Aina vaan jatkuva pahoinvointi, kohtalotovereita?

huonovointisuus ole jatkunut ikuisuuksia?



Tituliini

Mulla pahoinvointi on raskauksissa kestäny aina sinne viikolle 24. Kuvottava olo ja ällötys on ihan ympärivuorokautista. Etenkin iltapäivät ja illat pahimmat ja oksennan reippaasti, yölläkin. Olen ihan poissa pelistä noin rv 17-18 asti, se on oikeesti yhtä helvettiä se aika, sitten alkaa hiukka helpottaa, mutta kamalaa on sinne yli puoleen väliin.

Nyt onneksi ihan loppu metrit, mutta oksentelen edelleen jos vaikka yskittää, joskus hampaita pestessä jne. ELi herkästi pönttöön kurkin näin raskaana ollessa koko ajan.

Tunnen myös ihmisiä, jotka voivat tosi huonosti ihan koko raskauden ajan, joillakin se helpottaa raskaus raskaudelta...no mulla ei.

Eli jaksamista vaan, viimeistään synnytykseen loppuu (lohdutti mua oma mummini joka oksensi vielä synnyttäessäänkin viimeisen kerran.

Ei se raskauspahoinvointi kestä pisimmillään kuin sen raskauden verran. Itsellä on kokemusta kahdesta raskaudesta, joiden molempien aikana voin pahoin vähintään kolmen tunnin välein (syömisestä riippumatta), vuorokaudet ympäriinsä (myös öisin oli noustava ylös tuon vuoksi), vkolta 6 synnytykseen asti.



Oksentelin jälkimmäisessä myös (siis ulos asti), mutta muuten piti olla tosi tarkkana sen suhteen, paljonko ruokaa tuli ulos kun olen diabeteetikko. Eli ei saisi pahemmin oksennella, jottei päädy sairaalaan hetioitis. Eli oppi nielemään kaikenlaista suuhun noussutta.



Mutta, se menee ohi! Viimeistään synnytyksessä sitten. Eikä se kivaa ole, mutta jos ollenkaan pystyt, pidä huoli hampaistasi - happamat roinat suussa tappavat kiillettä tosi tehokkaasti.



Syitä? Raskaus ;-)



Apukeinoja? Eipä juuri sellaisia, että niistä olisi mitään todellista apua ollut (B-vitamiinit kokeiltu myös).



Tärkeää on koettaa pitää nestetasapaino kunnossa ja syödä vähintään 3 tunnin välein mitä tahansa, mitä tekee mieli/mikä ei nouse ylös (tai jos nousee on jotain muutakin oksennettavaa kuin sappinesteet). Pahimpaan nesteiden suuhun nousuun auttoi itselläni perunalastu (riittävän suolainen). Ja todellakin siis vain yksi tai kaksi lastua - ei niitä säkillistä tarvitse syödä (tämä vinkki HYKSin ravintoterapeutilta). Toinen, mikä auttoi tuohon nesteiden nousuun oli Dracula pillerit eli ne tosi ärhäkät & suolaiset karkit.



Tänään viimeisimmäksi esikoinen muisteli, että äiti sitten oksensi kun odotti veikkaa... Kovasti jaksamista!

Vähän meitä on ja näinhän se kuuluu tilastollisestikin olla. Lääkärini totesi, että kuulun siihen 0,5% kaikista odottajista, joka oksentaa koko raskauden ajan.



Ensimmäisestä oksensin ja todellakin oksensin koko raskauden ajan. Alussa oksensin n. 8-20 kertaa päivässä ja joka ainoa yö. Tätä kesti 26 viikkoa. Tämän 26 vk olin poissa töistä ! Sitten pahoinvointini muuttui siten, että oksensin aina aamuisin ja päivän pysyin olemaan yrjöämättä säännöllisellä syömisellä mutta auta armias kun kello tuli yhdeksän illalla se alkoi taas ja oksensin kerran kaksi ja sitten taas yöllä kerran.



Esikoinen leikattiin suunnitellulla sektiolla jalkatarjonnan vuoksi ja vielä leikkausaamuna kävin oksentamassa vaikken 12 tuntiin ollut mitään syönytkään. Mutta ainahan sitä sappea riittää...



