Nuorten liikunta

Vierailija kirjoitti:

Monessa lajissa on höntsäporukoita ja kokeilumahdollisuuksia. Usean lajin kokemuksella lasten ja nuorten harrastamisessa on ihan muita ongelmia esim:

-harrastusajat huonoja koska paikkoja liian vähän käyttäjiin nähden

-KAIKKI harrastukset maksaa liikaa: tuki on pientä, kausimaksut huimia ja tulee ihan liikaa lisämaksuja. Esim lapseni harrastaa samaa lajia, jota itse ikävuodet 3-20 harrastin. Lopetin 2010. Tässä 12 vuoden aikana kausimaksu on kolminkertaistunut ja erilaisiin seura vaatteisiin ym menee kymmenkertaisesti rahaa.

Tässä pitäisi tulla sekä seurojen että kuntien vastaan, että saadaan lapsille kohtuuhintaista toimintaa järkeviin aikoihin. Lisäämällä tiloja liikuntaharrastuksille on myös paremmin mahdollisuuksia niihin höntsäilyihin. Nyt olemassa olevat tilat riittävät lähinnä kilpailijoiden tarpeisiin

Meillä vanhemmat on puhuneet tästä asiasta jo vuosia seuralle, koska harrastajamäärät vähenee koko ajan jolloin seuralle myönnetään kaupungin toimesta vähemmän vuoroja. Ja iso syy lopettamiselle on se ettei vanhemmilla ole varaa maksaa vuosittain nousevia maksuja. Seura ei ota kuuleviin korviinsa päätellen siitä että mitään ei tapahdu.

Katsoin olisiko alueen muissa seuroissa paremmin, mutta ei ollut. Ja laji taas on lapselle rakas ja haluaa kilpailla, niin toistaiseksi saa jatkaa, kun meillä ei ole maksuvaikeuksia. Sääli vain nähdä miten moni taitava ja motivoitunut joutuu lopettamaan kun maksut vain ovat perheille liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on ollut jo vuosia kestänyt ongelma, ettei lapsille ja nuorille ole "höntsätreenejä", vaan kaikessa täytyy ruveta saman tien kilpailemaan. Ei vain taida olla resursseja järjestää sekä kilparyhmiä että höntsäryhmiä. 

Omat poika valmentaa tällaista hönstäjoukkuetta. Ja voin kyllä sanoa, että ongelma ei ole se, ettäkö ei olisi ryhmiä, mutta näissä(kin) niitä vanhempia vähän tarvittaisiin mukaan. Ja kun heitä ei tunnu kiinnstavan sen lapsen liikunta edes sitä vertaa, että saiasivat joukkuelle nimettyä huoltajan, joka hoitaisin treenivarusteet kentän laidalle, paikkaisi tapaturmat ja siirtäisi sivuun per***jät hetkeksi. Yksi parikumppinen hoitaa ton kaiken 15-20 8v ikäisen kanssa. Treenejä on siis kerran viikossa eli se tarkoittaisin jos ajatellaan, että vaikka kaikilla 15 lapsella olisi molemmat vanhemmat hommassa mukana, noin 2x vuodessa kahta tuntia siellä kentän laidalla per vanhempi. Poika etti just itteleen fiksumman duunin, ja näyttää siltä, että homma nyt kosahtaa tuohon kun uutta valmentajaa ei ole. 

dsfds kirjoitti:

Liikunnan harrastamisessa on nykyään se ongelma, että nykyihmiset ovat aivan tolkuttoman avuttomia.

Oletetaan, että kunta/urheiluseura/joku muu järjestää juuri meidän aikatauluihin ja liikunnallisiin tapoihin sopivia harrastuksia. Ilman lisenssiä, valmentajaa, salivuoroa, blogia, älykelloa, psykologia ja sponsoria ei osata enää ottaa ensimmäistäkään juoksuaskelta.

