Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisesti lapseton - miksi et halua lapsia?
30.03.2022 |
Niin kertokaas. Edellinen ketju poistettii!.en kyllä ymmärrä että miksi. :(
Kommentit (62)
Mun on hirveän vaikea ollut aina sietää arkea ja rutiineja. Ilman lasta niitä pystyy ees jossain määrin välttelemään, mutta lapsen kanssa pitäisi olla säännölliset rutiinit, imetystä ruokaa, ulkoilua, unta, tarhaan vientiä, sieltä noutoa, koulut, loma-ajat, lapsi kärsisi jatkuvista muutoista jne.
Yksi asia on myös naisen rooli, mitä äidiltä odotetaan. Usein paljon enemmän hoivaa ja arjen pyöritystä kuin mieheltä. Ehkä jos löytäisin miehen, joka ottaisi päävastuun arjesta, voisin harkita. Ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska maailma hukkuu ihmisiin ja siitä kärsivät muutkin kuin ihmiset itse. Eläimet ja luonto tuhoutuvat ihmisen massalisääntymisen johdosta.
En halua olla osa tuota itsekästä muiden jyräämistä.
Vihaan, halveksin ja inhoan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vihaan, halveksin ja inhoan lapsia.
Ai, miksi?
Pidän lapsista ja esim. leikin mielelläni heidän kanssaan. Pitkiä aikoja ja kaikkea hoitamista, huolehtimista jne. en kuitenkaan mitenkään kestäisi, olen hyvin erakkoluonteinen. Missään vaiheessa en myöskään ole halunnut lapsia tai mitään mitä siihen liittyy, olen miettinyt asiaa huolellisesti ja voin todeta, että minulla ei ole yhtään syytä haluta lapsia mutta kaikki syyt olla haluamatta. Nyt kun lähestyn neljääkymmentä, päätökseni pitää, vaikka tulisi millainen vauvakuume (en usko että tulee). Kaikkia ei ole luotu vanhemmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Biologinen kelloni on joko väärässä ajassa tai kokonaan rikki kun ei ole koskaan tikittänyt.
Tiedän että tämä kuulostaa kamalalta, mutta lapset ovat mielestäni todella vastenmielisen näköisiä. Varsinkin sellaiset vaaleat, melkein vaaleanpunaiset eloveenalapset. En tietenkään ikinä tuo tätä esille millään tavalla, varsinkaan niille lapsille, mutta kun tuttava postaa instagramiin kuvan albiinosta peikosta jolla on vielä naama ja vaatteet kuolassa ja mustikkakeitossa niin irvistän itsekseni ja selaan nopeasti ohi.
Lisäksi en missään tapauksessa, ikinä, aio olla raskaana tai synnyttää. Tuntuu todella epäluonnolliselta itselleni. En myöskään halua hoivata lasta tai ihmetellä jotain itselleni aivan turhanpäiväistä kuten kiviä ja sammalta. Lapset ovat myös sottaisia eivätkä ymmärrä hygieniasta. En halua koko päiväkodin tai koulun bakteereja kotiini. Olen myöskin introvertti luonne ja todella nautin yksin olosta ja hiljaisuudesta.
Voisin keksiä vaikka sata syytä. Jos taas pitäisi keksiä että miksi haluaisin lapsen niin en keksisi yhtään:D Erittäin hyvä että nykyään voi itse päättää haluaako lapsen vai ei. Esimerkiksi minun lapsestani tulisi varmasti mt-ongelmainen ja onneton. Kellekään ei soisi tunnekylmää vanhempaa joka ei välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska oli mielestäni itsekäs teko vanhemmiltani hankkia vielä minut, kun he eivät selkeästikään tarvinneet enää uutta lasta vanhojen lisäksi. Vanhempieni tavoin en jaksa lapsiperhe-elämää, sen rajoittavuutta, melua, liian tarkkoja rutiineja ja velvoitteita. En kestäisi sitä, että joku on niin riippuvainen minusta. Älkää käsittäkö väärin; pidän lapsista ja olen lähipiirini lapsia ja nuoria kohtaan suojelevainen ja turvallinen täti-ihminen. Rakastan syntymättömiä "lapsiani" niin paljon, että en halua ottaa sitä riskiä, että syntyisivät tähän maailmaan ajatellen lapsesta pitäen kuten minä: en olisi halunnut syntyä tänne.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että tämä kuulostaa kamalalta, mutta lapset ovat mielestäni todella vastenmielisen näköisiä. Varsinkin sellaiset vaaleat, melkein vaaleanpunaiset eloveenalapset. En tietenkään ikinä tuo tätä esille millään tavalla, varsinkaan niille lapsille, mutta kun tuttava postaa instagramiin kuvan albiinosta peikosta jolla on vielä naama ja vaatteet kuolassa ja mustikkakeitossa niin irvistän itsekseni ja selaan nopeasti ohi.
