Vapaaehtoisesti lapseton - miksi et halua lapsia?

Niistä pitäisi pitää huolta.

Samasta syystä, minkä takia en halua pientä maatilaa. 

Siitä saa kyllä maalattua idyllisiä mielikuvia, mutta todellisuus on jatkuvaa työskentelyä. Se ei ole harrastus jonka voi tauottaa kun on väsyneempi päivä, vaan elämäntapa jota täytyy jatkaa satoi, paistoi tai väsytti miten paljon tahansa. Sellaisen pyörittäminen vaatii aitoa halua ja innostusta ja sitoutumista kyseiseen asiaan. Minulla näitä ei ole. 

Minulta puuttuu lisääntymisvietti. Ei ole siis minkäänlaista kiinnostusta lasten hankintaan ollut missään vaiheessa, ja olen jo alle kouluikäisenä sanonut ääneen, että minä en hanki sitten isona lapsia. Varmaan se on minuun sisäänrakennettu ominaisuus. Myös ajatus raskaana olemisesta ja imettämisestä tuntuu suorastaan kuvottavalta, ei sopivalta omalle keholleni. Minulle on aina ollut itsestäänselvää, että jos tulisin ehkäisystä huolimatta vahingossa raskaaksi, tekisin abortin. Eikä todellakaan olisi voimavarojakaan, saati taloudellisia resursseja kasvattaa lasta. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä useamman mt-diagnoosin perusteella, voimavarat menee itsestä ja kodista huolehtimiseen. Mitään viherkasvien hoitoa tai lintujen talviruokintaa vastuullisempaa tehtävää en halua harteilleni. Rakastan eläimiä, mutta lemmikkikin olisi liian iso vastuu. Tykkään yksinkertaisesta elämästä, olla rauhassa ja hiljaisuudessa ja puhtaassa kodissa, viettää aikaa puolison kanssa, keskittyä omiin harrastuksiini ja mielenkiinnon kohteisiini. En myöskään pidä lapsista, enimmäkseen juuri äänekkyyden ja epähygieenisyyden vuoksi. En juuri vietä aikaa lasten seurassa, ja jos joskus joudun viettämään, ärsyynnyn nopeasti (omaan toki normaalit käytöstavat, enkä ärsytystä kyseisille lapsille näytä). Lapset ovat mielestäni tylsiä, niiden kanssa ei voi keskustella kuten toisen aikuisen. N39

Parempi kysymys on miksi ihmeessä haluaisin? Siihen kun en keksi vastausta niin en tee lapsia.

Ei pienintäkään mielenkiintoa vanhemmuutta kohtaan.