Miten löytää kompromissi itsekkyyden ja epäitsekkyyden välillä?

Olen nyt muutaman vuoden tuntenut suurta maailmantuskaa ja suunnitellut&toteuttanut elämääni epäitsekkyyteen perustuen esim. tehden ekologisia valintoja, antanut paljon aikaa muille tukien heidän ongelmissaan, lahjoittanut tavaroitani pois, tehnyt vapaaehtoistöitä jne. Nämä ovat tuoneet minulle hyvää mieltä. Kuitenkin on asioita, joita olen ajatellut jättäväni tekemättä siksi, että niin on kokonaisuutta katsoen parempi, ei siksi etten haluaisi. Nyt olen alkanut miettiä, että missä menee se raja. Haluan nauttia elämästäni ja haluan samalla parantaa osaltani maailmaa (näin mahtipontisesti). Onko muilla kokemusta vastaavanlaisesta sisäisestä kamppailusta? Ja miten olette asian ratkaisseet?