Lue keskustelun säännöt.
Yhtäkkiä kaikilla on yt:t tai sanotaan irti
16.09.2015 |
Joo on ollut muualla aikaisemminkin mutta nyt pienellä asiantuntija-alalla jossa töitä piti riittää, on todelliset vähennykset käynnissä. Nyt tämä koskettaa minua ja lähipiiriäni kovasti. Eläköityneiden tilalle ei palkata ketään, kaikki määräaikaiset saa lopettaa ja toistaiseksi voimassa olevat ovat myös irtisanomisuhan alla. Ystävistäni n. kymmenestä seitsemän (minä mukaan lukien) jäädään varmaan vuoden vaihteessa työttömiksi :( ihan kamalaa! Ja ala on tosiaankin pieni, joten uusia töitä ei tule löytymään ilman uudelleen kouluttautumista. Mitähän tässä keksittäisiin. Sääliksi käy niitä perheitä, jotka ovat samalla alalla ja saavat molemmat potkut.
Kommentit (36)
Kyllä, ei tässä maassa kannata enää mikään yritys. Koko paska tulee kaatumaan komeasti, tuleva pakolaisvyöry antaa loppusilauksen. Sipilän hallitus jää todellakin historiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli ihan mieleen että nyt taidetaan elää 90 luvun lama uudestaan. Minä olin silloin vielä lapsi. Minun urani aikana ei ole ollut kuin korotuksia palkkoihin ja parempia sopimuksia. Pitkään on jo supistettu ja tehostettu, mutta meidän suht kannattava ala on ollut kutakuinkin turvassa. Nyt muiden tappioiden takia myös meitä ajetaan alas. Meidän voitot ei riitä korvaamaan muita tappioita. Tämä on mielestäni jotenkin niin kurjaa.
Olen vähän samassa tilanteessa kuin sinä, AP, paitsi että nykyinen työni tuntuu sellaiselta kiviriipalta, että toivon irtisanomista. Olen nimittäin ajatellut, että tämän parempaa mahdollisuutta kouluttautua uudelle alalle minulle ei tulisi taloudellisesti ja ajankäytöllisesti. Jos nyt nimittäin ottaisin paketin, saisin nykyisellä työhistorialla täyden irtisanomisajan, todennäköisesti vielä ilman työvelvoitetta. Työnantaja on tarjonnut lähtijöille paketteja, joka minun tapauksessani olisi myös luultavasti yli puolen vuoden palkka. Tähän päälle sitten ansiosidonnainen, joka on vielä melkein kahden vuoden pituinen. Tässä ajassa ehdin oikeasti tehdä esim. uuden AMK-tutkinnon työllistävällä alalla jo hyvinkin pitkälle, kun aiempia opintojakin korvataan. En edelleenkään hae mitään "eläkevirkaa", vaan mahdollisuutta päästä mielekkäämpään työhön ainakin seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi.
Eli ymmärrän tuskan työn loppumisesta, jos nykyinen on tuntunut mielekkäältä (tosin kovin paljon töitä alalle kai ei ole viime vuosina voinut olla, jos toiminta voidaan ajaa alas näinkin rajulla kädellä...). Mutta muista AP, että asemasi ei ole nyt ollenkaan sama kuin tähän ammattiin opiskellessasi, varsinkaan taloudellisesti.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:46"]
Tuli ihan mieleen että nyt taidetaan elää 90 luvun lama uudestaan. Minä olin silloin vielä lapsi. Minun urani aikana ei ole ollut kuin korotuksia palkkoihin ja parempia sopimuksia. Pitkään on jo supistettu ja tehostettu, mutta meidän suht kannattava ala on ollut kutakuinkin turvassa. Nyt muiden tappioiden takia myös meitä ajetaan alas. Meidän voitot ei riitä korvaamaan muita tappioita. Tämä on mielestäni jotenkin niin kurjaa.
