En juuri kaipaa läheisyyttä. Onko muita?

Avioliitossa reilu 20v, mutta olen aina ollut samanlainen: en tykkää halailla, en siedä ollenkaan lusikassa olemista, enkä halua, että ihoani silitellään ja haluan nukkua kaukana toisesta.
Hierottavana oleminen on ihanaa, siis että kunnon otteet tuntuvat hyvälle, mutta kaikenlainen ihon sively lähes kirvelee. Voit kuvitella ehkä tunteen, jos ajattelet olevasi flussainen ja kuumessa, että miltä ihokosketus silloin tuntuu?
Seksiäkään en enää halua, koska puolisoni ei vaan edelleenkään usko, etten tykkää kevyistä otteista ja sellainen ilmiselvä ”päämääränä siirtyä tästä kohti jalkoväliä” - vatsan-tai selän hively suorastaan kammottaa minua.
Rakastan kyllä häntä ihmisenä ja lasten isänä, mutta mitään himoa en pysty häntä kohtaan tuntemaan.
En myöskään näe mahdollisena, että alkaisimme tantraamaan tai mitään tollasta; kuolisin nauruun. Ja nyt kun tarkemmin ajattelen, sen kaltainen suunnitelmallinen läheisyyden harjoittelu tuntuisi hyvin ahdistavalta.
En silti ymmärrä oikein ollenkaan, että miksi aikuinen ihminen edes kaipaa ja tarvitsee pitkällistä halimista, jos hänellä ei ole mikään hätänä?

Lapsiani ja kissojani halaan ja silittelen kyllä paljonkin.

Onko muita samanlaisia? Mistä luulet, että se ( ettei esim. kevyt kosketus tai halaaminen tunnu hyvältä ) johtuu?