Mieheni ei keskustele kanssani, neuvoja :(
Olemme olleet parisuhteessa seitsemän vuotta, kaksi lasta tuli saatua aika aikaisin suhteen alkumetreillä (olemme jo vanhempia eikä kummallakaan ollut lapsia). Joitain vuosia meni pienten vauvojen kanssa ja nyt kun ovat isompia, parisuhteelle olisi taas aikaa..
Toisin sanoen vietämme nyt vasta oikeastaan sitä parisuhteen kuherruskuukauden jälkeistä arkea.
On ilmaantunut ongelma, iso sellainen.
Minä olen sellainen että asiat, ristiriidat ym keskustellaan läpi. Vaikka riidellen, kunhan pysytään asiassa.
Haluan kertoa oman näkemykseni ja kuulla miehen.
Sopia yhdessä molempien näkökantoja kunnioittaen.
Mieheni ei. Hän ei kykene keskustelemaan jos äänensävyni on väärä, aihe on negatiivinen tai koskee häntä siinä mielessä että en ole samaa mieltä. Jotain lastenkasvatukseen liittyvää tai kodin siivoukseen tai rahan käyttöön ym.
Joka kerta jos avaan keskustelun jostain asiasta mistä mielestäni pitäisi puhua (vaikkapa se että haluan siiivota ennen vieraiden tuloa, voisiko mieheni meille ihmisiä kutsuessaan ottaa muutaman päivän varoajan)
Hän suuttuu. Kokee että kritisoin häntä ja hänellä on oikeus loukkaantua. Ja tämän seurauksena ei puhu minulle mitään, kolmeen tai neljään päivään.
Näyttää todella typerältä näin kirjoitettuna mutta on totta. Mieheni on muuten hyvin kouluttautunut, omaa hyvän yleissivistyksen, on hyvä isä ja hyvä puoliso.
Ja näin pysyy kunhan kotona puhutaan vain mukavista asioista...
Mitään riitoja, ristiriitoja, pelisääntöjä tai erimielisyyksiä ei meillä käsitellä.
Minä otan niitä puheeksi, mies loukkaantuu ja asiat menee maton alle.
Huomaan kyllä että hän sitten joitain asioita tekee sitten haluamallani tavalla, ilmeisesti miellyttääkseen minua.
Hänen haluamaansa tapaa en tiedä kun emme keskustele.
Tämä surettaa minua kovasti. Koen että en voi kotonani olla rennosti kun saa pelätä ettei sano mitään poikkipuolista ettei toinen taas loukkaannu.
Miten saada mies keskustelemaan?
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 09:38"]
Puhumattomuus on oikeasti vallankäyttöä. Exä kun suuttui, alkoi mykkäkoulu. Riidan jälkeen jos yritin selvittää asioita, sanoi, että ei puhuta tästä. Jos yritin ottaa joitain asioita esille kun riitaa ei ollut, kysyi että miksi haluan riidellä, kun kaikki hyvin. Ei osannut keskustella, mutta ei todellakaan halunnut opetellakkaan. Puhumattomuus oli sille helppo ratkaisu, ei tarvinnut puhua asioista, jotka ei miellytä, on tylsiä, ikäviä, ei viitsi nähdä vaivaa jne. Pyydätkö oikeasti neuvoa tilanteeseen, vai haluatko ainoastaan avautua? (Sekin on OK). Minusta joku edellinen kommentoija toi ihan asiallisen pointin esille sanoessaan, että taidat kuitenkin pelätä konfliktia. Tiedän itse, miltä tuntuu "pelätä" mykkäkoulua. Kerran istuimme monta tuntia hiljaa kauppakeskuksen sohvalla, kun mies meni mykkäkoulumoodiin ja mä pelkäsin liikaa, että jos nyt alan sille rähjää, mitä ihmisetkin sanoo. Todellisuudessa olisi pitänyt vaan ottaa ja lähteä ja sanoa, että istu sä saatana tässä ihan keskenään, mulla on parempaakin tekemistä. Oikeasti, sano miehellesi suoraan, että puhumattomuus on ahdistavaa ja nyt keskustellaan syistä. Älä liikaa anna sen mennä puhumattomuuden taakse, että ei muka osaa. Kyllä aikuinen ihminen osaa ja pystyy, jos haluaa. Jotain se siitä saa, ei se muuten niin tekisi. Ehkä se on exäni tavoin se vastuun pakoilu. Selvitä se ja tee asialle jotain. Muuten lapsenne oppii saman typerän mallin. Tsemppiä!
