Miksi nykyään vainaja haudataan jopa 2 kk:n päästä kuolemasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omaisten syytä jos seurakunta tarjoaa ei-oota. Isovanhempani kuoli äkillisesti vuodenvaihteessa. Hautauslupa saatiin kyllä parin päivän päästä ja arkku, hautapaikka, kuljetukset kukat jne hoidettiin jo seuraavina päivinä myös. Mutta kun oltiin yhteydessä seurakuntaan ja kysyttiin vapaita siunausaikoja, niin ensimmäinen olisi ollut jo samalla viikolla, mikä valitettavasti oli liian pian, läheiset asuu ympäri Suomea sekä Ruotsissa, joten vain pieni osa olisi päässyt noin pian hautajaisiin. Seuraava aika olisi ollut neljän viikon kuluttua, mutta perjantaina. Silloin ei kuitenkaan olisi ollut mitään muistotilaisuuspaikkaa ja olisi ollut turhaa, että porukka matkustaa junalla tai lentäen satoja kilometrejä ensin siunaustilaisuuteen ja sitten joskus myöhemmin mjistotilaisuuteen. Lisäksi ongelma olisi ollut se että ihmisten olisi ollut vaikeaa saada vapaapäivää, perjantai kun on yleensä monilla työpäivä. Lopulta sopiva päivä löytyi kuuden viikon kuluttua lauantaina.

Tämä just kiteyttää sen ongelman, kun paikalle tahdotaan kaikki Ruotsin tädit ja serkut ja ei tyydytä siihen, että hautajaisiin tulevat ne jotka sinne pääsevät. Suomalaisten hautajaisperinteet tarvitsisivat vähän pöllyyttelyä, kun perheet ja suvut eivät enää asu siinä samassa kotipitäjässä, eivät edes samassa maassa ja hautajaisten ajankohtaa määrittelee eniten se, milloin kukin pääsee paikalle. 

Ongelman? Sieltä Ruotsista tuli vainajan sisko ja siskon lapset ja pohjoisesta tytär perheineen. Minusta olisi ollut aika outoa järjestää hautajaiset ilman heitä ja heille vaan ilmoittaa että hautajaiset on 5.1. klo 12, pääsitte tai ette.

Tutulla kuoli isä, kahden kuukauden päähän sai vasta hautausajan, olisi halunnut nopeammin. Ja onhan noita kuukausia ihmisiä kylmiössä että sukulaiset saa tapeltua mihin haudataan 

Harvemmin varmaan, mutta ainakin omien läheisten kohdalla tehtiin niin että vainajat tuhkattiin ennen hautajaisia. Hautajaisissa oli sitten ensin siunaustilaisuus kirkossa, ja sen jälkeen uurnien lasku hautausmaalla.

Ennen saatettiin vainaja haudata vaikka puolen vuoden jälkeen. Jos sattui kuolemaan marraskuussa, kun maa oli jäässä ja parin metrin hanki siinä päällä, niin jossain riihessä sai kyllä odottaa hautaamista kevääseen, kun jäät sulivat.

Vierailija kirjoitti:

Ennen saatettiin vainaja haudata vaikka puolen vuoden jälkeen. Jos sattui kuolemaan marraskuussa, kun maa oli jäässä ja parin metrin hanki siinä päällä, niin jossain riihessä sai kyllä odottaa hautaamista kevääseen, kun jäät sulivat.

Tältä ajalta on myös peräisin termi "talvihauta".

