Voiko teidän mielestä lapsi kiukutella tahallaan?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei tosin ole kiukuttelua karkkihyllyllä. Mutta nukkumaan mennessä on. Lapsi keksiin sänkyyn peittelemisen jälkeen vaikka mitä janoa ja pissahätää kun ei haluaisi mennä nukkumaan. Kerran pääsee pissalle kyllä mutta ei monta kertaa parin minuutin välein. Koska on huomannut että pissahätää ja janoa keksimällä ei pääse sängystä toiseen huoneeseen valvoskelemaan, niin on alkanut kiukuttelemaan siellä sängyssä, päästäkseen pois sängystä. Minusta se on tahallista kiukuttelua, samaa kuin se keksitty pissahätärumba. Mutta kukaan muukaan lapsistamme ei pääse nukahtamaan, kun yksi keksii kiukutella nukkumaanmenoaikaan. Siksi kysyin voisiko sen kiukuttelun vain kieltää. Vai yrittääkö lapseni kommunikoida minulle jotain tärkeää, jota en ole tajunnut? Ap

Voi kuule, tämä on ihan normaalia. Neljä lasta ja kaikki on tehnyt tota samaa.  Haluaa testata, että saako tahtonsa läpi.

Samaa oli meillä . Jano, nälkä, pissahätä, jano , nälkä , pissahätä. Joka ilta, kun piti nukumaan mennä. kuuluu ikään.

Menee ohi. Kunhan , et ala antaa periksi sille, että saa jäädä valvomaan. Sitte olet kuse.....ssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukutella saa ja olla vihainen tai pettynyt, mutta meidän perheessä olen pyrkinyt opettamaan lapsille, että avain asia on, että miten kiukkua ilmentää. Eli suutuksissaan ei saa tietenkään lyödä ketään tai heitellä tavaroita yms. Ja sitten esim. yöllä ei saa huutaa kaikkia hereille, vaikka itseä ei huvittaisi nukkua. Tietenkin se on ok, jos on hädissään vaikka pahan unen takia tai on kipeä yms. järkevä syy pahaan oloon, mutta tuollainen en saa unta ja haluan tulla pois sängystä kiukuttelu ei oikeuta häiriköintiin. Mulla on 3 pientä ja kyllähän tuo on aikamoista taiteilua, että saa kokonaisuuden toimimaan. Aina ei voi pysähtyä yhden takia loputtomiin neuvottelemaan ja yksi ei voi vain rajattomasti oikutella. Eli jos olet varmistanut, että lapsellasi on kaikki ok ja tuo yötemppuilu on lähinnä vain nukkumaanmenon venyttämistä, niin mielestäni on ok sanoa lapselle, että nyt täytyy ainakin olla rauhallisesti sängyssä, vaikka uni ei heti tule ja kaikki on ihan hyvin. Yöllä on hiljaisuusaika ja kaikilla on oikeus lepoon.

Olen samaa mieltä, että kiukutella saa, jos se liittyy johonkin aitoon tunnereaktioon kuten selkeään pettymykseen, suuttumiseen, vihastumiseen tms. Mutta osana nukkumaanmenotemppuilua… ei siinä kiukuttelun takana ole mitään sellaista aitoa pahan mielen tunnereaktiota vaan se on osa sitä temppuilua. Ja lapsella siis kaikki oikein hyvin, haluaa vain temppuilla koska ei haluaisi mennä nukkumaan. Ap

Sitä kersaa vituttaa jostain syystä. Ei kukaan huvikseen ole pahalla tuulella. Joku tarve tai tunne siellä aina on taustalla. Varmaan turhauttaa... Kyllä joka aikuinenkin tietää, miten rasittavaa se on jos ei unta tuu ja on pakko mennä nukkumaan.

No elämässä tulee niitä hetkiä kun v ituttaa. Kaikille. Mutta nukkumaan täytyy mennä tiettyyn aikaan, koska aamulla on aikainen herätys. En minä sitä v itutusta poistaakaan voi, mutta ei minusta saa silti kiukutella, koska se häiritsee muita lapsia. Ap

Miten olet auttanut lasta rauhoittumaan ja nukahtamaan?