Lisäksi en missään tapauksessa, ikinä, aio olla raskaana tai synnyttää. Tuntuu todella epäluonnolliselta itselleni. En myöskään halua hoivata lasta tai ihmetellä jotain itselleni aivan turhanpäiväistä kuten kiviä ja sammalta. Lapset ovat myös sottaisia eivätkä ymmärrä hygieniasta. En halua koko päiväkodin tai koulun bakteereja kotiini. Olen myöskin introvertti luonne ja todella nautin yksin olosta ja hiljaisuudesta.
Voisin keksiä vaikka sata syytä. Jos taas pitäisi keksiä että miksi haluaisin lapsen niin en keksisi yhtään:D Erittäin hyvä että nykyään voi itse päättää haluaako lapsen vai ei. Esimerkiksi minun lapsestani tulisi varmasti mt-ongelmainen ja onneton. Kellekään ei soisi tunnekylmää vanhempaa joka ei välitä.
Hyvä pointti tuo hygienian puute. Nousee oksennusta kurkkuun kun kuvittelenkin jonkun taaperon käyvän läpi kaikki julkisten paikkojen kaiteet ja hissinnapit, ja sitten käpälöivän kotona kaikkea mihin ylettyy. Puhumattakaan rään ja kuolan määrää joka paikassa.
Se taaperon käsienpesu on aivan yhtä tyhjän kanssa vaikka miten opastaisit ja nostaisit tai laittaisit jakkaralle. Tap tap kädet veteen, hiukan saippuaa sormiin ja sitten taas ihmettelemään valuvaa vettä muutamaksi sekunniksi. Ne paskatassut pitäisi liottaa tärpätissä jotta tulisivat edes etäisesti puhtaaksi.
Hyi. Ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole sitä, että en haluaisi lapsia. En vain halua olla missään tekemisissä lasten kanssa eli naisen pitäisi kasvattaa muksut yksin tai muiden kanssa. Ei kyllä välitä edes tavata koskaan aikuisenakaan.
Nykyajan lapset ja vanhemmat ovat superrasittavia. Hirveää kilpailua ja suorittamista. Enkä pidä nykykasvatuksen tuloksista. Karmeita, itsekeskeisiä loisia. Käytän rahani mieluummin itseeni kuin johonkin kyltymättömään ja kiittämättömään kakaraan, joka kuitenkin vihaa ja halveksii sinua aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sitä, että en haluaisi lapsia. En vain halua olla missään tekemisissä lasten kanssa eli naisen pitäisi kasvattaa muksut yksin tai muiden kanssa. Ei kyllä välitä edes tavata koskaan aikuisenakaan.
Spermanluovutus?
Sinä vapaaehtoisesti elehvantiton, mikset tahdo omaa rakasta fanttia? Onko kyseessä lapsena koettu trauma, vai oletko muusta syystä kylmä ja vastuuton? Entä jos puolisosi jättää sinut ja perustaa fanttifarmin jonkun nuoremman ja kauniimman kanssa? Entä kuka sinusta huolehtii vanhuksena? Muistathan, että pelkkiä lapsia et saa hautaan mukaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämä on vienyt kaikki voimani. Lapsi siihen, se olisi ollut katastrofi. Onnekseni ei tullut missään vaiheessa myöskään tarvetta saada lapsi. Voin siis kysyä päinvastoin: miksi olisi haluttava lapsia?
Iso lapsi oli mieheni, joka lähti yllättäen toisen naisen matkaan. Miten näppärää! ;)
Mulla on monestakin syystä hyvin vähän voimavaroja, mt-ongelmat, alkoa, introvertti melkein erakko,
mikään näistä ei niin paha(ja olen oikeasti kiltti ja hyväntahtoinen ihminen) ettenkö olisi voinut olla erinomainen äiti,
mutta ehdottomasti olisi tarvinnut vähintään superhyvän miehen, muuta tukiverkkoa, paljon rahaa jolla ostaa aikaa ja palveluja,
no kun mitään näistä ei ollut, niin aivan täysin mahdoton ajatus alkaa tekemään lapsia.
Onneksi mulla ei ikinä ollut edes haluakaan saada lasta erityisemmin.
Oon nuorena hoitanut paljon lapsia ja ihan pieniä vauvojakin, et kyllä sen homman osaan, mutta en halunnut laittaa itseäni niin lujille että ilman tukiverkkoa, perhettä ja/tai rahaa olisin päätynyt yksin vauvan kanssa johonkin murhayksiöön, soittelemaan sossuilta apua ja rahaa.
Ei näillä isäkokemuksilla isäksi ruveta.
EN OLE VAPAAEHTOISESTI:
En ole vapaaehtoisesti lapseton,
ENKÄ SIKIÄ: Pyhästä hengestä.
Kun siihen Tarvitaan MIES
Sitä kun ei ole löytynyt!
