Nuorten liikunta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeasti ymmärrä tätä tän päivän ”ei ole resursseja” marmatusta. Miksei ole, miksi hankit lapsia jos sinulle ei ole resursseja siihen? Ymmärrän, että elämäntilanteet muuttuvat, mutta ei voi olla niin, että kaikki on jostain resursseista kiinni.

Mikäli koitat toimia media asiantuntijoiden neuvomalla tavalla, niin ihmiseltä loppuu vuorokaudesta tunnit. Pari lasta, joilla kummallakin 2-3 harrastusta. Läksyissä pitäisi auttaa. Aikuisella tulisi olla omaakin harrastusta, parisuhdetta pitäisi hoitaa jne. Ihmisten elämän pitäisi olla suorittamista, jos siis haluaa olla näiden asiantuntijoiden tai yhteiskunnan silmissä hyvä ihminen. Itse viittaan kintaalla ohjeistuksiin ja koitan huolehtia, että minulla sekä lapsillani on meidän mielestä hyvä olla. Mikäli olemme itse tyytyväisiä omaan elämäämme, niin tärkeimmät vaikuttajat ovat tyytväisiä.

Omat vanhemmat kävi töissä, meitä oli kolme lasta jousta yksi vielä vaikeasti vammainen. Kyllä meitä kerittiin auttamaan läksyissä yms. Eikä ollut mitään ylisuorittamista. Toki 90-luvulla ei myöskään ollut somea, joka oikeasti vie vanhempien resursseja todella paljon, vaikkeivat sitä tahdo myöntää. Toki ei ollut 2-3 harrastusta, mutta ne harrastukset mitä oli, niin ei niiden tarvinnut olla sellaisia, missä vanhempi oli koko ajan mukana. Ihan itse osasin kyllä mennä pyörällä tai bussilla kamojen kanssa.

Ei sitä ihan oikeasti enää mikään 7-9 vuotias mene kaupungin toiselle puolelle bussilla (tai kahdella) lätkäkamojen kanssa. Tuosta tulisi varmaan jo lasukin. Tai jos ei sentäs tule, niin ei hän vaan mene, koska kotiinkin voi jäädä pelaamaan pleikkaria. Nykyään liikuntaharrastus on aina kiinni vanhemmista, ei sille mitään vaan voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeasti ymmärrä tätä tän päivän ”ei ole resursseja” marmatusta. Miksei ole, miksi hankit lapsia jos sinulle ei ole resursseja siihen? Ymmärrän, että elämäntilanteet muuttuvat, mutta ei voi olla niin, että kaikki on jostain resursseista kiinni.

Mikäli koitat toimia media asiantuntijoiden neuvomalla tavalla, niin ihmiseltä loppuu vuorokaudesta tunnit. Pari lasta, joilla kummallakin 2-3 harrastusta. Läksyissä pitäisi auttaa. Aikuisella tulisi olla omaakin harrastusta, parisuhdetta pitäisi hoitaa jne. Ihmisten elämän pitäisi olla suorittamista, jos siis haluaa olla näiden asiantuntijoiden tai yhteiskunnan silmissä hyvä ihminen. Itse viittaan kintaalla ohjeistuksiin ja koitan huolehtia, että minulla sekä lapsillani on meidän mielestä hyvä olla. Mikäli olemme itse tyytyväisiä omaan elämäämme, niin tärkeimmät vaikuttajat ovat tyytväisiä.

Omat vanhemmat kävi töissä, meitä oli kolme lasta jousta yksi vielä vaikeasti vammainen. Kyllä meitä kerittiin auttamaan läksyissä yms. Eikä ollut mitään ylisuorittamista. Toki 90-luvulla ei myöskään ollut somea, joka oikeasti vie vanhempien resursseja todella paljon, vaikkeivat sitä tahdo myöntää. Toki ei ollut 2-3 harrastusta, mutta ne harrastukset mitä oli, niin ei niiden tarvinnut olla sellaisia, missä vanhempi oli koko ajan mukana. Ihan itse osasin kyllä mennä pyörällä tai bussilla kamojen kanssa.

