Hei sinä sairaan koirarodun edustajan omistaja!

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 08:11"]

Ei chihua kyllä sairaaksi voi sanoa. Taitaa olla pitkäikäisin rotu.

[/quote]

Ei sitä kyllä koiraksikaan voi sanoa.

35:lle (puhelin ei anna lainata)= Korjaan tuon että jokaiselle koiralle pitäisi päättä minimi pinta-ala missä asua. Mutta kukapa niitä vahtaisi...

Mäyräkoirasta:
http://koirarodut.suntuubi.com/?cat=160

"Kaikilla mäyräkoirilla on perinnöllinen ruston kasvun ja aineenvaihdunnan häiriö, joka saa aikaan sen lyhyet jalat. Aineenvaaihdunta on häiriintynyt kuitenkin muissakin rustokudoksissa mm. selän välilevyissä, minkä vuoksi välilevyt rappeutuvat ennenaikaisesti jo hyvin nuorilla koirilla (rappeutuminen näkyy rönrgenkuvissa kalkkeumina), mikä voi johtaa mäyräkoirahalvauseen (= välilevytyrä). Kaikista mäyräkoirista noin 20-25% kärsii jossain vaiheessa elämäänsä vakavista välilevyongelmista. Muihin rotuihin verrattuna riski välilevyongelmiin on mäyräkoirilla siis moninkertainen. Kattavan amerikkalaisen koirien kuolinsyy tutkimuksen (1984-2004) mukaan 40% mäyräkoirista kuoli välilevyvaivan vuoksi. Yhdysvaltalaisen eläinsairaalan tutkimuksessa (jossa mukana yli 27 000 eri rotuista ja sekarotuista koiraa), mäyräkoirhalvausta todettiin esiintyvän koiraroduista eniten mäyräkoirilla, sairauden yleisyys mäyräkoirilla oli tässä tutkimuksessa 34,9% (lähde). Jos olisin hankkimassa mäyräkoiraa varmistaisin että pentueen vanhempien selät on kuvattu 2-vuotiaana, eikä niiltä ole löytynyt yhtään kalkkeumia. Jos kummallakaan vanhemmista ei ole kalkkeumia, pennuista silti 30%:lla voi välilevyt rappeutua ennen aikaisesti. Jos toisella vanhemmista on kalkkeumia ja toisella ei, pennuista 56%:lla välilevyt rappeutuvat ennen aikaisesti. Jos molemmilla vanhemmilla on kalkkeumia, pennuista 83%:lla välilevyt rappeutuvat ennen aikaisesti. Välilevyjen rappeutumisesta johtuvat kalkkeumat ovat mäyräkoirilla kuitenkin niin yleisiä (lyhyt- ja pitkäkarvaisilla n. 70%:lla ja karkeakarvaisilla noin 80-85%:lla), että myös koiria joilla on kalkkeumia, on pakko käyttää jalostukseen. Karkeakarvaisia mäyräkoiria on selkäkuvattu Suomessa 98 koiraa, joista noin 80%:lla oli kalkkeumia (tutkituista noin 50%:lla oli vähintään 3 kalkkeumaa ja 30%:lla oli vähintään 5 kalkkeumaa!). Pitkäkarvaisia kaniini- ja kääpiömäyräkoiria on selkäkuvattu Suomessa 70 koiraa, joista 73%:lla todettiin kalkkeumia. Lyhytkarvaisia mäyräkoiria on selkäkuvattu Suomessa 61 koiraa, joista n. 70%:lla oli kalkkeumia. Karkeakarvaisia kaniini- ja kääpiömäyräkoira on selkäkuvattu Suomessa 59 koiraa, joista 86,5%:lla todettiin kalkkeumia. Pitkäkarvaisia mäyräkoiria on selkäkuvattu Suomessa 46 koiraa, joista noin 70%:lla todettiin kalkkeumia. Lyhytkarvaisia kaniini- ja kääpiömäyräkoira on selkäkuvattu Suomessa vain 8 koiraa, joista 6:lla todettiin kalkkeumia (75%:lla). Portaiden kulkemista kannattaa välttää selän suojelemiseksi. "

Nostan

Tässä taas tieteellinen artikkeli ridgen ja dermoid sinuksen yhteydestä (valitettavasti vain abstrakti on luettavissa ilman maksua tai yliopiston tms. tunnuksia).
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1748-5827.2006.00016.x/abstract

"Results: The ridge is inherited in an autosomal dominant mode and predisposes for dermoid sinus. The frequency of ridgeless offspring in the Swedish Rhodesian ridgeback population is estimated to be 5·6 per cent.

