Tukien varassa- sarja ohjelma areenassa
Hyvin tehty. Aitous näkyy. Katsokaa. Ihmiset elävät eri tavoin ja sen on oltava hyväksyttävää.
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikael on viria mies. Puuhaili kaikenlaista 9 euron päiväpalkalla.
Itse en kyllä viitsisi olla lainkaan noin aikaansaava ja ahkera 9 euron kulukorvauksella. Tuli mieleen, että joutuukohan käyttämään tuon 9 euron kulukorvauksen autonsa bensoihin kun kuskaa sitä ja tätä?
Tuskin työkokeilija saa mitään kilometrikorvauksia ja tuo 9 euroahan on tarkoitettu matka- ja ruokakuluihin ym mitä se työkokeilu tuottaa eikä sen ole tarkoituskaan jäädä käteen palkaksi.
Jotenkin julmaa ja tosi ilkeä systeemi.
News: yksinkertaisia on aina käytetty hyväksi. Ja koska heidän etujaan ei kukaan vakavasti otettava aja, näin jatkuu hamaan tappiin saakka.
Olet väärässä. Kun kiltit ihmiset suuttuu niin siitä on oksat pois. Miten esim. eläkeläisten hoito kun omaiset ei osallistu ja entä jos tulee sota ja kiltit on suututettu.
Näitähän aina välillä tapahtuu, että joku menee jonkun kirveen kanssa kelaan tai vastaavaan ja sitten taivastellaan, että kuinka se nyt sillä tavalla ja ei kyllä olisi ikinä uskonut, kun sehän on aina ollut niin kiltti ja hyväsydäminen ihminen jonka kanssa ei varmasti kenelläkään ole ollut ongelmia.
Niinpä. Ja sitä on sitten käytetty sumeilematta hyväksi joka suunnasta.
Tuo mikael oli jopa jollain tavalla komea. Tosi hoitamaton senkin huusholli oli. Mutta herttaisen oloinen mies kuitenkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoi ituttamaan samantien sen lihavan miehen koirahomma. Tuollaisilla ei pitäisi olla yhtään elukkaa huolehdittavana kerta ei pyusty huolehtimaan itsestään. Sitten vollotetaan kun ei ole rahaa parhaan ystävän lääkärikuluihin. Selvää on että 1000e menee helposti eläinlääkäriin, ei tarvitse olla edes iso juttu. Köyhiltä lemmikit pois ehdottomasti!
Aika harva vois Suomessa pitää lemmikkiä jos tolla asenteella mentäis. Läheskään kaikilla ei oo tuosta noin vaan yhtäkkiä laittaa tuhatta euroa eläinlääkäriin, ei vaikka kävis ihan töissäkin.
Milläköhän persaukiset sitten maksaa eläinlääkäritkulut jos ei tuhatta euroa löydy takataskusta? Luottokortilla vai? En ikinä uskaltaisi pitää koiria jos ei olisi kunnon puskuria.
Ja kunnon vakuutusta vaikka ainahan sitä toivoo ettei sille ikinä tule käyttöä ja sitä maksaa ns. turhaan.
Mikael oli jännän oloinen.. Hätäinen Kaupassakin meni melkein juoksemalla. Kukahan tosiaan autoon bensat ostaa 🤔
kristiina ihan outo, sellainen lipevä puhumaan, toisaalta uskon kyllä mitä kertoi siitä miten häntä kohdeltiin työkokeilupaikassa kun yritti tehdä jotain.
Paksu poika ärsyttävä, oliko oikeesti sh? mutta koira ihana.
Camilla reppana, miksihän kauppatyö oli mennyt pieleen ja laivalla viety kesken vuoron lepäämään? Eikö osa-aikainen siivous tms onnistuisi?
Vierailija kirjoitti:
Tuo mikael oli jopa jollain tavalla komea. Tosi hoitamaton senkin huusholli oli. Mutta herttaisen oloinen mies kuitenkin
Hänellä oli elämänasenne ihan erilainen mitä tällä toisella sarjan miehellä. Oikeastaan tässä sarjassa näkee hyvin mitä se positiivinen "lasi puoliksi täynnä"-asenne eroaa "lasi puoliksi tyhjä"-asenteesta. Silläkin on iso merkitys mielelle, että rasittaa itseään fyysisesti ja pitää itsensä normipainoisena sekä tekee erilaisia asioita joka päivä eikä vain makaa apaattisena sohvalla puhelinta selaten. Toisen koko olemus on reipas ja aikaansaava vastoinkäymisistä huolimatta kun taas toinen vaan lähinnä märisee kuinka pzkaa kaikki on (ja muiden syytä) sekä makaa sohvalla puhelinta tuijottaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo mikael oli jopa jollain tavalla komea. Tosi hoitamaton senkin huusholli oli. Mutta herttaisen oloinen mies kuitenkin
Hänellä oli elämänasenne ihan erilainen mitä tällä toisella sarjan miehellä. Oikeastaan tässä sarjassa näkee hyvin mitä se positiivinen "lasi puoliksi täynnä"-asenne eroaa "lasi puoliksi tyhjä"-asenteesta. Silläkin on iso merkitys mielelle, että rasittaa itseään fyysisesti ja pitää itsensä normipainoisena sekä tekee erilaisia asioita joka päivä eikä vain makaa apaattisena sohvalla puhelinta selaten. Toisen koko olemus on reipas ja aikaansaava vastoinkäymisistä huolimatta kun taas toinen vaan lähinnä märisee kuinka pzkaa kaikki on (ja muiden syytä) sekä makaa sohvalla puhelinta tuijottaen.