Ei sitä ihan oikeasti enää mikään 7-9 vuotias mene kaupungin toiselle puolelle bussilla (tai kahdella) lätkäkamojen kanssa. Tuosta tulisi varmaan jo lasukin. Tai jos ei sentäs tule, niin ei hän vaan mene, koska kotiinkin voi jäädä pelaamaan pleikkaria. Nykyään liikuntaharrastus on aina kiinni vanhemmista, ei sille mitään vaan voi.

Ottaen huomioon miten bussit kulkee niin todellakaan en omia päästäisi 7-9v lätkäkamojen kanssa bussilla. Eihän ne kamat edes mahdu kunnolla bussiin. En kyllä päästäisi meidän luistelijatyttöjäkään, vaikka laukut on pienempiä.

Tämäkin on ihan vanhempien toimesta järjestetty meidän lasten joukkueessa. Ne vanhemmat jotka pystyvät ottavat kimppakyydillä lapsia mukaan jokainen vuorollaan. Onneksi kohta meillä on vanhin niin iso, että voi alkaa kulkea bussilla tai kävellen ainakin osan matkoista. Mutta meillä on harjoituksia myös naapurikaupungin puolella paljon. Sinne ei pääse edes bussilla meiltä.

Ja kyllä nimenomaan tässä kilpailutoiminnassa parissa vuodessa karsiutui ne evvk-vanhempien lapset. Harmi koska siellä meni taitaviakin. Osa meni toiseen harrastukseen jossa vanhempien panostusta ei tarvita enää ja osa taas istuu nyt ruudun edessä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeasti ymmärrä tätä tän päivän ”ei ole resursseja” marmatusta. Miksei ole, miksi hankit lapsia jos sinulle ei ole resursseja siihen? Ymmärrän, että elämäntilanteet muuttuvat, mutta ei voi olla niin, että kaikki on jostain resursseista kiinni.

Mikäli koitat toimia media asiantuntijoiden neuvomalla tavalla, niin ihmiseltä loppuu vuorokaudesta tunnit. Pari lasta, joilla kummallakin 2-3 harrastusta. Läksyissä pitäisi auttaa. Aikuisella tulisi olla omaakin harrastusta, parisuhdetta pitäisi hoitaa jne. Ihmisten elämän pitäisi olla suorittamista, jos siis haluaa olla näiden asiantuntijoiden tai yhteiskunnan silmissä hyvä ihminen. Itse viittaan kintaalla ohjeistuksiin ja koitan huolehtia, että minulla sekä lapsillani on meidän mielestä hyvä olla. Mikäli olemme itse tyytyväisiä omaan elämäämme, niin tärkeimmät vaikuttajat ovat tyytväisiä.

Omat vanhemmat kävi töissä, meitä oli kolme lasta jousta yksi vielä vaikeasti vammainen. Kyllä meitä kerittiin auttamaan läksyissä yms. Eikä ollut mitään ylisuorittamista. Toki 90-luvulla ei myöskään ollut somea, joka oikeasti vie vanhempien resursseja todella paljon, vaikkeivat sitä tahdo myöntää. Toki ei ollut 2-3 harrastusta, mutta ne harrastukset mitä oli, niin ei niiden tarvinnut olla sellaisia, missä vanhempi oli koko ajan mukana. Ihan itse osasin kyllä mennä pyörällä tai bussilla kamojen kanssa.

Ei sitä ihan oikeasti enää mikään 7-9 vuotias mene kaupungin toiselle puolelle bussilla (tai kahdella) lätkäkamojen kanssa. Tuosta tulisi varmaan jo lasukin. Tai jos ei sentäs tule, niin ei hän vaan mene, koska kotiinkin voi jäädä pelaamaan pleikkaria. Nykyään liikuntaharrastus on aina kiinni vanhemmista, ei sille mitään vaan voi.

Miksi pitäisi olla liikuntaharrastus. Eikö voi olla soittoa, teatteria, museoita ja muuta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi olla liikuntaharrastus. Eikö voi olla soittoa, teatteria, museoita ja muuta?