En ole, Maria Magdalenan tapainen , nainen joka siksi Pyhästä Hengestä, Synnytti pojan jonka Nimeksi Jeesus
.
Enkä ole Tulevaisuudessakaan jos olen hengissä Marian sukulais naisen Elisabetin kaltainen , joka 80- vuotiaana sai lapsen ,
Ja nimeksi tuli Johannes .
Eli Johannes Kastaja .
Enkä tuskin 70- vuotiaanakaan synnytä lasta kuten viime vuonna Egyptiläinen nainen!
Kun oli saanut keinohedelmöityksen vaan olen Ihan tavallinen yli40- v nainen!
Ja nyt Hyvää yötä 🌛🌌.
Vierailija kirjoitti:
EN OLE VAPAAEHTOISESTI:
En ole vapaaehtoisesti lapseton,
ENKÄ SIKIÄ: Pyhästä hengestä.
Kun siihen Tarvitaan MIES
Sitä kun ei ole löytynyt!
En ole, Maria Magdalenan tapainen , nainen joka siksi Pyhästä Hengestä, Synnytti pojan jonka Nimeksi Jeesus
.Enkä ole Tulevaisuudessakaan jos olen hengissä Marian sukulais naisen Elisabetin kaltainen , joka 80- vuotiaana sai lapsen ,
Ja nimeksi tuli Johannes .
Eli Johannes Kastaja .
Enkä tuskin 70- vuotiaanakaan synnytä lasta kuten viime vuonna Egyptiläinen nainen!Kun oli saanut keinohedelmöityksen vaan olen Ihan tavallinen yli40- v nainen!
Ja nyt Hyvää yötä 🌛🌌.
"ihan tavallinen", joopa joo.
Tiesin jo todella nuorena, siis tyyliin 12-13v etten halua lapsia. Lapsena tietty leikittiin kotia ja nukeilla mutta (vaikken oikein kunnolla muista) niin minua kiinnosti aina enemmän ulkona oleminen, urheilu ja erilaiset pelit, ei ne prinsessaleikit ja vauvanuken syöttäminen ja vaipanvaihdot.
Lapsettomuuteni ei ole koskaan häirinnyt minua, en ole koskaan empinyt sitä. Olisi kuitenkin erittäin mielenkiintoista jos saisi tietää mistä tämä johtuu. Puuttuuko minulta joku kromosomi, eli onko se ns geneettistä vai johtuuko siitä että itse olen erittäin nuoren, kylmän ja etäisen yh äidin lapsi. Hän lähti ilmeisen varhain lähikaupunkiin töihin viikoksi, jätti meidät mummolaan hoitoon ja nähtiin häntä vain viikonloppuisin. Ihana kiltti perinteinen huivipäämummo oli minulle paljon rakkaampi kuin kireä, ankara ja etäinen tunnevammainen äitini.
Minulla oli nuorena avomies jonka tiesin haluavan lapsia. En kertonut hänelle koskaan etten haluaisi kakaroita. Pelkäsin kuollakseni synnytystä ja sitä tuskaa ja kropan hajoamista sekä sitä että mitä jos se lapsi ei olisi terve. Jos vielä olisin selvinnyt synnytyksestä mutta siitä en ikinä että lapsi olisi jotenkin sairas tai vammainen. En voisi ikinä ottaa sitä riskiä.
Mietin myös sitä, että vaikka kaikki menisi lapsen kanssa ok, en luottanut mieheeni, hän oli liiaksi vapaudenkaipuinen viinaan menevä hulivili vielä silloin, eikä pettäminen ollut hänelle ongelma. En olisi ikinä alkanut yksinhuoltajaksi, en ikinä. Ehkä siitä hetkestä 10v päästä olisi ollut sen verran aikuistunut että voisi edes harkita.
Näin viiskymppisenä tuota lapsiperhe-elämää sivusta katsoessani edelleen kurkkuani alkaa kuristaa. En olisi ikinä jaksanut sitä vaipanvaihto, ruokinta, hyssyttely, yövalvomis, vatsavaivat, korvatulehdus, kihomato, päiväkoti, harrastus, koulu, vanhempainillat, täit, murkkuikä, vilmaviestit, reksin puhuttelut, tappelut, huolestuneisuus, huoli, pelko, kasvatus, viina/tupakka/huumekokeilut ym rumbasta.
Ei - se elämä ei vaan ollut minua varten, ei miltään kantilta katsottuna. Ja olen erittäin tyytyväinen etten lähtenyt missään hetkellisessä mielenhäiriössä tuohon.
Nostan hattua kaikille jotka tuosta selviää!
Mielestäni on hyvä että naiset tunnistavat haluttomuutensa lapsista huolehtimiseen ja pidättäytyvät lasten teosta. Näin niillä lapsilla jotka ne muut naiset synnyttävät on suuremmalla todennäköisyydellä motivoitunut ja rakastava äiti.