Lue keskustelun säännöt.
Kaipaatko mieheltäsi maskuliinista energiaa?
17.09.2015 |
Ensinnäkin, nyt en puhu mistään lassukoiden sekoiluista tai väkivaltaisista rentuista tms.
Puhun sellaisesta rakastavassa, turvallisessa parisuhteessa virtaavassa maskuliinisuudesta. Sitä, että teillä molemmilla on omat "energianne" (en sano roolit, koska työ, lastenkasvatus, yms vanhoilliset mallit eivät liity tähän. Muutenkin vihaan tuota ilmaisua, tuntuu olevan jokaisen hihhulin lempi-ilmaisuja), jotka eroavat toisistaan ja tekevät toisen kiinnostavaksi ja puoleensavetäviksi toistenne silmissä. Yleensä tuota ilmaistaan "sillä jollakin", teidän välillö on sähköä. Huom. miehen ei tarvitse olla maskuliininen, eikä naisen feminiini. Voivat olla toisinkinpäin.
Esimerkkejä: Kun kävelette kadulla, hän siirtää itsensä sinun ja autojen väliin. Saattaa tehdä ihan huomioimatta automaattisesti. Kun makoilette sängyssä, hän vetää sinut sängyn halki kainaloonsa. Hän tekee helliä pieniä eleitä, kuten puristaa persettäsi tai johdattaa sinua kädestä ollessanne täydessä paikassa.
Hän on se päätöksentekijä. Kun olet ahdistunut, stressaantunut jne. sinun on todella vaikea tehdä jatkuvasti pieniä päätöksiä. "Mitä syödään, näyttääkö tämä punainen pusero paremmalta kuin valkoinen, mitä sanotaan miksei voidakaan tulla tänään, vai voidaanko edes perua?" Hän hoitaa. Hän ei mutise "ihan samaa" tai "päätä sä" vaan sanoo punainen pusero, maksalaatikkoa, mä soitan niille ettei tulla tänään. Hän oikeasti osallistuu esim. lomasuunnitelmien tekoon ja vie sinut kyselemättä mielipidettäsi treffeille kivaan ravintolaan.
Ts. hän ei pakota sinua olemaan se, joka on AINA vastuussa kaikesta. Isot asiat tietty päätetään yhdessä. Miehesi ärsyttää sinua suunnattomasti, kun hän kohauttelee harteitaan ja istuu perseellään sohvalla, kun stressaat mitä reittiä päästään nopeiten sukulaisen rippijuhlista toisiin tai minne mennään esikoisen ekana syntymäpäivänä. Silloin kaipaat maskuliinista energiaa mieheltäsi. Hän saattaa nähdä käytöksensä "rentona" ja "myötäilevänä", vaikka oikeasti on vain laiska ja taantuu lapseksi. Kaiken huippu on miehet, jotka hokevat emmätiiä:ää päätöksenteossa, mutta mäkättävät kun joku menee pieleen. Seksi ei tunnu maistuvan tän jauhosäkin kanssa, mikö on luonnollisesti sinun vikasi.
Kolmas ja ehdottomasti tärkein: maskuliinisuus on vastuuta
. Hän pitää sinusta huolta. Hän saattaa sinut bussiin yöllä ja soittaa varmistaakseen, että olet päässyt kotiin. Hän ymmärtää vastuun parisuhteenne hyvinvoinnista olevan yhtä paljon, jopa enemmän hänellä, teillä molemmilla, ei vain sinulla. Kunnsuhteessanne on kuivia kausia tai arki tökkii, hän ei nillitä kavereilleen, miten sinä et oke enää yhtä hauska/seksikäs/menevä/mitänytolitkaan. Hän pyrkii parantamaan tilanteen, tutkii omaa köyttäytymistään ja kehittää sitä. Hän ei suutu ja nalkuta "miksei se nyt vaan voi kertoa mitä haluaa" jos sinun tekisi mieli mennä jonnekkin, mutta sanot ei, koska tuntuu vaan vaikealta pyytää jostain syystä. Hän opettelee sinun käyttäytymisesi ja tarvittaessa lukemaan hieman rivien välistä. Koska me naiset vaan koetaan oman tahdon vaatiminen joskus vaikeaksi.
