Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
80-luvulla ei ollut tuollaista (Apulanta-elokuvan puvustuksesta)
19.09.2015 |
Apulanta-yhtyeen jäsenten nuoruusvuosista 80 luvulla tehdään elokuva (miksi, se olisi ihan toinen keskustelun aihe myös), mutta luin suurella ihmetyksellä näitä puvustajan kommentteja:
Takkien löytäminen on ollut vaikeinta. Jos halusi olla cool kahdeksankymmentäluvulla, piti olla tietynlainen värikäs O’neillin takki tai nahkarotsi...
Nuorisoporukoiden kermaan pääsy vaati 1980–90-lukujen taitteessa monen sadan markan satsauksen.
Monissa perheissä ei ollut varaa ostaa satojen markkojen hintaisia takkeja hetken mielijohteesta. Jos kuitenkin onnistui hankkimaan merkkitakin, pääsi automaattisesti piireihin.
– Ne rotsit maksoivat ihan älyttömästi siihen aikaan. Omat kaverini säästivät pitkään, jotta pystyivät ostamaan tarpeeksi makeat rotsit. Kun sai merkkitakin, pääsi ihmisryhmän kermaan.
– Itselläni ei ollut koskaan varaa ostaa merkkirotsia, Lampinen muistelee.
Elokuvaan ei saa puvustajan mukaan aitoa henkeä ilman riittäävää määrää aitoja kasaritakkeja.
– Takit kertovat paljon siitä ajasta. Ne määrittelivät ihmisryhmiä hyvin, eli olitko cool vai et...
1980–90-lukujen muodista puhuttaessa Levisten ohittaminen on mahdotonta. Kaikilla piti olla Levikset, myös Heinolassa.
– Levikset ovat tietysti keskiössä tuosta ajasta puhuttaessa. Ne olivat totta kai hyvin merkityksellisiä tuohon aikaan.
Levisten haaliminen elokuvan rekvisiitaksi on ollut helppoa.
– Vanhoja Leviksiä on löytynyt yllättävän hyvin kirppareilta. Ne määrittelivät myös aika tehokkaasti ihmisen cooliutta.
– Levisten hankkiminen oli aikoinaan yhtä suuren työn takana kuin merkkitakkien. Väitän, että jokainen tuohon aikaan nuoruuttaan viettänyt muistaa omat ensimmäiset Leviksensä, Lampinen naureskelee.
Ainakaan meidän kaupungissa ei tuollaista ollut. Elin iloisen tietämättömänä siitä, että takin olisi pitänyt olla jotain tiettyä merkkiä eikä farkuillakaan niin väliä ollut. En ole itse asiassa koskaan omistanut leviksiä, enkä halunnut niitä. Muistan kasarilta sen, kuinka hienosti tuunattuja rotseja ja housuja monilla oli, erityisesti punkkareilla. Niitä revittiin, maalattiin, kirjailtiin ja kankaita yhdisteltiin. NE oli todella hienoja.
Onko toi Heinola jossain Helsingin lähellä vai? Onko siellä ollut tollasta?
Kommentit (76)
Muotitietoinen
Nyt mä olen muotitietoinen
Minä olen muotitietoinen
ja tytötkin sen huomaa
Nyt naiset perässäni juoksevat
heistä valitsen vain kaikkein kauneimmat
joiden kanssa ajelen kun saan oman auton
Tuntuu ihanalta huomata itsekin
kuinka vaatteet tekevät popparin
kun ennen olin pelle ja muutenkin mauton
Muotitietoinen
Nyt mä olen muotitietoinen
Minä olen muotitietoinen
ja tytötkin sen huomaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heinolassa tuohon aikaan asuneena, niin ei siellä ollut kuin parilla tyypillä Levikset tai O'neillit. Porukka osti Seppälän vaateita Lahesta ja Vaatehuoneelta mitä lie. Räsäseltä sai Mic Macia. Että silleen.
Kyllä ainakin täällä pohjoisessa merkkivaatteet olivat todella kova sana ja määrittivät kuka kenenkin kanssa kaverasi. Tunnistan aloituksen lainaukset täysin omaan lukio aikaani. Itse asiassa yläasteaikaiset tyttökamuni "hylkäsivät" mut, koska perheelläni ei ollut varaa ostella "juppivaatteita". Kävin lukiota 1980-luvun lopulla. Hommasin sitten itselleni töitä, kävin siivoamassa iltaisin lukioaikana, ja käytin palkkarahat vaatteisiin. Näin jälkeen päin olisi kannattanut laittaa säästöön nekin rahat. Koko lukio aika meni ilman hyviä tyttökavereita, oikeat tosi ystävät sain vasta opiskellessani yo:ssa. Mutta se olikin jo 90-luvun alkua ja grunge aikaa. Inhosin sydämeni pohjasta 80-luvun "juppiaikaa".
