötköjen väliltä, joskus kuitenkin nämäkään eivät kelpaa lapsille joten pitäisi sitten tarjota jotain muuta ilman rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko sen lapsen ottaa kotona mukaan ruokalistojen suunnitteluun, mielipiteen kuulemiseen, kaupassa käyntiin ja ruokien valmistukseen?  Tietysti lapsen ikään sopivalla tavalla.

Voi toki, mutta entäs ne lapset jotka suostuu syömään tyyliin 4 eri ruokaa ja ei mitään muuta?

Lapsilla makumaailma muuttuu hiljalleen. Vaikka aluksi olisi vain 4 suosikkiruokaa, voi uusia makuja esitellä säännöllisesti ja pikkuhiljaa. Aikuisen pitää olla kärsivällinen ja johdonmukainen. Mikään ei onnistu pakottamalla ja tuputtamalla, vaan nokelalla oivaltamisella. Aikuinen pääsee pitkälle, kun ajoittaa tilanteet oikein ja käyttää tervää älliä.

Joku viisas on sanonut: Lasten kasvatus on vähän sama, kuin lohen pyynti. Annetaan siimaa ja kelataan takaisin, pidetään otteessa ja toistetaan usein. Ei saa päästää karkaamaan käsistä. Väsytystaistelua.

-1

Entäs kun tuokaan ei tuota toivottua tulosta?

Anna se rääpäle hyvään kotiin adoptoitavaksi. Et sinä osaa kasvattaa lapsia!

Hähä! :DD

Ketä nämä "ekspertit" siis ovat ja mistä he tietävät, mitä sinun lapsesi syö tai on syömättä? Ja miksi asia heitä edes kiinnostaa?

Ei aikuisetkaan syö kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä kulttuuri on, että lapselta kysytään mitä haluaa? Siis ymmärrän jos kysytään että lasagne vai lihapullat ja sen mukaan tehdään, ei siis päivittäin, kerran pari viikossa. Ei 25 vuotta sitten paljon kysytty, vaan tarjottu joko kelpasi tai oltiin nälässä. Muutaman aterian jäätyä väliin, alkoi se nakkisoppa kummasti maistua. Miksi tehdä asioista vaikeita, kun voi olla johdonmukainen aikuinen?

Miten niin ei kysytty? Kyllä minä kysyin mielipiteitä 90-luvulla syntyneiltä lapsiltani ja itse jopa tein ruokia jostain 8-vuotiaasta lähtien.  Siis ei vaihtoehtoina, vaan että mitä ehdotatte tänään ruuaksia ja ehtona oli jotain järkevää. 

Oma lapsi oli tosi huono syömään jo pienestä. Makeaa ei ole koskaan tykännyt syödä. Myöhemmin tosiaan paljastui lievä autismi ja useita allergioita. Kun oppi puhumaan ja ilmaisemaan mielipiteitään - huomattavasti viivästynyt puheenkehitys - niin sanoi "ei se maistu pahalle, se tuntuu pahalle suussa" monestakin ruuasta. 

Huomaa, kuinka osalla kirjoittajista ei ole mitään kokemusta aistiyliherkästä lapsesta. Kaiken huippu oli neuvo sotkea vähitellen lapselle kelpaavan ruoan mukaan sellaista ruokaa, jota lapsi ei suostu syömään. Se on hyvä keino varmistaa, että lapsi ei syö enää sitäkään ruokaa, joka hänelle ennen kelpasi. Oma lapseni maistoi senkin, jos kaurapuuro oli tehty vääristä kaurahiutaleista, ja jätti hänelle normaalisti maistuvan kaurapuuron syömättä.

Toinen älytön neuvo oli antaa lapsen olla syömättä, jos ruoka ei kelpaa. Kuulemma viimeistään parin päivän päästä kelpaa. Voin kertoa kokemuksesta, että ei kelpaa - ainakaan niin suuressa määrin, että kasvu ei vaarannu. Lapsi näykkii ehkä sen verran, että ei ihan kuole nälkään, mutta ei saa tarpeeksi ravintoa kasvaakseen. (Tämä neuvo on kyllä ihan toimiva sellaisen lapsen kanssa, joka syö yleensä normaalisti, mutta satunnaisesti nirsoilee.(

Minulla on ollut tosi nirso lapsi, joka on nykyisin jo aikuinen. Hänellä oli myös muita aistiyliherkkyyksiä. Voin kertoa, että yhtään mistään jutusta, jolla yritin laajentaa lapsen ruokavaliota, ei ollut mitään hyötyä. Yhtään mikään ei toiminut. Näin jälkikäteen ajateltuna järkevintä olisi ollut lopettaa kaikki yrittäminen ja stressaaminen ja koostaa mahdollisimman terveellinen ruokavalio niistä ruokalajeista, joita lapsi suostui syömään. Onneksi omalle lapselleni maistui aika monikin ruoka-aine, kunhan sitä ei oltu sotkettu yhtään minkään muun kanssa eikä käsitelty sen pidemmälle. Esimerkiksi keitetyt perunat kelpasivat sellaisenaan, kunhan niissä ei ollut kastiketta, mutta perunat kastikkeen kanssa, perunamuusi tai ranskalaiset perunat eivät.