Himmentänyt valoja hämärämmäksi jo paljon ennen nukkumaanmenoa, yrittänyt järjestää iltapalan rauhalliseksi hetkeksi, järjestänyt selkeät ja toistuvat rutiinit nukkumaanmenoon, antanut aikaa ja huomiota ennen nukkumaanmenoa (symi, iltasatu jne), peitellyt rauhassa sänkyyn, silittänyt päätä, sanonut vielä jotain mukavaa ennen kuin sanon hyvät yöt. Huonekin on pimeä ja sänky hyvä. Ap

Hyvä, todella hyvältä kuulostaa. Mites siinä vaiheessa kun kiukku alkaa? Milloin ja miten se alkaa?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi saattaa yksinkertaisesti olla huonouninen. Itselleni nukahtaminen ja nukkuminen oli vaikeaa jo neljävuotiaana ja on sitä edelleen aikuisena. Se on valitettavasti vain ominaisuus, joka minulla on. Toivottavasti lapsesi ongelma helpottaa, mutta muista, että lapsen unettomuus ei ole tahallista.

Voi olla että on huonouninen, eikä sille kai sitten mitään voi. Mutta se sängyssä kiukuttelu niin että muut lapset ei saa nukuttua… ei se ole oikein vaikka syynä olisikin huonounisuus. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi saattaa yksinkertaisesti olla huonouninen. Itselleni nukahtaminen ja nukkuminen oli vaikeaa jo neljävuotiaana ja on sitä edelleen aikuisena. Se on valitettavasti vain ominaisuus, joka minulla on. Toivottavasti lapsesi ongelma helpottaa, mutta muista, että lapsen unettomuus ei ole tahallista.

Voi olla että on huonouninen, eikä sille kai sitten mitään voi. Mutta se sängyssä kiukuttelu niin että muut lapset ei saa nukuttua… ei se ole oikein vaikka syynä olisikin huonounisuus. Ap

Miksei olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi saattaa yksinkertaisesti olla huonouninen. Itselleni nukahtaminen ja nukkuminen oli vaikeaa jo neljävuotiaana ja on sitä edelleen aikuisena. Se on valitettavasti vain ominaisuus, joka minulla on. Toivottavasti lapsesi ongelma helpottaa, mutta muista, että lapsen unettomuus ei ole tahallista.

Voi olla että on huonouninen, eikä sille kai sitten mitään voi. Mutta se sängyssä kiukuttelu niin että muut lapset ei saa nukuttua… ei se ole oikein vaikka syynä olisikin huonounisuus. Ap

Miksei olisi?

Ai miksei ole oikein kiukutella? Koska se estää muita lapsia nukkumasta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi saattaa yksinkertaisesti olla huonouninen. Itselleni nukahtaminen ja nukkuminen oli vaikeaa jo neljävuotiaana ja on sitä edelleen aikuisena. Se on valitettavasti vain ominaisuus, joka minulla on. Toivottavasti lapsesi ongelma helpottaa, mutta muista, että lapsen unettomuus ei ole tahallista.

Voi olla että on huonouninen, eikä sille kai sitten mitään voi. Mutta se sängyssä kiukuttelu niin että muut lapset ei saa nukuttua… ei se ole oikein vaikka syynä olisikin huonounisuus. Ap

Miksei olisi?

Ai miksei ole oikein kiukutella? Koska se estää muita lapsia nukkumasta. Ap

Luin väärin. Miksi et vastaa siihen, miten autat lasta siinä vaiheessa kun kiukuttelu alkaa?

Kiukuttelu on kommunikointikeino siinä missä vauvalla huutaminen. Joskin hieman vanhempi lapsi ymmärtää ja oppii, mikä ei toimi. Turha siis ottaa pienen lapsen kiukuttelua kiukutteluna, vaan tuoda heti lapselle selväksi, että kiukuttelulla a) ei saa huomiota b) eikä saa haluamaansa

Meillä yhden lapsen iltakiukuttelu loppui siihen kun hän sai alkaa itse hetken lukea vielä kirjaa sängyssään muiden nukahdettua, jos ei ollut itse vielä nukahtanut. Hän on muutenkin tosi vähäuninen ja nukahtaminen on ollut vaikeaa vauvasta asti.

Toinen lapsi kiukutteli päiväkotiin lähtiessä jatkuvasti ja aamut oli ihan todella rasittavia. Kun sitten alettiin lapselta kysellä (rauhallisina hetkinä, ei kiukun aikaan aamulla) miksi aamuisin kiukuttaa, alkoi syy selvitä. Hän ei pitänyt siitä että hänen täytyi nukkua päiväkodissa. Puhuttiin lapsen kanssa paljon asiasta ja kerrottiin että pakko ei ole nukkua, vain rauhoittua ja antaa muille lapsille mahdollisuus nukahtaa olemalla hiljaa. Lopputuloksena aamut parantui ihan huomattavasti, lapsi edelleen nukkuu päiväkodissa päiväunet, mutta kokee sen nyt eritavalla kun tietää ettei ole "pakko" nukkua. 🤷

