Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö yli kahdeksankymppisiä, jotka olisivat oikeasti vielä skarppeja?
30.03.2022 |
Vai menevätkö kaikki väistämättä samanlaisiksi kuin äitini? Hän soittaa joka ilta vähintään tunnin puhelun ja puhuu vain omista muistoistaan.
Yritän ymmärtää. Hän on vanha ja on melko yksinäinen, ollut leski lähes 10 vuotta. Mutta töiden jälkeen en aina jaksaisi niitä samoja satoja kertoja kuultuja juttuja. Jos yritän puhua jostakin muusta, yleisistä uutisaiheista tai jotakin omasta elämästä, Hän saa kaiken käännettyä omiksi muistoiksi.
Äitini pärjää sinänsä kotona hyvin, on jokseenkin terve, hoitaa kaikki asiansa, mutta ei tosiaan osaa enää puhua mistään muusta kuin itsestään ja seuraa kuitenkin kaipaa. Veljelleni ei voi soitella usein tämän työn takia. Minä olen sitten ainoa.
Kommentit (78)
Oma jo edesmennyt mummo oli kyllä loppuun asti skarppi, kuoli 93-vuotiaana. Ex-miehen mummo on 98-vuotias, asuu yksin maalaistalossa ja mistään vanhuuden höperöydestä tai huononevasta muistista ei ole tietoakaan, varmaan niitä jotka lähtevät sitten ihan suorilta jaloiltaan kun aika koittaa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on monia ystäviä ja tuttuja, jotka puhuvat vaan samoja omia juttujaan, kuuntelematta toisen asioita, eikä iästä ole kysymys.
Seurakunnista ja kunnilta voisit kysellä äidillesi vapaaehtoista ystävää,jonka kanssa hän voisi puida asioitaan. Yksinäisyys on aikamme pahimpia ongelmia.
Isoisäni oli terävä kuin partaveitsi 95-vuotiaaksi saakka. Siis se vanhuus ei pystynyt siihen mieheen. Hän luki paljon, teki sanaristikoita ja seurasi aikaansa. Ja ei elänyt menneessä. Yleensä vanhoilla ihmisillä on hidastunut puhetyyli mutta hänellä ei ollut sitäkään. Isoisäni! Luulen, että hänellä oli hyvät geenit ja olen kiitollinen, että niitä lienee osin minussakin. Sillä puolen sukua ei ole muistisairauksia.
Mun tätini on 91v. Piti lähteä 87v poikaystävän kanssa maailmanympärimatkalle mutta korona on estänyt lähdön. On reissannut vain Englantiin ja Kanadaan 2v aikana
Käy uimassa 3-4× viikossa ja kävelee hallille ja takaisin. Rakastaa tanssimista ja hyvää ruokaa. Täysin kiinni tässä päivässä
Suurin osa tietämistäni yli 80-vuotiaista tuttavistani on skarppeja, poislukien ne, joilla on muistisairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätini on 95-vuotias, ja kuulemma kävelee useita kertoja viikossa puolen kilometrin matkan kuntosalille "treenaamaan". Fyysisesti on siis toimintakykyinen ja käsittääkseni pärjää hyvin kotonaan yksin, että ei dementiakaan vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tietämäni 80 vee ja yli. Kroppaongelmat on eri juttu ja jos on koko ajan jotain kipuja niin se voi jotenkin vaikuttaa...
Sitten riippuu siitä minkälaisen elämän on joutunut kestämään ja noilla on monilla aika hirveitä juttuja... ehkäpä ehdottaisit sille äidillesi, että sanelisi sinulle ne juttunsa ja kirjoitat kaiken ylös... tai sitten joku laite jolla äänität... katsot mitä siitä tulee - voi tulla erittäin mielenkiintoista... kyselet samalla kaiken maailman asioista tietyn ajanjakson aikana eli itse keksit kysymykset... yritä vaikka kirjoittaa vaikka viiden vuoden jaksoissa, eikä väliä vaikka mitään tarkkoja jaksoja ei voisi pitää... ja voit tietysti sanoa, että nyt kirjoitetaan sun elämäntarina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini eräs "ystävä" on jotain 80-90 vuoden välillä, ja varmaan 30 vuotta hän on ruikuttanut samalla äänellä, miten on niin paljon sairauksia eikä kukaan käy katsomassa (vaikka käy, äitini ja moni muu) ja miten palveluasunto on niin huono ja hoitajat huonoja ja vaihtuvat koko ajan. Ihme, että sellaisella elämänasenteella on sitkutellut näinkin kauan. Kuuluu osastoon "vieläks seki elää?"
Jos omasta suvusta niin meillä kaikki kuollut alle 80v. Viimeksi oma isäni 58v, Mummi 68v, Mummi 72v, Vaari 70v ja toista vaaria en edes tavannut ku kuoli äitini täyttäessä 2 isoisovanhemmista puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätini on 95-vuotias, ja kuulemma kävelee useita kertoja viikossa puolen kilometrin matkan kuntosalille "treenaamaan". Fyysisesti on siis toimintakykyinen ja käsittääkseni pärjää hyvin kotonaan yksin, että ei dementiakaan vaivaa.