Ap:lle toteaisin, että koko perheen ei tarvitse syödä lapselle kelpaavaa ruokaa. Jos teet koko perheelle lapsen lempiruokaa yhtenä päivänä, voit ottaa siitä osan talteen ja lämmittää sitä lapselle sellaisena päivänä, kun teet muulle perheelle jotain muuta. Ei lisää kustannuksia yhtään ja vaivaakin vain lämmittämisen vaivan.

Oma nirso lapseni rupesi murrosiässä ihan itsestään laajentamaan ruokavaliotaan. Jälleen ilman, että minä olisin keksinyt jotain uutta. Nyt aikuisena hän syö hyvin monipuolisesti lähes kaikkea - tosin ranskalaiset perunat eivät edelleenkään maistu.

Lapsellani on myös pikkuveli, joka on aina syönyt monipuolisesti kaikkea, joten tämä ei ole läheskään aina kasvatuksesta kiinni.

Jos lapsi ei syö, niin sitten on ilman. Helppoa.

Ei siinä syyllisiä tarvitse etsiä. Jos lapsi ei syö tarjottua ruokaa, hän on ilman ruokaa. Hyvin yksinkertaista. Tällä tavalla sitä ennenkin lapset kasvatettiin eikä kyselty, että mitä sinä Peppi-Pulliina mussukainen nyt tänään haluaisit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä kulttuuri on, että lapselta kysytään mitä haluaa? Siis ymmärrän jos kysytään että lasagne vai lihapullat ja sen mukaan tehdään, ei siis päivittäin, kerran pari viikossa. Ei 25 vuotta sitten paljon kysytty, vaan tarjottu joko kelpasi tai oltiin nälässä. Muutaman aterian jäätyä väliin, alkoi se nakkisoppa kummasti maistua. Miksi tehdä asioista vaikeita, kun voi olla johdonmukainen aikuinen?

Miten niin ei kysytty? Kyllä minä kysyin mielipiteitä 90-luvulla syntyneiltä lapsiltani ja itse jopa tein ruokia jostain 8-vuotiaasta lähtien.  Siis ei vaihtoehtoina, vaan että mitä ehdotatte tänään ruuaksia ja ehtona oli jotain järkevää. 

Oma lapsi oli tosi huono syömään jo pienestä. Makeaa ei ole koskaan tykännyt syödä. Myöhemmin tosiaan paljastui lievä autismi ja useita allergioita. Kun oppi puhumaan ja ilmaisemaan mielipiteitään - huomattavasti viivästynyt puheenkehitys - niin sanoi "ei se maistu pahalle, se tuntuu pahalle suussa" monestakin ruuasta. 

Voi luoja.... Et sitten tajunnut, että tuossa puhuttiin yleisellä tasolla. Ei juuri teidän erityis-spesiaaliperheestänne, joka on harvinainen poikkeus, kuten hyvin itsekin tiedät. Keskivertoperheessä ei 90luvulla todellakaan kyselty lapselta mitä syödään, vaan aikuinen teki ruuan ja jos se ei kelvannut sitten oltiin ilman. 

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, kuinka osalla kirjoittajista ei ole mitään kokemusta aistiyliherkästä lapsesta. Kaiken huippu oli neuvo sotkea vähitellen lapselle kelpaavan ruoan mukaan sellaista ruokaa, jota lapsi ei suostu syömään. Se on hyvä keino varmistaa, että lapsi ei syö enää sitäkään ruokaa, joka hänelle ennen kelpasi. Oma lapseni maistoi senkin, jos kaurapuuro oli tehty vääristä kaurahiutaleista, ja jätti hänelle normaalisti maistuvan kaurapuuron syömättä.

