Lue keskustelun säännöt.
Voiko teidän mielestä lapsi kiukutella tahallaan?
02.04.2022 |
2-6 -vuotias siis. Olen lukenut tästä ristiriitaisia näkemyksiä, joidenkin mukaan kiukku on aina yritys kommunikoida ja joidenkin mukaan se on tahallista, tapa yrittää saada oma tahto läpi vaikka kiukuttelemalla. Mitä mieltä? Voiko kiukuttelun kieltää, jos se vaikuttaa tahalliselta? Eikä siis johdu vaikka nälästä tai siitä että selkeästi pettyi jostain asiasta.
Kommentit (75)
Melkein tuli kiukku mullekkin. Mutta sitten kielsin sen itseltäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Totta kai se on tapa kommunikoida omia tunteita ja tarpeita MUTTA lapset osaavat valehdella ja ajaa omaa etuaan. Aika monta kertaa olen nähnyt lapsen hihittävän ja sanovan, että jos huutaa tai tekoitkee niin saa mitä haluaa. Ettekö ole muka ikinä nähneet, kun lapsi alkaa vääntää tekoitkua ja se loppuu kuin seinään, kun jotain tapahtuu/sanoo?
En usko, että pieni lapsi tietoisesti valitsee, että "kokeilenpa nyt kiukuttelua, josko se toimisi karkin saantiin"
Mutta uskon, että se on myös osaksi opittu tapa, eli jos kiukuttelu on aiemmin koettu toimivaksi, lapsi aloittaa sen helpommin ja useammin.
Näin ollen kiellän turhan kiukuttelun kyllä. Meillä kommunikoidaanntoisella tavalla... tai ainakin harjoitellaan, vaikkei tietysti usein onnistukaan.
Toivon että kiukuttelun kieltäjillä ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
No mitä muuta se karkkihyllyllä kirkuminen on, joku oikea hätäkö? ;D Ja loppuu kuin veitsellä leikaten, kun annat ottaa sen haluamansa siitä hyllystä. "Voiko kiukuttelun kieltää"? :O No älä ihmeessä, johan lapsesi saa kauheat traumat, jos joutuu lähtemään kaupasta tyhjin käsin. Sellaiseen syyllistyy vain huono äiti :D
En tarkoita sitä, että lapsi saisi kiukuttelemalla vaikka karkin. Vaan voiko sellaisessa tilanteessa kiukuttelun kieltää? Jos vaikka joka kerta kiukuttelee karkkihyllyllä, vaikka ei koskaan saa sillä tavalla karkkia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei tosin ole kiukuttelua karkkihyllyllä. Mutta nukkumaan mennessä on. Lapsi keksiin sänkyyn peittelemisen jälkeen vaikka mitä janoa ja pissahätää kun ei haluaisi mennä nukkumaan. Kerran pääsee pissalle kyllä mutta ei monta kertaa parin minuutin välein. Koska on huomannut että pissahätää ja janoa keksimällä ei pääse sängystä toiseen huoneeseen valvoskelemaan, niin on alkanut kiukuttelemaan siellä sängyssä, päästäkseen pois sängystä. Minusta se on tahallista kiukuttelua, samaa kuin se keksitty pissahätärumba. Mutta kukaan muukaan lapsistamme ei pääse nukahtamaan, kun yksi keksii kiukutella nukkumaanmenoaikaan. Siksi kysyin voisiko sen kiukuttelun vain kieltää. Vai yrittääkö lapseni kommunikoida minulle jotain tärkeää, jota en ole tajunnut? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä muuta se karkkihyllyllä kirkuminen on, joku oikea hätäkö? ;D Ja loppuu kuin veitsellä leikaten, kun annat ottaa sen haluamansa siitä hyllystä. "Voiko kiukuttelun kieltää"? :O No älä ihmeessä, johan lapsesi saa kauheat traumat, jos joutuu lähtemään kaupasta tyhjin käsin. Sellaiseen syyllistyy vain huono äiti :D
En tarkoita sitä, että lapsi saisi kiukuttelemalla vaikka karkin. Vaan voiko sellaisessa tilanteessa kiukuttelun kieltää? Jos vaikka joka kerta kiukuttelee karkkihyllyllä, vaikka ei koskaan saa sillä tavalla karkkia. Ap
Kyllähän ne yrittää. Ne aikaisemmat kerrat on jo unohtuneet, ja aina voi kokeilla, kun kyllä se mamma vielä myöntyy.
Oma lapsenikin kiukutteli, mutta se loppui, kun sovittiin, että saa jotain kivaa askartelua tai mieleistään tekemistä tilalle ja mennään niillä karkkipäivillä. Järjestin myös pieniä, ja isompiakin, yllätyksiä, eli poikkesin sovitustakin joskus, kun suoriutui hienosti jostain. Kannustin ja palkitsinkin.
