Äidiksi 18 ja 20-vuotiaana. Mitä haluaisit kysyä?

Miksi niin nuorena?

Miten omat varhaislapsuudenkokemuksesi näkyivät vanhemmuudessasi lasten ollessa ihan pieniä?

Mitä oot opiskellut? Mitä teet työksesi?

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin nuorena?

Koska halusimme. Nuorena kroppa kestää paremmin myös raskaudet ja palautuu paremmin raskaudesta & synnytyksestä. Sinulla on myös enemmän energiaa kestää yövalvomiset ja leikkiä lasten kanssa. Todennäköisesti myös pidempi yhteinen elämä lastesi kanssa ja on mukavaa että lapseni ovat jo kolmekymppisiä kun olen 50v.

Vierailija kirjoitti:

Miten omat varhaislapsuudenkokemuksesi näkyivät vanhemmuudessasi lasten ollessa ihan pieniä?

Olen oppinut isältäni ja äitipuoleltani paljon hyviä lastenkasvatus vinkkejä. Mutta omien lasten kanssa korostan erityisesti sitä että sanon heille tarpeeksi usein että rakastan heitä ( pelkkä tykkääminen ei riitä ) , olen antanut suukkoja, haleja ja pitänyt sylissä. Pyrin kaikin puolin olemaan rakastava ja avoin äiti, joka kuuntelee lastensa ilot ja surut ja jos tekee jotain väärin niin ei tarvitse pelätä että äiti naama punaisena raivoaa naaman edessä niin että sylkipisarat lentää. Asioista keskustellaan napakasti ja sitten tulee ehkä jokin rangaistus, lapset ovat pienestä pitäen tienneet että meidän perheessä vanhemmat on pomoja. Se kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Olen myös aikamoinen leijonaemo, puolustan lapsiani raivokkaasti jos tarvitsee. Luotettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten omat varhaislapsuudenkokemuksesi näkyivät vanhemmuudessasi lasten ollessa ihan pieniä?

Olen oppinut isältäni ja äitipuoleltani paljon hyviä lastenkasvatus vinkkejä. Mutta omien lasten kanssa korostan erityisesti sitä että sanon heille tarpeeksi usein että rakastan heitä ( pelkkä tykkääminen ei riitä ) , olen antanut suukkoja, haleja ja pitänyt sylissä. Pyrin kaikin puolin olemaan rakastava ja avoin äiti, joka kuuntelee lastensa ilot ja surut ja jos tekee jotain väärin niin ei tarvitse pelätä että äiti naama punaisena raivoaa naaman edessä niin että sylkipisarat lentää. Asioista keskustellaan napakasti ja sitten tulee ehkä jokin rangaistus, lapset ovat pienestä pitäen tienneet että meidän perheessä vanhemmat on pomoja. Se kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Olen myös aikamoinen leijonaemo, puolustan lapsiani raivokkaasti jos tarvitsee. Luotettava.

Mutta miten omat kokemuksesi varhaislapsuudessa? Mitä olet päätynyt tekemään toisin kuin omat kasvattajasi?

Vierailija kirjoitti:

Mitä oot opiskellut? Mitä teet työksesi?

Olen tarjoilija. Kotiäitinä olin 18-23v, jonka jälkeen menin vuodeksi vielä kouluun ja valmistuin ammattiin 24v. Ei mielestäni lasten ja opiskelun yhdistäminen edes vaikeaa ole, jos on puoliso ja isovanhemmat tukemassa jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten omat varhaislapsuudenkokemuksesi näkyivät vanhemmuudessasi lasten ollessa ihan pieniä?

Olen oppinut isältäni ja äitipuoleltani paljon hyviä lastenkasvatus vinkkejä. Mutta omien lasten kanssa korostan erityisesti sitä että sanon heille tarpeeksi usein että rakastan heitä ( pelkkä tykkääminen ei riitä ) , olen antanut suukkoja, haleja ja pitänyt sylissä. Pyrin kaikin puolin olemaan rakastava ja avoin äiti, joka kuuntelee lastensa ilot ja surut ja jos tekee jotain väärin niin ei tarvitse pelätä että äiti naama punaisena raivoaa naaman edessä niin että sylkipisarat lentää. Asioista keskustellaan napakasti ja sitten tulee ehkä jokin rangaistus, lapset ovat pienestä pitäen tienneet että meidän perheessä vanhemmat on pomoja. Se kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Olen myös aikamoinen leijonaemo, puolustan lapsiani raivokkaasti jos tarvitsee. Luotettava.

Mutta miten omat kokemuksesi varhaislapsuudessa? Mitä olet päätynyt tekemään toisin kuin omat kasvattajasi?

Se on ainakin mennyt toisin että minulla ei ole mielenterveysongelmia, kuten äidilläni ja en ole niiden seurauksena käyttäytynyt hullusti ja hylännyt lapsiani! Minulla ei ole myöskään alkoholiongelmaa kuten isälläni oli, mutta hänkin ollut kuivilla jo vuosia ja sai huoltajuuteni takaisin. Lapsena asuin muutaman vuoden isovanhempien luona kun kotona oli niin levottomat oltavat ja silloin ei ollut myöskään selviä rajoja mulla, omille lapsille olen pyrkinyt asettamaan ikätasosta lähtien sopivat rajat. Kuri ei kuitenkaan saa olla kuin jossain vankilassa tai armeijassa :)