Clinical Significance: Rhodesian ridgeback dogs that carry the ridge trait are predisposed to dermoid sinus."

Tässä listaa sairaimmista koiraroduista useammastakin lähteestä, ei kaikki ole aina sitä miltä näyttää:

Labradorinnoutaja

Lonkan kasvuhäiriö, progressiivinen verkkokalvon surkastuminen, silmän mykiön samentuma, silmäepämuodostumat, kuolemaan johtava vatsan turvotus, kyynärpään kasvuhäiriö.

Yorkshirenterrieri

Keuhkoputken tulehdus, hammasmätä, ruoansulatusongelmat, takaraajojen halvaantuminen, heikkorakenteinen luusto ja murtumat, kalloepämuodostumat, synnytysvaikeudet, "teacup"muodoilla vakavia terveys- ja käytöshäiriöitä, silmätulehdukset, ientulehdukset.

Saksanpaimenkoira

Lonkan ja kyynärpään kasvuhäiriö, epilepsia, ruoansulatusongelmat, krooniset rohtumat ja tulehdukset, sarveiskalvon tulehdukset, kääpiökasvuisuus, selkäydinhalvaus, silmätulehdukset.

Kultainennoutaja

Selkäongelmat, epilepsia, von Willebrandin verenvuototauti, progressiivinen verkkokalvon surkastuminen, silmän mykiön samentuma, synnynnäiset silmävammat, lonkan kasvuhäiriö, ihoallergiat.

Beagle

Kilpirauhastoiminnan vajavuus, punkkisyyhy ja ihovauriot, tyrät, epilepsia, kivesten laskeutumattomuus ja kasvanut syöpäriski, kääpiökasvuisuus, lonkan kasvuhäiriö, selkänikamavauriot ja halvausriski, polvilumpion siirtymät.

Bokseri

Sydänlihassairaus ja sydänongelmat, aorttaläpän ahtauma, epilepsia, kasvaimet, lonkan kasvuhäiriö, allergiat.

Mäyräkoira

Sydänsairaudet, diabetes, virtsakivet, silmäsairaudet, ihosairaudet.

Villakoira

Silmän mykiön samentuma, progressiivinen verkkokalvon surkastuminen, allergiat ja vakavat ihosairaudet, lonkan kasvuhäiriö, silmien vuotaminen, korvatulehdukset, von Willebrandin verenvuototauti, turvotus, addisonintauti.

Shih Tzu

Selkänikamavauriot, hengitysvaikeudet, liikalihavuus, varhainen hampaiden irtoaminen, silmä- ja korvasairaudet.

Bulldoggi

Silmäsairaudet, ihotulehdukset, sydänsairaudet, demodektinen rohtuma, mahalaukkuongelmat ja turvotus, lonkan kasvuhäiriö

-------------------

Chihuahua

Dobermanni

Englanninbulldoggi

Englanninsetteri

Tanskandoggi

keskikokoinen villakoira

Mopsi

Rottweiler

Bernhardinkoira

Shar pei 

----------------

Berninpaimenkoira

Bulldog

Bullmastiffi

Bull terrier

Deerhound

Dobermann

Dogo argentino

Ranskanbulldoggi

Bokseri

Tanskandoggi

Irlanninsusikoira

Mastiffi

Napolinmastiffi

Rottweiler

Shar pei

- Nämä on ruotsalainen vakuutusyhtiö luokitellut "epäterveiksi" roduiksi

------------

Eniten eläinlääkärikuluja Usassa seuraavilla roduilla:

Tanskandoggi

Akita

Basset

Ranskanbulldoggi

Pitbull

Amstaffi

Samojedi

Rottweiler

Berninpaimenkoira

Amerikanbulldoggi (kuvan bulli muistuttaa kyllä minusta enemmän englanninbulldoggia!!)

-----

Ärsyttää, että nuo kondrodystrofiset vedetään aina näihin mukaan, vaikka todelllisuudessa niillä on hyvin vähän terveysongelmia, ja jos on niin ne johtuvat lähes poikkeuksetta liian lihavaksi syöttämisestä. Todellisuudessa suurimmat luustoon ja rakenteeseen liittyvät terveysongelmat ovat isoilla ja painavilla roduilla (+ sakemanni, jolla on ongelmia rakenteen kanssa vähän joka suunnalla).

Loppujen lopuksi, tapa jolla nämä rodut on luotu, on ollut sisäsiittoisuus. Miten siitä voi syntyä mitään hyvää?

