Kaipaatko mieheltäsi maskuliinista energiaa?

Ensinnäkin, nyt en puhu mistään lassukoiden sekoiluista tai väkivaltaisista rentuista tms.

Puhun sellaisesta rakastavassa, turvallisessa parisuhteessa virtaavassa maskuliinisuudesta. Sitä, että teillä molemmilla on omat "energianne" (en sano roolit, koska työ, lastenkasvatus, yms vanhoilliset mallit eivät liity tähän. Muutenkin vihaan tuota ilmaisua, tuntuu olevan jokaisen hihhulin lempi-ilmaisuja), jotka eroavat toisistaan ja tekevät toisen kiinnostavaksi ja puoleensavetäviksi toistenne silmissä. Yleensä tuota ilmaistaan "sillä jollakin", teidän välillö on sähköä. Huom. miehen ei tarvitse olla maskuliininen, eikä naisen feminiini. Voivat olla toisinkinpäin.

Esimerkkejä: Kun kävelette kadulla, hän siirtää itsensä sinun ja autojen väliin. Saattaa tehdä ihan huomioimatta automaattisesti. Kun makoilette sängyssä, hän vetää sinut sängyn halki kainaloonsa. Hän tekee helliä pieniä eleitä, kuten puristaa persettäsi tai johdattaa sinua kädestä ollessanne täydessä paikassa.

Hän on se päätöksentekijä. Kun olet ahdistunut, stressaantunut jne. sinun on todella vaikea tehdä jatkuvasti pieniä päätöksiä. "Mitä syödään, näyttääkö tämä punainen pusero paremmalta kuin valkoinen, mitä sanotaan miksei voidakaan tulla tänään, vai voidaanko edes perua?" Hän hoitaa. Hän ei mutise "ihan samaa" tai "päätä sä" vaan sanoo punainen pusero, maksalaatikkoa, mä soitan niille ettei tulla tänään. Hän oikeasti osallistuu esim. lomasuunnitelmien tekoon ja vie sinut kyselemättä mielipidettäsi treffeille kivaan ravintolaan.

Ts. hän ei pakota sinua olemaan se, joka on AINA vastuussa kaikesta. Isot asiat tietty päätetään yhdessä. Miehesi ärsyttää sinua suunnattomasti, kun hän kohauttelee harteitaan ja istuu perseellään sohvalla, kun stressaat mitä reittiä päästään nopeiten sukulaisen rippijuhlista toisiin tai minne mennään esikoisen ekana syntymäpäivänä. Silloin kaipaat maskuliinista energiaa mieheltäsi. Hän saattaa nähdä käytöksensä "rentona" ja "myötäilevänä", vaikka oikeasti on vain laiska ja taantuu lapseksi. Kaiken huippu on miehet, jotka hokevat emmätiiä:ää päätöksenteossa, mutta mäkättävät kun joku menee pieleen. Seksi ei tunnu maistuvan tän jauhosäkin kanssa, mikö on luonnollisesti sinun vikasi.

Kolmas ja ehdottomasti tärkein: maskuliinisuus on vastuuta

. Hän pitää sinusta huolta. Hän saattaa sinut bussiin yöllä ja soittaa varmistaakseen, että olet päässyt kotiin. Hän ymmärtää vastuun parisuhteenne hyvinvoinnista olevan yhtä paljon, jopa enemmän hänellä, teillä molemmilla, ei vain sinulla. Kunnsuhteessanne on kuivia kausia tai arki tökkii, hän ei nillitä kavereilleen, miten sinä et oke enää yhtä hauska/seksikäs/menevä/mitänytolitkaan. Hän pyrkii parantamaan tilanteen, tutkii omaa köyttäytymistään ja kehittää sitä. Hän ei suutu ja nalkuta "miksei se nyt vaan voi kertoa mitä haluaa" jos sinun tekisi mieli mennä jonnekkin, mutta sanot ei, koska tuntuu vaan vaikealta pyytää jostain syystä. Hän opettelee sinun käyttäytymisesi ja tarvittaessa lukemaan hieman rivien välistä. Koska me naiset vaan koetaan oman tahdon vaatiminen joskus vaikeaksi.

Jos koet samoin ja koet, ettet saa tarvitsemaasi, jätä se mies. Itsellä oli suomalainen marttyyrinyhverö, joka oli omasta mielestään maailman mukavin ja kunnollisin (koska ei ryypännyt ylettömästi) ja koin naiseuteni hukkuneen lähes täysin hänen kanssaan. Sitten tapasin brittimieheni. Tunnen hengittäväni täysin uutta ilmaa hänen kanssaan. Mun ei tarvitsekaan aina olla suora, reipas ja johdattaja. Minua ei haukutakaan ja syynätä jos en käyttäydy kuin "yksi jätkistä" vaan naisellisille päähänpistoille suhtaudutaan pitäen niitä pidemminkin endearing. Mulle ei pyöritellä silmiä tai mutista menkkalehmää, kun kuukautisten aikana itkettää ja tekee mieli keksejä, vaan hän hakee niitä keksejä ja pitää sykyssä. Sori sekava ja pitkä mobiiliteksti, halusin vaan avautua. Uskon, että osasyy parisuhteiden huonoon oloon, on tietynlaisen feminiisydeen ja maskuliinisuuden puuttuminen.