Puhutko henkilökohtaisia asioita töissä?

Kerron ihan yleistä diibadaabaa. Tajunnut että hlökunnan asioita panetellaan ja ihmisiä arvostellaan sen mukaan pomojen toimesta. Huonoa johtamista.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 21:19"]Kerron ihan yleistä diibadaabaa. Tajunnut että hlökunnan asioita panetellaan ja ihmisiä arvostellaan sen mukaan pomojen toimesta. Huonoa johtamista.
[/quote] kyllä.

Olen puhunut, se on todella suuri virhe, kaikkea mitä sanotte voidaan käyttää teitä vastaan. Olen sen omakohtaisesti kokenut. Ottakaa pliis mun virheistä opiksi ja pysykää puheissanne vain yleisellä tasolla, silloin on jotain mahdollisuutta pärjätä. Tietysti työpaikan vaikka pahoista ongelmista voi puhua, jos ne eivät liity yhteen henkilöön.

Riippuu tilanteesta. Esim kun lapseni sairastui vakavasti, pidin asian ensin vain omana tietonani. Mutta oli henkisesti aivan hirvittävän raskasta olla töissä, kun keskittymiskyky oli olematon ja naamansakin yritti pitää edes jonkinlaisessa virneessä. Kun lopulta en jaksanut enää teeskennellä vaan kerroin, miten asiat on, sain työkavereiltani ja esimieheltäni paljon tukea eikä kahvihuoneessa itkemistä tarvinnut enää peitellä, jos joku sattuikin sinne tulemaan samaan aikaan. Pomo myös ilmoitti, että saan palkallista vapaata kaikki ne päivät, kun pitää käydä lapsen kanssa tutkimuksissa Lastenklinikalla. 

Joo niin paljon kuin porukat vain jaksaa kuunnella. Ei niitä kyllä ihan valtavasti kiinnosta. Tosin ei niittenkään kotijutut ole aina järin mielenkiintoisia.

Juu, mutta en kaikkea kaikkien kanssa. Aika moni työkavereista on vanhoja opiskelukavereita, eli tuttuja pitkältä aikaa myös työn ulkopuolelta. Heidän kanssaan puhun henkilökohtaisiakin juttuja, tosin työpaikalla vaan niin ettei haittaa vaikka joku muukin kuulisi.

No jos on vaan yhdeööe ihmiselle töissä, niin kyllä sille tulee kaikki kerrottua. Eri asia olis, jos olis työkavereita niin eihän sitä kaikkia asioitaan kuuluttaisi tietenkään.

Kyllä puhun, toki valikoiden ja en kaikille kaikkea. Näin tekevät muutkin töissä.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 21:19"]Kerron ihan yleistä diibadaabaa. Tajunnut että hlökunnan asioita panetellaan ja ihmisiä arvostellaan sen mukaan pomojen toimesta. Huonoa johtamista.
[/quote] kyllä.
[/quote]

Riippuu työpaikasta. Edellisessä udeltiin henkilökohtaisia asioita ja tämä oli pomojen vallankäytön väline. Nykyisessä ei mitään tuolli. Jokainen kertoo mitä haluaa eikä mitään udella. Hyvät johtajat nykyisessä työpaikadsani!

Meillä jutellaan. Pieni työyhteisö. Työ on hyvin yksinäistä, jokainen istuu omassa komerossaan. Työasioista ei tee mieli tauolla puhua, kun ne asiat ei ole mitään yhteisiä vaan jokaisella omansa. Toki joidenkin kanssa on enemmän yhteistä mutta kaikkien kanssa nyt jotain yleistä viikonloppusuunnitelmista, kuntoilusta tms jutellaan.

Ennen puhuin niinkui muutkin ,mutta en enää kun tajusin että on eri kuppikuntia toimistossamme

En puhu mitään. Ei kyllä puhu kukaan muukaan, koska työpaikalla ei ole tapana jutella yhtään mistään, ei edes tarpeellisista asioista. Siellä on jokin kommunikaation musta aukko jonne kaikki tieto katoaa.

