Kaksoisliekkisuhde

Tutustuin tähän teoriaan jo varsin nuorena, mutta pidin sitä ihan surkeana. En uskonut siihen enkä halunnut uskoa. Nuoruudessa olen mm. kokenut rakastumisen ensisilmäyksellä, mutta se ei ollut mikään kaksoisliekki. On kuitenkin ollut myöhemmin pakko ottaa teoria uudelleen harkintaan.

Nuorena tapasin hänetkin, mutta ei se ollut mikään salamarakastuminen. Ennemminkin vasta jälkikäteen ymmärsin, mitä kaikkea ihmeellistä siinä oli. Emme päätyneet yhteen. Perustimme perheet tahoillamme ja tiemme erosivat. Emme ole paljon tekemisissä, enkä haaveile suhteesta hänen kanssaan, mutta kannan häntä mukanani aina. Vaikea selittää, millainen se tunne on, kun se on yhtaikaa niin varma ja luottavainen ja täynnä rakkautta, ja kuitenkin raastavaa ikävää, epävarmuutta ja turhautumista.

Eihän sitä tiedä mitä vielä ehtii elämässä tapahtua, tai ehkä seuraavassa. Tärkeintä on keskittyä omaan elämään ja itseensä. Sen minkä teet itsellesi, teet myös hänelle ja minkä teet hänelle, teet itsellesi. Kaksoisliekkisuhde voi olla romanttinen rakkaussuhde, mutta se ei aina ole niin. Se ei ole välttämättä sama asia kuin "se oikea". Kyseessä on tavallaan sama sielu kahdessa ruumiissa. Minusta se ei ole edes romanttinen ajatus, mutta en vain voi enää olla uskomatta siihen. Silti ajattelen, että voin olla ihan väärässäkin.

Jotain mielenkiintoista tässä maagiselta kuulostavassa kaksoisliekissä on, mutta ehkä se ei vielä teorian tunnusmerkkejä täytä. Toivottavasti ap:n liekki leimahtaa!

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut. Pystyimme myös kommunikoimaan telepatian avulla. Liekkiparini vaan säikähti sitä kaikkea niin paljon, että nyt olemme olleet erossa joitakin kuukausia ja se on ollut kurjaa aikaa. Hän ei välttämättä tiedä vieläkään, että kyseiselle ilmiölle on tämä termikin "kaksoisliekki" olemassa, mutta en itsekään viitsi häneen yhteyttä ottaa, vaikka voisinkin, koska pelkään sitä, että hän vaan juoksisi kauemmas. Olen meistä siis se jahtaava liekki ja hän juoksija, enkä ole sinällään koettanut edes ottaa tämän tauon aikana häneen millään tavoin yhteyttä just sen takia, että pelkään, että hän vaan etääntyisi minusta enemmän. Ehkä me vielä tapaamme tässä elämässä tai sitten emme. Vaikka talvi onkin ollut ihan perseestä tän kaiken takia, niin oon silti niin iloinen, että sain kokea jotakin tosi helkkarin outoa.

Mä todellakin tiedän miltä tuo kaikki vaikuttaa, mitä mä tossa koitin selittää, eli erittäin hullulta ja mielipuoliselta psykoosipotilaan lätinältä, mutta kun me koettiin se asia yhdessä, pariinkin kertaan, niin pakko se vaan on hyväksyä. :P

Sit kun siinä on vielä niin paljon kaikkea lisäjuttua, siis muita ihmisiä, joille tää meidän juttu ei välttämättä aukeis ja ne ei vois sitä hyväksyä, niin on varmaan vaan parempi antaa asian olla. Mutta siitä oon varma, että kumpikaan tätä ei unohda.

Miten te käytännössä kommunikoitte telepatian tasolla? Mitä käytännössä tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tällaista kokenut, mutta jos kaksoisliekin kanssa syntyy suhde, onko seksi poikkeuksellisen hyvää? Mielenkiinnosta kyselen.

N44

Teorian mukaan on. 

