Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko mies ihan hirviö? Vai olenko minä..
18.09.2015 |
Neljä vuotta kimpassa, minulla on myös oma kämppä toisella paikkakunnalla, mutta vietän miehen luona lähes kaiken ajastani.
Aina kun riita syttyy, mies hermostuu hyvin nopeasti ja en saa häntä rauhoittumaan millään. Hän huutaa ja on muutenkin vähän uhkaava. Yleensä pahempaa ei tapahdu, mutta äärimmilleen ärsyyntyneenä on tönäissyt minua ja paiskonut tavaraa. Tiedän, että hän ei halua riidellä, hän yleensä pyytää minua poistumaan (sillä syyllä, että asunto on hänen), mutta minä en vain kykene poistumaan. Olen kuin halvaantunut. Ahdistaa, että minun pitäisi siinä mielentilassa lähteä ulos ja ajamaan autolla omaan kotiin. En siis kykene lähtemään, mutta en myöskään kykene olemaan hiljaa ja yritän puhua miehelle ja hän vain ärsyyntyy siitä lisää. Minä en vain kestä sitä, kun riidat jätetään auki ja rauhoituttua oltaisiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Hän uhkailee usein myös erolla ja minulle tulee siitä kauhea turvattomuuden tunne. Viime kerrallakin uhkasi ja perui puheensa kun aloin itkemään. En voi ymmärtää miten hänen mielipiteensä voi muuttua noin vain ja miksi hän kuvittelee voivansa yksin päättää ollaanko me yhdessä vai ei. Olen neuvonut häntä olemaan tekemättä tuollaisia päätöksiä tunnekuohuissaan, mutta aina ne sieltä tulee.
Aniharvoin saadaan riita lakkaamaan ennen kuin se on paisuteltu jättimäiseksi. Molemmat tuovat riitaan vanhoja kaunoja, mies tosin enemmän ja provosoituneena menen siihen mukaan. Mies myös nimittelee minua suuttuessaan ja loukkaannun siitä erittäin verisesti. Riidan jälkeen jos ottaa puheeksi, miten haukkuminen satuttaa, riita alkaa vain alusta.
Viime riitelykerrasta on nyt viikko, olen omassa kodissa mietiskelemässä jälleen kerran, että miten jatkaa. Riitoja on suht harvoin ja arki pelaa todella hyvin, mutta riidat ovat joka kerta tosi pahoja ja olen loukkaantunut pitkään.
En tiedä kykenenkö enää tähän, mutta miehen jättäminen on niin hirveän vaikeaa. Haaveilen jo omasta perheestä, enkä usko, että se on edes hänen kanssa mahdollista. Olen jotenkin niin nujerrettu, etten vain jaksa lähteä. Kerran oltiin miehen kanssa muutama kuukausi erossa ja olo alkoi tuntua paremmalta, sitten jostain käsittämästä syystä ajauduin miehen luo taas..
Tiedän itsekin olevani hyvin ärsyttävä suuttuessani, jankkaan samaa asiaa, mutta kun tuntuu, ettei se toinen ymmärrä yhtään mitä yritän sanoa. Ja kun luotan, että jotain luvattua ei rikota, mutta se rikotaan kumminkin pahentaa taipumustani ennestään.
Hän ei jotenkin hallitse itseään yhtään. Riidan aikana olen alkanut suhtautumaan häneen kuin kiukuttelevaan pikkulapseen vaikka hän sattuukin olemaan muutaman vuoden vanhempi. En pysty enää luottamaan hänen puheisiin, kun hänen mielipiteensä ovat niin riippuvaisia hänen tunnetilastaan.
Olen pettynyt itseeni, kun olen taas päästänyt itseni tällaiseen tilanteeseen. En ymmärrä mikä minussa on vialla kun aina palaan ja annan kohdella itseäni huonosti.