Nykyään maa sulatetaan sulatuslevyllä ja kaivetaan kaivurilla. Ei varmaan enää missään paikassa räjäytetä. Joskus kuulemma maata on sulateltu myös tulta pitämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omaisten syytä jos seurakunta tarjoaa ei-oota. Isovanhempani kuoli äkillisesti vuodenvaihteessa. Hautauslupa saatiin kyllä parin päivän päästä ja arkku, hautapaikka, kuljetukset kukat jne hoidettiin jo seuraavina päivinä myös. Mutta kun oltiin yhteydessä seurakuntaan ja kysyttiin vapaita siunausaikoja, niin ensimmäinen olisi ollut jo samalla viikolla, mikä valitettavasti oli liian pian, läheiset asuu ympäri Suomea sekä Ruotsissa, joten vain pieni osa olisi päässyt noin pian hautajaisiin. Seuraava aika olisi ollut neljän viikon kuluttua, mutta perjantaina. Silloin ei kuitenkaan olisi ollut mitään muistotilaisuuspaikkaa ja olisi ollut turhaa, että porukka matkustaa junalla tai lentäen satoja kilometrejä ensin siunaustilaisuuteen ja sitten joskus myöhemmin mjistotilaisuuteen. Lisäksi ongelma olisi ollut se että ihmisten olisi ollut vaikeaa saada vapaapäivää, perjantai kun on yleensä monilla työpäivä. Lopulta sopiva päivä löytyi kuuden viikon kuluttua lauantaina.

Tämä just kiteyttää sen ongelman, kun paikalle tahdotaan kaikki Ruotsin tädit ja serkut ja ei tyydytä siihen, että hautajaisiin tulevat ne jotka sinne pääsevät. Suomalaisten hautajaisperinteet tarvitsisivat vähän pöllyyttelyä, kun perheet ja suvut eivät enää asu siinä samassa kotipitäjässä, eivät edes samassa maassa ja hautajaisten ajankohtaa määrittelee eniten se, milloin kukin pääsee paikalle. 

Niin, sitä se on kun välitetään ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi voi olla, että tuhkauksessa on ruuhkaa. Esim. täällä Oulun seudulla välillä ilmeisesti joutuu odottelemaan tuhkausta. Arkkuhautapaikkoja ei ole enää välttämättä kaikilla hautausmailla kuin esim. sukuhaudoissa.

Vainajalle on tapana järjestää siunaus- tai saattotilaisuus ennen tuhkausta. Uurnanlasku on myöhemmin, vaikka talven päätyttyä.

Vois onniutua nopeammin jos ei tarvitsis siunata ennen tuhkausta.

Vierailija kirjoitti:

Seurakunnan hautaustoimessa itse työskentelevänä seuraavia huomioita: 

 

Omaiset soittavat ensin hautaustoimistoon, sopivat asioita ja päättävät päivämääriä sukulaisten kera. Sen jälkeen vasta soitetaan seurakuntaan ja yllätytään kun tuo yhdessä sovittu aika ei sovikaan. Parempi olisi soittaa ennen hautaustoimistoa suoraan seurakuntaan ja varata alustava siunauspäivä, tarkistaa onko sukuhaudassa tilaa arkulle vai onko tuhkaus tai uuden arkkupaikan ostaminen ainut vaihtoehto ja sen jälkeen varata alustava uurnan tai arkun laskuaika (arkku heti samana päivänä, uurna joskus myöhemmin). Tämän jälkeen vasta kannattaa ottaa yhteyttä hautaustoimistoon ja ilmoittaa suvulle, että tässä olisi hyvä hautajaispäivä, otetaanko se vai muutetaanko. 

 

Seurakuntaan voi ottaa yhteyttä jo ennen kuin saa hautausluvan, sillä hautauslupa kyllä tulee viikossa tai kahdessa eli ehtii hautajaisiin mennessä. 

 

Meidän seurakunnassa on viisi siunausaikaa viikossa: perjantaisi kaksi (klo 10 ja 12) ja lauantaisin kaksi (10 ja 12). Lisäksi on kaksi aikaa kasteelle ja vihkimisille (klo 14 ja 16), mutta sunnuntaina on jumalanpalvelus klo 10 ja kasteaika klo 12. Kaksipappisessa yhden kanttorin seurakunnassa tämä on maksimimäärä mitä pystytään hoitamaan. 