"Kuulemma" ja "käsittääkseni" eli et ole iäkkään tätisi kanssa paljoa tapaillut?
Vierailija kirjoitti:
Jos omasta suvusta niin meillä kaikki kuollut alle 80v. Viimeksi oma isäni 58v, Mummi 68v, Mummi 72v, Vaari 70v ja toista vaaria en edes tavannut ku kuoli äitini täyttäessä 2 isoisovanhemmista puhumattakaan.
Toi lista ei ole ihan vastaus siihen mitä kysyttiin.🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keitä kaikki nämä superseniorit ovat? Kuinka ovat eläneet?
Tätini 100 v puhuu järkeviä ja tekee kryptoja ja ristikoita
Tiedän: Vähän yli kahdeksankymppisen äitini. Hän käy edelleen palkkatyössä (kyllä luit oikein) ja hoitaa yksin omakotitaloa. Tosin on alkujaankin vähän skarpimpi tapaus, joten ilmeisesti aivoissa on ollut reserviä vanhuuden varalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omasta suvusta niin meillä kaikki kuollut alle 80v. Viimeksi oma isäni 58v, Mummi 68v, Mummi 72v, Vaari 70v ja toista vaaria en edes tavannut ku kuoli äitini täyttäessä 2 isoisovanhemmista puhumattakaan.
Toi lista ei ole ihan vastaus siihen mitä kysyttiin.🤭
Jep ollappa alle 80v itekki epäskarpiksi hyvää vauhtia menossa 🤷🏼♀️
No mutta siis en tiedä suvusta epäskarppia enkä skarppia yli 80v kun yli 80v ei kukaan ole elänyt 😁
Vierailija kirjoitti:
mutta ei tosiaan osaa enää puhua mistään muusta kuin itsestään ja seuraa kuitenkin kaipaa.
Tuohan ei liity mitenkään ikään. Tiedän monia alle 50-vuotiaita, jotka ovat ihan samanlaisia.
Omassa tuttavapiirissä tuo tuntuu syystä tai toisesta liittyvän juuri ikääntymiseen. Tietenkin jotkut ovat tuollaisia aina, mutta ikääntyessä (ei siis vielä eläkeiässä alle seitsemänkymppisenä, vaan nimenomaan yli 75- tai 80-vuotiaana) itsenäisistä ja empaattisista kuuntelijoista tuntuu tulevan joko a) sisäänpäinkääntyneitä äksyilijöitä tai b) todella seurankipeitä soittelijoita, jotka syyllistävät kun ei joka päivä ehdi käymään kylässä (vaikka kävisi siis kahdesti viikossa). Poikkeuksiakin toki on. Isovanhempani on melko sosiaalinen, mutta kuitenkin keskustelee mielellään myös muiden asioista ja uutisista.
Ehkä vanhemmiten oman kuoleman läheisyys, ystävien poismeno ja erilaisista sairauksista johtuvat kivut ym. korostavat yksinäisyyttä tai oman rauhan kaipuuta, vaikka molemmat voisikin tuoda esille ystävällisemmin. Helposti ikävät tunnetilat pyörivät entistä enemmän mielessä ja läheisten asiat alkavat tuntua kaukaisemmilta. Tavallaan koen inhimillisenä että ihminen on siinä vaiheessa hieman kiinni itsessään ja omassa voinnissaan, mutta lähipiirille se ei ole kovin helppoa.
Tiedän, tietenkin. Mummini oli täysjärkinen 99-vuotiaana.
Tätini täyttää 82 vuotta ja on älykäs ja liikunnallinen. Hän opiskelee yliopistossa ja kouluttaa nuoria, joilla on ollut oppimisvaikeuksia.
mun isomummo. Hän hoiti myös mun dementoitunutta isoukkia kotona tämän kuolemaan asti.
Hän oli skarppi lukutoukka. Luki valtavat määrät kirjoja ja lehtiä ja seurasi telkkarista ja radiosta niin ajankohtaisohjelmia kuin saipuasarjoja. Hän oli intohimoinen ristisanojen ratkoja.
Hänen kanssaa juttelu oli kuin olisi puhunut fiksun keski-ikäisen kanssa. Hänellä oli hyvä huumorintaju ja hän oli täysin nykymaailmassa kiinni. Hän hallitsi myös terävän ja osuvan sarkasmin ja itseironian.
Kuolemaansa saakka hän oli täysin skarppina. Hänen vointinsa oli heikkenemään päin mutta hän salasi sen meiltä. Hän ei ilmeisesti halunnut lähteä ihanasta kodistaan kuolemaan sairaalaan tai hoivakotiin.
Hän jutteli meille omasta poismenostaan ikään kuin valmistaen meitä tulevaan.
Hän oli kiltti,valoisa ihana älykäs ihminen. Hänen kanssaan ei ikinä tullut tunnetta että olisi puhunut lähemmäs satavuotiaan kanssa. Hän oli kuin nuori terävä mieli, vanhassa kehossa.
Hänen kanssaan saattoi puhua rennosti asiasta kuin asiasta. Hän ymmärsi kaikkien näkökantoja.