Kukaan ei ole tietääkseni kieltänyt omatoimista liikuntaa. Urheilukentillä, kuntosaleilla, uimahalleissa ja pururadoilla tai vaikkapa ihan kotipihalla voi ihan hyvin liikkua itsekseen. Ei höntsäharrastuksen tarvitse olla mitään ohjattua. Turha siitä on valmentajia syyllistää. He tekevät niitä hommia yleensä muiden töiden ohella jotain minimaalista korvausta vastaan tai talkootyönä.

Nykyisin sellaisen höntsääjän on vaikea löytää lähikentältä pelikaveria kun iso osa niistä jotka haluaa liikkua ovat seuroissa ja taas loput on jo taaperoista opetettu istumaan puhelimella kaiken aikaa.

Jos koulussa höntsäilijä pyytää muita ulos, niin puolilla on ohjatut treenit ja puolet aikoo istua laitteella iltapäivän. Oikeasti nykyisin höntsäily ilman seuraa vaatisi sitä että joku ilmoittaisi vaikka fb:ssä että höntsä futista koulun x kentällä ti 17-18, jolloin höntsäilijöillä olisi mahdollisuus löytää toisensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on ollut jo vuosia kestänyt ongelma, ettei lapsille ja nuorille ole "höntsätreenejä", vaan kaikessa täytyy ruveta saman tien kilpailemaan. Ei vain taida olla resursseja järjestää sekä kilparyhmiä että höntsäryhmiä. 

Omat poika valmentaa tällaista hönstäjoukkuetta. Ja voin kyllä sanoa, että ongelma ei ole se, ettäkö ei olisi ryhmiä, mutta näissä(kin) niitä vanhempia vähän tarvittaisiin mukaan. Ja kun heitä ei tunnu kiinnstavan sen lapsen liikunta edes sitä vertaa, että saiasivat joukkuelle nimettyä huoltajan, joka hoitaisin treenivarusteet kentän laidalle, paikkaisi tapaturmat ja siirtäisi sivuun per***jät hetkeksi. Yksi parikumppinen hoitaa ton kaiken 15-20 8v ikäisen kanssa. Treenejä on siis kerran viikossa eli se tarkoittaisin jos ajatellaan, että vaikka kaikilla 15 lapsella olisi molemmat vanhemmat hommassa mukana, noin 2x vuodessa kahta tuntia siellä kentän laidalla per vanhempi. Poika etti just itteleen fiksumman duunin, ja näyttää siltä, että homma nyt kosahtaa tuohon kun uutta valmentajaa ei ole. 

Mä olen valmentaja ja allekirjoitan koko jutun. Lapset on innostuneita, mutta vanhemmat ei suostu näkemään yhtään vaivaa. Kaikki ei tuo lasta harjoituksiinkaan, koska ei nyt jaksanut itse. Ja siis ei mikään 7v siirry kaupungin toiselle laidalle itsekseen nykyisin kyllä millään. Mutta vaatimuksia kyllä on vaikka millä mitalla näillä vanhemmilla.

Yhä vähemmän on sellaisia luotettavia aktiivivanhempia, joiden avulla homma sujuu hyvin ja jotka sitoutuu lapsen harjoituksiin kerran viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin sellaisen höntsääjän on vaikea löytää lähikentältä pelikaveria kun iso osa niistä jotka haluaa liikkua ovat seuroissa ja taas loput on jo taaperoista opetettu istumaan puhelimella kaiken aikaa.

Jos koulussa höntsäilijä pyytää muita ulos, niin puolilla on ohjatut treenit ja puolet aikoo istua laitteella iltapäivän. Oikeasti nykyisin höntsäily ilman seuraa vaatisi sitä että joku ilmoittaisi vaikka fb:ssä että höntsä futista koulun x kentällä ti 17-18, jolloin höntsäilijöillä olisi mahdollisuus löytää toisensa.