Vauva kun oli maailmassa pahoinvointi loppui kuin seinään ! Olin aivan ihmeissäni: mihin katosi närästys ja huono olo? Voinko tosiaan nauttia aamiaisesta näin paljon ja ruuasta yleensäkin !!!?



Vaikka pahoinvointi syntymiseen loppuikin se jätti minuun sellaiset muistot, että en aivan heti ollut valmis toista lasta alkaa yrittämään vaikka mies olisi halunnutkin. Monet hokivat minulle, että ei se toisella kerralla ole samanlaista ja sitten lopulta annoin periksi ja nyt kesäkuussa tulin raskaaksi.



Viimeiset kuukautiset olivat 6.6 ja ensimmäisen kerran oksensin 20.7 ja siitä lähtien olen ollut pois töistä ja oksennan edelleen. Olen ollut välillä jo tosi masentunutkin. Kun ei sitä oikein mihinkään voi lähteä kun ei koskaan tiedä milloin se laatta lentää! Lääkäri totesi tylysti, että ei auta kuin odottaa kärsivällisesti sitä palkintoa mikä sieltä tulee. Olin siinä vaiheessa jo niin turhautunut tilanteeseen, että tiuskaisin lääkärille, että jostain syystä minun ajatukset ei juuri nyt tässä tilanteessa jaksa maaliskuulle kantaa !!!!!!!!!



Odotan nyt sitä viikkoa 26, että jospa se taas muuttuisi niin, että päivät saisin olla rauhassa....



Mitään apua tähän ei ole tai ainakaan minä en ole löytänyt. Ja kaiken olen kokeillut! Tilapäistä helpotusta tuo pakastemarjat ja appelsiinilohkojen imeskely.



Tsemppiä sinulle valtavasti ! Olen hengessä mukana!

Tosin viikkoja ei ole kuin vasta 21+0 mutta toivo loppumisesta on jo mennyt. Pari viikkoa sitten loppui se loputon oksentelu eli n. 5-20 krt./pvä, eli nyt ei tarvii aamulla oksentaa mutta jos älyän olla syömättä yhtään mitään aamupalan(1näkkäri) jälkeen tuonne 16-17.00 niin voi olla että on vain yhden oksetuksen päivä, muuten kaikki kumpuaa ylös kera kitkerien nesteiden. Mutta taas joskus nämä määreet ei päde vaan vaikka on tuollainen päivä, oksennan loputtomiin. On melko tympeä olo kokoajan eikä edes huvita kyläillä tms. kun jatkuvaan huono olo...Joten tuttu tunne...

Ensimmäinen raskaus oli tosi helppo, toinen oli jo vaikeampi, pahoinvointi loppui kuitenkin vk.23 mutta lopun aikaa oli sellainen huono olo ei kyllä tarvinnut oksentaa mutta tää kolmas...



Parempia päiviä meille kaikille!!!



sannikka 21+0

Teillähän on kaikilla mennyt tältä osin vielä surkeammin kuin minulla. Voin vain kuvitella, millaista tuskaa on, kun mikään ei pysy sisällä. Minullahan on _pääsääntöisesti_ vain huono olo.



En ymmärrä, miten ihmeessä luonto on hoitanut tämän homman näin, että osalla naisista raskaus ottaa niin kovin koville. No, yhdellä on yhtä vaivaa ja toisella toista. Taitavat olla harvassa nekin, joiden raskaus menee ihan ohimennen, siivillä.



Mutta kyllä on odottavan aika pitkä. Silloin, kun olo on koko ajan kurja, on vaikea saada voimaa edes siitä ajatuksesta, että kuukausien päästä tämä loppuu. Etenkin kun tietää, että loppumetreillä tulee luultavasti muutakin vaivaa ja lapsen synnyttyä olisi kaikenlaiset voimat, säilötytkin, tarpeen.



Mutta tsemppiä kaikille kärvistelijöille. Ainahan voi toivoa, että juuri tänään tai viimeistään huomenna olisi helpompi päivä (ja yö).



Tituli