Laitettiinko sinut lapsena johonkin kesäleirille, minne et olisi halunnut?

Minulla hyvin samanlainen leirikokemus, vaikka kyseessä ei ollutkaan pioneerileiri...

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 17:03"]

Joo, jouduin käymään pioneerileireillä ja aina minua kiusattiin siellä. Tosi kurja nukkua samassa teltassa tyttöjen kanssa, jotka inhosivat minua. Muuten leirit oli ihan kivoja, mutta kiusaamista ei pääsyt mihinkään pakoon.

[/quote]

Ei, luojan kiitos. Olisin vihannut vanhempiani loppuikäni jos olisi laitettu. En käynyt edes rippileiriä, koska vihaan tuollaisia paikkoja, missä on paljon kakaroita samassa paikassa. Koulu oli jo tarpeeksi kidutusta, ja vielä jos olisi pitänyt olla yötä niiden kanssa niin hulluksi olisin tullut.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 17:20"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 17:15"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 17:10"]Jouduin heti ensimmäisen luokan jälkeen v.68 kesän alussa peräti kolmeksi viikoksi koululaisten kesäleirille. Sinä aikana en nähnyt vanhempiani enkä sisaruksia kertaakaan. Se oli ihan kauheaa. Meidät punnittiin leirin alussa ja lopussa ja kuulutettiin kaikille, kuinka paljon painoa oli tullut lisää leirin aikana. Täitarkastukset tehtiin myös ja kaikki tiesivät, kenellä oli täitä. Leirinuotioita oi monena iltana ja niissä oli aina pakko esiintyä. Yhden kaverin taisin tuolla saada, mutta muuten siellä ei ollut ainuttakaan tuttua, kun sinne menin. Olin hirveän arka ja ujo lapsi, eikä tuollainen pakkososiaalistaminen saanut mua ulos kuoresta. Mä sain kauheat traumat tuosta leiristä. Onneksi mua ei koskaan sen jälkeen pakotettu leirille. [/quote] Kuulostaa kamalalta. Toivottavasti tuommoista ei enää nykyisin ole.

[/quote]

Kuka lapsi kehtaa myöntää kavereilleen, että hänellä on niin paha koti-ikävä, että haluaa kotiin? Ei ole ihan helppo juttu.

Ei ne ole nykyisin enää tuollaisia eikä enää 80-luvullakaan, jolloin mun mies oli monena kesänä tuolla samalla leiripaikalla johtajana. Ihan eri meininki oli jo silloin, ja lapset pääsivät kotiin kesken leirin, jos heillä tuli koti-ikävä. Leirit kestivät myös paljon vahemmän aikaa, noita kolmen viikon leirejä ei tainnut olla enää 70-luvullakaan.

[/quote]

Olin vaikka millä leireillä lapsena, juristi yh-äiti ei ihan hirveästi lomia pitänyt. Suurin osa leireistä tosi kivoja, etenkin kielimatkat, partio- ja ratsastusleirit. Purjehdus- ja tennisleirit oli ainoat jonne mut pakotettiin. Purjehdusleiristä edelleen traumat ja vihaan purjehtimista. Pari tyttöä kiusasi mua siellä ja kerran melkein saatiin upotettua vene toisen mun kiusaajan kanssa. Tennisleiri ei ollut kiva, koska olin ainut joka ei osannut pelata yhtään. Nykyään tennis on kuitenkin yksi suosikkiharrastuksista, joten olen ihan kiitollinen että sinne leirille mut vietiin.

Itkin leirillä,siskoni kanssa. Muistan ällöttävät huussit. Juuri äsken töihin tullessa joku tuoksu laukaisi nuo leirimuistot. Siksi päädyin tähän ketjuun googlella. Uskontotuputusta oli paljon leireillä.

Olin 1960-luvulla, ja oli ikävä kokemus. Olin se syrjitty, jolla oli kavereina vain yksi kehitysvammainen ja muuan leirin ulkopuolelta mukaan tullut paikallinen.

Pakotettiin rippikouluun, vaikka en ollut koskaan uskonut. Sanoin tämän ääneen, ja siitä suututtiin. Perhe tapakristittyjä. Vastustin viimeiseen saakka. Riparilla jätin väliin kaikki tapahtumat mitä vaan pystyin ja lusmuilin muutenkin. Erosin kirkosta samalla viikolla kun täytin 18. 

Onneksi vain yhden kerran. Perheen kesälomamatkat Lapin mäkäräparvissa traumatisoivat kuitenkin ylivoimaisesti eniten.

Olin joka kesä partioleirillä, ne oli huippujuttu, ei tarvinnut pakottaa.

Olin pioneerileirillä 80-luvun loppupuolella jolloin kommunismihypetys ja "neuvostoystävyys" olivat vielä voimissaan viime hetkiään. Inhosin paatoksellisia esitelmiä mm. Aku Ankka - lehden pahuudesta ja kapitalistisuudesta. Leirillä oli hyviäkin hetkiä koska tykkäsin luonnossa olemisesta. Kunpa olisin päässyt partioleireille mutta sehän olisi ollut kauhistus "edistysmielisille" (lue: taistolaisille) vanhemmilleni.

Ei.

Meillä äiti oli kotirouva, joka halusi tarjota lapsilleen rennon maalaislapsuuden.

Me emme ikinä päässeet minnekään, tehneet mitään tai oltu missään. Kun me rentoiltiin siellä kotona, koska äiti pakoili työelämää.

Ratsastusleirille. Olen allerginen hevosille ja se oli tiedossa. Muistutin asiasta, sain selkääni ja minut vietiin leirille, koska vanhempani halusivat päästä Rodokselle ja tuo leiri oli ainoa, jossa oli paikkoja.

Seuraavana kesänä maatilaleirille, jossa ei ollut hevosia, mutta päivän työtehtävissä mm. heinien niittoa. Satun olemaan allerginen heinäkasvien lisäksi mm. lampaille, joita piti hoittaa. Kaikki oli tiedossa. Olin jo isompi ja vastustin. Hakattiin niin, että olkahermoni vaurioitui pysyvästi. Onneksi lastensuojelulaki oli voimassa ja pääsin huostaanoton kautta lastenkotiin, kun sosiaalitantat näkivät vammat.

Että jos joskus ihmettelette, miksi asunnoista löytyy niitä pitkään kuolleena lojuneita vanhuksia, niin taustalla voi olla ko. tyypin tuottama henkinen ja fyysinen väkivalta, yleinen turvattomuus, heitteillejättö jne. Säälin pauloissa kieriskelevät kultalusikka per**essä syntyneet eivät tietenkään ymmärrä. Pitää muka antaa anteeksi. Pah. Elämäni parani sillä sekunnilla, kun kuulin, että sitä "isäkseni" kutsuttua paskiaista ei kukaan kaivannut kuukausiin. Terveisiä äidille, joka tuntuu olevan yhtä suosittu.

Olin useilla kesäleirillä, niin seurakunnan kuin kunnankin järjestämillä

Rippikoulun kävin myöskin leirimuotoisena.

Lisäksi olin kesätöissä- Pelastakaa Lapset oy. - leireillä joinakin kesinä. Tykkäsin ja viihdyin hyvin!