Lapsena soiteltiin kaverit läpi ja monesti kentällä oli vielä joku toinen porukka, jonka kanssa saatiin sitten isommat pelit. Uskomatonta miten tää homma on muuttunut yhden sukupolven aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin sellaisen höntsääjän on vaikea löytää lähikentältä pelikaveria kun iso osa niistä jotka haluaa liikkua ovat seuroissa ja taas loput on jo taaperoista opetettu istumaan puhelimella kaiken aikaa.

Jos koulussa höntsäilijä pyytää muita ulos, niin puolilla on ohjatut treenit ja puolet aikoo istua laitteella iltapäivän. Oikeasti nykyisin höntsäily ilman seuraa vaatisi sitä että joku ilmoittaisi vaikka fb:ssä että höntsä futista koulun x kentällä ti 17-18, jolloin höntsäilijöillä olisi mahdollisuus löytää toisensa.

Lapsena soiteltiin kaverit läpi ja monesti kentällä oli vielä joku toinen porukka, jonka kanssa saatiin sitten isommat pelit. Uskomatonta miten tää homma on muuttunut yhden sukupolven aikana. 

Meidän sukupolvea ei opetettu taaperosta asti tapittamaan laitteita. Matopeliä ei olisi edes jaksanut niin kauaa pelata.

Nykyisin polarisaatio eri asioiden välillä on huikea ihan joka asiassa ja tuollaista keskiporukkaa on hyvin vähän. Nuoretkin voi jakaa kahtia aika surutta seuraurheilijoihin ja laitteella olijoihin.

Lisäksi tuo mitä valmentajat sanoo: osa porukasta on lapsensa elämässä tosi aktiivista ja kannustaa ja osallistuu, sitten osa vaan passivoi lapset mahdollisimman näkymättömäksi ja omat menot menee lapsen edelle.

Lasten vika tämä ei ole, vaan vanhempien. Etenkin niiden jotka pistää sen laitteen lapsen naaman eteen joka välissä jotta pääsee helpolla. Ei se lapsi osaa edes haluta höntsäilemään kun ei tiedä että se on vaihtoehto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on ollut jo vuosia kestänyt ongelma, ettei lapsille ja nuorille ole "höntsätreenejä", vaan kaikessa täytyy ruveta saman tien kilpailemaan. Ei vain taida olla resursseja järjestää sekä kilparyhmiä että höntsäryhmiä. 

Mutta miksi pitää olla ohjattuja treenejä? Mikseivät lapset ja nuoret osaa kokoontua itsenäisesti pelaamaan kuten ennen vanhaan tehtiin? Yhteydenpito ei ole koskaan ollut näin helppoa ja silti siihen ei pystytä. 

Aika moni lapsi haluaa nimenomaan seuratoimintaan, jossa on ikätovereita ja opetetaan asioita. Miksi muuten et itse mene vetämään lapsille vaikka lähipuistoon tai koulun kentälle ilmaiseksi höntsäfutista tiistaisin klo 17?

Koska tuon jos teet, niin ensin on Vilin äiti itkemässä, kun Vili ei saa tarpeeksi ohjausta ja sitten Kallen isä huutamassa, kun Kalle on kaatunut ja satuttanut polvensa, eikä asialle ole tehty mitään, ja Iidan äitiä harmittaa, että tytöt eivät saa pelata poikia vastaan, mutta auta armias, jos annat pelata, niin Vilman isä tulee huutamaan, että miksi tytöt pakotetaan pelaamaan poikia vastaan. Joo, vapaaehtoisia voisi löytyä, jos nykyvanhemmat eivät olisi oikeasti niin pyllystä kuin ovat. Terv: lasten kanssa vapaaehtoispohjalta toiminut järjestöihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on ollut jo vuosia kestänyt ongelma, ettei lapsille ja nuorille ole "höntsätreenejä", vaan kaikessa täytyy ruveta saman tien kilpailemaan. Ei vain taida olla resursseja järjestää sekä kilparyhmiä että höntsäryhmiä. 