Kommentit (44)
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 11:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 11:25"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 11:20"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 11:12"]
Minusta on kummallista se, että mies selkeästi haluaa välttää pahaa riitaa (ja koota itseään) pyytämällä ap:ta poistumaan, mutta hän ei suostu vaan jää sinne lietsomaan tilannetta entistä pahemmaksi. Mies siis yrittää estää riitaa paisumasta, mutta ap on päättänyt, että ei käy, hän haluaa jäädä jankkaamaan vetoamalla siihen, ettei siinä mielentilassa kykene ajamaan autoa. Ei tarvitsekaan: riittää, että ottaa auton avaimet ja lompakon ja poistuu sinne autoon ja lähtee ajamaan siinä vaiheessa, kun tunnekuohu on ohi - sehän ei vielä riidan alussa voi olla kovin musertava, koska vielä ei ole päädytty täyteen huutoon.
Itseäni ärsyttävät ap:n kaltaiset ihmiset, jotka tekevät kaikkensa saadakseen toisen hermostumaan ja menettämään malttinsa ja sitten ihmettelevät silmät pyöreinä, että mikä sille tuli, kun se on niin kamala.
Ap tekee itselleen ja miehelle palveluksen lähtemällä. Ehkä jostain löytyy lehmänhermoinen mies, joka ei provosoidu siitä, että ap tekee kaikkensa saadakseen riidan aikaan.
[/quote]
Minä kyllä ymmärrän, että jäämiseni ärsyttää miestä. Mutta siinä ollaan vain niin ristiriitaisessa tilanteessa, kun häätäminen taas ärsyttää minua. Minua korventaa olla riidoissa jonkun kanssa, käyn ihan ylikierroksilla ja olen hysteerinen, jos se jatkuu pitkään. Mies voi olla päiviä ottamatta minuun yhteyttä, vaikka oltaisiin riidoissa ja olen muualla ja koko sen ajan korvennun..
Olen yrittänyt joskus kysyä, riidattomalla hetkellä, että kauan mies tarvitsee vihaisena omaa aikaa, mutta hän ei osaa vastata. Kun minulle se koko aika on yhtä kärsimystä ja tuntuu ettei se ikinä pääty.
Joskus olen kyllä lähtenyt, ystävän saattelemana ja silloin mies suuttuu, jos olen kertonut ystävälle mitä on tapahtunut. En kykene vaikenemaan, jos ystävä kysyy mikä on vialla. Kerran kun lähdin kotiini hyvin aikaisessa vaiheessa riitaa, hän tuli keskellä yötä minun kotiini räyhäämään ja oli rikkonut hänen luonaan minulta jääneitä tavaroita. Joskus on myös alkanut soittelemaan perään ja anteeksipyynnön sijaan luurista kuuluukin vain haukkuja.
Ap
[/quote]
Sinua korventaa olla riidoissa ja silti pyrit kaikin mahdollisin keinoin riitelemään? Aika ovelaa.
[/quote]
Kuka niin on sanonut? Yritän keskustella, mutta suuttuessaan mies ottaa kaiken puheeni hyökkäyksenä. Miten mitään saa mykkänä sovittua? Sekään ei ole reilua, että asiasta ei riidan pelossa saa sanoa, jos joku nyppii. Sanon siitä vaikka se saattaa tarkoittaa riitaa, jos ja kun mies vetää herneen nenään.
Ap
[/quote]
Jätä se mies. Anna sen löytää joku sellainen nainen, joka kykenee kommunikoimaan muutenkin kuin nälvimällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 11:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 11:25"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 11:20"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 11:12"]
Minusta on kummallista se, että mies selkeästi haluaa välttää pahaa riitaa (ja koota itseään) pyytämällä ap:ta poistumaan, mutta hän ei suostu vaan jää sinne lietsomaan tilannetta entistä pahemmaksi. Mies siis yrittää estää riitaa paisumasta, mutta ap on päättänyt, että ei käy, hän haluaa jäädä jankkaamaan vetoamalla siihen, ettei siinä mielentilassa kykene ajamaan autoa. Ei tarvitsekaan: riittää, että ottaa auton avaimet ja lompakon ja poistuu sinne autoon ja lähtee ajamaan siinä vaiheessa, kun tunnekuohu on ohi - sehän ei vielä riidan alussa voi olla kovin musertava, koska vielä ei ole päädytty täyteen huutoon.
Itseäni ärsyttävät ap:n kaltaiset ihmiset, jotka tekevät kaikkensa saadakseen toisen hermostumaan ja menettämään malttinsa ja sitten ihmettelevät silmät pyöreinä, että mikä sille tuli, kun se on niin kamala.