Jos koet samoin ja koet, ettet saa tarvitsemaasi, jätä se mies. Itsellä oli suomalainen marttyyrinyhverö, joka oli omasta mielestään maailman mukavin ja kunnollisin (koska ei ryypännyt ylettömästi) ja koin naiseuteni hukkuneen lähes täysin hänen kanssaan. Sitten tapasin brittimieheni. Tunnen hengittäväni täysin uutta ilmaa hänen kanssaan. Mun ei tarvitsekaan aina olla suora, reipas ja johdattaja. Minua ei haukutakaan ja syynätä jos en käyttäydy kuin "yksi jätkistä" vaan naisellisille päähänpistoille suhtaudutaan pitäen niitä pidemminkin endearing. Mulle ei pyöritellä silmiä tai mutista menkkalehmää, kun kuukautisten aikana itkettää ja tekee mieli keksejä, vaan hän hakee niitä keksejä ja pitää sykyssä. Sori sekava ja pitkä mobiiliteksti, halusin vaan avautua. Uskon, että osasyy parisuhteiden huonoon oloon, on tietynlaisen feminiisydeen ja maskuliinisuuden puuttuminen.
Kommentit (48)
Minä miellän tuollaisen ihan normaaliksi toiminnaksi kummaltakin sukupuolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 18:09"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 14:31"]
Niin siis tärkein jäi tosta vinasta kohdasta, tai siihen
liittyen, mikä erottaa exäni ja nykyiseni toisistaan täysin: Maskuliininen mies ei ole uhri. Hän ei ole aina se kaltoin kohdeltu, kenelle kaikki on aina jonkun toisen tai jonkin muun asian syytä. Hän on itse ohjaksissa elämässään, pelaten niitä kortteja mitä saa parhaalla mahdollisella tavalla. Kun vaikeita asioita tulee eteen, hän ei ulkoista itseään reppanana nurkkaan nyyhkyttämään, vaan muuttaa ajatuksiaan/tekojaan/toimintaansa. Jos asiaa ei voi muuttaa, hän opettelee ajattelemaan siitä eri tavalla. Pahinta mitä voi tehdä, on syyttää sinua ja/tai piiloutua selkäsi taakse kun on ikävää. Silloin kyseessä ei ole mies, vaan lapsi. Jos miehesi toimii noin, niin suosittelen oikeasti eroamaan. Itse koin röjähtäväni turhautumisesta loppuaikana, Vaikka en osannut sormella osoittaa, mikä mättää. Oikeasti mä vaan kaipasin kuollakseni miehekästä jämäkyyttä.
[/quote]
Kuvailemasi ei ole miehekästä jämäkkyyttä, vaan kuvailit henkisesti kehittynyttä aikuista ihmistä. Jos kaipaat nimenomaan vain miestä tuomaan noita asioita parisuhteeseen, voisi olla syytä katsoa peiliin.
[/quote]
Katsoin. Lihavoitko kohdan, missä pyysin miestä tuomaan sen parisuhteeseen? Niinkuin minua "parantamaan"? Ei. Miehen pitää olla tätä, oli parisuhteessa tai ei. Jostain syystä tuo ominaisuus tuntuu puuttuvan munikäsiltä miehiltä enemmän kuin naisilta.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 18:12"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 18:09"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 14:31"]
Niin siis tärkein jäi tosta vinasta kohdasta, tai siihen
liittyen, mikä erottaa exäni ja nykyiseni toisistaan täysin: Maskuliininen mies ei ole uhri. Hän ei ole aina se kaltoin kohdeltu, kenelle kaikki on aina jonkun toisen tai jonkin muun asian syytä. Hän on itse ohjaksissa elämässään, pelaten niitä kortteja mitä saa parhaalla mahdollisella tavalla. Kun vaikeita asioita tulee eteen, hän ei ulkoista itseään reppanana nurkkaan nyyhkyttämään, vaan muuttaa ajatuksiaan/tekojaan/toimintaansa. Jos asiaa ei voi muuttaa, hän opettelee ajattelemaan siitä eri tavalla. Pahinta mitä voi tehdä, on syyttää sinua ja/tai piiloutua selkäsi taakse kun on ikävää. Silloin kyseessä ei ole mies, vaan lapsi. Jos miehesi toimii noin, niin suosittelen oikeasti eroamaan. Itse koin röjähtäväni turhautumisesta loppuaikana, Vaikka en osannut sormella osoittaa, mikä mättää. Oikeasti mä vaan kaipasin kuollakseni miehekästä jämäkyyttä.
[/quote]
Kuvailemasi ei ole miehekästä jämäkkyyttä, vaan kuvailit henkisesti kehittynyttä aikuista ihmistä. Jos kaipaat nimenomaan vain miestä tuomaan noita asioita parisuhteeseen, voisi olla syytä katsoa peiliin.