Vierailija kirjoitti:

Kiukuttelu on kommunikointikeino siinä missä vauvalla huutaminen. Joskin hieman vanhempi lapsi ymmärtää ja oppii, mikä ei toimi. Turha siis ottaa pienen lapsen kiukuttelua kiukutteluna, vaan tuoda heti lapselle selväksi, että kiukuttelulla a) ei saa huomiota b) eikä saa haluamaansa

Kyllä se kiukuttelevaa lasta pitää huomioida eikä jättää huomiotta

Kysy siltä päiväsaikaan, että miksi kiukuttelee illalla ja sano että toisista ei ole ollenkaan kivaa ettei pääse nukkumaan kun joku pitää hereillä. Ja sano että uni on kaikille tarpeellista ja etenkin lasten täytyy saada nukuttua kunnolla.

Aivan varmasti osaa jo monet (varsinkin 4-6 vuotiaat) jo kiukutella tahallaan jos vanhemmat ovat opettaneet että sillä saa aina tahtonsa läpi. Kaupassa haluaa karkkia niin ei kun äänekkäät kiukuttelut tulille niin saa valita mitä karkkia haluaa. Ihan jo kerrasta oppivat jos vanhempi antaa periksi. 

Kyllä voi. Mun veli huomasi joskus kun oltiin jotain ala-asteikäisiä että heittäytymällä joka asiassa mahdollisimman hankalaksi hän sai aina enemmän huomiota kuin minä tai meidän sisko. Viis siitä että se huomio oli pelkästään negatiivista ja veli sai yleensä kuritusta, hän koki voittaneensa jo pelkästään sen takia ettei vanhemmiltamme enää riittänyt aikaa tai energiaa meille koska koko ajan heidän piti olla tappelemassa tämän yhden kiusantekijän kanssa. Sitten olivat jatkuvasti väsyneitä ja pahalla päällä.

Mun ja siskon oli sitten pakko asua samassa taloudessa näiden kanssa. Meille ei tullut kiitosta koulussa pärjäämisestä tai hyvästä käytöksestä, koska veljen riidanhaasto vei kaiken huomion. Pahimmillaan veli kävi kiusaamassa meitä ja sitten vanhemmat typeryyksissään haukkui myös meitä koska riitaan kuulemma tarvitaan kaksi. No ei tarvita kun riidanhaastaja on tarpeeksi häikäilemätön.

Ja ei, ei olla edelleenkään tekemisissä veljen kanssa, nykyään haastaa riitaa muualla ja lähipiiri onkin aika suppea. Ärsyttää nykyajan lässytys kaikenmaailman sanoittamisista, kyllä joku lapsi voi olla vaan rehellisesti sanottuna k u s i pää.

Ajattelen, että vastaus tähän kysymykseen kertoo todella paljon aikuisesta itsestään ja hänen ihmiskuvastaan. Lapsen aivot ja tunteidensäätelytaidot ovat vasta kehittymässä, kiukun takana tottakai on joku syy ja halu päästä yhteyteen vanhemman kanssa, kiukkukohtauksia saa vähennettyä selvittämällä sitä syytä ja vastaamalla siihen todelliseen tarpeeseen, mutta toisaalta kiukku ja aggression tunne ovat myös normaaleja tunteita ja niille tulee olla tila ja lupa. Lapset eivät siinä mielessä kiukuttele tahallaan, että he käyttäisivät sitä mainpulointikeinona. Toki jos on kasvatettu siten, että lapset oppivat hyödyntämään kiukkua ja esim. vanhemmat itse toimivat samoin, niin varmasti kiukkua myös esiintyy enemmän.

Jos normaali lapsi saa tarpeeksi (ikäisekseen sopivasti) valtaa päättää asioista ja positiivista huomiota niin eipä se hirveästi kiukuttele.

T kolmen lapsen äiti

Noinhan se lapsi nimenomaan oppii mikä tässä maailmassa on hyväksyttävää ja miten kannattaa käyttäytyä ja miten ei. Tuohon käyttäytymiseen vaikuttaa pitkälti se miten vanhemmat suhtautuvat kun lapsi kiukuttelee. Jos lapsi huomaa, että kiukuttelemalla hän saa tahtonsa ennen pitkää tahtonsa lävitse niin silloin hän oppii kiukuttelemaan aina kun haluaa jotakin. Jos taas lapsi huomaa, että kiukuttelusta ei ole mitään hyötyä niin lapsi oppii, että on turhaa kiukutella. Näin siis kärjistettynä, toki jollain erityislapsilla tilanne paljon monimutkaisempi.