Kyllä puhun joillekin hlö kohtaisia asioita ja he puhuvat minulle hlö kohtaisia..yksi kertoi että on kova stressi ja alkaa olla loppu..tsemppasin ja annoin vähän näkökulmaa ja kertoi että ihana kun joku ymmärtää ja välittää. Hän vaikuttaa tosi luotettavalta enkä tietenkään juorua hänen asioitaan kenellekään. Kiva että töissä on sielunkumppani

Meillä on ollut ihan koko vuoden ihmeellistä paskan jauhantaa ja ihmisten heikkouksien kaivelua, kunnes nyt viime aikoina on tietyt kaveripiirit vakinaistettu. Syykin selvisi viimein..

Puhun toki niistäkin... joskus jopa asiakkaiden (asukkaiden kanssa).

No jonkin verran. En kerro mitään rakkauselämästäni, rahahuolista, miehen potenssista tai koosta, sairauksista tai muista syvällisistä asioista, mutta ihan semmosta kevyttä, esim lasten ikä, missä koulussa, montako autoa perheessä, missä mies on töissä, mistä olen kotoisin, kesälomasuunnitelmista, harrastuksista ym.
Mutta yleensä meillä höpsötellään kaikennäköistä joutavaa ja sitten työasiaa tarvittaessa.

Joo, mä olen avoin luonne enkä oikein tajua mitä salattavaa normaalissa elämässä on. Mutta lä kerron ihn rohkeasti myös huonojakin juttuja, en mitään itkemistilittämisjuttuja vaan joskus jotain ohimennen mainitsen, ja olen saanut muutkin avautumaan. Mä tiedän olevani meidän työpaikan piristys, mä olen muuttanut siellä työilmapiiriä todella paljon avoimempaan suuntaan, enkä saa päähäni ketään ketä välttelisi siellä mua. Hyvät välit myös pomoon.

En yleensä. Jos on pakko niin kerron kauttarantain jotain.

Aluksi en juurikaan puhunut ellei joku kysynyt. Silloinkin vastasin mahdollisimman ympäripyöreästi ja pidin puheenaiheet lähinnä yleisissä aiheissa tai kuuntelin muiden juttuja..

..nyt kuitenkin olen oikeasti ajan kanssa tutustunut työkaverihini. Olen tajunnut ettei töissä tarvitse 100 % keskittyä vain työasioihin, vaan oikeastaan ilmapiiri voi olla kivempikin kun työn ohessa kahvitauoilla ja ruokatunnilla ja virkistysilloissa voidaan jakaa itselle tärkeitä ja ajankohtaisia asioita, kauhistella uutisia ja oikeasti jutella. Joskus puhutaan ihmissuhteista ja mietitään mitä pitäisi kotona jossain asiassa tehdä tai väitellään politiikasta tai juoruillaan ja nauretaan. Joskus ollut jopa tippa linssissä. Tietyissä rajoissa se on oikein mukavaa ja koen olevani osa työyhteisöä ja omaa yhteisöä! 

Joskus puhun, mutta valikoidusti. Nyt kun mulla todella paljon stressaavia asioita yhtäaikaisesti meneillään, olen joillekin kertonut vastoinkäymisistä. Tosin tunnen että nyt pitää olla vähemmän avoin, jotenkin vaan tuntuu että pitää ottaa etäisyyttä sekä näiden asioiden pohdiskeluun työaikana sekä näiden asioiden jakamiseen muille. Työyhteisömme on kyllä reilu, mutta toisaalta myös aika työkeskeinen, joten yritän palata "ruotuun" ja keskittyä töissä lähes yksinomaan työasioihin. Huomenna puhun oma-aloitteisesti siis vain työstä työaikana, on muuten aika kova haaste tällaiselle avoimelle ja puheliaalle tyypille, mutta toivottavasti onnistun. Jos joku työkaveri kysyy jotakin muuta kuin työasiaa, vastaan lyhyesti mutten jatka aiheesta.