Toisaalta pitää muistaa, että sohvalla makaajalla oli myös mielenterveysongelmia, että ihan kaikki ei ratkea oikealla elämänasenteella. Valitettavasti ahdistuneisuushäiriö ja masennus vaikuttavat todella kokonaisvaltaisesti mielialaan ja jaksamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen katkaisuhoito-osastolla töissä. Sinne pyrkii jatkuvasti näitä kokemusasiantuntijoita ja työkokeiluun haluavia. Useasti heitä motivoi ainoastaan uteliaisuus toisten ihmisten asioihin. Ja koska kyse on arkaluonteisesta asiasta, emme voi ottaa sinne randomeita ihmisiä hengailemaan,juomaan kahvia ja polttamaan tupakkaa. Otamme ainoastaan alan opiskelijoita harjoitteluun. Missään tapauksessa Kristiina ei olisi tullut meillekään tutustumaan työelämään. Ja se ei johdu tatuoinneista vaan siitä, että alan ammattilaisena me nähdään myös hänen ongelmansa. Ei todella sovellu alalle.
Itse työskentelen sosiaalialalla, ja siellä nämä Kristiinat on kutakuinkin pääasiallinen asiakaskunta. Vika on aina muulla kuin peilissä, omaa vastuuta ei nähdä missään asiassa ja vaatimuksia esitetään joka suuntaan, ilmiselvä päihdeongelma kielletään viimeiseen asti, ja lähihoitajaksi haetaan vuodesta toiseen suostumatta uskomaan, että ne kymmenen hylkäystä saattaa ehkä kertoa jotain omasta soveltuvuudesta alalle.
Olen nähnyt Mikaelin muutamia kertoja tosielämässä. Juurikin tuo kiirehtivä/levoton kävelytyyli ja töksäyttelevä puhetapa kieli siitä, että ei ole ns. täysin normaali ihminen. Jos ihan oikein muistan, niin joitain silmien pakkoliikkeitäkin oli silloin. Toivon silti hänelle kaikkea hyvää.
Tomaksen kanssa minulla on yhteisiä tuttavia, joilta olen kuullut yhtä sun toista juttua tästä herrasmiehestä. Sanotaanko näin, että kyseessä ei todellakaan ole mikään terve ja täysjärkinen ihminen. Se tosin taitaa käydä ilmi TV-sarjastakin.
Sarja oli tosi hyvin tehty.
Vaasassa pääosin ja lähitienoolla saaristossa Mikaelin kotikunta.
Esiin tulevat hyvin arjen hallinta ongelmat, mielenterveydelliset syyt ja päihdetausta.
Lievää kehitysvammaa ilmeisesti kahdella.
Heidän kaltaisiaan on paljon.
Sosiaalipuolen työssä kohdannut vuosikymmeniä heidän kaltaisiaan.
Nykymaailman meno on hyvin byrokraraattista, joustoa ei paljoa liikene suuntaan tai toiseen.
Usein jäävät monella tapaa väliinputoajiksi ja väkisinkin syrjäytyvät.
Mikael kyllä tarvitsisi muutakin apua arkeensa. Vähän ikää lisää niin arki saattaa romahtaa. Asuinolosuhteet jo huonolla tolalla.
Kyllä tuli pala kurkkuun kun hän unelmoi edes yhdestä reissusta vaikka Ruotsiin.
Taisi olla kerran käynyt jossain vuosikymmeniä sitten.
Vaasan seutu on hyvä paikka elää ja olla, se tuli hienosti esiin ohjelmassa.
Täällä kuitenkin ystävät ja läheiset saattavat vielä pitää huolta ikäänkuin naapuriapuna.
Tuiki tärkeää ettei jäisi yksin.
Ruotsinkielinen Yle tekee valtavan laadukasta ohjelmaa niin lapsille, nuorille kuin aikuisille. Osaavaa väkeä!
