Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jatkaisitteko suhdetta?
15.09.2015 |
Olen reilu parikymppinen ammattikorkeakouluopiskelija, joka on seurustellut noin kaksi vuotta tytön kanssa, joka on käynyt vain peruskoulun. Tyttö on nyt 23 vuotias. Kun aloimme seurustelemaan tyttökaverini oli käynyt vain pakollisia työllistymisyrityksiä, jotta saa etuuksia. Oli myös yrittänyt opiskella ainakin yhtä alaa, joka oli jäänyt kesken. Elintavat olivat myös aika retuperällä, tupakkaa ja alkoholia meni paljon, ja ylipainoa oli ja on huomattavasti. Laihdutus jäi kesken. Samaten salilla käynti kahteen kertaan. Kerran yritin tilata hänelle ambulanssia aika vahvojen fyysisten oireuden vuoksi, mutta henkilötietojen antamisen jälkeen sitä ei lähetetty vaan sanottiin kyseessä olevan paniikkikohtaus. Peruskoulun hän opiskeli mukautetusti ja matemaattimen osaaminen on käytännössä olematonta. Samoin kielten osaaminen. Yleissivistys on myös vajavaista ja joudun selittämään monia asioita erikseen, jotta hän pysyy kärryillä. Tytön vanhemmat ovat molemmat käyneet ammattikoulun, veli on yrittänyt opiskella tuetussa ammattikoulussa, mutta jätti tutkinnon suorittamisen kesken.
Ajattelin, että tyttö opiskelisi itselleen ammatin suhteemme aikana, mutta nyt hänellä jäi 9kk kestävä koulu kesken runsaiden poissaolojen vuoksi. Koululta siis sanottiin, että opiskeluoikeus päättyy, kun ei tuosta tule mitään. Nyt yritetään työkokeilua, jonka jälkeen seuraava askel taitaa olla eläkepäätös.
Omat vanhempani ovat alusta asti olleet sitä mieltä, että minun kannattaisi katsoa muunlaista seuraa, mutta hienotunteisina eivät ole juuri vastustaneet suhdetta ennen nyt tätä viimeisintä koulun keskeytystä. Sisarukset ja kaverit ovat alusta astien sanoneet, että mitä helvettiä olen tekemässä. Olen itse urheilullinen, sosiaalinen ja vastuuntuntoinen. Tyttökaverini on oikeastaan aika vastakohta minusta. Haluaisin taloudellisesti turvatun tulevaisuuden ja elämän, jossa olisin onnellinen. Minulla on nyt tulossa muutto eteen ja sisarukset ovat lähes puoliväkisin erottamassa meitä nyt muuton kynnyksellä. Meillä on todella läheiset välit ja pidämme toistemme puolia.
Mitä tekisitte tässä tilanteessa? Kaikesta huolimatta pidän tytöstä vaikka suhde pistääkin vähän mietityttämään. Tytön vanhemmat kohtelevat minua kuin kuninkaallista. Tyttö varmasti järkyttyy mikäli otan asian puheeksi. Olen luonteeltani todella kiltti, mikä tekee asiasta erityisen vaikean.
Kommentit (40)
Ettehän te ole yhtään tasaveroisia. Miten olette edes päätyneet yhteen?
Ei ole sinun velvollisuutesi uhrautua jonkun toisen puolesta vain sen vuoksi, että ero tekee kipeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erotkaa. Samanlainen ajatus arjesta, juhlasta, työnteosta ja ylipäätään yhteiset arvot ovat todella tärkeä asia parisuhteessa.
Olet kpää, mutta minkäpä sinä karvoillesi mahdat. Jos haluat kehittää itseäsi ihmisenä, niin pidä toivoton tapaus, jos taas haluat kunnollisen elämän, niin etsi sopivampaa seuraa.