Henkilökohtaisesti en osaa kertoa fyysisestä kanssakäymisestä, kaksoisliekkini ollessa neitsyt, mutta minä ja kaksoisliekkini harrastamme seksuaalista energiansiirtoa/vaihtoa. Tätä suosittelen. Se on siis alusta loppuun asti orgasmia. Eikö kuulosta hyvältä? Olipa Hölmö kysymys kun vastauksen jo tiedänkin :)

Sinä, Vierailija, joka aioit antaa kaksoisliekkisi elää omassa rauhassa. Tuo kertoo siitä kuinka paljon ja syvästi hänestä välität, kun hänen parasta ajatellen annoit tilaa 🥰 Minullekin oli shokki että moinen on täyttä totta mutta ymmärrettävää kun tunteet ovat jotain mille emme vielä ole keksineet tarpeeksi tarkasti kuvaavaa sanaa 😍

Ei hätää. Hän tulee luoksesi vielä. Varsinkin kun olette puhuneet tai nähneet, voit olla varma että elämäsi rakkaus on elämässäsi vielä, ellei ole jo? 💚

Omani löysin kun näin kuvan hänestä. Vain kuvan. Erosin parisuhteestani vain sen kuvan ja siitä aiheutuneiden tunteiden takia. Enkä ollut silloin edes kuullut tästä aiheesta.

Jos uskotte vastaaviin juttuihin kuin AP, se on melko varma merkki obsessiivisesta ja eskapistisesta takertumisesta ihastukseen. Yleensä tällaisilla obsessiivisilla ihastumisilla yritetään peittää jotain vaikeita tunteita tai traumoja.

Unohtakaa "kaksoisliekkinne" ja pysähtykää miettimään huolella mitä sellaista kipua teissä on, jota teidän on vaikea kohdata.

Yleensä kaksoisliekkikuvitelmat vetoavat erityisesti sellaisiin ihmisiin, joilla on lapsuudessa ollut kaltoinkohtelusta, vaille jäämisestä ja hylkäämisestä johtuvaa traumaa. Näitä lapsuuden traumoja yritetään aikuisena parantaa kuvittelemalla, että jossain on joku oman sielun toinen puolikas ja tosi rakkaus, joka voi pelastaa yksinäisyyden kokemukselta.

Mun kaksoiliekki lienee sammunut jo alkulähteessään.

minäkin olen tavannut

Kun kaksoisliekit kohtaavat maan päällä, suhde on hyvin intensiivinen ja henkisesti sekä fyysisesti haastava ja vaikeakin. Kaksoisliekit kohtaavat kuin kaksi peiliä, heijastaen toistensa epätäydellisyyttä. Sen perimmäinen tarkoitus on täydellisen harmonian ja yhdistymisen saavuttaminen: ne alueet, joilla on työstettävää, nousevat esiin kaksoisliekin peilin kautta.

Kaksoisliekit eivät ole toistensa kaltaisia. Eroja voi olla iässä, sukupuolessa (mutta ei välttämättä), maantieteellisessä sijainnissa, uskomuksissa, etnisessä taustassa tai vaikka tulotasossa. Toinen aina edistää toisen kasvua. Siitä huolimatta näiden kahden välinen side on hyvin vahva. 

Vierailija kirjoitti:

Kun kaksoisliekit kohtaavat maan päällä, suhde on hyvin intensiivinen ja henkisesti sekä fyysisesti haastava ja vaikeakin. Kaksoisliekit kohtaavat kuin kaksi peiliä, heijastaen toistensa epätäydellisyyttä. Sen perimmäinen tarkoitus on täydellisen harmonian ja yhdistymisen saavuttaminen: ne alueet, joilla on työstettävää, nousevat esiin kaksoisliekin peilin kautta.

Kaksoisliekit eivät ole toistensa kaltaisia. Eroja voi olla iässä, sukupuolessa (mutta ei välttämättä), maantieteellisessä sijainnissa, uskomuksissa, etnisessä taustassa tai vaikka tulotasossa. Toinen aina edistää toisen kasvua. Siitä huolimatta näiden kahden välinen side on hyvin vahva. 

kaikissa ihmissuhteissa me olemme toistemme peilejä. Mites tämä eroaa normisuhteesta?

Sitä ei ymmärrä ennen kuin tapaa sen ihmisen jonka kanssa on heti sellainen tunne kuin olisi tullut kotiin. Suurin osa ei koskaan tapaa sitä ihmistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän ap (ja vielä vähemmän me palstailijat!) tiedä (tiedetä) että tunsiko tämä tarinan toinen osapuoli jotain kaksoisliekkituntemuksia! Kun eivät päässeet juuri alkua pidemmälle kommunikaatiossa.

Voi olla että kyse oli ap:n yksipuolisesta ihastumisesta, tai sitten toinenkin osapuoli tunsi jotakin.

Jos kyse on kuitenkin jostain tälläisestä teoriasta, jossa puhutaan jostain kahdeksi jakautuneesta sielusta, mikä haluaa aina muuttua yhdeksi vetämällä nämä kaksi henkilöä jatkuvasti toisiensa elämään, niin ei sellaista tunnetta pysty millään tavalla vastustamaan.