Voi, mutta valitettavasti ihmisen kroppa vain tarvitsee liikuntaa, muuten se ei kehity normaalisti ja myöhemmin sitten alkaa rapautumaan ennenaikaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on ollut jo vuosia kestänyt ongelma, ettei lapsille ja nuorille ole "höntsätreenejä", vaan kaikessa täytyy ruveta saman tien kilpailemaan. Ei vain taida olla resursseja järjestää sekä kilparyhmiä että höntsäryhmiä. 

Mutta miksi pitää olla ohjattuja treenejä? Mikseivät lapset ja nuoret osaa kokoontua itsenäisesti pelaamaan kuten ennen vanhaan tehtiin? Yhteydenpito ei ole koskaan ollut näin helppoa ja silti siihen ei pystytä. 

Aika moni lapsi haluaa nimenomaan seuratoimintaan, jossa on ikätovereita ja opetetaan asioita. Miksi muuten et itse mene vetämään lapsille vaikka lähipuistoon tai koulun kentälle ilmaiseksi höntsäfutista tiistaisin klo 17?

Mistä lähtien pelailuun on tarvittu aikuista? Ei joukkuepelien säännöt ole mitään avaryysfysiikkaa lapsille.

2-vuotias tuijottaa ruutua, koska vanhempi ei muuten saa kotona mitään tehtyä. Tämä on nykyään normalisoitu malli. "Ajat muuttuu." Ei ne irtaudu siitä ruudusta myöhemminkään. Ne kilpaurheilulapset myös höntsää oman lajin ohella ja ruutulapset katsoo edelleen ruutua. Ruutulapsilla on usein ruutuvanhemmat ja liiikkujalapsilla liikkujavanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kunnassa ei ollut edes jäähallia, ja niin vaan pelattiin ulkojäillä talvet läpeensä. Toki se jääkin piti itse aurata ja joskus jopa jäädyttää, ei nykylapsista enää ole siihen. Eikö nykyään muka ole enää ulkojäitä? Kerro missä kunnassa ei ole ulkojäitä vaan pelkästään jäähalli, jonne ei pääse?

Kyllä meillä on pieni ulkokenttä täynnä lapsia pelaamassa omin nokkineen jalkapalloa kesällä, jääkiekkoa talvella. Hiihtolatu täynnä, pyöräileviä ja skuuttailevia lapsia saa varoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeasti ymmärrä tätä tän päivän ”ei ole resursseja” marmatusta. Miksei ole, miksi hankit lapsia jos sinulle ei ole resursseja siihen? Ymmärrän, että elämäntilanteet muuttuvat, mutta ei voi olla niin, että kaikki on jostain resursseista kiinni.

Mikäli koitat toimia media asiantuntijoiden neuvomalla tavalla, niin ihmiseltä loppuu vuorokaudesta tunnit. Pari lasta, joilla kummallakin 2-3 harrastusta. Läksyissä pitäisi auttaa. Aikuisella tulisi olla omaakin harrastusta, parisuhdetta pitäisi hoitaa jne. Ihmisten elämän pitäisi olla suorittamista, jos siis haluaa olla näiden asiantuntijoiden tai yhteiskunnan silmissä hyvä ihminen. Itse viittaan kintaalla ohjeistuksiin ja koitan huolehtia, että minulla sekä lapsillani on meidän mielestä hyvä olla. Mikäli olemme itse tyytyväisiä omaan elämäämme, niin tärkeimmät vaikuttajat ovat tyytväisiä.

Omat vanhemmat kävi töissä, meitä oli kolme lasta jousta yksi vielä vaikeasti vammainen. Kyllä meitä kerittiin auttamaan läksyissä yms. Eikä ollut mitään ylisuorittamista. Toki 90-luvulla ei myöskään ollut somea, joka oikeasti vie vanhempien resursseja todella paljon, vaikkeivat sitä tahdo myöntää. Toki ei ollut 2-3 harrastusta, mutta ne harrastukset mitä oli, niin ei niiden tarvinnut olla sellaisia, missä vanhempi oli koko ajan mukana. Ihan itse osasin kyllä mennä pyörällä tai bussilla kamojen kanssa.