Mutta miksi pitää olla ohjattuja treenejä? Mikseivät lapset ja nuoret osaa kokoontua itsenäisesti pelaamaan kuten ennen vanhaan tehtiin? Yhteydenpito ei ole koskaan ollut näin helppoa ja silti siihen ei pystytä. 

Aika moni lapsi haluaa nimenomaan seuratoimintaan, jossa on ikätovereita ja opetetaan asioita. Miksi muuten et itse mene vetämään lapsille vaikka lähipuistoon tai koulun kentälle ilmaiseksi höntsäfutista tiistaisin klo 17?

Koska tuon jos teet, niin ensin on Vilin äiti itkemässä, kun Vili ei saa tarpeeksi ohjausta ja sitten Kallen isä huutamassa, kun Kalle on kaatunut ja satuttanut polvensa, eikä asialle ole tehty mitään, ja Iidan äitiä harmittaa, että tytöt eivät saa pelata poikia vastaan, mutta auta armias, jos annat pelata, niin Vilman isä tulee huutamaan, että miksi tytöt pakotetaan pelaamaan poikia vastaan. Joo, vapaaehtoisia voisi löytyä, jos nykyvanhemmat eivät olisi oikeasti niin pyllystä kuin ovat. Terv: lasten kanssa vapaaehtoispohjalta toiminut järjestöihminen

😂 Mahtava ja niin totuudenmukainen kuvaus. Lasten toimintaa on ihan mahdoton pyörittää, koska vanhemmat on nykyisin vaikeita. Pelkkiä vaatimuksia eikä yhtään ymmärretä ettei koko porukka voi toimia juuri jokaisen perheen aikataulujen ja halujen mukaisesti.

Se mitä aikaisemmin ketjussa oli pohdintaa kilpailu vs höntsä: nyt mennään kilpailun ehdoilla, koska kilpailevissa ryhmissä ne vanhemmat yleensä oppii siihen ettei kaikki jousta heidän tahtotilojensa mukaan. Ne jotka ei opi lopettaa sen lapsen harrastuksen. Nämä höntsäryhmät on sellaisia että mikään ei saa maksaa, mutta silti kaiken pitäisi mennä juuri sen oman mielen mukaan. Vanhemmissa on syy siihen ettei ole sitä höntsää. Ei kukaan jaksa ilmaiseksi pyörittää tuota rumbaa.

Mikä yllätys että tätä ollaan taas kaatamassa vanhempien niskaan. Ei kaikilla ole resursseja panostaa lapsen urheiluun. Pientä empatiaa voisi osoittaa.

Ja miten sellainen vanhempi on huono, joka haluaa lapselle mahdollisimman hyvät olosuhteet esim siellä urheilussa. Siitä on jo monta esimerkkiä että jos vanhemmat ei vaadi niin valmentajat kohtelee lapsia huonosti. Siksi vanhemmat osaa vaatia lapsilleen parasta kohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Mikä yllätys että tätä ollaan taas kaatamassa vanhempien niskaan. Ei kaikilla ole resursseja panostaa lapsen urheiluun. Pientä empatiaa voisi osoittaa.

Ja miten sellainen vanhempi on huono, joka haluaa lapselle mahdollisimman hyvät olosuhteet esim siellä urheilussa. Siitä on jo monta esimerkkiä että jos vanhemmat ei vaadi niin valmentajat kohtelee lapsia huonosti. Siksi vanhemmat osaa vaatia lapsilleen parasta kohtelua.

Jos ei ole resursseja sitten kannattaa kaksi kertaa miettiä, hankkiiko nitä lapsia ollenkaan. Se resurssi, että pari tuntia vuodessa seisoo kentän laidalla huoltajana valmentajan apuna, ei maksa yhtään mitään sille vanhemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Kerro mitkä ovat lajeja, joita ei muka voisi aloittaa nuorena?