Se toinen henkilö kuitenkin tietää kuka AP on ja miten AP voi ottaa yhteyttä, mutta ei ole tehnyt mitään asian eteen. AP itsekkin kertoo, että he ovat vain jutelleet tylsistä työjutuista, mikä vaikuttaa ettei kai ole hirveästi ollut mitään heidän

Tämä pitää paikkansa. 

Juuri eilen juttelimme tästä kaksoisliekkini, suuren rakkauteni kanssa.

38 vuotta! Tunteet, intohimo, yhteydentunne ei ole kadonnut mihinkään. Olimme välillä 16v erossakin unohtamatta toista silti hetkeksikään. Toinen puoliskoni kantoi kuvaani ja muistojamme mukana, seurasi etäältä elämääni (työurat sivusivat läheltä) jne. Kuten minäkin.

Emme koskaan saaneet avioitua keskenämme, elämä vei eri suuntiin ja kummallakin on perhe. Suuri surumme huolimatta rakkaudesta perheittämme kohtaan. 

Eilen surimme sitä ettei enää ole 38 vuotta jäljellä, ei ehkä kymmentäkään! Mitä tapahtuu kun puolet on poissa? Kun minulla on vain keltainen ruusu maljakossa muistuttamassa hänestä?

 

 

Tämä kaksoisliekkihomma on ansa. Menin itsekin lankaan. 

Ihastuin silmittömästi vuosien varrella pariinkin eri ihmiseen, luullen heidän olevan kaksoisliekki tai vähintäänkin sielunkumppani. Olin järkyttävän obsessoitunut. Toisen kanssa oli pitempäänkin säätöä, on-offia. Traumakemiaa ja läheisriippuvuutta se oli kohdallani, ei mitään muuta. (Siitä löytyy kyllä luettavaa, jos kiinnostaa.)



Lisäksi noihin aikoihin olin ihan hukassa itseni kanssa, olin kiinnostunut muutenkin new agesta yms. ja aika syvälläkin siinä. Etsin vastauksia ihan mistä vaan selfhelpistä sattui löytymään. Oikeasti olisin tarvinnut terapiaa! 

Nyt olen suhteessa, joka on ihanan tasapainoinen ja turvallinen, tunnen olevani rakastettu ja saan rakastaa. Meillä on hauskaa ja olemme sopivan erilaisia ja meillä on loistava puheyhteys. Totta kai hän on minulle kuin peili, samoin minä hänelle. 

Pliis ihmiset, tulkaa järkiinne.

Käyttäytymistieteilijänä olen samaa mieltä, että tässä kyse on traumasidoksesta. Juuri trauma saa tuntemaan, että on tullut kotiin, kun trauma kohtaa sen saman trauman, jonka kotona sai. Ja siitä ne riidatkin johtuvat, kun traumat ovat niin lähellä toisiaan, että kolisevat toisiaan vasten.

Siinä mielessä en ole läpeensä tiedeihminen, etten koskaan kiellä ihmisten kokemuksia. Ehkä kaksoisliekki on totta, vaikka itse näin 50+ -vuotiaana en ole sellaiseen itse törmäänyt. Totean vain, että sama dynamiikka toteutuu traumasidoksissa.

Vierailija kirjoitti:

Jos uskotte vastaaviin juttuihin kuin AP, se on melko varma merkki obsessiivisesta ja eskapistisesta takertumisesta ihastukseen. Yleensä tällaisilla obsessiivisilla ihastumisilla yritetään peittää jotain vaikeita tunteita tai traumoja.

Unohtakaa "kaksoisliekkinne" ja pysähtykää miettimään huolella mitä sellaista kipua teissä on, jota teidän on vaikea kohdata.

Yleensä kaksoisliekkikuvitelmat vetoavat erityisesti sellaisiin ihmisiin, joilla on lapsuudessa ollut kaltoinkohtelusta, vaille jäämisestä ja hylkäämisestä johtuvaa traumaa. Näitä lapsuuden traumoja yritetään aikuisena parantaa kuvittelemalla, että jossain on joku oman sielun toinen puolikas ja tosi rakkaus, joka voi pelastaa yksinäisyyden kokemukselta.

