Pelkään tulevaa!

Meille on tulossa vahinkovauva, joka on kolmas lapsemme. Raskaus on aika alussa. Aborttia emme halunneet ja olemme ylipäätään ihan tottuneita ajatukseen. Minua vain pelottaa pärjääminen! Edelliset lapset 5 ja 2-vuotiaat kun vauva syntyy.



Pärjään varmaan fyysisesti ja saan apuakin, mutta henkisesti on jotenkin vaikea tottua näin suunnitelematta äidiksi tulemiseen.



Miten olet selvinnyt, jos vauvasi on ollut sinulle yllätys, eikä välttämättä aluksi kovin iloinen sellainen? Onko helpottanut ajan myötä? Jo ennen synnytystä?



Kokemuksia olisi kiva kuulla!