Voiko 1-2v lapsilla olla jotain yliluonnollisia kykyjä?

Lukekaa kirja Sielujen matkaa elämien välissä, niin ymmärrätte.

Ei voi.

Kyllä, ja aikuisillakin. Aikuiset ei vaan yleensä halua nykymaailmassa niistä puhua, koska saa hörhön tai jopa mielisairaan maineen. Lapset ei vielä ymmärrä hävetä ja peitellä, joten sanovat mitä kokevat. 

Eipä meistä kukaan taida tietää tarpeeksi sanoakseen onko totta vai ei. Aikuisella on aika valikoiva katse. On opittu jo mihin pitää kiinnittää huomiota. Lapsi elää toisaalta vielä aika paljon leikin maailmassa. Mutta juuri nuo jutut, kun lapsi ei tiedä jonkun esim kuolleen ja alkaa kertoilla, kun se seisoo tossa. Kuka meistä voi sanoa, että lapsen näkemä ei ole totta.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 09:05"]

Joo, pilkatkaa vaan. Serkkuni 11v jäi tässä muutama vuosi sitten rattijuopon alle kun oli ajamassa pyörällä kouluun. Kuoli sairaalaassa. Ennen kun saimme (minä ja mieheni) tämän tiedon niin kohta 2-vuotiaamme hoki koko illan lausetta "*Henna ei herää enää" ja "Henna nukkuu nyt"

Katsoi myös tyhjyyteen, kuin olisi nähnyt jonkun/jonkin?

En kaipaa tänne nyt pilkkaviestejä.

[/quote]En lue tätä ketjua, sillä tiedän mitä se sisältää. Ap:lle sanon, että kyllä heillä on yliluonnollisia kykyjä, sillä pienet lapset voivat olla yhteydessä henkimaailmaan. Usein se kyky häviää, kun lapsi kehittyy ja hänelle aletaan sanoa joka vaiheessa, että älä höpötä. tiedän monia vastaavia tapauksia, joista en tässä kerro, koska minut tunnistetaan niistä.

siis ilmiö on yleisempi kuin luullaan.

Demoni se on. Vie kirkkoon niin siellä paranee.

Jaa a. En usko tollaseen

Minäkin tiedän vastaavia tapauksia. Mummoni kuulemma näki enneunia kuolemista ja tulevista lapsista.

Itse olen kahden vaiheilla uskoako vai ei. Eniten karmaisee nämä lasten suusta tulevat enteet, aikuiset nyt pystyvät loogisesti miettimään, kuka on mahdollisesti kuolemassa tai kenelle voisi lapsia tulla.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 09:05"]Joo, pilkatkaa vaan. Serkkuni 11v jäi tässä muutama vuosi sitten rattijuopon alle kun oli ajamassa pyörällä kouluun. Kuoli sairaalaassa. Ennen kun saimme (minä ja mieheni) tämän tiedon niin kohta 2-vuotiaamme hoki koko illan lausetta "*Henna ei herää enää" ja "Henna nukkuu nyt"

Katsoi myös tyhjyyteen, kuin olisi nähnyt jonkun/jonkin?

En kaipaa tänne nyt pilkkaviestejä.
[/quote]En tiedä. Mut mummollani oli kulkee suvussa

Hyvinkin mahdollista. Onhan pieni lapsi vielä nuori sielu, joka vasta tullut tänne.

Ahhaha ei saatana :D Lääkäriaika ja nappeja tommosille hörhöille. Ennustakaapa mulle vaikka lottonumerot?

Lapsilla niitä psyykkisiä kykyjä yleensä eniten esiintyykin, sillä he ovat vielä luonnostaan avoimia tuollaisille jutuille. Myöhemmin älyn ja tiedon kasvaessa moni valitettavasti menettää kykynsä, kun rationaalinen ajattelu korvaa selvänäön. Oletteko koskaan ihmetelleet, miksi pikkuvauvat saattavat pitkäänkin "jutella itsekseen" kattoon katsellen? Eivät he siinä itselleen juttele, vaan enkeleille. :)

Pienet lapset on niin lähellä Jumalaa heijä viattomuutensa tähen että siks voivat nähä enkeleitä ja puhua just semmosia kun sanoit.
Jos aikuinen näkis samoja asioita kun lapset ja tai sais samoja 'tiedon sanoja' moni luulis tulleensa hulluks koska ei usko että Jumalaa ees on.

Intuitio, ihmisen mieli on auki ja osaa lukea ympäristöään. Aikuiset ovat niin lukkiutuneita, etteivät usko tai ymmärrä omia ajatuksia ja tunteita.

Pienet lapset ovat kaikkein herkimpiä "yliluonnolliselle". Oma 2-vuotiaani ei tiennyt setänsä kuolleen ja sanoi yhtäkkiä, että "katso äiti, Pekka on tuolla" ja osoitti keittiön kattoon, olimme siis juuri syömässä. Illalla nukkumaan mennessä hän sanoi taas: "äiti, Pekkakin on täällä". Kysyin, että missä se Pekka on ja lapsi sanoi että "tuossa seisoo" ja osoitti sängyn päätyä. Sitten hän vielä lisäsi, että "Pekka nauraa. Sillä on niin kivaa nyt. Paljon kivempaa kuin ennen." "Pekan" kuolemasta ei ollut vielä kerrottu lapselle mitään, eikä lapsi tiennyt odottaa Pekan kuolemaa, koska Pekka ei ollut ollut mitenkään sairaskaan.

Emme ole millään tavalla uskonnollinen perhe, meillä ei rukoilla iltarukousta tms. mutta yhtäkkiä lapsi alkoi kertoilla kuinka hän juttelee iltaisin enkelinsä kanssa ja usein näkeekin tämän. Kysyin lapselta, että mikä se enkeli oikein, ajattelin, että jospa mummo olisi höpissyt näitä juttuja lapselle, vaikka en tiedä missä ja milloin, kun lapsi ei ollut koskaan ollut mummollaan hoidossa. Lapsi vastasi, että no se on se toinen osa minusta, se joka asuu siellä...toisessa paikassa. Se minun enkeli, joka auttaa minua, jos mulla on vaikka joku lelu hukassa, niin se kertoo missä se on. Tuolloin lapsi oli jo vähän isompi, 4-v.

Vähitellen nuo jutut kuitenkin loppuivat ja nyt lapsi ei muista niitä enää ollenkaan. Itselleni jäi pysyvä mielenkiinto yliluonnolllista kohtaan ja olen itsekin kokenut viime vuosina vaikka mitä. Minusta vaan mikään ei ole yliluonnollista, vaan luonnollista, jota ei vielä ymmärretä.