[/quote]
Vähän vanhempana, 90-luvun laman loppupuolella itsenäistä elämää aloittaneena voin sanoa, että tietyllä tavalla 90-luvun lama oli paljon rajumpi kuin tämä nykyinen. Lamahan iski silloin nopeasti julkiselle puolelle, koska valuuttalainoja ottaneet ja idänkauppaa tehneet yritykset kaatuivat heti kärkeen. Työttömyys nousi jostain 4-5 prosentin luokasta 20 prosentin pintaan vain vähän yli vuodessa. Yksityisten ihmisten elämässä tämä tarkoitti sitä, että 1993-94, kun talous alkoi jo elpyä, mutta uusia työpaikkoja ei vielä luotu, hirveän monet ansiosidonnaisella olleet tippuivat peruspäivärahalle juuri samaan aikaan. Julkisia palveluja oli myös tuolloin leikattua, joten se kurjuus todella iski silmille. Kaikkihan eivät koskaan tuosta taloudellisesti toipuneet, eivätkä ole saavuttaneet 80-luvun elintasoa enää.
90-luvun lamaa syvemmälläkin jo ollaan. On oltu jo kauan. Teille jotka toivotte työttömyyttä niin muistakaa että tulot pienenee roimasti kortistossa. Ja sossun elätettävänä tätä maata ei saada kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit suuntautunut julkiselle.
Nyt olisi asiat malillaan.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:33"]
Voi kun tulis mullekin. Haluan 365 päivää lomaa vuodessa. Olen jo 20 vuotta odottanut onnen päivää, vaan ei osu kohdalle.
Itselleni se olis helppoa. Olen jo tottunut siihen, että näillä palkoilla ei pääse lomailemaan ulkomaille, ei kampaajalle, ei ostamaan laadukkaita huonekaluja, vaatteita ym. Saman voisi tehdä siinä joukossa, missä kotiäidit ja mamutkin elävät. Samaistun heihin.
[/quote]
Mitä valitat.
Sano itsesi irti ?
Miten näin yksinkertaiset voi tehdä työtä josta saa palkkaa :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:08"]Olisit suuntautunut julkiselle.
Nyt olisi asiat malillaan.
[/quote]
Ollaan kaikki itseasiassa julkisen puolen asiantuntija- tai tutkimusorganisaatioissa töissä. Julkisella on muitakin kuin hoitoala, koulut, päiväkodit ja kunnat. Ap
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:05"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:46"]
Tuli ihan mieleen että nyt taidetaan elää 90 luvun lama uudestaan. Minä olin silloin vielä lapsi. Minun urani aikana ei ole ollut kuin korotuksia palkkoihin ja parempia sopimuksia. Pitkään on jo supistettu ja tehostettu, mutta meidän suht kannattava ala on ollut kutakuinkin turvassa. Nyt muiden tappioiden takia myös meitä ajetaan alas. Meidän voitot ei riitä korvaamaan muita tappioita. Tämä on mielestäni jotenkin niin kurjaa.
[/quote]
Vähän vanhempana, 90-luvun laman loppupuolella itsenäistä elämää aloittaneena voin sanoa, että tietyllä tavalla 90-luvun lama oli paljon rajumpi kuin tämä nykyinen. Lamahan iski silloin nopeasti julkiselle puolelle, koska valuuttalainoja ottaneet ja idänkauppaa tehneet yritykset kaatuivat heti kärkeen. Työttömyys nousi jostain 4-5 prosentin luokasta 20 prosentin pintaan vain vähän yli vuodessa. Yksityisten ihmisten elämässä tämä tarkoitti sitä, että 1993-94, kun talous alkoi jo elpyä, mutta uusia työpaikkoja ei vielä luotu, hirveän monet ansiosidonnaisella olleet tippuivat peruspäivärahalle juuri samaan aikaan. Julkisia palveluja oli myös tuolloin leikattua, joten se kurjuus todella iski silmille. Kaikkihan eivät koskaan tuosta taloudellisesti toipuneet, eivätkä ole saavuttaneet 80-luvun elintasoa enää.