Ei sitä ihan oikeasti enää mikään 7-9 vuotias mene kaupungin toiselle puolelle bussilla (tai kahdella) lätkäkamojen kanssa. Tuosta tulisi varmaan jo lasukin. Tai jos ei sentäs tule, niin ei hän vaan mene, koska kotiinkin voi jäädä pelaamaan pleikkaria. Nykyään liikuntaharrastus on aina kiinni vanhemmista, ei sille mitään vaan voi.

Miksi pitäisi olla liikuntaharrastus. Eikö voi olla soittoa, teatteria, museoita ja muuta?

Voi. Liikunta on kansanterveydellisestä näkökulmasta kuitenkin tärkein. Alakouluikäinen tarvii 1,5-2 tuntia liikuntaa päivässä, josta osan pitäisi olla reipasta liikkumista. Jää monilla lapsilla nykyään kauas tuosta, jos koulun jälkeen istutaan sisällä kännykän ja pleikkarin äärellä.

Vierailija kirjoitti:

2-vuotias tuijottaa ruutua, koska vanhempi ei muuten saa kotona mitään tehtyä. Tämä on nykyään normalisoitu malli. "Ajat muuttuu." Ei ne irtaudu siitä ruudusta myöhemminkään. Ne kilpaurheilulapset myös höntsää oman lajin ohella ja ruutulapset katsoo edelleen ruutua. Ruutulapsilla on usein ruutuvanhemmat ja liiikkujalapsilla liikkujavanhemmat.

Näin se menee. Aktiivisilla vanhemmilla on aktiiviset lapset, passiivisilla passiiviset. Mielenkiinnolla odotan miltä yhteiskunta näyttää 30v päästä kun jako on lasten välillä jo näin raju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän kunnassa ei ollut edes jäähallia, ja niin vaan pelattiin ulkojäillä talvet läpeensä. Toki se jääkin piti itse aurata ja joskus jopa jäädyttää, ei nykylapsista enää ole siihen. Eikö nykyään muka ole enää ulkojäitä? Kerro missä kunnassa ei ole ulkojäitä vaan pelkästään jäähalli, jonne ei pääse?

Kyllä meillä on pieni ulkokenttä täynnä lapsia pelaamassa omin nokkineen jalkapalloa kesällä, jääkiekkoa talvella. Hiihtolatu täynnä, pyöräileviä ja skuuttailevia lapsia saa varoa.

Siellä on ne urheilua muutenkin harrastavat lapset puuhaamassa.

Meilläkin oli yhtenä talvipäivänä lähikenttä ihan täynnä luistelijoita. Aikuisia ja lapsia. Seurailin yhtä kaksikkoa n. 6-7v jotka tekivät temppuja. Siis hyppyjä ja piruetteja ja sellaista keskenään. Yht äkkiä kaikki muut lapset muutamaa kiekon pelaajaa lukuunottamatta katosivat kentältä istumaan kinoksiin.

Mielenkiintoinen ilmiö ja näytti siltä että liittyi tuohon kaksikkoon. Yrittivät käydä pyytämässä lumikasoissa istuvia hippaan, mutta ei kukaan halunnut lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeasti ymmärrä tätä tän päivän ”ei ole resursseja” marmatusta. Miksei ole, miksi hankit lapsia jos sinulle ei ole resursseja siihen? Ymmärrän, että elämäntilanteet muuttuvat, mutta ei voi olla niin, että kaikki on jostain resursseista kiinni.

Mikäli koitat toimia media asiantuntijoiden neuvomalla tavalla, niin ihmiseltä loppuu vuorokaudesta tunnit. Pari lasta, joilla kummallakin 2-3 harrastusta. Läksyissä pitäisi auttaa. Aikuisella tulisi olla omaakin harrastusta, parisuhdetta pitäisi hoitaa jne. Ihmisten elämän pitäisi olla suorittamista, jos siis haluaa olla näiden asiantuntijoiden tai yhteiskunnan silmissä hyvä ihminen. Itse viittaan kintaalla ohjeistuksiin ja koitan huolehtia, että minulla sekä lapsillani on meidän mielestä hyvä olla. Mikäli olemme itse tyytyväisiä omaan elämäämme, niin tärkeimmät vaikuttajat ovat tyytväisiä.