Mutta kiukuttelua en voi sietää. Olen se viime kädessä päätökset tekevä turvallinen aikuinen. Osaan tietty lelliäkin, ihan hyvin. Totta kai lapsen kiukkua täytyy kuulla ja selvittää mitä se on, eikä sivuuttaa, mutta miten joku kuuden lapsen äiti ehtisi muuta tekemäänkään, jos ei ennalta sovittuja "sääntöjä" olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa monet naiiveja ja tietämättömiä lapsen kehityksestä. Harva on niin manipuloiva kuin pieni lapsi, jolla ei ole vielä omaatuntoa eikä minkäänlaista käsitystä moraalista.
Mieleeni tuli vielä tämä:
Saa tuntea kiukkua, mutta sitä ei saa määrättömällä kiukuttelulla laittaa muiden harmiksi. Joskus niin käy kaikille, aikuisillekin, mutta se ei ole oikein ja lapsellekin se opetetaan.
Uskoisin, että aiemmin suurissa perheissä tämä on tapahtunut enemmän luonnostaan. Ei muut jaksa katsoa, jos aina joku kiukuttelee jostain. On varmaan aika nopeaan saanut kiukutella itsekseen tai päästä asiasta eteenpäin.
Nykyään se kuulostaa jotenkin heitteillejätöltä ja jonkun pitäisi olla siinä koko ajan sanallistamassa tunteita ja tukemassa tunneilmastoa. Toisaalta onko niin, että se ikävästä fiiliksestä ylipääseminen ja life goes on-fiilis olisikin tulevan elämän mielenterveyden kannalta se parempi oppi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei tosin ole kiukuttelua karkkihyllyllä. Mutta nukkumaan mennessä on. Lapsi keksiin sänkyyn peittelemisen jälkeen vaikka mitä janoa ja pissahätää kun ei haluaisi mennä nukkumaan. Kerran pääsee pissalle kyllä mutta ei monta kertaa parin minuutin välein. Koska on huomannut että pissahätää ja janoa keksimällä ei pääse sängystä toiseen huoneeseen valvoskelemaan, niin on alkanut kiukuttelemaan siellä sängyssä, päästäkseen pois sängystä. Minusta se on tahallista kiukuttelua, samaa kuin se keksitty pissahätärumba. Mutta kukaan muukaan lapsistamme ei pääse nukahtamaan, kun yksi keksii kiukutella nukkumaanmenoaikaan. Siksi kysyin voisiko sen kiukuttelun vain kieltää. Vai yrittääkö lapseni kommunikoida minulle jotain tärkeää, jota en ole tajunnut? Ap
Tätä samaa ongelmaahan se supernanny, amerikkalainenko nyt olikaan ohjelma, ratkoi useammassa kodissa. Vanhemmat oli lopen uupuneita, kun se kersa vaan miljoonatta kertaa vääntyi olkkariin huutamaan, vaikka oli kymmenen iltasatua luettu jne. Nanny muistaakseni sanoi, että periksi ei saa antaa, vaan se vaatii aikansa, että se muksu uskoo.
Itse lupaisin jotain kivaa seuraavalle päivälle, kyllä se pikkuhiljaa oppisi omaan huoneeseensa nukkumaan.
Mulla olikin helppo tapaus, vauvasta saakka halusi pimeän huoneen ja olla yksin, muuten sai raivarit.
Kyllä, lapsi koettelee vanhempia. Eri asia on eläimet, niillä syynä voi olla vaikka kipu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä muuta se karkkihyllyllä kirkuminen on, joku oikea hätäkö? ;D Ja loppuu kuin veitsellä leikaten, kun annat ottaa sen haluamansa siitä hyllystä. "Voiko kiukuttelun kieltää"? :O No älä ihmeessä, johan lapsesi saa kauheat traumat, jos joutuu lähtemään kaupasta tyhjin käsin. Sellaiseen syyllistyy vain huono äiti :D
Lapsi tietenkin saa kiukutella, karkkia ei tarvitse ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Onpa monet naiiveja ja tietämättömiä lapsen kehityksestä. Harva on niin manipuloiva kuin pieni lapsi, jolla ei ole vielä omaatuntoa eikä minkäänlaista käsitystä moraalista.