Suututtaa, että Tomas lähetti muutaman kuukauden sisään 1200 "tyttöystävälleen" Thaimaahan ja samaan aikaan valitti puhelimessa eläinlääkärille, kun hänen koira on sairas, mutta hänellä ei ole varaa viedä sitä eläinlääkärin vastaanotolle, kun se tulisi maksamaan 700-800. Eihän se ole eläinlääkärin ongelma, mistä asiakas hankkii rahat eläinlääkärikuluihin.
Luulisi, että Camilla voisi saada palkkatuetun osa-aikaisen työpaikan tyyliin ruokakaupasta, että Tekisi vaikka 20h/vko töitä, ettei rasitu liikaa, kun ilmeisesti hän on epäonnistunut aiemmissa työpaikoissa.
Tää sarja tulee tv1:ltä 6.6. Alkaen
Vierailija kirjoitti:
Oli erilainen kuin odotin. Odotin ohjelmaa helsinkiläisistä tukien varassa elävistä, mutta ei sitä ollutkaan. Tosin tuo yksi asua jossakin pääkaupunkiseudulla tai ihan sen lähellä, mutta muut sitten Vaasan suunnalla ja ruotsia ohjelmassa puhuttiin. Kyllähän noilla kaikilla päähenkilöillä selkeitä ongelmia oli. Toinen miehistä, siis se vanhempi ja laihempi taisi olla lievästi kehitysvammainen ja/tai autistinen. Se toinen mies ei ollut, mutta ainakin nuo molemmat miehet olisivat kuuluneet kumpikin eläkkeelle. Ja,se ruotsalainen nainen, joka ei edes osannut kunnolla suomea oli oikeasti pelottava ja ilmeisen hankala ihminen. Lopulta lähtikin takaisin Ruotsiin. Nuoressa naisessa taas ei vaikuttanut olevan mitään kovin erikoista. Hyvin hillityltä ja tylsätäkin, mutta myös muita järkevämmältä vaikutti. Masennuksesta vaikutti kuitenkin ainakin kärsivän. Ihmetytti myös, mikä tämä ilmeisesti Vaasassa oleva Minimani on. Ilmeisesti joku Prisman ja Tokmannin välimuotokauppa sitten on ja taitaa olla tuollapäin hyvinkin suosittu. Kai tuolla nyt Prisma sentään on. Jotenkin tuo pääasiallinen kuvauspaikka (Vaasako?) vaikutti ihan erilaiselta paikalta kuin pääkaupunkiseutu.
Alalla työskentelevänä heti diagnosoin tämän maatilan iloisen poikamiehen lievästi kehitysvammaiseksi. Vaikutti olevan kovin tyytyväinen vaatimattomaan elämäänsä, todella sympaattinen kaveri.
Toinen, pitkä mies taas vaikutti palaneen loppuun ilmeisesti hoitajan töissä. Taisi myös masennus vaivata. Onneksi löytyi koira, joka piti miehen liikkeessä. Hyvin tosin tuli ilmi tämä yleinen ristiriita työttömänä olemisen ja lemmikin pidon yhtälöstä: toisaalta sellaisen pitäminen on monelle ihan parasta terapiaa ulkoiluineen ja ilman sellaista monen vointi romahtaa, mutta vähävaraisena tuilla eläjänä on nopeasti pulassa jos lemmikille käy jotakin suurempaa. Miehen tapauksessa tosin ne ylimääräiset rahat taisi viedä tämä ulkomaalainen "tyttöystävä", josta mies onneksi vaikutti hankkiutuvan sarjan aikana eroon (rahan perässään se nainen vain oli).
Ruotsiin muuttanut nainen edusti ehkä sitä hieman perinteisempää (ex?) päihdepuolen tukieläjää, vaikka olikin kyllä persoonallinen tapaus. Hieman tuli vaikutelma naisesta, joka ei kauaa viihdy samoissa ympyröissä, puhuu uskottavasti ihmiset puolelleen, mutta teot ja pitkäjänteisyys puuttuu kaikessa tekemisessä. Jotenkin hänestä välittyi kuva, että jotakin persoonallisuushäiriötä varmaankin on taustalla.
Nuorempi tyttö oli rauhallisen ja tasapainoisen oloinen, ehkä hieman hitaan ja tylsistyneen oloinen, mutta kukapa ei olisi, jos on pidempään ollut ulkona työelämästä ja yhteiskunnan pompoteltavana. En täysin sulkisi pois myöskään hyvin lievää kehitysvammaa. Toivottavasti hän pääsisi vaikka jonkin harjoittelun kautta oikeaan työpaikkaan käsiksi (varastotöitä tai siivousta jne, olisi varmasti luotettava ja tunnollinen työntekijä), selvästi oli turhautunut toimettomuuteensa ja näihin työvoimatoimiston/Kelan turhanpäiväisiin koulutuksiin jne.