[/quote]
Uskon ja tiedän kyllä tämän, mutta nyt meno tuntuu muuttuneen entistä hurjemmaksi. Jos opiskelukavereistani n. 50 % on pian työttömiä niin jännää on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:08"]
Olisit suuntautunut julkiselle.
Nyt olisi asiat malillaan.
[/quote]
Eihän täällä kommunismissa ole kohta jäljellä vaan kuin julkisen sektorin hyväveli-virat.. en vaan tiedä kuka ne maksaa kun kohta velallakaan niitä ei voida enää kustantaa
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:54"]
Olen vähän samassa tilanteessa kuin sinä, AP, paitsi että nykyinen työni tuntuu sellaiselta kiviriipalta, että toivon irtisanomista. Olen nimittäin ajatellut, että tämän parempaa mahdollisuutta kouluttautua uudelle alalle minulle ei tulisi taloudellisesti ja ajankäytöllisesti. Jos nyt nimittäin ottaisin paketin, saisin nykyisellä työhistorialla täyden irtisanomisajan, todennäköisesti vielä ilman työvelvoitetta. Työnantaja on tarjonnut lähtijöille paketteja, joka minun tapauksessani olisi myös luultavasti yli puolen vuoden palkka. Tähän päälle sitten ansiosidonnainen, joka on vielä melkein kahden vuoden pituinen. Tässä ajassa ehdin oikeasti tehdä esim. uuden AMK-tutkinnon työllistävällä alalla jo hyvinkin pitkälle, kun aiempia opintojakin korvataan. En edelleenkään hae mitään "eläkevirkaa", vaan mahdollisuutta päästä mielekkäämpään työhön ainakin seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi.
Eli ymmärrän tuskan työn loppumisesta, jos nykyinen on tuntunut mielekkäältä (tosin kovin paljon töitä alalle kai ei ole viime vuosina voinut olla, jos toiminta voidaan ajaa alas näinkin rajulla kädellä...). Mutta muista AP, että asemasi ei ole nyt ollenkaan sama kuin tähän ammattiin opiskellessasi, varsinkaan taloudellisesti.
[/quote]
Saatko ansiosidonnaista, jos rupeat opiskelijaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:20"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:08"]
Olisit suuntautunut julkiselle.
Nyt olisi asiat malillaan.
[/quote]
Eihän täällä kommunismissa ole kohta jäljellä vaan kuin julkisen sektorin hyväveli-virat.. en vaan tiedä kuka ne maksaa kun kohta velallakaan niitä ei voida enää kustantaa
[/quote]
Mitä nämä hyväveli-virat on? Haluaisin tietää niin voisin pyrkiä niihin?
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:54"]
Olen vähän samassa tilanteessa kuin sinä, AP, paitsi että nykyinen työni tuntuu sellaiselta kiviriipalta, että toivon irtisanomista. Olen nimittäin ajatellut, että tämän parempaa mahdollisuutta kouluttautua uudelle alalle minulle ei tulisi taloudellisesti ja ajankäytöllisesti. Jos nyt nimittäin ottaisin paketin, saisin nykyisellä työhistorialla täyden irtisanomisajan, todennäköisesti vielä ilman työvelvoitetta. Työnantaja on tarjonnut lähtijöille paketteja, joka minun tapauksessani olisi myös luultavasti yli puolen vuoden palkka. Tähän päälle sitten ansiosidonnainen, joka on vielä melkein kahden vuoden pituinen. Tässä ajassa ehdin oikeasti tehdä esim. uuden AMK-tutkinnon työllistävällä alalla jo hyvinkin pitkälle, kun aiempia opintojakin korvataan. En edelleenkään hae mitään "eläkevirkaa", vaan mahdollisuutta päästä mielekkäämpään työhön ainakin seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi.