Minusta missaat ap:n idean. Hän miettiin esim. 12-15 vuotiaita, jotka ovat jo liian vanhoja aloittamaan esim. jääkiekon kun iso osa muista harrastajista on aloittanut joskus 5-7 vuotiaana.  

Poikkeuksiakin on. Meillä karateen tulee lapsia 7-17 vuotiaana. Juuri 16 vuotias vaihtoi 10 vuotta tanssittuaan karateen. Koska lajissa voi unohtaa kisaamisen, niin tasoerot eivät haittaa. Vaikka kisaisikin, niin jokainen kisa vain edistää harjoittelua. Emme treenaa kisataksemme, vaan kisaamme treenataksemme.

Vierailija kirjoitti:

Mikä yllätys että tätä ollaan taas kaatamassa vanhempien niskaan. Ei kaikilla ole resursseja panostaa lapsen urheiluun. Pientä empatiaa voisi osoittaa.

Ja miten sellainen vanhempi on huono, joka haluaa lapselle mahdollisimman hyvät olosuhteet esim siellä urheilussa. Siitä on jo monta esimerkkiä että jos vanhemmat ei vaadi niin valmentajat kohtelee lapsia huonosti. Siksi vanhemmat osaa vaatia lapsilleen parasta kohtelua.

Kyllä se nykylasten vetelyys ja aloitekyvyttömyys taitaa olla aika pitkälti vanhempien syytä. Ei sekään ole hyvä, että vanhemmat toimivat sirkustirehtööreinä kouluikäisille, siinähän sitä aloitekyvyttömyyttä nimenomaan opitaan. En oikeasti ymmärrä miten nykylapset kasvavat niin laiskoiksi ja mukavuudenhaluisiksi, että mikään muu kuin se puhelin ei kiinnosta. Oli meilläkin lapsena 90-luvun alussa videopelit yms. eikä muistaakseni juuri pakotettu ulos enää kouluikäisenä, mutta jotenkin sitä vaan halusi mennä sinne silti. 

Asumme isossa kaupungissa ja poikani on aina harrastanut joukkuelajia kilpajoukkueessa. Kavereidensa kanssa (ovat jo 17-18 v) kokoontuvat usein läheiselle kentälle höntsäämään jotain; säbää, korista, fudista jne. Tai käyvät heittelemässä frisbeetä.

Mutta siellä ovat aina he, jotka muutenkin harrastavat ja kilpaurheilevat. Eivät muut luokkakaverit ym. tutut kentälle tule, he istuvat kotona.

Vierailija kirjoitti:

Mikä yllätys että tätä ollaan taas kaatamassa vanhempien niskaan. Ei kaikilla ole resursseja panostaa lapsen urheiluun. Pientä empatiaa voisi osoittaa.

Aika monessa lajissa ja seurassa ne on vanhemmat, jotka touhua pyörittää. Ei ole mitään ammattivalmentajia, jotka työkseen pyörittävät joukkuetta. Niiden pelaajien tai harrastajien vanhemmista jotkut käyttävät vapaa-aikaansa edistääkseen lasten harrastamista.

Vierailija kirjoitti:

Mikä yllätys että tätä ollaan taas kaatamassa vanhempien niskaan. Ei kaikilla ole resursseja panostaa lapsen urheiluun. Pientä empatiaa voisi osoittaa.

Ja miten sellainen vanhempi on huono, joka haluaa lapselle mahdollisimman hyvät olosuhteet esim siellä urheilussa. Siitä on jo monta esimerkkiä että jos vanhemmat ei vaadi niin valmentajat kohtelee lapsia huonosti. Siksi vanhemmat osaa vaatia lapsilleen parasta kohtelua.