 

Ajattelepa, että kun sitten joskus tapaa tuollaisen toisen kuvitelman, josta lapsena sai tietää ja ehkä kirjoitti uniaan muistiin, joissa tuon toisen kanssa oli, piirteli rakennuksia, kirjoitti nimiä ja sitten kun tapaat hänet ja ne täsmää. Selitäpä sitten sitä, että jossain nimeltä mainitussa pikkukylässä syntyi perheeseen x niminen poika, jolla oli y niminen veli ja että siellä oli tällainen ja tällainen rakennus ja alhalla kylän kaupan pihalla on aina olut sellainen ja selliann veistos ja että kylän vanhimman rakennuksen takana on kallio, josta tulee lähdevettä, ja että siinä on sellaisia ja sellaisia uskomuksia, että siitä on juonut se ja se pyhimys ja että siksi siellä käy pyhiivvaletajia. Kylässä on kadut nimeltään se ja se  ym ym

Olen siis tavannut oman kaksoisleikkini jo lapsena, tosin unissani. Aikuisena löysimme toisemme. Ja ei. Se ei pelastanut minua yksinäisyyden kokemukselta.  Vaikka olen ollut paljon yksin elämässäni, en ole kuitenkaan kärsinyt yksinäisyydestä, mutta yksin toki ja se on aina ollut ok. JA kun tapasimme, en koskaan ajatellut, että tässä tämä on, jonka kanssa elän elämni loppuun asti. Koskaan en ajatellut, että meistä tulee pariskunta. Energia välillämme on niin hurjaa ja revimme toisemme kappeliksi (kuvannollisesti), jos olemme liian pitkään yhdessä. Mutta silti rakastamme toisiamme eikä se tule muuttumaan. Joskus kun tapaan jonkun miehen, joka on hiukan enemmän auki henkisyydelle, niin hän saattaa alkaa altijuisesti epäillä, että minulla on joku toinenkin, että ikäänkuin koko ajan minun perässäni roikkuisi joku toinen mies, vaikkei mitään näy.

Käytän termiä kaksoiliekki, koska en jaksa alkaa keksiä omia kauvauksia suhteellemme ja kun kaksoisliekin kuvaukset sopivat suhteeseemme.

Tälllaista se elämä on. Kaikkea ei voi selittää sattumalla tai eskapismiteorioilla. Joskus vain sattuu asioita, joita ei voi selittää, ne on vain hyväksyttävä ja jatkettava eteenpän.

kaksoiliekkisyyteni ei häiritse arkielämääni, en pohdi sitä edes päivittäin, lähinnä aina tulee mieleen, kun törmää tällaisiin ketjuihin. Parisielut on sitten  toinen juttu ja käsite.

Tällaista tämä elämä on. Elämässä on pakko hyväksyä se, että kaikkea ei voi ymmärtää eikä tulkita tai selittää, ne vain täytyy hyväksyä ja elää ja ottaa sellaisenaan. vähän kuin birttien "keep calm and carry on" -ajatus

Olen joutunut karismaan tekstistäni paljon asiaa pois, koska sisältö ylittää maksimimerkkirajan.

Ap, tuo kirjoittamasi on puhdasta potaskaa! Palaa hyvin siinä liekissä!

Vierailija kirjoitti:

Kun kaksoisliekit kohtaavat maan päällä, suhde on hyvin intensiivinen ja henkisesti sekä fyysisesti haastava ja vaikeakin. Kaksoisliekit kohtaavat kuin kaksi peiliä, heijastaen toistensa epätäydellisyyttä. Sen perimmäinen tarkoitus on täydellisen harmonian ja yhdistymisen saavuttaminen: ne alueet, joilla on työstettävää, nousevat esiin kaksoisliekin peilin kautta.

Kaksoisliekit eivät ole toistensa kaltaisia. Eroja voi olla iässä, sukupuolessa (mutta ei välttämättä), maantieteellisessä sijainnissa, uskomuksissa, etnisessä taustassa tai vaikka tulotasossa. Toinen aina edistää toisen kasvua. Siitä huolimatta näiden kahden välinen side on hyvin vahva. 

Et sitten tiennyt, että toinen "kaksoisliekki" voi olla uskoton?

Uskon että olen

Vierailija kirjoitti:

Uskon että olen

Minkälainen teidän tarina on?

Olen tavannut. Ollut kaunein ja kuitenkin särkevin asia elämässäni. Ei olla yhdessä tai edes yhteyksissä nyt. Silti tunnen yhteyden.

Olet rakas. Tosi rakas.

Olen nainen ja tavannut oman kaksoisliekkini muutamia vuosia sitten. Hän on toinen puoliskoni. Tunne on molemminpuolinen.