Onko kokemuksia siitä, että on hakenut apua mielenterveysongelmiin, mutta ei ole saanut

Minulle sanottiin että ei ole vapaita aikoja, soitetaan kun on ja päivystys auttaa tarvittaessa. Sain sitten hetken päästä ajan vastavalmistuneelle hoitajalle, jota odotin pari kuukautta, ja joka oli sitten yhtä tyhjän kanssa enkä jaksanut nähdä enempää vaivaa, kun ylitin itseni jo tuossa.

Sain apua joltain "terveydenhoitajalta "joka käski nukkua tarpeeksi, ottaa kuuman suihkun ja hengittää syvään. Sitten vielä sanoin "kun oot tuossa iässä niin voisit harkita parisuhteen hankkimista, se piristäisi kummasti"

Nykyään kun kaikkea karsitaan kun ei ole varaa, niin on ilmeisesti säästetty myös mt-palveluista ja silloin ei oo kaikille aikaa. Itse jouduin aikanaan haluamattani pakkohoitoon, mutta ei siitä enempää. Tämä tosin pienessä kunnassa ja ehkä pienillä paikkakunnilla on paremmin mahdollisuutta keskittyä ihmisiin kuin isossa kapungissa. Tosin lähiomaiset antoi ilmiannon tuossa minun tapauksessani eikä ollut oma valinta.

Aloin itkemään lääkärin vastaanotolla. Eikä mitään valeitkua vaan vollotin kunnolla. Sain lääkkeet saman tien. Kyllä itä apua saa, kun uskaltaa pyytää/vaatia ja vielä ottaa vastaankin. Kotona makaamalla ja eristäytymällä harva ongelma ratkeaa.

No joskus on useampi kuukausi mennyt, että on päässyt lääkärin puheille... mutta aina on jonkinlaista apua saanut.

Harva apua saa