Eikö 2+2 ole 4? Neljä siunausaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omaisten syytä jos seurakunta tarjoaa ei-oota. Isovanhempani kuoli äkillisesti vuodenvaihteessa. Hautauslupa saatiin kyllä parin päivän päästä ja arkku, hautapaikka, kuljetukset kukat jne hoidettiin jo seuraavina päivinä myös. Mutta kun oltiin yhteydessä seurakuntaan ja kysyttiin vapaita siunausaikoja, niin ensimmäinen olisi ollut jo samalla viikolla, mikä valitettavasti oli liian pian, läheiset asuu ympäri Suomea sekä Ruotsissa, joten vain pieni osa olisi päässyt noin pian hautajaisiin. Seuraava aika olisi ollut neljän viikon kuluttua, mutta perjantaina. Silloin ei kuitenkaan olisi ollut mitään muistotilaisuuspaikkaa ja olisi ollut turhaa, että porukka matkustaa junalla tai lentäen satoja kilometrejä ensin siunaustilaisuuteen ja sitten joskus myöhemmin mjistotilaisuuteen. Lisäksi ongelma olisi ollut se että ihmisten olisi ollut vaikeaa saada vapaapäivää, perjantai kun on yleensä monilla työpäivä. Lopulta sopiva päivä löytyi kuuden viikon kuluttua lauantaina.

Tämä just kiteyttää sen ongelman, kun paikalle tahdotaan kaikki Ruotsin tädit ja serkut ja ei tyydytä siihen, että hautajaisiin tulevat ne jotka sinne pääsevät. Suomalaisten hautajaisperinteet tarvitsisivat vähän pöllyyttelyä, kun perheet ja suvut eivät enää asu siinä samassa kotipitäjässä, eivät edes samassa maassa ja hautajaisten ajankohtaa määrittelee eniten se, milloin kukin pääsee paikalle. 

Niin, sitä se on kun välitetään ihmisistä.

Joo, olishan ne papan hautajaiset voinut järjestää vaikka samalle päivälle kun hautausluvan sai, tilaisuus klo 18 pimeällä hautausmaalla paikalle tuttu pappi vaan ja omaisista viidestä lapsesta kaksi lähinnä asuvaa eikä muita. Eikä mitään tilaisuuksia sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurakunnan hautaustoimessa itse työskentelevänä seuraavia huomioita: 

 

Omaiset soittavat ensin hautaustoimistoon, sopivat asioita ja päättävät päivämääriä sukulaisten kera. Sen jälkeen vasta soitetaan seurakuntaan ja yllätytään kun tuo yhdessä sovittu aika ei sovikaan. Parempi olisi soittaa ennen hautaustoimistoa suoraan seurakuntaan ja varata alustava siunauspäivä, tarkistaa onko sukuhaudassa tilaa arkulle vai onko tuhkaus tai uuden arkkupaikan ostaminen ainut vaihtoehto ja sen jälkeen varata alustava uurnan tai arkun laskuaika (arkku heti samana päivänä, uurna joskus myöhemmin). Tämän jälkeen vasta kannattaa ottaa yhteyttä hautaustoimistoon ja ilmoittaa suvulle, että tässä olisi hyvä hautajaispäivä, otetaanko se vai muutetaanko. 

 

Seurakuntaan voi ottaa yhteyttä jo ennen kuin saa hautausluvan, sillä hautauslupa kyllä tulee viikossa tai kahdessa eli ehtii hautajaisiin mennessä. 

 

Meidän seurakunnassa on viisi siunausaikaa viikossa: perjantaisi kaksi (klo 10 ja 12) ja lauantaisin kaksi (10 ja 12). Lisäksi on kaksi aikaa kasteelle ja vihkimisille (klo 14 ja 16), mutta sunnuntaina on jumalanpalvelus klo 10 ja kasteaika klo 12. Kaksipappisessa yhden kanttorin seurakunnassa tämä on maksimimäärä mitä pystytään hoitamaan. 

Eikö 2+2 ole 4? Neljä siunausaikaa.

Perjantaina klo 10 ja 12 useimmat on töissä, aika hankala järjestettävä.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ”ennen oli tapana pitää 2 viikon sisällä”. Milloin ennen?

Suurimman osan ”ennen” sanan käsittämästä ajasta talvella ei ole voinut kaivaa hautaa, eikä kelirikkoaikoina kulkea hautuumaalle, eli hautajaisia on voitu joutua odottamaaan pitkälti yli puoli vuotta.

Just näin. Monesti vainajia säilytettiin pakkasessa kesään saakka.

Vierailija kirjoitti:

Miten pitkään ruumista voi säilyttää, että mätäneminen ei näy ulkoisesti?