Omat vanhemmat kävi töissä, meitä oli kolme lasta jousta yksi vielä vaikeasti vammainen. Kyllä meitä kerittiin auttamaan läksyissä yms. Eikä ollut mitään ylisuorittamista. Toki 90-luvulla ei myöskään ollut somea, joka oikeasti vie vanhempien resursseja todella paljon, vaikkeivat sitä tahdo myöntää. Toki ei ollut 2-3 harrastusta, mutta ne harrastukset mitä oli, niin ei niiden tarvinnut olla sellaisia, missä vanhempi oli koko ajan mukana. Ihan itse osasin kyllä mennä pyörällä tai bussilla kamojen kanssa.

Ei sitä ihan oikeasti enää mikään 7-9 vuotias mene kaupungin toiselle puolelle bussilla (tai kahdella) lätkäkamojen kanssa. Tuosta tulisi varmaan jo lasukin. Tai jos ei sentäs tule, niin ei hän vaan mene, koska kotiinkin voi jäädä pelaamaan pleikkaria. Nykyään liikuntaharrastus on aina kiinni vanhemmista, ei sille mitään vaan voi.

Miksi pitäisi olla liikuntaharrastus. Eikö voi olla soittoa, teatteria, museoita ja muuta?

No ei se basso sen kivemmin julkisessa kulje kuin lätkäkassikaan.

Ainakin Helsingistä löytyy helposti koululaisille mahdollisuuksia kokeilla liikunta, esimerkiksi  kaupungin järjestämät Easy Sport ala-asteikäisille ja FunAction yläasteella.

Urheiluseuroissa saa yleensä kokeilla ainakin pari viikkoa ilmaiseksi ja usein lainata varusteita. Tukea harrastusmaksuihin löytyy, kunhan sitä ymmärtää vaan hakea. Käytettyjä varusteita kaupataan esim. seuran omassa FB-kirpparissa. 

Ns. höntsäjoukkueet usein hiipuvat pois, kun harrastajat eivät ole sitoutuneita, eikä homman pyörittämiseen löydy tarvittavia vapaaehtoisia. Yksi joukkue tarvitsee yleensä vähintään kaksi vapaaehtoista aikoista, yleensä enemmänkin. 

Huolestunut voi esim. kysellä lähimmästä urheilujoukkueesta, onko siellä tarvetta apuvalmentajalle, huoltajalle tai rahastonhoitajalle junnujoukkueeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeasti ymmärrä tätä tän päivän ”ei ole resursseja” marmatusta. Miksei ole, miksi hankit lapsia jos sinulle ei ole resursseja siihen? Ymmärrän, että elämäntilanteet muuttuvat, mutta ei voi olla niin, että kaikki on jostain resursseista kiinni.

Mikäli koitat toimia media asiantuntijoiden neuvomalla tavalla, niin ihmiseltä loppuu vuorokaudesta tunnit. Pari lasta, joilla kummallakin 2-3 harrastusta. Läksyissä pitäisi auttaa. Aikuisella tulisi olla omaakin harrastusta, parisuhdetta pitäisi hoitaa jne. Ihmisten elämän pitäisi olla suorittamista, jos siis haluaa olla näiden asiantuntijoiden tai yhteiskunnan silmissä hyvä ihminen. Itse viittaan kintaalla ohjeistuksiin ja koitan huolehtia, että minulla sekä lapsillani on meidän mielestä hyvä olla. Mikäli olemme itse tyytyväisiä omaan elämäämme, niin tärkeimmät vaikuttajat ovat tyytväisiä.