Mäpä kerron sulle tarinan: meillä on kaksi lasta, jotka ihan sattumoisin pelasivat samassa ulkomaan turnauksessa (toki omissa ikäluokissaan). Päätettiin sitten miehen kanssa, että otetaan sieltä turnauspaikkakunnalta  kiva hotelli, käydään katsomassa lasten pelejä ja vietetään vähän aikaa kaksinkin, pitkästä aikaa. Viikkoa ennen lähtöä selvisi, että vanhemman pojan joukkueen vanhemmista kukaan ei halunnut lähteä huoltajaksi mukaan, eli jojo ja valmentajat olivat siellä keskenään, 15 murrosikäisen pojan kanssa. Valmentajat vielä majoittuivat eri paikassa kun joukkue. Eli: jos joku esim tarvitsee vaikka sairaalahoitoa, joukkue on keskenään sen ajan pitkin suurkaupunkia (oikeasti siis miljoonakaupunki kyseessä), kun jojo on siellä sairaalassa sen loukkantuneen kanssa. Ilmoitettiin sitten miehen kanssa, että joo, me ollaan käytettävissä, kun nyt siellä ollaan muutenkin. Lopputulos: yhtenä iltana viidestä päästiin kahdestaan syömään, kaikki muu aika meni joukkueen kanssa, mm. toi sairaalareissu toteutui, mies vietti yhden illan sairaalan päivystyksessä yhden pelaajan murtuman takia. Samaan aikaan minä ja jojo väännettiin aamiaista valmiiksi joukkueelle seuraavaksi aamuksi.  Paluumatkalla lentokentällä minä keräsin tax freestä muutaman pikkusen hulttiomman pelaajan mukaani kun viimeinen kuulutus lennolle oli annettu jo ajat sitten. Ilman mua olisivat siellä varmaan vieläkin ihmettelemässä tobleroneja, eivät vaan tajunneet mitä kello oli. Jojo paimensi samaan aikaan muuta joukkuetta koneeseen. Loppujen lopuksi joukue sitten maksoi mun miehen matkat kiitoksena tästä. Eli olisihan se kiva, jos oikeasti vanhempiakin kiinnostaisi. Toikin oli kovatasoinen kv-turnaus, jossa näki oikeasti hienoja pelejä. Kaiken tuon ne vanhemmat sitten missasi. Ja ton jälkeen alkoi korona ja nyt noikin pojat on jo niin vanhoja, että kv-turnauksia ei oikeastaan enää ole. Eli se siitä, niiden vanhempien osalta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä yllätys että tätä ollaan taas kaatamassa vanhempien niskaan. Ei kaikilla ole resursseja panostaa lapsen urheiluun. Pientä empatiaa voisi osoittaa.

Ja miten sellainen vanhempi on huono, joka haluaa lapselle mahdollisimman hyvät olosuhteet esim siellä urheilussa. Siitä on jo monta esimerkkiä että jos vanhemmat ei vaadi niin valmentajat kohtelee lapsia huonosti. Siksi vanhemmat osaa vaatia lapsilleen parasta kohtelua.

Mä en oikeasti ymmärrä tätä tän päivän ”ei ole resursseja” marmatusta. Miksei ole, miksi hankit lapsia jos sinulle ei ole resursseja siihen? Ymmärrän, että elämäntilanteet muuttuvat, mutta ei voi olla niin, että kaikki on jostain resursseista kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeasti ymmärrä tätä tän päivän ”ei ole resursseja” marmatusta. Miksei ole, miksi hankit lapsia jos sinulle ei ole resursseja siihen? Ymmärrän, että elämäntilanteet muuttuvat, mutta ei voi olla niin, että kaikki on jostain resursseista kiinni.