Vierailija kirjoitti:
Onkohan se puvustaja nyt ihan tilanteen tasalla? Apulanta ei ollut alkuaikoinaan todellakaan mikään muotitietoisten trendejä seuraavien nuorten juttu vaan nimenomaan päinvastoin. Kyllä siellä keikoilla oli enimmäkseen sitä porukkaa, joka ei mahtunut koulun sisäpiiriin vaan oli aika lailla ulkokehällä, eräänlaisia oman tiensä kulkijoita hekin. Ekat keikat 1990-luvun alussa ei todellakaan vetäneet paikalle sitä väkeä, jolle oli tärkeää näyttätyä ja näkyä. Vasta vuoden 1995 tienoilla suosio alkoi olla sitä luokkaa, että paikalle tuli niitäkin, jotka ei olleet 100% faneja.
Totta, itse diggailin apulantaa silloin kun muut eivät ehkä tienneetkään bändistä:) itse olin punkkari ja rahaa ei vaatteisiin kulunut! Mitä reikäisemmät farkut sitä parempi. Äidin harmiksi en tykännyt shoppailla vaatteita kuin kirpputorilta. Nahkarotseja oli, mutta nekin kirppikseltä. Lontoosta ostin punk henkisiä vaatteita ja kenkiä kun sinne pääsin. Ommeltiin myös vaatteita kavereiden kanssa ja käytettiin bändipaitoja.
Leviksen 501:sta tuli trendi Suomessa vasta 1990. Olin Lontoossa -89 ja siellä sellaiset oli kaikilla, Suomeen ne rantautuivat noin vuotta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leviksen 501:sta tuli trendi Suomessa vasta 1990. Olin Lontoossa -89 ja siellä sellaiset oli kaikilla, Suomeen ne rantautuivat noin vuotta myöhemmin.
Ei pidä paikkaansa. Leviksen 501 olivat in housut jopa Oulussa jo vuonna 1988. Samoin kaikki Lacosten ja Kappan tuotteet. Jenkkihuivia ja purkkareita unohtamatta. Niin jotenkin en usko että Etelä-Suomessa ei olisi käytetty jo aiemminkin. Kun vaikutteille yleensä on/oli tapana valua tänne pohjoiseen vuosi kaksi jälkijunassa. Ainakin ennen internetin valtakautta.
Vuonna 1995 ja niillä main kaikilla yläasteikäisillä tytöillä ja pojilla oli Heinolassa maiharit ja ruutupaidat. Poolot oli kova sana, usein yhdistettynä erilaisiin liiveihin, samoin liigalippikset joiden lipat oli rullattu ja taiteltu muodin mukaan. Kansitakit olivat muodikkaita myös noihin aikoihin. Farkkujen lahkeet olivat alkaneet leventyä kasariajoista, ja valkoiset Reebokin tms. peruslenkkarit oli tietysti kaikilla. Adidaksen mustat verkkarit oli muodikkaita, ja vain noloilla tyypeillä oli Robbarin halvat kaksiraitaiset verkkarihousut. T-paidat olivat kaikilla samanlaisia, laatikkomallisia. Jumppatunneilla tytöt käyttivät mustia piraattihousuja. Talvella varsinkin pojat käytti ns. kortsupipoja. Vihreää väriä ei käytetty juuri ollenkaan, paitsi ehkä maastonvihreää jonkin verran. Musta, valkoinen, tummansinknen, beige, punainen ja turkoosi olivat suosittuja värejä. Muistan että oli kauniita hoikkia hopparityttöjä, joilla oli kireät paidat ja väljät housut. Napakorut oli uusi juttu. Tuossa vaiheessa 80-luvun ylhäältä leveät ja alhaalta pillit kivipestyt farkut oli epämuodikkaampaa kuin koskaan, ne oli niitä äidin ja isän aikaisia noloja juttuja. Muistan nämä elävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko Kappa-paidat muualla in? Meidän koulun snobit käytti niitä, leviksiä sekä Lacosteja, mutta tuoa porukka oli ehkä 10-20 %, valtaosa oli taviksia ja pieni osa hevareita bändipaidoissaan. Olin yläasteella 87-90
Oli.