Jostain syystä meillä ei ole lyhytjalkaisia ja pitkäselkäisiä hevosia, luppakorvaisia hevosia.. ja jos hevosen selkä laskeutuisi kuten näyttelylinjaisilla saksanpaimenkoirilla, se jouduttaisiin lopettamaan kovien kipujen takia.

Itse pidän cockerspanieleista, periaatteessa. Tosin näyttelylinjaiset menee ihan överiksi, kun korvat roikkuu maassa saakka. Briteissä niistä on olemassa metsästyslinja, joka näyttää paljon terveemmältä ja paremmalta. Valitettavasti en voisi ottaa metsästyslinjaista, koska se koira tarvitsee työtä ollakseen tyytyväinen. Näyttelylinjaisen ja metsästyslinjaisen cockerin sekoitus olisi sopusuhtainen.

Loppujen lopuksi mihin tahansa koiraan kiintyisi ajan myötä, jos se vain kotiin muuttaisi. Ulkonäkö on tietty se huonoin perustelu ottaa tietynlainen koira. Vaikka olisi minkärotuinen, niin silti persoona ratkaisee. Arasta saksanpaimenkoirasta ei tule poliisikoiraa, ajokoirasta jolla ei ole ajoviettiä ei tule metsästyskoiraa, vaikka miten haluaisi että se kultainennoutaja olisi kiva perhekoira, ei se välttämättä olekaan.

Ei sillä, onhan mopsit ja ranskikset söpöjä, mutta en voisi omien mielihalujen vuoksi laittaa koiraa kärsimään tai tukea toimintaa, jolla niitä tuotetaan.

Kiva, että on kasvattajia, jotka eivät käytä ihan lyttykuonoisimpia jalostukseen. Mutta uskoisin, että silti heidän mopsinsa näyttää mopsilta eikä sekarotuiselta. Joten eivät kuitenkaan muuta asioita, kuhan siistivät ulkopuolelta. Muutenhan risteyttäisivät mopsin vinttikoiran tai sheltin kanssa. Tulis keveyttä ja kuonolle paljon enemmän pituutta, kuin risteyttämällä pari mopsia keskenään.

Rhodesiankoirasta:
http://koirarodut.suntuubi.com/?cat=285

"Rodun erikoispiirre on ridge eli selässä oleva kuvio joka muodostuu vastakarvaan kasvavista karvoista. Ridge johtuu geenimuunnoksesta, joka noin 5%:lle rhodesiankoirista aiheuttaa myös dermoid sinus-vamman. Dermoid sinuksessa selkäydinkanava on puutteellisesti sulkeutunut, mikä altistaa koiran vakaville ja invalidisoiville infektioille. Tällaiset pennut lopetetaan ennen luovutusikää, joten terveen pennun ostaneen ei tarvitse pelätä että pentu myöhemmin sairastuisi dermoid sinukseen. Dermoid sinus voidaan hoitaa myös leikkauksella, mutta operaatiossa on halvaantumisen riski. Myös ridgettömiä rhodesiankoiria syntyy, mutta ne eivät voi osallistua näyttelyihin."

Itse olen kasvanut mäyräkoirien ympäröimänä. Jotenkin vaikea sanoa ei tälle rodulle, jonka miellän perheenjäseneksi. Luonne on tuttu ahmattiantero ja huvittava omien oikeuksien ajaja. Kaikki meidän koirat ovat olleet terveitä, viriilejä, iloisia hännän heiluttajia, jotka juoksevat kovempaa kuin moni muu koira (tätä moni ei usko). Monet ajattelevat mäyräkoiria puudeleina, jotka vain hienohelmoina kotona möhmöttävät, mutta todellisuus on se että ne ovat sitkeitä metsästysvietin omaavia nakkeja. Myöskään mitään selkäongelmia ei ole meillä ollut, eikä muitakaan sairauksia ja ovat todella pitkäikäisiä n. 16-vuotiaaksi eli vanhin. Olen siis ajatellut ostaa karkeakarvaisen mäyräkoran myös itselleni lähitulevaisuudessa. 

Lyhytkuonoisuudesta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Koiran_lyhytkalloisuus

Edelliselle: höpön pöpön. Kondrodystrofia on kehityshäiriö, jota ei mainita ylläolevissa listoissa sen takia, että joku idiootti on määritellyt sen "rotuominaisuudeksi" ei vammaksi. Sama juttu lyttykuonojen ahtaiden hengitysteiden kanssa.