Tykkäät varmasti tytöstä ja haluat olla prinssi rohkea joka pelastaa tytön mutta eihän se riitä eikä ketään toista voi ikuisesti törkkiä eteenpäin.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 12:19"]
Tykkäät varmasti tytöstä ja haluat olla prinssi rohkea joka pelastaa tytön mutta eihän se riitä eikä ketään toista voi ikuisesti törkkiä eteenpäin.
[/quote]
Miksi pitäisi törkkiä eteenpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jatkaisi enkä jatkanut.
Olin 17v.- 22v. yhdessä pari vuotta vanhemman pojan/miehen kanssa ja hänellä ei ollut koulutusta, ei vakituista työpaikkaa eikä asiat olleet muutenkaan ihan ok. Ihan kiltti ja mukava hän oli ja rakkauttakin oli mutta eihän se riitä yhteiseen elämään pitemmän päälle.
Ei ero nyt ihan helppo ollut mutta ymmärsin etten voi enkä halua elää loppuelämääni niissä olosuhteissa.
Itse jatkoin opiskelua ja löysin ihanan uuden miehen joka myös opiskeli ja jolla oli samat päämäärät ja arvot elämässä kuin minulla.
Olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Ajattelin asiaa niin, että eikai tässä valmiissa maailmassa ole mihinkään kiire ja katselin asiaa. No siinä sitten vierähti muutama vuosia ja tulin raskaaksikin. Vauva-arkeen en saanut mitään apua ja rahallisesti oli todella tiukkaa. Sairastuin masennukseen ja jouduin antamaan lapsen vanhemmille hoitoon, koska meistä kummallkaan ei ollut enää voimia hoitaa lasta. Nyt olemme eronneet, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että oli elämäni suurin virhe. Sinne meni kaikki nuoruuden unelmat omakotitalosta ja omasta perheestä, joka harrastaa yhdessä. Olen kuitenkin nykyään onnellinen, arvostan vain eri asioita kuin nuorena, muuten katkeroituisin.
tässäkin tapauksessa läheiset näki jo kauan ennen minua mihin suhde tulee johtamaan, mutta minä vain rakastin laput silmillä. Sinullahab on nyt hyvä tilanne, kun olette vain seurustelusuhteessa! Vanhempasi ja sisarukseso varmaan stressaavat silmät päästään tuon asian kanssa. He puuttuvat asiaan, koska olet heille tärkeä.
kokemuksen syvällä rintaäänellä, löhde nyt pois vaikka se tekisi kipeää, mitään kun et voi tuossa voittaa ja aiheutat itsellesi, vanhemmillesi ja sisaruksillesi vain unettomia öitä ja murheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai miksi pitäisi törkkiä eteenpäin? No siksi kun neiti ei saa mitään aikaiseksi tai valmiiksi asti.
Poikaystäväkö nyt ja tulevaisuudessa ostaa ne tupakat, viinat ja ruuat ja auttaa ja tukee arjessa kun toinen vaan lyö hanskat tiskiin, lihoo, ei huolehdi itsestään eikä pärjää normaaleissa asioissa?
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 12:33"]
Ai miksi pitäisi törkkiä eteenpäin? No siksi kun neiti ei saa mitään aikaiseksi tai valmiiksi asti.
Poikaystäväkö nyt ja tulevaisuudessa ostaa ne tupakat, viinat ja ruuat ja auttaa ja tukee arjessa kun toinen vaan lyö hanskat tiskiin, lihoo, ei huolehdi itsestään eikä pärjää normaaleissa asioissa?
[/quote]
Miksi pitäisi ostaa? Jos ei saa itse ostettua, niin on sitten ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat enemmän omaishoitajalta ja sossutyöntekijältä kuin poikaystävältä.
Joskus pitää ajatella myös itseäänkin ja omaa tulevaisuutta eikä liian kilttinä uhrata omaakin elämää toisen saamattomuuden ja ongelmien takia.