Toinen älytön neuvo oli antaa lapsen olla syömättä, jos ruoka ei kelpaa. Kuulemma viimeistään parin päivän päästä kelpaa. Voin kertoa kokemuksesta, että ei kelpaa - ainakaan niin suuressa määrin, että kasvu ei vaarannu. Lapsi näykkii ehkä sen verran, että ei ihan kuole nälkään, mutta ei saa tarpeeksi ravintoa kasvaakseen. (Tämä neuvo on kyllä ihan toimiva sellaisen lapsen kanssa, joka syö yleensä normaalisti, mutta satunnaisesti nirsoilee.(

Minulla on ollut tosi nirso lapsi, joka on nykyisin jo aikuinen. Hänellä oli myös muita aistiyliherkkyyksiä. Voin kertoa, että yhtään mistään jutusta, jolla yritin laajentaa lapsen ruokavaliota, ei ollut mitään hyötyä. Yhtään mikään ei toiminut. Näin jälkikäteen ajateltuna järkevintä olisi ollut lopettaa kaikki yrittäminen ja stressaaminen ja koostaa mahdollisimman terveellinen ruokavalio niistä ruokalajeista, joita lapsi suostui syömään. Onneksi omalle lapselleni maistui aika monikin ruoka-aine, kunhan sitä ei oltu sotkettu yhtään minkään muun kanssa eikä käsitelty sen pidemmälle. Esimerkiksi keitetyt perunat kelpasivat sellaisenaan, kunhan niissä ei ollut kastiketta, mutta perunat kastikkeen kanssa, perunamuusi tai ranskalaiset perunat eivät.

Ap:lle toteaisin, että koko perheen ei tarvitse syödä lapselle kelpaavaa ruokaa. Jos teet koko perheelle lapsen lempiruokaa yhtenä päivänä, voit ottaa siitä osan talteen ja lämmittää sitä lapselle sellaisena päivänä, kun teet muulle perheelle jotain muuta. Ei lisää kustannuksia yhtään ja vaivaakin vain lämmittämisen vaivan.

Oma nirso lapseni rupesi murrosiässä ihan itsestään laajentamaan ruokavaliotaan. Jälleen ilman, että minä olisin keksinyt jotain uutta. Nyt aikuisena hän syö hyvin monipuolisesti lähes kaikkea - tosin ranskalaiset perunat eivät edelleenkään maistu.

Lapsellani on myös pikkuveli, joka on aina syönyt monipuolisesti kaikkea, joten tämä ei ole läheskään aina kasvatuksesta kiinni.

Tää on niin totta. Itselläni on minua kuutisen vuotta nuorempi pikku sisarus, joka oli lapsena juuri tuollainen. Myöhemmin paljastui allergioita ja aistiyliherkkyyksiä. Valitettavasti vanhempani eivät tajunneet noita ajoissa, vaan mentaliteetti oli toi "älä sit syö". Aika monta vuotta oli alipainoinen, ja oppimisvaikeuksia. Ja sit vielä kun minä olin ns normaali, niin jäätävä syyllistäminen pikkusisarukselke "kato nyt kun isosiskokin syö reippaasti, mikset voi olla kuin hän" :O

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, kuinka osalla kirjoittajista ei ole mitään kokemusta aistiyliherkästä lapsesta. Kaiken huippu oli neuvo sotkea vähitellen lapselle kelpaavan ruoan mukaan sellaista ruokaa, jota lapsi ei suostu syömään. Se on hyvä keino varmistaa, että lapsi ei syö enää sitäkään ruokaa, joka hänelle ennen kelpasi. Oma lapseni maistoi senkin, jos kaurapuuro oli tehty vääristä kaurahiutaleista, ja jätti hänelle normaalisti maistuvan kaurapuuron syömättä.

Toinen älytön neuvo oli antaa lapsen olla syömättä, jos ruoka ei kelpaa. Kuulemma viimeistään parin päivän päästä kelpaa. Voin kertoa kokemuksesta, että ei kelpaa - ainakaan niin suuressa määrin, että kasvu ei vaarannu. Lapsi näykkii ehkä sen verran, että ei ihan kuole nälkään, mutta ei saa tarpeeksi ravintoa kasvaakseen. (Tämä neuvo on kyllä ihan toimiva sellaisen lapsen kanssa, joka syö yleensä normaalisti, mutta satunnaisesti nirsoilee.(

Minulla on ollut tosi nirso lapsi, joka on nykyisin jo aikuinen. Hänellä oli myös muita aistiyliherkkyyksiä. Voin kertoa, että yhtään mistään jutusta, jolla yritin laajentaa lapsen ruokavaliota, ei ollut mitään hyötyä. Yhtään mikään ei toiminut. Näin jälkikäteen ajateltuna järkevintä olisi ollut lopettaa kaikki yrittäminen ja stressaaminen ja koostaa mahdollisimman terveellinen ruokavalio niistä ruokalajeista, joita lapsi suostui syömään. Onneksi omalle lapselleni maistui aika monikin ruoka-aine, kunhan sitä ei oltu sotkettu yhtään minkään muun kanssa eikä käsitelty sen pidemmälle. Esimerkiksi keitetyt perunat kelpasivat sellaisenaan, kunhan niissä ei ollut kastiketta, mutta perunat kastikkeen kanssa, perunamuusi tai ranskalaiset perunat eivät.