Mä olen sitten varmaan lievästi kehitysvammainen, koska olen samankaltainen, tosin jo vanha, kuin se nuorempi tyttö siinä oli.
Mitä sille koiralle kävi?
Sairasta ettei osamaksu onnistu. Monet eläimet siks kärsii.
Digitalisaatio ja automatisaatio ajaa oikeastaan vääjäämättä tulevaisuudessa siihen, että osa ihmisistä tulee elämään tukien varassa. Mitään varsinaisia palkallisia työpaikkoja ei tule kaikille riittämään. Siis mitään vähänkään järkeviä työsuhteita ei tule riittämään.
Kyllä tästä on esim. Elon Musk puhunut.
On täysin hanurista tämä jätkä jolla ei millään ollut rahaa koiran eläinlääkäriin, mutta johonkin vedättäjään Thaimaassa on.
Omasta mielestäni tuo Mikael ei taas vaikuttanut kehitysvammaiselta, vaan autismi tuli vahvasti mieleen. Mikaelillahan oli jotain teknistä koulutustakin ja tietokoneiden kanssa värkkäili. Ei lievällä kehitysvammalla kovin paljon tietokoneiden päälle ymmärretä. Eikä muutenkaan tullut "tyhmää" vaikutelmaa, osasi kyllä kaiken mihin ohjelmassa ryhtyikin ja sujuvasti sukkeloi hommissaan. Sosiaalisesti vaan vaikutti erikoiselta, intonaatio, kerronta jne.
Sen toisen yritteliään naisenkin (Camilla? ei se näkyvästi tatuoitu tai hänen lapsensa) kohdalla mietin vaan, että voihan hänellä joku hahmotushäiriö ja adhd olla (kodin sotkuisuudesta päätellen), mutta lapsuuden kehitysvamma-diagnoosi tuntui oudolta. Hän pystyi kuitenkin niin normaaliin toimintaan muuten arjessaan, vaikkei töitä nyt ole sitten löytynytkään. Neuroepätyypillisyys voi myös hyvin aiheuttaa sellaista väsymystä, mitä hän kertoi hänellä olleenkin aiemmissa töissään.
En tosin tiedä miten paljon tuon lievän kehitysvamman sitten pitäisi arjessa näkyä, mutta minusta molemmat vaikutti ihan normaaliälyisiltä, korkeintaan normaaliälyn alapäässä olevilta.
Samaistun tuohon Camillaan (eikö se ollut Camilla tämä tyttö, jolla oli oppimisvaikeuksia ja halusi kovasti tehdä työtä, mutta ei ollut löytynyt sopivaa työtä), koska minullakin on oppimisvaikeuksia (isoja sellaisia, olen epäillyt olevani ns. heikkolahjainen) ja niiden vuoksi vaikeaa pärjätä opiskeluissa ja töissä vaikka hirveästi haluaisin pärjätä ja elättää itse itseni. Minulla on toki tällä hetkellä sillä tavalla hyvä tilanne, että minulla on työ, mutta en kunnolla pärjää siitä saadulla palkalla, ei se ole palkka jolla voi elää normaalia aikuisen elämää, ja pelkään jossain vaiheessa putoavani tukien varassa eläjäksi. Tällä hetkellä en saa mitään tukia enkä haluaisikaan saada. Tiedän kuitenkin, että tämä työ ei jatku koko työikääni, joten jossain vaiheessa joudun etsimään jotain muuta. Ja tiedän, että ei minulla oikein ole asiaa työmarkkinoille.
Vierailija kirjoitti:
Mikael oli ainoa sympaattinen ja kunnollinen ohjelmassa.
Se sohvalla makaava koiramies oli kuvottava. Ei aikomustakaan työllistyä, pelkkä pummi kokojätkä
Tatskanaama nainen oli pelottava. Ei se kyllä suomea oikein hyvin puhunut.Kaikkiaan ohjelma näytti hyvin, millaisia loisia verorahoilla elätetään.
Oliko se Camillakin sinusta vain joku laiska loinen? Yrittänyt itse tosi paljon, halusi työllistyä eikä kokenut yhtään luontevaksi elää tuilla, mutta ei ollut sopivaa työtä löytynyt. Olisi halunnut jotain konkreettista apua työllistymiseen, mutta ei sitä saanut, mikä on tavallinen ongelma, motivoituneille ihmisille tarjotaan vain jotain sanahelinää mutta ei ilmeisesti uskota, että heillä olisi tavoitteena ihan oikea työ.
Ihminen ei itse valitse sitä, että kärsii oppimisvaikeuksista.
Milläköhän persaukiset sitten maksaa eläinlääkäritkulut jos ei tuhatta euroa löydy takataskusta? Luottokortilla vai? En ikinä uskaltaisi pitää koiria jos ei olisi kunnon puskuria.