Loputtomiin, jos pakastimessa riittää virtaa.

Tavallisessa kylmiössä säilyy kyllä viikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei saatu pappia eikä siunaustilaa. Kaikki varattuna liki kahden kuukauden ajan. Kai sielläkin säästetään.

Se on sillä lailla, että työajat määrää, milloin papit tekee töitä. Näiden asioiden takia voit joutua odottamaan, että pappi pitää ensin kesälomansa ja sitten alkaa vasta suunnittelemaan, mistä alkaisi purkamaan sumaa.

Näin ainakin maaseudulla, kun on vain yksi pappi.

Kesäloman tuuraajia ei palkata titenkään...sehän maksaa.

Kyllä kannattaisi pitää ei uskonnolliset hautajaiset...ei tarvita mitään pappeja eikä lukkareita.

Hautaan voi laittaa kunnioittavasti ilman kirkon sekaantumista asioihin.

Isomummolassa oli aitassa vanha ruumislauta, siellä on kuulemma aikoinaan säilytetty joulun jälkeen keskenmenoon kuollutta isomummoa, hautajaiset on olleet joskus toukokuussa. 1920-luvulla

Liha myllyyn vaan kaikki kuolleet ja syötetään jauhe minkeille, Suomi säästyy uusilta hautausmailta.

Mun äiti haudattiin kuukausi kuolemasta.  Isä halusi siunaustilaisuuden kotiseurakunnassa ja seuraavana päivänä sukuhautaan laskun 300 km päässä. Ei siis halunnut,  että noiden kahden välissä olisi ollut useita päiviä tai jopa viikkoja.  Piti siis sopia asiasta kahden seurakunnan kanssa.  Molemmille päiville piti myös löytyä paikka muistotilaisuudelle.  Hyvä puoli tässä oli, että osa porukasta tuli vain siunaustilaisuuteen ja osa vain hautaanlaskuun.  Ei tarvinnut ajatella  "pitkämatkalaisia", koska sellaisia ei ollut.  Paitsi tietty ne äidin jälkeläisistä,  jotka osallistuivat molempiin.  

Isä tosiaan halusi siunaustilaisuuden perjantaille.  Sinänsä ihan turhaa,  koska kaikki ne,  jotka eivät olisi saaneet töistä vapaapäivää,  eivät olleet työelämässäkään enää. Sitäpaitsi onhan useimmilla perjantaikin työpäivä eli joko päivän saa vapaaksi tai sitten ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omaisten syytä jos seurakunta tarjoaa ei-oota. Isovanhempani kuoli äkillisesti vuodenvaihteessa. Hautauslupa saatiin kyllä parin päivän päästä ja arkku, hautapaikka, kuljetukset kukat jne hoidettiin jo seuraavina päivinä myös. Mutta kun oltiin yhteydessä seurakuntaan ja kysyttiin vapaita siunausaikoja, niin ensimmäinen olisi ollut jo samalla viikolla, mikä valitettavasti oli liian pian, läheiset asuu ympäri Suomea sekä Ruotsissa, joten vain pieni osa olisi päässyt noin pian hautajaisiin. Seuraava aika olisi ollut neljän viikon kuluttua, mutta perjantaina. Silloin ei kuitenkaan olisi ollut mitään muistotilaisuuspaikkaa ja olisi ollut turhaa, että porukka matkustaa junalla tai lentäen satoja kilometrejä ensin siunaustilaisuuteen ja sitten joskus myöhemmin mjistotilaisuuteen. Lisäksi ongelma olisi ollut se että ihmisten olisi ollut vaikeaa saada vapaapäivää, perjantai kun on yleensä monilla työpäivä. Lopulta sopiva päivä löytyi kuuden viikon kuluttua lauantaina.

Tämä just kiteyttää sen ongelman, kun paikalle tahdotaan kaikki Ruotsin tädit ja serkut ja ei tyydytä siihen, että hautajaisiin tulevat ne jotka sinne pääsevät. Suomalaisten hautajaisperinteet tarvitsisivat vähän pöllyyttelyä, kun perheet ja suvut eivät enää asu siinä samassa kotipitäjässä, eivät edes samassa maassa ja hautajaisten ajankohtaa määrittelee eniten se, milloin kukin pääsee paikalle. 