Minuako tarkoitat? Ihan kuule netin ”virallista” kasvatusohjesivuilta ja lehtien asiantuntija-artikkeleista olen lukenut, että lapsi ei kiukuttele koskaan tahallaan vaan se on aina yritys viestiä vanhemmille jotain, jota lapsi ei muuten osaa sanoittaa, ja se viesti pitäisi pysähtyä kuuntelemaan. Ja sitten kiukuttelu loppuu. Mutta esim tuo mitä kirjoitin nukkumaanmenosta, ei se ole kyllä sillä loppunut että pysähdyn kuuntelemaan että ”et haluaisi mennä nukkumaan, mutta nyt silti pitää mennä nukkumaan”. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei tosin ole kiukuttelua karkkihyllyllä. Mutta nukkumaan mennessä on. Lapsi keksiin sänkyyn peittelemisen jälkeen vaikka mitä janoa ja pissahätää kun ei haluaisi mennä nukkumaan. Kerran pääsee pissalle kyllä mutta ei monta kertaa parin minuutin välein. Koska on huomannut että pissahätää ja janoa keksimällä ei pääse sängystä toiseen huoneeseen valvoskelemaan, niin on alkanut kiukuttelemaan siellä sängyssä, päästäkseen pois sängystä. Minusta se on tahallista kiukuttelua, samaa kuin se keksitty pissahätärumba. Mutta kukaan muukaan lapsistamme ei pääse nukahtamaan, kun yksi keksii kiukutella nukkumaanmenoaikaan. Siksi kysyin voisiko sen kiukuttelun vain kieltää. Vai yrittääkö lapseni kommunikoida minulle jotain tärkeää, jota en ole tajunnut? Ap
Tätä samaa ongelmaahan se supernanny, amerikkalainenko nyt olikaan ohjelma, ratkoi useammassa kodissa. Vanhemmat oli lopen uupuneita, kun se kersa vaan miljoonatta kertaa vääntyi olkkariin huutamaan, vaikka oli kymmenen iltasatua luettu jne. Nanny muistaakseni sanoi, että periksi ei saa antaa, vaan se vaatii aikansa, että se muksu uskoo.
Itse lupaisin jotain kivaa seuraavalle päivälle, kyllä se pikkuhiljaa oppisi omaan huoneeseensa nukkumaan.
Mulla olikin helppo tapaus, vauvasta saakka halusi pimeän huoneen ja olla yksin, muuten sai raivarit.
On kuule kokeiltu vaikka mitkä palkinnot, tarrojen keräämiset, kehut ja vaikka mitkä. Eipä niillä tähän ole ollut mitään vaikutusta, vaikka pitkään on yritetty. Ap
Totta kai voi ja ilman muuta niin tekeekin, jos sillä saa löysällä vanhemmalta tahtonsa läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä muuta se karkkihyllyllä kirkuminen on, joku oikea hätäkö? ;D Ja loppuu kuin veitsellä leikaten, kun annat ottaa sen haluamansa siitä hyllystä. "Voiko kiukuttelun kieltää"? :O No älä ihmeessä, johan lapsesi saa kauheat traumat, jos joutuu lähtemään kaupasta tyhjin käsin. Sellaiseen syyllistyy vain huono äiti :D
Lapsi tietenkin saa kiukutella, karkkia ei tarvitse ostaa.
Minusta se on vain huonoa käytöstä, jos joka kerta kaupassa vetää karkkihyllyllä itkupotkukiukut (vaikka ei tosiaan olisi koskaan sillä tavalla saanut karkkia). Eihän kukaan tuollaista kestä, että joka kaupassakäynti olisi kiukkukohtaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä muuta se karkkihyllyllä kirkuminen on, joku oikea hätäkö? ;D Ja loppuu kuin veitsellä leikaten, kun annat ottaa sen haluamansa siitä hyllystä. "Voiko kiukuttelun kieltää"? :O No älä ihmeessä, johan lapsesi saa kauheat traumat, jos joutuu lähtemään kaupasta tyhjin käsin. Sellaiseen syyllistyy vain huono äiti :D
Lapsi tietenkin saa kiukutella, karkkia ei tarvitse ostaa.
Tietenkin saa. Sitä vain ei nykypäivänä katsota hyvällä, kun pienokainen makaa marketin lattialla ja huutaa sydäntä särkevästi. Ei tunteita saa tukahduttaa, mutta joku muutos tuohonkin on tehtävä, jämäkällä otteella. En tarkoita mitään kuritusta, vaan ovelaa neuvokkuutta.
Vierailija kirjoitti:
No mitä muuta se karkkihyllyllä kirkuminen on, joku oikea hätäkö? ;D Ja loppuu kuin veitsellä leikaten, kun annat ottaa sen haluamansa siitä hyllystä. "Voiko kiukuttelun kieltää"? :O No älä ihmeessä, johan lapsesi saa kauheat traumat, jos joutuu lähtemään kaupasta tyhjin käsin. Sellaiseen syyllistyy vain huono äiti :D
Oletpa typerä.
Meillä oli kaksi alle kouluikäistä tyttöä ja naapurissa saman ikäiset sisarukset. Kerran naapurin tytöt olivat saaneet jotakin, mitä meidän tytötkin mielivät. Naapurin neidit neuvoivat, että kiukutelkaa. kyllä äitinne antaa periksi. Nuorimpamme kertoi, että äiti ei varmasti osta, jos kiukutellaan. Vanhempi vahvisti, että jos tahdotaan kaksi kertaa, äiti ei osta.
On varmaan voinut. lapsella ei ole vielä hienoja tapoja ilmaista sitä mitä haluaa. Voimakas kiukkureaktio voi kertoa siitä, että jokin asia on lapselle todella tärkeä/vahva halu.