[/quote]
Katsoin. Lihavoitko kohdan, missä pyysin miestä tuomaan sen parisuhteeseen? Niinkuin minua "parantamaan"? Ei. Miehen pitää olla tätä, oli parisuhteessa tai ei. Jostain syystä tuo ominaisuus tuntuu puuttuvan munikäsiltä miehiltä enemmän kuin naisilta.
[/quote]
Mä olin ninenomaan yksin tuota viimeisessä parisuhteessani.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 18:09"]
Eli sulle on ok, että mies on se epälooginen reppana? Koska toi arjen pyörittäminen ei koskaan, ikinä, mene 100% tasan. Jompikumpi on se, joka heiluttaa tahtipuikkoa. Se olet sinä? Sua myöskin ahdistaa, kun miestekee töitä suhteenne eteen? Vai suututko tms. jos miehesi tekee asioita kysymättä sulta lupaa?
[/quote]Kuulostaa todella omituiselta ja vieraalta tuollainen parisuhde, jossa pitää "pyörittää arkea" ja "heiluttaa tahtipuikkoa". Muutenkin koko ketju tuntuu konservatiiviselta hapatukselta. Täällä on viime viikkoina ollut paljon konservatiivistta propagandaa sukupuolirooleista ja muusta sellaisesta. Venäjän trollitehdasko täällä on vauhdissa?
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 18:09"]
Minä miellän tuollaisen ihan normaaliksi toiminnaksi kummaltakin sukupuolelta.
[/quote]
Sä vedät miehen sykkyysi? :)Saatat yöllä, kun sitä pelottaa kävellä bussille? Lohdutat, kun mielialat heittelee kuukaitisten aikana? Eiku anna mä arvaan, sulla ei mielialat heittele kuukautisten aikana, ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 18:09"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 18:04"]
Ei, en kaipaa. Kuulostaa rasittavalta, että naisen pitäisi olla joku epälooginen reppana, jota mies ns. lempeästi ohjailee.
[/quote]
Eli sulle on ok, että mies on se epälooginen reppana? Koska toi arjen pyörittäminen ei koskaan, ikinä, mene 100% tasan. Jompikumpi on se, joka heiluttaa tahtipuikkoa. Se olet sinä? Sua myöskin ahdistaa, kun miestekee töitä suhteenne eteen? Vai suututko tms. jos miehesi tekee asioita kysymättä sulta lupaa?
[/quote]
Meidän suhteessa kumpikaan ei ole epälooginen reppana, ikävää jos mielestäsi jomman kumman tarvitsee olla altavastaajana. Arki ei tarvitse erityistä pyörittämistä, se tekee joka ehtii ja se joka ehtii tehdä, päättää mitä tehdään (esim. se joka käy kaupassa päättää mitä on ruoaksi).
Mistä repäisit tuon, että ahdistun, jos mies tekee töitä suhteen eteen? Vastuu parisuhteen hyvinvoinnista on molemmilla, silloin kun toisella on stressiä, toinen hemmottelee ja ymmärtää. Miksi toisen pitäisi ottaa suurempi vastuu parisuhteen hyvinvoinnista?
Kummankaan ei tarvitse kysellä lupia tekemisilleen, ilmoitus riittää.
Kyllä miehelläni on tuollaista maskuliinisuutta, mutta romanttisuutta kaipaisin todellakin lisää. Mieheni ei ole saanut siihen luultavasti mitään mallia kotoaan koska hänen vanhempansa ovat riidelleet paljon ja eronneet ja palanneet yhteen koko miehen lapsuuden ja nuoruuden, se on tuonut kotiin hyvin stressaavan ilmapiirin. Äitinsä oli se joka syytteli ja haukkui, ja isänsä varmaan sitten jotenkin vetäytyi. Mies sanoo että on äidiltään perinyt sen että sanoo suuttuessaan liian ilkeästi, "lyö vyön alle", sitä en hyväksy, ja mies itsekin sen tiedostaa ja yrittää olla tekemättä niin.
Mies on perheen pää ja suojelija, mutta päätökset tehdään yhdessä, riippuen vähän asiasta kumpi lopullisen päätöksen tekee, meillä on vähän omat erikoisalueet, mutta lomista keskustellaan ja päätetään aina yhdessä. Olen toki itsenäinen nainen, ja teen päätöksiä, olen esimiesasemassa töissäkin, se ei ole ongelma, mutta ehkä sen takia mies ei näytä kovin usein sitä suojelevaa puolta minua kohtaan, enemmän lasten kanssa.