Ap tekee itselleen ja miehelle palveluksen lähtemällä. Ehkä jostain löytyy lehmänhermoinen mies, joka ei provosoidu siitä, että ap tekee kaikkensa saadakseen riidan aikaan.
[/quote]
Minä kyllä ymmärrän, että jäämiseni ärsyttää miestä. Mutta siinä ollaan vain niin ristiriitaisessa tilanteessa, kun häätäminen taas ärsyttää minua. Minua korventaa olla riidoissa jonkun kanssa, käyn ihan ylikierroksilla ja olen hysteerinen, jos se jatkuu pitkään. Mies voi olla päiviä ottamatta minuun yhteyttä, vaikka oltaisiin riidoissa ja olen muualla ja koko sen ajan korvennun..
Olen yrittänyt joskus kysyä, riidattomalla hetkellä, että kauan mies tarvitsee vihaisena omaa aikaa, mutta hän ei osaa vastata. Kun minulle se koko aika on yhtä kärsimystä ja tuntuu ettei se ikinä pääty.
Joskus olen kyllä lähtenyt, ystävän saattelemana ja silloin mies suuttuu, jos olen kertonut ystävälle mitä on tapahtunut. En kykene vaikenemaan, jos ystävä kysyy mikä on vialla. Kerran kun lähdin kotiini hyvin aikaisessa vaiheessa riitaa, hän tuli keskellä yötä minun kotiini räyhäämään ja oli rikkonut hänen luonaan minulta jääneitä tavaroita. Joskus on myös alkanut soittelemaan perään ja anteeksipyynnön sijaan luurista kuuluukin vain haukkuja.
Ap
[/quote]
Sinua korventaa olla riidoissa ja silti pyrit kaikin mahdollisin keinoin riitelemään? Aika ovelaa.
[/quote]
Kuka niin on sanonut? Yritän keskustella, mutta suuttuessaan mies ottaa kaiken puheeni hyökkäyksenä. Miten mitään saa mykkänä sovittua? Sekään ei ole reilua, että asiasta ei riidan pelossa saa sanoa, jos joku nyppii. Sanon siitä vaikka se saattaa tarkoittaa riitaa, jos ja kun mies vetää herneen nenään.
Ap
[/quote]
Jätä se mies. Anna sen löytää joku sellainen nainen, joka kykenee kommunikoimaan muutenkin kuin nälvimällä.
[/quote]
Sinä taidat olla miehen sielunkumppani, ellet ole hän itse. En minä häntä nälvi, mutta huomaat varmaan nytkin, etten osaa lopettaa vaan väittelen sinun kanssasi turhanpäiväisesti. Sinä kun olet päättänyt millainen olen, vaikka puhun ihan päinvastaista.
Ap
Ei tuollaisessa suhteessa ole enää mitään väliä mitä ap tekee tai jättää tekemättä. Ja vallankäytön kuviota on mahdoton ymmärtää, jos sellaisessa ei ole itse ollut. Ja on vielä sittenkin.
Minä yritin tehdä kaikkea mahdollista ja todella uskoin että miehen raivoaminen johtuu minun ominaisuuksistani, jos vain osaisin olla erilainen. Mutta tietenkään mikään ei riittänyt, aina löytyi uusi muuttumisenkohde, miehen ei tarvitsisi raivota jos en olisi niin hullu/ärsyttävä/jättäisin hänet rauhaan/puhuisin eri tavalla/olisin hiljaa/olisin älykkäämpi/minulla ei olisi niin hulluja ystäväviä/sukulaisia/laita tähän mitä tahansa. Kun olin jo täysin alistettu ja itkin vain hiljaa, sekin oli tahallaan ärsyttämistä.
Alue: Aihe vapaa
Mun isä oli samanlainen tulisielu. Tavaroita lenteli yms. Nykyään hän on rauhoittunut huomattavasti ja on riidassa ennemminkin se sovitteleva osapuoli! Meille lapsille hän on kuitenkin jättänyt suuret arvet, jotka vaikuttavat vielä tänäkin päivänä..Eli ihmiset voivat muuttua myös parempaan suuntaan :)
Ap:nä en kuitenkaan jäisi odottelemaan ja toivomaan parasta, vaan lähtisin.