Omat vanhemmat kävi töissä, meitä oli kolme lasta jousta yksi vielä vaikeasti vammainen. Kyllä meitä kerittiin auttamaan läksyissä yms. Eikä ollut mitään ylisuorittamista. Toki 90-luvulla ei myöskään ollut somea, joka oikeasti vie vanhempien resursseja todella paljon, vaikkeivat sitä tahdo myöntää. Toki ei ollut 2-3 harrastusta, mutta ne harrastukset mitä oli, niin ei niiden tarvinnut olla sellaisia, missä vanhempi oli koko ajan mukana. Ihan itse osasin kyllä mennä pyörällä tai bussilla kamojen kanssa.

Ei sitä ihan oikeasti enää mikään 7-9 vuotias mene kaupungin toiselle puolelle bussilla (tai kahdella) lätkäkamojen kanssa. Tuosta tulisi varmaan jo lasukin. Tai jos ei sentäs tule, niin ei hän vaan mene, koska kotiinkin voi jäädä pelaamaan pleikkaria. Nykyään liikuntaharrastus on aina kiinni vanhemmista, ei sille mitään vaan voi.

Miksi pitäisi olla liikuntaharrastus. Eikö voi olla soittoa, teatteria, museoita ja muuta?

No ei se basso sen kivemmin julkisessa kulje kuin lätkäkassikaan.

Mulla tuli mahtavat mielikuvat kun joku tunkee kontrabasson kanssa bussiin joka on jo täynnä lätkä pelaajien kasseja. Ihan oikeasti siihen bussiin ei mahdu yksikään mummo tai mamma enää 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeasti ymmärrä tätä tän päivän ”ei ole resursseja” marmatusta. Miksei ole, miksi hankit lapsia jos sinulle ei ole resursseja siihen? Ymmärrän, että elämäntilanteet muuttuvat, mutta ei voi olla niin, että kaikki on jostain resursseista kiinni.

Mikäli koitat toimia media asiantuntijoiden neuvomalla tavalla, niin ihmiseltä loppuu vuorokaudesta tunnit. Pari lasta, joilla kummallakin 2-3 harrastusta. Läksyissä pitäisi auttaa. Aikuisella tulisi olla omaakin harrastusta, parisuhdetta pitäisi hoitaa jne. Ihmisten elämän pitäisi olla suorittamista, jos siis haluaa olla näiden asiantuntijoiden tai yhteiskunnan silmissä hyvä ihminen. Itse viittaan kintaalla ohjeistuksiin ja koitan huolehtia, että minulla sekä lapsillani on meidän mielestä hyvä olla. Mikäli olemme itse tyytyväisiä omaan elämäämme, niin tärkeimmät vaikuttajat ovat tyytväisiä.

Omat vanhemmat kävi töissä, meitä oli kolme lasta jousta yksi vielä vaikeasti vammainen. Kyllä meitä kerittiin auttamaan läksyissä yms. Eikä ollut mitään ylisuorittamista. Toki 90-luvulla ei myöskään ollut somea, joka oikeasti vie vanhempien resursseja todella paljon, vaikkeivat sitä tahdo myöntää. Toki ei ollut 2-3 harrastusta, mutta ne harrastukset mitä oli, niin ei niiden tarvinnut olla sellaisia, missä vanhempi oli koko ajan mukana. Ihan itse osasin kyllä mennä pyörällä tai bussilla kamojen kanssa.

Ei sitä ihan oikeasti enää mikään 7-9 vuotias mene kaupungin toiselle puolelle bussilla (tai kahdella) lätkäkamojen kanssa. Tuosta tulisi varmaan jo lasukin. Tai jos ei sentäs tule, niin ei hän vaan mene, koska kotiinkin voi jäädä pelaamaan pleikkaria. Nykyään liikuntaharrastus on aina kiinni vanhemmista, ei sille mitään vaan voi.

Miksi pitäisi olla liikuntaharrastus. Eikö voi olla soittoa, teatteria, museoita ja muuta?

Voi toki olla. Mutta ketjun nimi on ”Nuorten liikunta”...

