"Mulla on sun tilanteesi takia koko ajan huoli ja ahdistus", onko mielestäsi ok sanoa noin?
Jos sinulla on vaikka sairaus tai jokin muu vastoinkäyminen elämässä meneillään tai olisit toipumassa siitä, mitä ajattelisit jos kaverisi tai sukulaisesi sanoisi sinulle noin?
Mitä vikaa lauseessa mielestäsi mahdollisesti on?
Kommentit (25)
Melkoisen syyllistävä lausahdus. Ottaisin etäisyyttä.
Ei kannata miettiä niin paljon. Toisesta korvasta sisään toisesta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Täh?
Mielestäsi ei siis ole mitään vikaa kun et edes ymmärtänyt kysymystä? 😄 Kiitos
No en minä ymmärrä miksei läheisestään sais olla huolissaan. Sitähän varten täällä ollaan että katsotaan toistemme perään.
Onhan toi vähän typerää tavallaan syyllistää toinen ahdistuksestaan.
Joku kaataa ekstrabonusahdistusta mun niskaani. Ihan kuin en olisi jo tarpeeksi ahdistunut muutenkin tästä tilanteestani... sellainen fiilis mulle tuollaisesta tulisi.
Jo otsikosta tuli pieni ahdistuksen aalto. Äitini on vähän tuollainen. Ei saa sanoa noin. Pitäisi olla joko kannustava tai neutraali. Ei tuollainen, että joko mässäillään toisen vaikeuksilla tai siirretään huomio itseen, että kuinka MINÄ kärsin.
Tuossa on se vika, että noin sanomalla lisää sen taakkaa, jolla on se oikea ongelma. Että oman sairauden tai vastoinkäymisen lisäksi kaadetaan vielä niskaan läheisten huoli siitä.
On varmaan inhimillistä sanoa noin ajattelematta sen enempää, mutta olisi varmaan parempi osoittaa myötätuntoa kuin alkaa hirveästi tilittämään omia tuntojaan tilanteesta. Niistä voi kertoa mieluummin jollekin sellaiselle, jolla on voimia kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on se vika, että noin sanomalla lisää sen taakkaa, jolla on se oikea ongelma. Että oman sairauden tai vastoinkäymisen lisäksi kaadetaan vielä niskaan läheisten huoli siitä.
On varmaan inhimillistä sanoa noin ajattelematta sen enempää, mutta olisi varmaan parempi osoittaa myötätuntoa kuin alkaa hirveästi tilittämään omia tuntojaan tilanteesta. Niistä voi kertoa mieluummin jollekin sellaiselle, jolla on voimia kuunnella.
Näin itsekin ajattelen.
Olisin iloinen siitä, että joku välittää minusta niin paljon, mutta toisaalta olisi ikävää, jos hän olisi ahdistunut.
En kertoisi mitään enää, tuntuisi tosi ahdistavalta, että toinen keskittyisi mun asioihini tuossa määrin. Ja se huolehtiminen ja ahdistuminen ei auta kärsijää mitenkään.
Ihminen on itse vastuussa omista tunteistaan ja omista rajoistaan. On ihan ok, jos ei pysty tukemaan, se on liian raskasta tms, mutta se on parempi sanoa sitten juuri niin.
Myötätunnolla, mutta myös siihen sävyyn, ettei mun tilannetta tarvitse ottaa harteilleen, kannan sen itse. Jotkut tosin vain ovat sellaisia, että ottavat toisen huolet omakseen, sille en voi mitään.
Mä tunnen noin oman aikuisen lapsen kohdalla, jolla on ollut tosi vaikeaa. Mutta en kyllä ikinä sanoisi hälle noin. Eli tunne on sinällään ymmärrettävä, kun toisesta kovasti välittää ja on huoli, mutta en tajua miksi joku haluaisi jo valmiiksi stressaavassa elämäntilanteessa olevan kuormaa lisätä tuolla lailla sanomalla.
Tuon takia en puhu äidilleni ongelmistani. Hän voivottelee tilannettani ja niiiiiin ymmärtää.
En halua empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen noin oman aikuisen lapsen kohdalla, jolla on ollut tosi vaikeaa. Mutta en kyllä ikinä sanoisi hälle noin. Eli tunne on sinällään ymmärrettävä, kun toisesta kovasti välittää ja on huoli, mutta en tajua miksi joku haluaisi jo valmiiksi stressaavassa elämäntilanteessa olevan kuormaa lisätä tuolla lailla sanomalla.
Olen myös aika kova stressaamaan läheistensä asioista. Nykyään kysyn: " Pitääkö minun murehtia tuota asiaa ja menettää yöuneni." Vastaus on aina sama. Ei tarvitse.
EN KERTOISI SANOJALLE ENÄÄ ASIOITANI. KOSKAAN.
Et voi päättää mitä muut ihmiset tuntee. Hanki välinpitämättömiä ihmisiä elämääsi jos kaipaat olla merkityksetön muille.
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia en puhu äidilleni ongelmistani. Hän voivottelee tilannettani ja niiiiiin ymmärtää.
En halua empatiaa.
No mitä sitten haluat, puukkoa?
Täh?