Ap:lle toteaisin, että koko perheen ei tarvitse syödä lapselle kelpaavaa ruokaa. Jos teet koko perheelle lapsen lempiruokaa yhtenä päivänä, voit ottaa siitä osan talteen ja lämmittää sitä lapselle sellaisena päivänä, kun teet muulle perheelle jotain muuta. Ei lisää kustannuksia yhtään ja vaivaakin vain lämmittämisen vaivan.

Oma nirso lapseni rupesi murrosiässä ihan itsestään laajentamaan ruokavaliotaan. Jälleen ilman, että minä olisin keksinyt jotain uutta. Nyt aikuisena hän syö hyvin monipuolisesti lähes kaikkea - tosin ranskalaiset perunat eivät edelleenkään maistu.

Lapsellani on myös pikkuveli, joka on aina syönyt monipuolisesti kaikkea, joten tämä ei ole läheskään aina kasvatuksesta kiinni.

Jännä, kun tuossa 80-luvulla ja sitä ennen ei ollut tällaisia yliherkkiä lapsia, joiden takia piti tehdä erityisjärjestelyjä ruokailujen suhteen. Sitä syötiin mitä oli tarjolla tai oltiin ilman. Lapset opetettiin arvostamaan asioita ja tottelemaan aikuisia. Ei ihme, jos tulee yliherkäksi, kun ihan liian pienenä joutuu ottamaan vastuun aikuisille kuuluvista asioista, kuten ruokahuolto.  

Miksiköhän näitä aistiherkkiä ja muuten erityisiä lapsia on niin hirveän paljon nykisin? En muista, että omassa lapsuudessani olisin koskaan kuullut lapsesta, joka saa päättää, mitä syödään jonkun "erityisherkkyyden" varjolla. Nyt tuntuu, että joka toisessa perheessä on joku uniikki lumihiutale, joka särkyy, jos ei saa tehdä mielensä mukaan. 

Olin itse lapsena nirso syöjä. Ja koska meillä oli kylmästi sääntönä "pöydästä ei saa poistua ennen kuin lautanen on tyhjä", niin nirsouteni näyttäytyi vain hitaana syömisenä. Söin siis kaiken mitä tarjottiin, mutta todella hitaasti.

Minusta tuli monipuolisesti syövä ja ruoasta nauttiva aikuinen, ei jäänyt mitään traumoja. 

Yksilöllistähän tämä tietenkin on.

Mä teen lapsille eri ruuan vain silloin jos aikuiset syövät jotain tosi tulista. Muuten kaikkea on maistettava, ruuan kanssa tai alkupalana on aina jotain kasviksia naposteltavana joten saavat edes jotain syödäkseen jos ei muu maistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko sen lapsen ottaa kotona mukaan ruokalistojen suunnitteluun, mielipiteen kuulemiseen, kaupassa käyntiin ja ruokien valmistukseen?  Tietysti lapsen ikään sopivalla tavalla.

Voi toki, mutta entäs ne lapset jotka suostuu syömään tyyliin 4 eri ruokaa ja ei mitään muuta?

Todennäköisesti niillä lapsilla on joku ongelma, joko neurologinen, allergia tai ruuansulatukseen liittyvä. Sitten syövät sitä mitä suostuvat syömään, tai ovat syömättä.

Ei ole löydetty mitään moisia ongelmia, ja miten se vastuu voi sitten vaihdella sen mukaan kuka on siitä lapsen ruokkimisesta vastuussa?

Kysyn, koska en ole asiantuntija.

Ja minä kysyn, kuka se asiantuntija on?

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän näitä aistiherkkiä ja muuten erityisiä lapsia on niin hirveän paljon nykisin? En muista, että omassa lapsuudessani olisin koskaan kuullut lapsesta, joka saa päättää, mitä syödään jonkun "erityisherkkyyden" varjolla. Nyt tuntuu, että joka toisessa perheessä on joku uniikki lumihiutale, joka särkyy, jos ei saa tehdä mielensä mukaan. 