Tulipa mieleen tässä yksi asia, leuka loksahti auki, kun lapseni viime viikolla kertoi, että liikuntatunnilla oli ollut hauskaa. Luokan kilpailu- ja urheiluhenkiset olivat olleet jossain koulujen välisessä urheilukilpailussa ja liikuntatunnilla oli saatu rauhassa pelailla. Yleensä kilpailuhenkisiä harmittaa, jos oma joukkue häviää ja ns. tunarit saavat kuulla kunniansa, nyt pelattiin hyvällä fiiliksellä. 

Haluan uskoa, että sekä varhaiskasvatuksessa, koulussa ja urheiluseuroissa puututaan tähän ilmiöön. Enemmänkin voidaan tehdä. Lasten on vaikea hillitä tunteitaan ja esimerkin voima lienee tässäkin tärkein. 

Jokaisen perheen sisäinen asia ei kuulu muille. Jos perhessä on vain soffaperunoita? Kasvatajat eivät jaksa liikkua edes kaupoille? Vaan mentävä autolla.Antavat mallin lapsileen ja lapsista kasvaa nuoria.Eli kaikki lähtee kotoa!Ei muuta kuin vanhemmille infoa tapahtumia jotta ohjaavat lapset liikkumaan jo päiväkoti ikäisinä.Mutta kun se maksaa urheilu ja harrastus seurat! Jätetään väliin liikunta ihan koko perheeltä.Raha puhu siinä enemmän kuin terveys. Sama se on safkan kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on ollut jo vuosia kestänyt ongelma, ettei lapsille ja nuorille ole "höntsätreenejä", vaan kaikessa täytyy ruveta saman tien kilpailemaan. Ei vain taida olla resursseja järjestää sekä kilparyhmiä että höntsäryhmiä. 

No niitä höntsäryhmiä ei kannata järjestää kun niiden toiminta aina hiipuu kauden mittaan. Syyskuussa kaikki on into piukeana mukana ja marraskuuhun mennessä 90% ryhmästä on lopettanut.

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen tässä yksi asia, leuka loksahti auki, kun lapseni viime viikolla kertoi, että liikuntatunnilla oli ollut hauskaa. Luokan kilpailu- ja urheiluhenkiset olivat olleet jossain koulujen välisessä urheilukilpailussa ja liikuntatunnilla oli saatu rauhassa pelailla. Yleensä kilpailuhenkisiä harmittaa, jos oma joukkue häviää ja ns. tunarit saavat kuulla kunniansa, nyt pelattiin hyvällä fiiliksellä. 

Haluan uskoa, että sekä varhaiskasvatuksessa, koulussa ja urheiluseuroissa puututaan tähän ilmiöön. Enemmänkin voidaan tehdä. Lasten on vaikea hillitä tunteitaan ja esimerkin voima lienee tässäkin tärkein. 

Mulle liikunnan opettaja sanoi alakoulussa etten saa osallistua, koska muille tulee paha mieli. Seisoin kentän reunalla. En saanut edes puuhata omiani.

Mun mielestä pitäisi luopua siitä että on tyttöjen ja poikien liikunta erikseen. Pitäisi olla urheilijoiden liikunta ja ei-urheilijoiden liikunta jotta tekeminen olisi motivoivaa kaikille.

Itse pyysin monta vuotta että pääsisin poikien liikuntaan, missä olisi ollut haastetta ja olisi saanut pelata sekä oikeilla säännöillä että täysillä, mutta ei. Seisoin kentän vieressä.

Niiin. Se on yleensä se mikä raskain sarja mikä vetoaa ihimisiin. Jos alastelaiinen tulisi tv lähetyksessä heittämään radio ohjatulla keihäällä yli sataaan metriin keihään ja kaiikki uskottelisi että aito keihäs se oli mikä lensi 100 metriiin niin nehän oliisi tulevia puliukkoja nuo kaikki maaailmantähdet tulevaisuuudessa.

Eihän tästä keskenään pelailun puutteesta voi päätellä muuta kuin että lapsista se pelaaminen ei ole tarpeeksi hauskaa, ts. vaiva ei ole sen arvoista. Mukavuudenhaluisuus alkaa vahvasti jo lapsuudessa, kun mun sukupolvi mukavoitui pääosin vasta aikuisena.