Vastaan itse mäyräkoiran omistajana (perheessäni ollut mäyräkoiria koko lapsuuteni ajan). Ymmärrän ihmisten mielipiteen asiasta ja kauhistelut, ja itse samaa mieltä rodun liiasta jalostuksesta. Ostaessani mäyräkoiraa minulle tärkeintä oli suku, ja kuvatut erinomaiset sukupolvet. Tärkeintä pentuna on syöttää ERITTÄIN laadukasta ravintoa ja näin varmistaa selän mahdollisimman paras luutuminen rustottumisen sijaan. Ruoan kanssa yhtä tärkeää on säännöllinen liikunta pennun ikätason mukaan. Pitämällä hyvää lihaksistoa mäyräkoiran selkä on hyvin tuettuna ja selän ongelmien riski vähenee. Sitten eräs ongelma minkä näen yleisesti mäyräkoirien suhteen on ylipaino. Mäyräkoira on rotu jota ei saa päästää missään nimessä yhtään ylipainoiseksi, vaan tärkeää on seurata koiran painoa ja huolehtia lantiolinjasta. Mäyräkoira ei ole sohvaperuna, vaan aktiivinen ja energinen metsästyskoira joka tarvitsee paljon liikuntaa ja harjoitusta. Metsällä tärkeää on huomioida, ettei koira hypi ojien yli, vaan kannetaan repussa luolalle (näin meillä toimittu) . Itse olen mäyräkoiran jalostuksessa sen kannalla, että yhdistetään mahdollisimman lyhytselkäisiä yksilöitä ja näin saataisiin ylipitkä selkä lyhyemmäksi. Mäyräkoirissa itseäni viehättää luonne. Moni kokee sen haastavana luupäänä, mutta minä näen siinä jatkuvan haasteen itselleni ja nautin itseni haastamisesta. Mäykyt ovat myös erittäin viisaita ja oppivat asioita todella helposti. Niiden kanssa vain tarvitsee erittäin paljon huumorintajua ja ehdotonta rakkautta rotua kohtaan. Mikään ei ole ihanampaa kuin rankan päivän jälkeen oma rakas mäyris makaamassa vieressä, koska siellä metsästyskoiran takana on sylissä viihtyvä rakastavin silmin katsova maastonakki.

Brakykefaalisesta oireyhtymästä kärsivät lyhytkuonoiset koirat:

http://www.kennelliitto.fi/brakykefaalinen-oireyhtyma

Entä mitä sanot tästä: joka viides mäyräkoira kärsii jonkinasteisista välilevyongelmista elämänsä aikana (http://www.elainlaakariin.fi/mayrakoira/).
Ja näihin artikkeleihin lasketaan tosiaan vain diagnosoidut tapaukset. Monet omistajat laittavat nivel-, hengitys- tai sydänongelmat koiran vanhuudenvaivojen tai laiskan luonteen piikkiin.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 08:11"]

Ei chihua kyllä sairaaksi voi sanoa. Taitaa olla pitkäikäisin rotu.

[/quote]Tämä on muuten totta. Harvoin chihu kuolee alle 10vuotiaana muhun kuin tapaturmaisesti. Elävät yleisesti noin 16 vuotta. Terve rotu.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 11:41"]Edelliselle: höpön pöpön. Kondrodystrofia on kehityshäiriö, jota ei mainita ylläolevissa listoissa sen takia, että joku idiootti on määritellyt sen "rotuominaisuudeksi" ei vammaksi. Sama juttu lyttykuonojen ahtaiden hengitysteiden kanssa.
[/quote]
No, niin on lonkkadysplasiakin. Ja me kaikki tiedämme, mitkä rodut siitä eniten kärsivät. Jostain syystä niitä ei vain pidetä sairaita.

Chihuahuasta:

http://koirarodut.suntuubi.com/?cat=247

"Chihuahuan pää on otsasta pyöreä ja omenanmuotoinen. Monilla chihuahuilla on kallossa pieni aukile, mikä tarkoittaa etteivät pään luut ole kasvaneet umpeen ja aukileen kohdalla yhteys aivoihin on vain ohuen nahan peitossa. Aukileellisen chihuahuan aivot ovat siis suojattomat ja poikkeuksellisen alttiit vakaville traumaperäisille vammoille. Aukile on ollut pitkään rotumääritelmässä toivottu ominaisuus. 2000-luvulla on herätty keskustelemaan kiivaasti eri rotujen ulkomuotoon liittyvistä terveysongelmista ja vuonna 2010 chihuahuan rotumääritelmää muutettiin ja aukileesta tuli hylkäävä virhe! Aiemmin chihuahua oli ainoa koirarotu jolle tämä kallon luutumishäiriö oli hyväksytty "ominaisuus".