Ystävääni istutettiin koulussa 70- luvulla ruokalautasen äärellä koko pitkä ruokavälitunti, kun ei meinannut ruoka maistua. Samainen henkilö sai hepuleita lasten paksuista talvisukkahousuista, kun kutittaa ja pistelee. Varmaankin jonkinasteista aistiyliherkkyyttä.

Kumma vaan, että maissa, joissa nähdään nälkää tai ruoka niukilla, ei tunnu olevan näitä nirsoja lapsia, eikä ollut Suomessakaan kymmeniä vuosia sitten.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, kuinka osalla kirjoittajista ei ole mitään kokemusta aistiyliherkästä lapsesta. Kaiken huippu oli neuvo sotkea vähitellen lapselle kelpaavan ruoan mukaan sellaista ruokaa, jota lapsi ei suostu syömään. Se on hyvä keino varmistaa, että lapsi ei syö enää sitäkään ruokaa, joka hänelle ennen kelpasi. Oma lapseni maistoi senkin, jos kaurapuuro oli tehty vääristä kaurahiutaleista, ja jätti hänelle normaalisti maistuvan kaurapuuron syömättä.

Toinen älytön neuvo oli antaa lapsen olla syömättä, jos ruoka ei kelpaa. Kuulemma viimeistään parin päivän päästä kelpaa. Voin kertoa kokemuksesta, että ei kelpaa - ainakaan niin suuressa määrin, että kasvu ei vaarannu. Lapsi näykkii ehkä sen verran, että ei ihan kuole nälkään, mutta ei saa tarpeeksi ravintoa kasvaakseen. (Tämä neuvo on kyllä ihan toimiva sellaisen lapsen kanssa, joka syö yleensä normaalisti, mutta satunnaisesti nirsoilee.(

Minulla on ollut tosi nirso lapsi, joka on nykyisin jo aikuinen. Hänellä oli myös muita aistiyliherkkyyksiä. Voin kertoa, että yhtään mistään jutusta, jolla yritin laajentaa lapsen ruokavaliota, ei ollut mitään hyötyä. Yhtään mikään ei toiminut. Näin jälkikäteen ajateltuna järkevintä olisi ollut lopettaa kaikki yrittäminen ja stressaaminen ja koostaa mahdollisimman terveellinen ruokavalio niistä ruokalajeista, joita lapsi suostui syömään. Onneksi omalle lapselleni maistui aika monikin ruoka-aine, kunhan sitä ei oltu sotkettu yhtään minkään muun kanssa eikä käsitelty sen pidemmälle. Esimerkiksi keitetyt perunat kelpasivat sellaisenaan, kunhan niissä ei ollut kastiketta, mutta perunat kastikkeen kanssa, perunamuusi tai ranskalaiset perunat eivät.

Ap:lle toteaisin, että koko perheen ei tarvitse syödä lapselle kelpaavaa ruokaa. Jos teet koko perheelle lapsen lempiruokaa yhtenä päivänä, voit ottaa siitä osan talteen ja lämmittää sitä lapselle sellaisena päivänä, kun teet muulle perheelle jotain muuta. Ei lisää kustannuksia yhtään ja vaivaakin vain lämmittämisen vaivan.

Oma nirso lapseni rupesi murrosiässä ihan itsestään laajentamaan ruokavaliotaan. Jälleen ilman, että minä olisin keksinyt jotain uutta. Nyt aikuisena hän syö hyvin monipuolisesti lähes kaikkea - tosin ranskalaiset perunat eivät edelleenkään maistu.

Lapsellani on myös pikkuveli, joka on aina syönyt monipuolisesti kaikkea, joten tämä ei ole läheskään aina kasvatuksesta kiinni.

Meillä on vähän vastaavanlainen tapaus - paitsi hänelle keitetyt perunat ja muusi ovat ne ehdoton ei. Hänen suosikkilaatikkoruokaa tehdään aina reilusti ja lopusta pakataan valmiita annoksia joko jääkaappiin tai pakkaseen myöhemmin syötäväksi.

Periaatteena on ollut, että hän maistaa edes vähän uutta ruokaa, jos se ei jää jo hajuseulaan, joskus aina löytyy joku yllättävä uusi kelpaava ruoka.

Joku väitti, ettei heitä olisi ollut ennen. Kyllä heitä on aina ollut, mutta siitä ei vaan ole tehty suurta numeroa. Muistan lapsuudestani vuosikymmenten takaa sellaisia tapauksia, jotka söivät ruoalla usein vain pelkkää keitettyä perunaa voin kanssa, kun muu tarjottu ruoka ei mennyt alas.