Mikäli koitat toimia media asiantuntijoiden neuvomalla tavalla, niin ihmiseltä loppuu vuorokaudesta tunnit. Pari lasta, joilla kummallakin 2-3 harrastusta. Läksyissä pitäisi auttaa. Aikuisella tulisi olla omaakin harrastusta, parisuhdetta pitäisi hoitaa jne. Ihmisten elämän pitäisi olla suorittamista, jos siis haluaa olla näiden asiantuntijoiden tai yhteiskunnan silmissä hyvä ihminen. Itse viittaan kintaalla ohjeistuksiin ja koitan huolehtia, että minulla sekä lapsillani on meidän mielestä hyvä olla. Mikäli olemme itse tyytyväisiä omaan elämäämme, niin tärkeimmät vaikuttajat ovat tyytväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeasti ymmärrä tätä tän päivän ”ei ole resursseja” marmatusta. Miksei ole, miksi hankit lapsia jos sinulle ei ole resursseja siihen? Ymmärrän, että elämäntilanteet muuttuvat, mutta ei voi olla niin, että kaikki on jostain resursseista kiinni.

Mikäli koitat toimia media asiantuntijoiden neuvomalla tavalla, niin ihmiseltä loppuu vuorokaudesta tunnit. Pari lasta, joilla kummallakin 2-3 harrastusta. Läksyissä pitäisi auttaa. Aikuisella tulisi olla omaakin harrastusta, parisuhdetta pitäisi hoitaa jne. Ihmisten elämän pitäisi olla suorittamista, jos siis haluaa olla näiden asiantuntijoiden tai yhteiskunnan silmissä hyvä ihminen. Itse viittaan kintaalla ohjeistuksiin ja koitan huolehtia, että minulla sekä lapsillani on meidän mielestä hyvä olla. Mikäli olemme itse tyytyväisiä omaan elämäämme, niin tärkeimmät vaikuttajat ovat tyytväisiä.

Omat vanhemmat kävi töissä, meitä oli kolme lasta jousta yksi vielä vaikeasti vammainen. Kyllä meitä kerittiin auttamaan läksyissä yms. Eikä ollut mitään ylisuorittamista. Toki 90-luvulla ei myöskään ollut somea, joka oikeasti vie vanhempien resursseja todella paljon, vaikkeivat sitä tahdo myöntää. Toki ei ollut 2-3 harrastusta, mutta ne harrastukset mitä oli, niin ei niiden tarvinnut olla sellaisia, missä vanhempi oli koko ajan mukana. Ihan itse osasin kyllä mennä pyörällä tai bussilla kamojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä yllätys että tätä ollaan taas kaatamassa vanhempien niskaan. Ei kaikilla ole resursseja panostaa lapsen urheiluun. Pientä empatiaa voisi osoittaa.

Ja miten sellainen vanhempi on huono, joka haluaa lapselle mahdollisimman hyvät olosuhteet esim siellä urheilussa. Siitä on jo monta esimerkkiä että jos vanhemmat ei vaadi niin valmentajat kohtelee lapsia huonosti. Siksi vanhemmat osaa vaatia lapsilleen parasta kohtelua.