Minä olen feministi, ja kannatan tasa-arvoa kaikintavoin, mutta se ei tarkoita sitä etteikö mies olisi mies ja nainen nainen, ei parisuhteesta mitään tule jos ei ole mitään sukupuolista eroa. Tunnen oloni turvalliseksi mieheni rinnalla, mutta tottakai itsekin olen suojeleva miestäni kohtaan, en juurikaan fyysisesti, lähinnä henkisellä puolella, olen tukena kun hänellä on vaikeaa. Minulle on hyvin tärkeää se että miehelleni voin näyttää heikkouteni ja epävarmuuteni ja mies kannustaa, hän on minun puolellani ja sanoo että kyllä kaikki järjestyy ja sinä osaat kyllä, älä huolehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 18:12"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 18:09"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 14:31"]
Niin siis tärkein jäi tosta vinasta kohdasta, tai siihen
liittyen, mikä erottaa exäni ja nykyiseni toisistaan täysin: Maskuliininen mies ei ole uhri. Hän ei ole aina se kaltoin kohdeltu, kenelle kaikki on aina jonkun toisen tai jonkin muun asian syytä. Hän on itse ohjaksissa elämässään, pelaten niitä kortteja mitä saa parhaalla mahdollisella tavalla. Kun vaikeita asioita tulee eteen, hän ei ulkoista itseään reppanana nurkkaan nyyhkyttämään, vaan muuttaa ajatuksiaan/tekojaan/toimintaansa. Jos asiaa ei voi muuttaa, hän opettelee ajattelemaan siitä eri tavalla. Pahinta mitä voi tehdä, on syyttää sinua ja/tai piiloutua selkäsi taakse kun on ikävää. Silloin kyseessä ei ole mies, vaan lapsi. Jos miehesi toimii noin, niin suosittelen oikeasti eroamaan. Itse koin röjähtäväni turhautumisesta loppuaikana, Vaikka en osannut sormella osoittaa, mikä mättää. Oikeasti mä vaan kaipasin kuollakseni miehekästä jämäkyyttä.
[/quote]
Kuvailemasi ei ole miehekästä jämäkkyyttä, vaan kuvailit henkisesti kehittynyttä aikuista ihmistä. Jos kaipaat nimenomaan vain miestä tuomaan noita asioita parisuhteeseen, voisi olla syytä katsoa peiliin.
[/quote]
Katsoin. Lihavoitko kohdan, missä pyysin miestä tuomaan sen parisuhteeseen? Niinkuin minua "parantamaan"? Ei. Miehen pitää olla tätä, oli parisuhteessa tai ei. Jostain syystä tuo ominaisuus tuntuu puuttuvan munikäsiltä miehiltä enemmän kuin naisilta.
[/quote]
Kirjoitit aloitukseen: "Hän on se päätöksentekijä." Se kertoo kaiken tarpeellisen. Henkisesti kypsä ihminen tekee päätöksensä itse tai miettii kumppaninsa kanssa yhdessä. Ei heittäydy maahan makaamaan ja odota että toinen määrää. Tai "parantaa".
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 18:09"]
Eli sulle on ok, että mies on se epälooginen reppana? Koska toi arjen pyörittäminen ei koskaan, ikinä, mene 100% tasan. Jompikumpi on se, joka heiluttaa tahtipuikkoa. Se olet sinä? Sua myöskin ahdistaa, kun miestekee töitä suhteenne eteen? Vai suututko tms. jos miehesi tekee asioita kysymättä sulta lupaa?
[/quote]Kuulostaa todella omituiselta ja vieraalta tuollainen parisuhde, jossa pitää "pyörittää arkea" ja "heiluttaa tahtipuikkoa". Muutenkin koko ketju tuntuu konservatiiviselta hapatukselta. Täällä on viime viikkoina ollut paljon konservatiivistta propagandaa sukupuolirooleista ja muusta sellaisesta. Venäjän trollitehdasko täällä on vauhdissa?