Ehkä sinäkin omalla liiallisella huolehtimisella mahdollistat tyttöystävän elämäntavan? Hänen ei tarvitse ottaa itse vastuuta omasta elämästä kun sinä kannattelet häntä. Mitä sinä itse saat tästä suhteesta? Riittääkö se sinulle? Jaksatko olla aina se vahva tulevaisuudessakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä nyt huoli ettei tyttis vaan tule vielä raskaaksikin niin saat vielä toisenkin huollettavan ja olet "ikuisesti ansassa" halusit tai ei.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 12:39"]
Ehkä sinäkin omalla liiallisella huolehtimisella mahdollistat tyttöystävän elämäntavan? Hänen ei tarvitse ottaa itse vastuuta omasta elämästä kun sinä kannattelet häntä. Mitä sinä itse saat tästä suhteesta? Riittääkö se sinulle? Jaksatko olla aina se vahva tulevaisuudessakin?
[/quote]
Unohda nämä. Jos haluat kehittyä ihmisenä, niin pidä se tossu. Lisäksi ei sinun tarvitse täyttää tossun kaikkia toiveita, vaan teet kuten tahdot. Silloin tossu huomaa itsekin, että sen on pakko tehdä _itse_ asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et ole kunnianhimoinen elämäsi suhteen ja olet valmis mukauttamaan elämäsi hänen rajoitteidensa mukaan, jatka suhdetta. Jos haluat elämältä enemmän, niin sinun täytyy jättää hänet. Oman itsesi ja hänenkin vuokseen, sillä silloin suhteestänne pidemmän päälle tulisi raastava taistelu, jossa itse katkeroituisit ja hän syyllistyisi, ettekä kumpikaan olisi onnellisia.
Hei haloo, miten sä voit olla noin typerä! Ymmärrätkö, että vain miettimällä mikä on tyttökaverillesi parasta aiheutat huonoa oloa itsellesi ja perheellesi. Ne on huolissaan susta koska ne välittää!
Nyt lähdet tuosta suhteesta tai tuun repimään sut pois!
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 12:43"]
Jos et ole kunnianhimoinen elämäsi suhteen ja olet valmis mukauttamaan elämäsi hänen rajoitteidensa mukaan, jatka suhdetta. Jos haluat elämältä enemmän, niin sinun täytyy jättää hänet. Oman itsesi ja hänenkin vuokseen, sillä silloin suhteestänne pidemmän päälle tulisi raastava taistelu, jossa itse katkeroituisit ja hän syyllistyisi, ettekä kumpikaan olisi onnellisia.
[/quote]
Tulisiko oikeasti? Ei mikään estä miestä lähtemästä vaikka kavereiden kanssa Thaimaan lomalle, jos tossua ei mikään kiinnosta. Istukoot sitten kotona.
Mielelläni kuuntelen vielä lisääkin mielipiteitä, auttaa selkiyttämään ajatuksia.
Olen poika -ap
Mua niin ärsyttää tän kaltaiset ihmiset. Ne on yleensä naisia ja ottavat puolisokseen joko tällaisen vastaavan elätin (tulee mieleen se nainen, joka vähän aikaa sitten avioitui maailman lihavimman miehen kanssa) tai sitten väkivaltaisen kumppanin. Se oma linnakundi on vaan niin lutunen ja väärinymmärretty. Tuolle luonteentyypille on ominaista, ettei oikein osata miettiä asioita pidemmälle. Lisäksi ajatellaan enemmän omia tunteita ja sen tyttiksen/poikkiksen tunteita, jos tuleekin ero. Unohdetaan kokonaan, että esimerkiksi sen naisen, joka on väkivaltaisessa suhteessa, perhe on sydän syrjällään auttamassa, mutta eihän omaa perhettään tarvitse ajatella vaan vain sitä omaa linnakundia, kun sille tulee pian paha mieli.
Terveisin joku, joka menetti hoivaviettisen siskonsa parisuhdeväkivallan merkeissä. Oon melkein vihainen hänelle siitä, että aiheutti suhteellaan läheisilleen niin paljon huolta ja surua vaikka kuinka esteltiin suvun voimin.
Alue: Aihe vapaa
Vain sinä itse tiedät, haluatko jatkaa suhdetta vai et.