Mäpä kerron sulle tarinan: meillä on kaksi lasta, jotka ihan sattumoisin pelasivat samassa ulkomaan turnauksessa (toki omissa ikäluokissaan). Päätettiin sitten miehen kanssa, että otetaan sieltä turnauspaikkakunnalta  kiva hotelli, käydään katsomassa lasten pelejä ja vietetään vähän aikaa kaksinkin, pitkästä aikaa. Viikkoa ennen lähtöä selvisi, että vanhemman pojan joukkueen vanhemmista kukaan ei halunnut lähteä huoltajaksi mukaan, eli jojo ja valmentajat olivat siellä keskenään, 15 murrosikäisen pojan kanssa. Valmentajat vielä majoittuivat eri paikassa kun joukkue. Eli: jos joku esim tarvitsee vaikka sairaalahoitoa, joukkue on keskenään sen ajan pitkin suurkaupunkia (oikeasti siis miljoonakaupunki kyseessä), kun jojo on siellä sairaalassa sen loukkantuneen kanssa. Ilmoitettiin sitten miehen kanssa, että joo, me ollaan käytettävissä, kun nyt siellä ollaan muutenkin. Lopputulos: yhtenä iltana viidestä päästiin kahdestaan syömään, kaikki muu aika meni joukkueen kanssa, mm. toi sairaalareissu toteutui, mies vietti yhden illan sairaalan päivystyksessä yhden pelaajan murtuman takia. Samaan aikaan minä ja jojo väännettiin aamiaista valmiiksi joukkueelle seuraavaksi aamuksi.  Paluumatkalla lentokentällä minä keräsin tax freestä muutaman pikkusen hulttiomman pelaajan mukaani kun viimeinen kuulutus lennolle oli annettu jo ajat sitten. Ilman mua olisivat siellä varmaan vieläkin ihmettelemässä tobleroneja, eivät vaan tajunneet mitä kello oli. Jojo paimensi samaan aikaan muuta joukkuetta koneeseen. Loppujen lopuksi joukue sitten maksoi mun miehen matkat kiitoksena tästä. Eli olisihan se kiva, jos oikeasti vanhempiakin kiinnostaisi. Toikin oli kovatasoinen kv-turnaus, jossa näki oikeasti hienoja pelejä. Kaiken tuon ne vanhemmat sitten missasi. Ja ton jälkeen alkoi korona ja nyt noikin pojat on jo niin vanhoja, että kv-turnauksia ei oikeastaan enää ole. Eli se siitä, niiden vanhempien osalta.

Mäkin olen monta kertaa joutunut hyppäämään mukaan. Huoltajat on kauhean innokkaita kunnes jotain pitäisi tehdä.

Yhdenkin kerran meidän tyttöjen (6 ja 7v) huoltajat vain jättivät tulematta paikan päälle. Jojo soitti mulle katsomoon että voinko tulla apuun. Menin tietysti, että omat tytöt pääsee kisaamaan. Istuttiin katsomoon niin kaveri soitti että heidän joukkueensa (sama seura, isompien joukkue) huoltajia ei näy, voisinko tulla jos olen paikalla. Kysyin ehtiikö MUN ÄITI katsomaan meidän lasten joukkuetta jos menen apuun. Onneksi ehti, niin isommatkin pääsivät kisaamaan.

Tänä vuonna valmentajat valitsi huoltajat ja valintaperusteeksi ilmoittivat että ottavat niitä jotka varmasti tulee paikalle, eikä halua olla huoltajia vain että voivat sanoa olevansa ja pääsevät ilmaiseksi sisään jos päättävät tulla.

Tästä osa vanhoista huoltajista oikeasti loukkaantui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä yllätys että tätä ollaan taas kaatamassa vanhempien niskaan. Ei kaikilla ole resursseja panostaa lapsen urheiluun. Pientä empatiaa voisi osoittaa.

Ja miten sellainen vanhempi on huono, joka haluaa lapselle mahdollisimman hyvät olosuhteet esim siellä urheilussa. Siitä on jo monta esimerkkiä että jos vanhemmat ei vaadi niin valmentajat kohtelee lapsia huonosti. Siksi vanhemmat osaa vaatia lapsilleen parasta kohtelua.

Mä en oikeasti ymmärrä tätä tän päivän ”ei ole resursseja” marmatusta. Miksei ole, miksi hankit lapsia jos sinulle ei ole resursseja siihen? Ymmärrän, että elämäntilanteet muuttuvat, mutta ei voi olla niin, että kaikki on jostain resursseista kiinni.

Mä en myöskään tajua. Ei voi olla ylivoimaista seistä siellä kentän laidalla kerran vuodessa ja parissa tapahtumassa.

Samoin sillä on aika paljon eroa vaaditko erityiskohtelua vai pidätkö vain huolen ettei lapsia kohdella epäreilusti. Yllätys yllätys se että juuri sun Pirjo-Petteri ei saa eniten peliaikaa vaikkei koskaan ole harjoituksissa on reilua sitä koko muuta joukkuetta kohtaan.