[/quote]
Nyt on pakko sanoa, että olen sanaton. Venäjän trollitehdas? Sä uskot mua putinistiksi? Koska kirjoitin oman näkemykseni parisuhteesta?? Sinäänsä olen tyytyväinen, että ihmiset tajuaa olla varpaillaan Venäjän propagandan suhteen. Koska sitä on _kaikkialla_. En voi lukea yhtään brittilehteä ilman, että Venäjä-aiheisissa teksteissä on järkyttäviä kommentteja, joista ollaan sitten tykätty useasti. Mutta anyway, tää ei liity työhön, koulutukseen tai lastenhoitoon. Eli ei, kyse ei ole siitä, että haluan naiset kotiin. Ja kyllä, pergeessä on aina se yksi, joka pitää ns. ison pyörän pyörimässä. Se, joka organisoi ja järjestelee perusarjen. Useimmiten se on nainen, koska (suomalaisia) miehiä ei kiinnosta kirjoittaa kiitoskortteja, muistaa mummin lahjaa, varata lastenhoitoaika ja ravintola treffi-illaksi, sovittaa aikansa niin, että lapset puetaan ja syötetään aamulla ennen tarhaanlähtöä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 18:18"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 18:09"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 18:04"]
Ei, en kaipaa. Kuulostaa rasittavalta, että naisen pitäisi olla joku epälooginen reppana, jota mies ns. lempeästi ohjailee.
[/quote]
Eli sulle on ok, että mies on se epälooginen reppana? Koska toi arjen pyörittäminen ei koskaan, ikinä, mene 100% tasan. Jompikumpi on se, joka heiluttaa tahtipuikkoa. Se olet sinä? Sua myöskin ahdistaa, kun miestekee töitä suhteenne eteen? Vai suututko tms. jos miehesi tekee asioita kysymättä sulta lupaa?
[/quote]
Meidän suhteessa kumpikaan ei ole epälooginen reppana, ikävää jos mielestäsi jomman kumman tarvitsee olla altavastaajana. Arki ei tarvitse erityistä pyörittämistä, se tekee joka ehtii ja se joka ehtii tehdä, päättää mitä tehdään (esim. se joka käy kaupassa päättää mitä on ruoaksi).
Mistä repäisit tuon, että ahdistun, jos mies tekee töitä suhteen eteen? Vastuu parisuhteen hyvinvoinnista on molemmilla, silloin kun toisella on stressiä, toinen hemmottelee ja ymmärtää. Miksi toisen pitäisi ottaa suurempi vastuu parisuhteen hyvinvoinnista?
Kummankaan ei tarvitse kysellä lupia tekemisilleen, ilmoitus riittää.
[/quote]
No, mutta sittenhän sä oot onnellinen ja homma sujuu! Hienoa! :) Ette päädy koristamaan Suomen jättimäisiä avioerotilastoja.
En koska minä haluan olla se maskuliininen puoli suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 18:21"]
Kyllä miehelläni on tuollaista maskuliinisuutta, mutta romanttisuutta kaipaisin todellakin lisää. Mieheni ei ole saanut siihen luultavasti mitään mallia kotoaan koska hänen vanhempansa ovat riidelleet paljon ja eronneet ja palanneet yhteen koko miehen lapsuuden ja nuoruuden, se on tuonut kotiin hyvin stressaavan ilmapiirin. Äitinsä oli se joka syytteli ja haukkui, ja isänsä varmaan sitten jotenkin vetäytyi. Mies sanoo että on äidiltään perinyt sen että sanoo suuttuessaan liian ilkeästi, "lyö vyön alle", sitä en hyväksy, ja mies itsekin sen tiedostaa ja yrittää olla tekemättä niin.
Mies on perheen pää ja suojelija, mutta päätökset tehdään yhdessä, riippuen vähän asiasta kumpi lopullisen päätöksen tekee, meillä on vähän omat erikoisalueet, mutta lomista keskustellaan ja päätetään aina yhdessä. Olen toki itsenäinen nainen, ja teen päätöksiä, olen esimiesasemassa töissäkin, se ei ole ongelma, mutta ehkä sen takia mies ei näytä kovin usein sitä suojelevaa puolta minua kohtaan, enemmän lasten kanssa.
Minä olen feministi, ja kannatan tasa-arvoa kaikintavoin, mutta se ei tarkoita sitä etteikö mies olisi mies ja nainen nainen, ei parisuhteesta mitään tule jos ei ole mitään sukupuolista eroa. Tunnen oloni turvalliseksi mieheni rinnalla, mutta tottakai itsekin olen suojeleva miestäni kohtaan, en juurikaan fyysisesti, lähinnä henkisellä puolella, olen tukena kun hänellä on vaikeaa. Minulle on hyvin tärkeää se että miehelleni voin näyttää heikkouteni ja epävarmuuteni ja mies kannustaa, hän on minun puolellani ja sanoo että kyllä kaikki järjestyy ja sinä osaat kyllä, älä huolehdi.