Niin, sitä se on kun välitetään ihmisistä.

Joo, olishan ne papan hautajaiset voinut järjestää vaikka samalle päivälle kun hautausluvan sai, tilaisuus klo 18 pimeällä hautausmaalla paikalle tuttu pappi vaan ja omaisista viidestä lapsesta kaksi lähinnä asuvaa eikä muita. Eikä mitään tilaisuuksia sen jälkeen.

Luuletko, että maissa joissa hautajaisia onnistutaan järjestämään nopeammalla aikataululla koko suku asuu lähellä? Ne tulevat ketkä pääsevät sillä aikataululla mikä on. Kertoo jotain meidän kulttuurista, että edes kuolema ei peruuta kaikkea muuta ja parin kolmen viikon varoajalla ei onnistuta tulemaan paikalle, kun on muutakin tärkeämpää. Toki eihän kuolleella mikään kiire ole ja ne hautajaisetkin ovat enemmän rituaali perikunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi voi olla, että tuhkauksessa on ruuhkaa. Esim. täällä Oulun seudulla välillä ilmeisesti joutuu odottelemaan tuhkausta. Arkkuhautapaikkoja ei ole enää välttämättä kaikilla hautausmailla kuin esim. sukuhaudoissa.

Vainajalle on tapana järjestää siunaus- tai saattotilaisuus ennen tuhkausta. Uurnanlasku on myöhemmin, vaikka talven päätyttyä.

Vois onniutua nopeammin jos ei tarvitsis siunata ennen tuhkausta.

Siis kyllähän tuhkaaminen on mahdollista ennen siunaamista, omaisethan näitä asioita hoitaa ja varaa. Yleisin ongelma tässä ennen siunaamista tuhkaamisessa on kuitenkin se, että jotkut papit eivät suostu siunaamaan jos vainaja on jo tuhkattu, koska se olisi heidän näkemyksensä mukaan väärin. Onneksi kuitenkaan yleensä tässä ei mitään ongelmaa papillekaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omaisten syytä jos seurakunta tarjoaa ei-oota. Isovanhempani kuoli äkillisesti vuodenvaihteessa. Hautauslupa saatiin kyllä parin päivän päästä ja arkku, hautapaikka, kuljetukset kukat jne hoidettiin jo seuraavina päivinä myös. Mutta kun oltiin yhteydessä seurakuntaan ja kysyttiin vapaita siunausaikoja, niin ensimmäinen olisi ollut jo samalla viikolla, mikä valitettavasti oli liian pian, läheiset asuu ympäri Suomea sekä Ruotsissa, joten vain pieni osa olisi päässyt noin pian hautajaisiin. Seuraava aika olisi ollut neljän viikon kuluttua, mutta perjantaina. Silloin ei kuitenkaan olisi ollut mitään muistotilaisuuspaikkaa ja olisi ollut turhaa, että porukka matkustaa junalla tai lentäen satoja kilometrejä ensin siunaustilaisuuteen ja sitten joskus myöhemmin mjistotilaisuuteen. Lisäksi ongelma olisi ollut se että ihmisten olisi ollut vaikeaa saada vapaapäivää, perjantai kun on yleensä monilla työpäivä. Lopulta sopiva päivä löytyi kuuden viikon kuluttua lauantaina.

Tämä just kiteyttää sen ongelman, kun paikalle tahdotaan kaikki Ruotsin tädit ja serkut ja ei tyydytä siihen, että hautajaisiin tulevat ne jotka sinne pääsevät. Suomalaisten hautajaisperinteet tarvitsisivat vähän pöllyyttelyä, kun perheet ja suvut eivät enää asu siinä samassa kotipitäjässä, eivät edes samassa maassa ja hautajaisten ajankohtaa määrittelee eniten se, milloin kukin pääsee paikalle. 

Niin, sitä se on kun välitetään ihmisistä.