Hönölä kirjoitti:
Heinolassa tuohon aikaan asuneena, niin ei siellä ollut kuin parilla tyypillä Levikset tai O'neillit. Porukka osti Seppälän vaateita Lahesta ja Vaatehuoneelta mitä lie. Räsäseltä sai Mic Macia. Että silleen.
Että silleen! Kaikkien aikojen loppukaneetti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leviksen 501:sta tuli trendi Suomessa vasta 1990. Olin Lontoossa -89 ja siellä sellaiset oli kaikilla, Suomeen ne rantautuivat noin vuotta myöhemmin.
Niinkö? Kaikilla diinareilla oli 501 levikset jo vuonna 1980. Silloin ne myytiin pesemättömänä ja maksoivat maltaita. Ekan pesun jälkeen kutistuivat 2-3 tuumaa ja voi sitä onnetonta joka oli ostanut liian pienet. Ennen ekaa pesua ne pidettiin tönkkölikaisiksi, se jotenkin vaikutti kulumiseen ja värien lähtemiseen mageesti.
Vierailija kirjoitti:
Hönölä kirjoitti:
Heinolassa tuohon aikaan asuneena, niin ei siellä ollut kuin parilla tyypillä Levikset tai O'neillit. Porukka osti Seppälän vaateita Lahesta ja Vaatehuoneelta mitä lie. Räsäseltä sai Mic Macia. Että silleen.
Että silleen! Kaikkien aikojen loppukaneetti :)
Kukaan tässä ketjussa ei näytä tietävän että Tonia kiusattiin rankasti koko kouluajan. Ehkä o'neill oli kiusaajaporukan merkki ja sillä nimenomaan tähdennetään eri maailmankuvaa ja arvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt -68 ja 80-luvulla tuunasin farkkun itse. Ompelin ne lahkeista niin kireiksi, ettei niitä meinannut saasa jalkaan millän. Vaalensin ne läikikkäiksi kloritella ja ompelin täyteen paikkoja. Asuin isossa kaupungissa. Vuonna -89 tulin Helsinkiin opiskelemaan ja silloin aloin käyttää Leviksiä, tykkäsin erityisesti vihreistä.
Minulla on levikset vuosina 1980-1992, kun niistä tuli trendi vaihdoin merkkkiä. Ekat Dieselit oli jalassa 1990.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 11:35"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 11:15"]
Turussa ainakin oli. Myös Dieselin farkut olivat kova juttu. Ehkä jopa snobimpaa kuin levikset. Samoin lacosten poolot ja purjehduskengät. Oli ns. snobit vs. hevarit. Kyllä snobit pitivät itseään "oikeina" piireinä. Takeista o'neillin untsikat ja one topin untsikat olivat hienoja. Myös torstain takkeja oli. Parfyymeistä Diorin poison oli suosittu. Kännyjä ei ollut, mutta hieno sony walkman korvalappusoitin piti olla.
Eikös Turku ollut tuohon aikaan kuin näyteikkuna Eurooppaan, vähän sellainen puoli-Tukholma? Nimittäin Dieselit tuli meillä päin muotiin vasta pitkälti 90-luvulla.
Ehkä. Itsemuistan kuinka kävimme Tukholmassa ostoksilla h&m:llä ja Åhlensillä. Kyllä noissa keskustan luokioissa oli snobimeininkiä aika paljonkin. Mutta Turussa oli myös vahva hevaripiiri. Turussa kierettiin hansakorttelia ja kyllä siellä esiteltiin itseään. Samoin discostreet oli nuorten alle 18v. snobien paikka.
Kävin Turun keskustassa lukiota -85-87, en ollut snobi, lacoste oli mielestäni nolo. Kavereiden kanssa käytiin Hansassa ja ostettiin kun rahat riitti Marimekkoa :)
Ei ne hirveän ylösvedetyt farkut olleet ysärillä niin hieno juttu kuin nyt kuvitellaan. 89-90 kävin baljon Helsingissä baareissa ja yksi ilta muistan vieläkin kun kaverin kanssa repeiltiin miehestä, joka oli vetänyt farkut tosi ylös ja tunkenut keltaisen neuleensa niihin sisään. Se näytti urpolta jo silloin. Noi ajankuvaukset muuttuu, ja joistan asioista tulee hienoa vasta jälkikäteen.
Alue: Aihe vapaa
Levis 501