Jos minkä tahansa muun rotuisella koiralla olisi chihuahualle tyypillinen omenanmuotoinen kallo ja aukile  (joka ei ole sulkeutunut 9 viikon ikään mennessä), nämä olisivat varmoja merkkejä siitä että koira on vesipää.

 Vesipäisyyden aiheuttama lievä aivovaurio onkin chihuahuilla yleistä ja ilmenee lähinnä korostuneen pyöreänä kallona, heikompana älykkyytenä ja huonona oppimiskykynä. Rokotteet ja jotkin lääkeaineet voivat laukaista tällaisella yksilöllä epilepsiakohtauksen. Lieväkin vesipää lyhentää koiran elinikää. Vakavammat, neurologisia oireita aiheuttavat vesipäisyydet ovat harvinaisia ja huomataan usein ennen luovutusikää, jolloin pentu Suomessa lopetetaan.

Vesipäässä on kyse aivo-selkäydinnesteen kierron häiriöstä. Nestettä voi esim. erittyä liikaa tai poistua liian vähän, jolloin aivokammiot täyttyvät, paine nousee, kallon rakenne muuttuu ja aivot surkastuu.

Chihuahualla on heikentynyt kyky varastoida sokeria elimistöönsä, mahdollisesti minimaalisen kokonsa vuoksi. Varsinkin pentuaikana rodulla on taipumusta verensokerin liialliseen laskuun (hypoglykemia), mikä on hengenvaarallinen tila. Oireena on tärinä, tajunnanmenetys, krampit... Ensiapuna koiran ikeniin hierotaan hunajaa.

Maitohampaat eivät aina irtoa itsestään, vaan niitä voi joutua poistattamaan eläinlääkärissä rauhoituksessa. Chihuahuat ovat alttiita hammaskiven muodostukselle. Hammaskiveä voi joutua useinkin putsatuttamaan eläinlääkärissä, tämä tapahtuu nukutuksessa eikä ole ihan halpaa. Myös purentaviat ja hammaspuutokset ovat yleistyneet rodussa koska purentavikaisia (sekä ala- että yläpurentaisia) koiria on palkittu koiranäyttelyissä.

18%:lla uroksista on kivesvika (jos piilokivestä ei leikata pois, siihen usein kehittyy syöpä). Astutusongelmia ei rodussa ole, urokset ovat innokkaita astumaan. Pennut ovat suhteessa emon kokoon niin suuria, että noin 30 % synnytyksistä joudutaan suorittamaan keisarinleikkauksen avulla."

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 12:00"][quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 11:41"]Edelliselle: höpön pöpön. Kondrodystrofia on kehityshäiriö, jota ei mainita ylläolevissa listoissa sen takia, että joku idiootti on määritellyt sen "rotuominaisuudeksi" ei vammaksi. Sama juttu lyttykuonojen ahtaiden hengitysteiden kanssa.
[/quote]
No, niin on lonkkadysplasiakin. Ja me kaikki tiedämme, mitkä rodut siitä eniten kärsivät. Jostain syystä niitä ei vain pidetä sairaita.
[/quote]

Tarkoitatko esim. noutajia? Lonkkaniveldysplasia on luokiteltu kehityshäiriöksi (koska se vaikeuttaa koiran elämää ja altistaa mm nivelrikolle) ja useiden rotujen jalostusohjelma tähtää lonkkaniveldysplasian karsimiseen kyseisestä rodusta. Tämä tehdään kuvaamalla koirien lonkat ennen jalostuskäyttöä ja hyväksymään pentueen isäksi/emäksi vain koirat, joilla on rodun keskiarvoa paremmat lonkat (->suunta ylöspäin). Erona esimerkiksi juuri näihin kondrodystrofisiin (miksiköhän ovat sinulle niin arka paikka) rotuihin on se, että näitä "ominaisuuksia" ei yritetä jalostuksellisesti karsia pois. Eli koirilla, joilla on tämä kehityshäiriö, saa yhä teettää pentuja. Itse asiassa ainoastaan koiria, joilla tämä kehitysvamma on, saa kutsua kyseisen rodun edustajiksi.

Mutta ymmärtäähän sen, onhan ne nyt niiiin söpöjä... (Viis koirista, kunhan meillä on silmäniloa)