[/quote]Tässä on ap:ole malli ja sitä voisit kokeilla. Älä anna myöskään ap miehellesi mahdollisuutta mennä mykkäkouluun vaan seuraavalla kerralla toimit täysin eri tavalla ja ennakoit. Seuraava riita tulee varmasti pian, joten kaivele aseet siihen jo valmiiksi. Voit vaikka riidan tullessa rikkoa vanhaa ja ottaa mies halaukseesi tai jotakin jos rääkyminen kerran saa hänet lukkoon. Riko vanha kaava ja tee jotakin ihan odottamatonta, halaat, alat laulamaan, vaikka vedät housusi nilkkaa tai jotakin. Älä enää kuitenkaan päästä tilannetta mykkäkouluun asti vaan selvität tilanteen heti. Yllätä itsesi ja mies. Tuskinpa mikään ainakaan pahenee.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 09:03"]
Yhtä hyvin miehesi voisi avautua tänne palstalle, että hänen vaimonsa haluaa aina vaan kerta toisensa jälkeen jankuttaa ja jankuttaa samoista asioista ja että hän ei tunne kotiaan kodikseen, jonne voi omasta halustaan pyytää kavereitaan. Että hän on vain vaimonsa mielestä vaimonsa jatke, jonka on käyttäydyttävä kuten valtiatar haluaa.
[/quote]Tämä viesti oli valitettavasti vain pelkkää asiaa vaikka joku siitä heti alkoi inisemään. Parisuhteessa tulee erilaisia valta-asemia ja joskus se nainen on se pomottaja, joka yrittää vaikka itkulla tai nalkuttamalla saada miehen muuttumaan. Omia vajavaisuuksia ei luonnollisesti huomata ja ei niitä ainakaan tarvitse muuttaa mitenkään... Parisuhde on kahden ihmisen suhde, tasaväkinen ja reilu. Tässä ap:n tapauksessa olisi tosiaan hyvä jos miehen kanta saataisiin mukaan myös, tarina voisi olla todella paljon erilainen silloin.
Puhumattomuus on oikeasti vallankäyttöä. Exä kun suuttui, alkoi mykkäkoulu. Riidan jälkeen jos yritin selvittää asioita, sanoi, että ei puhuta tästä. Jos yritin ottaa joitain asioita esille kun riitaa ei ollut, kysyi että miksi haluan riidellä, kun kaikki hyvin. Ei osannut keskustella, mutta ei todellakaan halunnut opetellakkaan. Puhumattomuus oli sille helppo ratkaisu, ei tarvinnut puhua asioista, jotka ei miellytä, on tylsiä, ikäviä, ei viitsi nähdä vaivaa jne.
Pyydätkö oikeasti neuvoa tilanteeseen, vai haluatko ainoastaan avautua? (Sekin on OK). Minusta joku edellinen kommentoija toi ihan asiallisen pointin esille sanoessaan, että taidat kuitenkin pelätä konfliktia. Tiedän itse, miltä tuntuu "pelätä" mykkäkoulua. Kerran istuimme monta tuntia hiljaa kauppakeskuksen sohvalla, kun mies meni mykkäkoulumoodiin ja mä pelkäsin liikaa, että jos nyt alan sille rähjää, mitä ihmisetkin sanoo. Todellisuudessa olisi pitänyt vaan ottaa ja lähteä ja sanoa, että istu sä saatana tässä ihan keskenään, mulla on parempaakin tekemistä.
Oikeasti, sano miehellesi suoraan, että puhumattomuus on ahdistavaa ja nyt keskustellaan syistä. Älä liikaa anna sen mennä puhumattomuuden taakse, että ei muka osaa. Kyllä aikuinen ihminen osaa ja pystyy, jos haluaa. Jotain se siitä saa, ei se muuten niin tekisi. Ehkä se on exäni tavoin se vastuun pakoilu. Selvitä se ja tee asialle jotain. Muuten lapsenne oppii saman typerän mallin. Tsemppiä!