[/quote]
Miksi tätä on alapeukutettu? Jonkun näkemys on vääränlainen omasta parisuhteestaan?
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 18:24"]
Ja kyllä, pergeessä on aina se yksi, joka pitää ns. ison pyörän pyörimässä. Se, joka organisoi ja järjestelee perusarjen.
[/quote]Tietosi erilaisista perheistä ovat kyllä häkellyttävän vajavaiset mutta luulosi sitäkin suuremmat. Tosin kyvystäsi tehdä oletuksia kertoo jo sekin, että mielestäsi perheessä on aina mies, nainen ja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, ap, kuvailit mieheni pelottavan tarkasti. Mun mieheni tosin on slaavitaustainen. Itselläni ei ole kokemusta miehistä aiemmin, mutta voisin ystävieni puheiden perusteella olla samaa mieltä sellaisen 'ihansama'-miehen turhuudesta. Kun mieheni kertoo rehellisesti mitä ajattelee kiertelemättä, niin se antaa paljon enemmän tilaa ja turvaa. Ja kertoo mitä haluaa. Mun kirjoitus on myös nyt kyllä tosi sekava, mutta ehdottomasti miehen täytyy omata tätä energiaa, maskuliinista tai ei.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 18:29"]
En koska minä haluan olla se maskuliininen puoli suhteessa.
[/quote]
No mutta, sitten sä oot! :D
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 18:24"]
Ja kyllä, pergeessä on aina se yksi, joka pitää ns. ison pyörän pyörimässä. Se, joka organisoi ja järjestelee perusarjen.
[/quote]Tietosi erilaisista perheistä ovat kyllä häkellyttävän vajavaiset mutta luulosi sitäkin suuremmat. Tosin kyvystäsi tehdä oletuksia kertoo jo sekin, että mielestäsi perheessä on aina mies, nainen ja lapsia.
[/quote]
No huh :D Ei tarvitse olla mies, nainen ja lapsia. Noi oli pelkkiä esimerkkejä. Ja nöyrästi otan palautteesi vastaan.
o
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 18:30"]
Huh, ap, kuvailit mieheni pelottavan tarkasti. Mun mieheni tosin on slaavitaustainen. Itselläni ei ole kokemusta miehistä aiemmin, mutta voisin ystävieni puheiden perusteella olla samaa mieltä sellaisen 'ihansama'-miehen turhuudesta. Kun mieheni kertoo rehellisesti mitä ajattelee kiertelemättä, niin se antaa paljon enemmän tilaa ja turvaa. Ja kertoo mitä haluaa. Mun kirjoitus on myös nyt kyllä tosi sekava, mutta ehdottomasti miehen täytyy omata tätä energiaa, maskuliinista tai ei.
[/quote]Tämä on tosiaan ärsyttävä piirre ihmisessä, mutta mitä tekemistä sillä on maskuliinisuuden tai feminiinisyyden kanssa? Täytyykö naiselta sietää samanlaista kyvyttömyyttä tehdä päätöksiä?
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 18:34"]
Ei tarvitse olla mies, nainen ja lapsia. Noi oli pelkkiä esimerkkejä.
[/quote]Myönnät siis, että kaikissa perheissä ei ole yhtä henkilöä, joka "pyörittää arkea" ja "heiluttaa tahtipuikkoa"?
Hyi helvetti miten etovaa tekstiä!! En halua mitään isähahmoa holhoamaan ja ymmärtämään "naisellisia oikkujani". Yöhh, yöhh! Oman elämänfilosofiani mukaan mies ja nainen EIVÄT ole niin erilaisia kuin annat ymmärtää, meissä on kaikissa anima ja animus.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 18:04"]
Ei, en kaipaa. Kuulostaa rasittavalta, että naisen pitäisi olla joku epälooginen reppana, jota mies ns. lempeästi ohjailee.
[/quote]
Eli sulle on ok, että mies on se epälooginen reppana? Koska toi arjen pyörittäminen ei koskaan, ikinä, mene 100% tasan. Jompikumpi on se, joka heiluttaa tahtipuikkoa. Se olet sinä? Sua myöskin ahdistaa, kun miestekee töitä suhteenne eteen? Vai suututko tms. jos miehesi tekee asioita kysymättä sulta lupaa?