Eli ymmärrän tuskan työn loppumisesta, jos nykyinen on tuntunut mielekkäältä (tosin kovin paljon töitä alalle kai ei ole viime vuosina voinut olla, jos toiminta voidaan ajaa alas näinkin rajulla kädellä...). Mutta muista AP, että asemasi ei ole nyt ollenkaan sama kuin tähän ammattiin opiskellessasi, varsinkaan taloudellisesti.
[/quote]
Saatko ansiosidonnaista, jos rupeat opiskelijaksi?
[/quote]
On tuollainen järjestelmä olemassa että ansiosidonnaisella voi opiskella tutkintoon. Ansiosidonnaista ollaan vaan juuri lyhentämässä, joten se kannattaa ottaa huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen it-alalla ja työnantajallani on ollut yt:t kahtena viime vuotena. Olen oikein toivonut irtisanomista, koska olen aika kyllästynyt koko alaan. Ennen viime yt:itä sanoin pomollekin, että mulle ei nyt mikään katastrofi olisi ollenkaan että jos minut irtisanottaisiin. Mutta ei sittenkään irtisanottu. Tiedän kyllä että minulla on erityisosaamista ja kokemusta josta työnantaja ei haluaisi luopua.
Miksi en sitten irtisanoudu itse? Koska tippuisin liittoihin tai kassoihin kuulumattomana peruspäivärahalle, ja lisäksi mulla ei ole mitään suunnitelmia mitä tekisin sitten seuraavaksi. Näistä lähtökohdista ei kumminkaan viitsi ihan huvikseen irtisanoutua, mutta jos jäähyväisjalkine osuisi, niin olisihan se kiinnostava haaste että olisi pakko etsiä jotain muuta.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:33"]
Voi kun tulis mullekin. Haluan 365 päivää lomaa vuodessa. Olen jo 20 vuotta odottanut onnen päivää, vaan ei osu kohdalle.
Itselleni se olis helppoa. Olen jo tottunut siihen, että näillä palkoilla ei pääse lomailemaan ulkomaille, ei kampaajalle, ei ostamaan laadukkaita huonekaluja, vaatteita ym. Saman voisi tehdä siinä joukossa, missä kotiäidit ja mamutkin elävät. Samaistun heihin.
[/quote]
Vähän nyt ohi aiheen, mutta vähän pisti silmään, että ole vuosia odottanut sitä, että joku sulle tuo sen onnenpäivän! Mitä hemmettiä. Ole onnellinen, että sinulle on töitä. Ei ole kuule itsestäänselvyys. Hemmetti mitä valitusta.
Jokainen tekee sen onnensa ihan itse. Ei työnantaja, ei aviomies/vaimo, eikä kukaan muukaan. Ei jumaleisson kukaan voi elä vuosikymmeniä ja odotella, että josko se työnantaja antaisi miljoonan käteen. Hemmetti. Jos tilanne on se, että on taloudellisesti tiukkaa, niin sellasta se on. Kaikki ei voi olla miljonäärejä. Jokainen elää tulojensa mukaan ja kehittää ne ilon aiheet jostain muualta. Jos siihen ei pysty, niin syy on kyllä ihan oma, ei kenenkään muun.
Tuota on ollut tämän maan meininki jo 2v. Ja eikun kiihtyy. Lama on ollu jo kauan mutta siitä ei puhuta. Hyvä kun tämä hallitus sentään huomaa että jotain on tehtävä ja pian, jotta saadaan tämä maa taas jaloilleen jossain vaiheessa. Suomi ja suomalaiset on eläneet yli varjojen jo liian kauan. Velalla ei voi elää valtio eikä yksiytinen talouskaan loputtomiin. Mutta toivoa paremmasta ei koskaan pidä heittää. Nyt jokaisen tulee olla valmis luopumaan jotain, että saadaan tämä maa taas jaloilleen ja ihmisille parempi elämä. Helppoa se ei tule olemaan, eikä se hetkessä tapahdu. Mutta yhteistyöllä ja sitekydellä kylläkin.