Joo, olishan ne papan hautajaiset voinut järjestää vaikka samalle päivälle kun hautausluvan sai, tilaisuus klo 18 pimeällä hautausmaalla paikalle tuttu pappi vaan ja omaisista viidestä lapsesta kaksi lähinnä asuvaa eikä muita. Eikä mitään tilaisuuksia sen jälkeen.

Luuletko, että maissa joissa hautajaisia onnistutaan järjestämään nopeammalla aikataululla koko suku asuu lähellä? Ne tulevat ketkä pääsevät sillä aikataululla mikä on. Kertoo jotain meidän kulttuurista, että edes kuolema ei peruuta kaikkea muuta ja parin kolmen viikon varoajalla ei onnistuta tulemaan paikalle, kun on muutakin tärkeämpää. Toki eihän kuolleella mikään kiire ole ja ne hautajaisetkin ovat enemmän rituaali perikunnalle.

Näissä maissa onkin yleensä eri kulttuuri hautajaisten suhteen, kuolemaa ja läheisiä ymmärretään paremmin, esimerkiksi töistä saa helpommin vapaapäivän lyhyemmälläkin varoajalla. Suomessa omaiset joutuvat erikseen anomaan vapaata hautajaisia varten, ja työantajalla ei ole mitään velvollisuutta sitä myöntää. Monissa maissa myös seurakunnilla on siunausaikoja paremmin tarjolla kuin täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omaisten syytä jos seurakunta tarjoaa ei-oota. Isovanhempani kuoli äkillisesti vuodenvaihteessa. Hautauslupa saatiin kyllä parin päivän päästä ja arkku, hautapaikka, kuljetukset kukat jne hoidettiin jo seuraavina päivinä myös. Mutta kun oltiin yhteydessä seurakuntaan ja kysyttiin vapaita siunausaikoja, niin ensimmäinen olisi ollut jo samalla viikolla, mikä valitettavasti oli liian pian, läheiset asuu ympäri Suomea sekä Ruotsissa, joten vain pieni osa olisi päässyt noin pian hautajaisiin. Seuraava aika olisi ollut neljän viikon kuluttua, mutta perjantaina. Silloin ei kuitenkaan olisi ollut mitään muistotilaisuuspaikkaa ja olisi ollut turhaa, että porukka matkustaa junalla tai lentäen satoja kilometrejä ensin siunaustilaisuuteen ja sitten joskus myöhemmin mjistotilaisuuteen. Lisäksi ongelma olisi ollut se että ihmisten olisi ollut vaikeaa saada vapaapäivää, perjantai kun on yleensä monilla työpäivä. Lopulta sopiva päivä löytyi kuuden viikon kuluttua lauantaina.

Tämä just kiteyttää sen ongelman, kun paikalle tahdotaan kaikki Ruotsin tädit ja serkut ja ei tyydytä siihen, että hautajaisiin tulevat ne jotka sinne pääsevät. Suomalaisten hautajaisperinteet tarvitsisivat vähän pöllyyttelyä, kun perheet ja suvut eivät enää asu siinä samassa kotipitäjässä, eivät edes samassa maassa ja hautajaisten ajankohtaa määrittelee eniten se, milloin kukin pääsee paikalle. 

Niin, sitä se on kun välitetään ihmisistä.

Joo, olishan ne papan hautajaiset voinut järjestää vaikka samalle päivälle kun hautausluvan sai, tilaisuus klo 18 pimeällä hautausmaalla paikalle tuttu pappi vaan ja omaisista viidestä lapsesta kaksi lähinnä asuvaa eikä muita. Eikä mitään tilaisuuksia sen jälkeen.

Luuletko, että maissa joissa hautajaisia onnistutaan järjestämään nopeammalla aikataululla koko suku asuu lähellä? Ne tulevat ketkä pääsevät sillä aikataululla mikä on. Kertoo jotain meidän kulttuurista, että edes kuolema ei peruuta kaikkea muuta ja parin kolmen viikon varoajalla ei onnistuta tulemaan paikalle, kun on muutakin tärkeämpää. Toki eihän kuolleella mikään kiire ole ja ne hautajaisetkin ovat enemmän rituaali perikunnalle.

Parin-kolmen viikon varoaika onkin täysin eri asia kuin neljän tai viiden päivän varoaika.