Sopimaton työ ja uusiin tehtäviin siirtyminen
Nykyisessä työpaikassa on paljon ongelmia. Olen siirtymässä uuteen työhön, koska koen etten itse pysty näitä ongelmia ratkomaan. Pitkäaikaisen sinnittelyn jäljiltä olen kuitenkin uupunut. Loppuaika nykyisessä työpaikassa ahdistaa.
Mihin kaikkeen kannattaa henkisesti varautua, kun siirtyy uuteen työhön tässä tilanteessa? Vanhaan työhön jääminen ei ole vaihtoehto.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina pitää olla lomia jemmassa irtisanomisajan verran. Oletko kysynyt voidaanko sinut vapauttaa tehtävistäsi ilman irtisanomisaikaa?
En tiedä onnistuuko se. Aika moni asia pitäisi hoitaa pakettiin. Lomaa on myös pakko ottaa palkattomana kesäksi.
Eli et ole kysynyt. Kannattaisiko kysyä? Puhutko nyt tulevasta kesästä uudessa työpaikassa? Tuo loma asiakin olisi ollut neuvoteltavissa.
Palkattoman vapaan pitämisestä kesällä on jo alustavasti sovittu. Se vain tarkoittaa etten työpaikan vaihtamisen yhteydessä pysty pitämään lomia, kun lomarahat on säästettävä kesälle. Lisäksi nykyiset projektit pitäisi saada siihen pisteeseen, että jonkun on mahdollista järkevästi jatkaa niitä.
Miksi ihmeessä sovit lomat palkattomana?
Koska en ole sellaisella alalla, jolla saisi parempia järjestelyjä sovittua työpaikan vaihdon yhteydessä. Julkinen sektori.
Onko joku onnistuneesti siirtynyt uuteen työhön, vaikka on ollut edellisen työn jäljiltä uupunut?
Vierailija kirjoitti:
Onko joku onnistuneesti siirtynyt uuteen työhön, vaikka on ollut edellisen työn jäljiltä uupunut?
Kun ihminen uupuu hän ottaa itselleen aikaa ja hoitaa itsensä ensin kuntoon. Uuden työaloitus ei todellakaan ole helppoa vaan kaikista vaikeita aikaa työelämässä, kun ihan oikeasti joutuu antamaan itsestään kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku onnistuneesti siirtynyt uuteen työhön, vaikka on ollut edellisen työn jäljiltä uupunut?
Onhan? Uusi työ vaikuttaa kiinnostavalta ja siinä monet asiat ovat paremmin kuin nykyisessä työssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku onnistuneesti siirtynyt uuteen työhön, vaikka on ollut edellisen työn jäljiltä uupunut?
Kun ihminen uupuu hän ottaa itselleen aikaa ja hoitaa itsensä ensin kuntoon. Uuden työaloitus ei todellakaan ole helppoa vaan kaikista vaikeita aikaa työelämässä, kun ihan oikeasti joutuu antamaan itsestään kaiken.
En tiedä miten se käytännössä olisi mahdollista. En halua olla nykyisessä työpaikassa yhtään pidempään. Täällä ei mikään muutu, joten olo vain huononee ellen pääse siirtymään muualle. Ja uutta työtä ei voi aloittaa sairaslomalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina pitää olla lomia jemmassa irtisanomisajan verran. Oletko kysynyt voidaanko sinut vapauttaa tehtävistäsi ilman irtisanomisaikaa?
En tiedä onnistuuko se. Aika moni asia pitäisi hoitaa pakettiin. Lomaa on myös pakko ottaa palkattomana kesäksi.
Saatan joissain yhteyksissä vielä joutua olemaan nykyisen työnantajan kanssa tekemisissä, joten en voi lähteä ovet paukkuen.
Ei tarvitse lähteä ovet paukkuen. Muutu haamuksi, teet katoamistempun ilman mitään sen kummempaa provosointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina pitää olla lomia jemmassa irtisanomisajan verran. Oletko kysynyt voidaanko sinut vapauttaa tehtävistäsi ilman irtisanomisaikaa?
En tiedä onnistuuko se. Aika moni asia pitäisi hoitaa pakettiin. Lomaa on myös pakko ottaa palkattomana kesäksi.
Saatan joissain yhteyksissä vielä joutua olemaan nykyisen työnantajan kanssa tekemisissä, joten en voi lähteä ovet paukkuen.
Ei tarvitse lähteä ovet paukkuen. Muutu haamuksi, teet katoamistempun ilman mitään sen kummempaa provosointia.
Olisi aika kurja temppu seuraajan kannalta, jos ei mitenkään pyrkisi helpottamaan töiden aloittamista. Voi tulla joskus tarvetta olla tekemisissä, joten mieluummin jättäisin hyvän vaikutelman työsuhteen lopuksi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko töissä juuri nyt?
En ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku onnistuneesti siirtynyt uuteen työhön, vaikka on ollut edellisen työn jäljiltä uupunut?
Kun ihminen uupuu hän ottaa itselleen aikaa ja hoitaa itsensä ensin kuntoon. Uuden työaloitus ei todellakaan ole helppoa vaan kaikista vaikeita aikaa työelämässä, kun ihan oikeasti joutuu antamaan itsestään kaiken.
Ajatus uuteen työhön siirtymisestä on helpottanut oloani. Yritän suhtautua myönteisesti siihen, että uudet työt kyllä alkavat sujua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku onnistuneesti siirtynyt uuteen työhön, vaikka on ollut edellisen työn jäljiltä uupunut?
Kun ihminen uupuu hän ottaa itselleen aikaa ja hoitaa itsensä ensin kuntoon. Uuden työaloitus ei todellakaan ole helppoa vaan kaikista vaikeita aikaa työelämässä, kun ihan oikeasti joutuu antamaan itsestään kaiken.
Ajatus uuteen työhön siirtymisestä on helpottanut oloani. Yritän suhtautua myönteisesti siihen, että uudet työt kyllä alkavat sujua.
Rehellisesti sanottuna en näe tällä hetkellä oikein muutakaan vaihtoehtoa. Toivon että ajan saatossa väsymysoireet alkavat helpottaa, kun tilanne tasaantuu.
Olin aloittajan kuvailemassa tilanteessa 1½ vuotta sitten, oli pakko vaan lähteä. Sillä erolla, että en vaihtanut työpaikkaa vaan läksin opiskelemaan uutta alaa. Tuo työuupumus johon liittyy sumppu kaikkea (liiasta työn määrästä ikävään työilmapiiriin ja tietynlaiseen pään seinään hakkaamiseen) on kyllä pirullinen kaveri, siitä ei hetkessä toivu.
Itse lomailin ensin 8 viikkoa, jonka jälkeen alkoi vasta olla sellainen orastava toipumisen hetki. Opiskelut alkoivat siten, että olin kyllä intoa täynnä uudesta alasta, mutten vielä kunnolla toipunut siitä uupumusvyyhdestä. Siksi tämä opiskeluaika on ollut vähän aaltoilevaa ja mm. työssäoppimisjaksot tosi kuluttavia kun tavallaan täysin ilman syytä ne aktivoivat minussa jotain "traumoja" sieltä entisestä työpaikasta.
En siis osaa sanoa, milloin oikeasti olen taas 100% työkykyinen vai olenko koskaan. Opiskelujaksot ovat kyllä kivoja ja saan niistä paljon irti.
Tämä ei varmaan ollut se mitä ap olisi halunnut kuulla, mutta olipahan oma kokemukseni vastaavasta tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Olin aloittajan kuvailemassa tilanteessa 1½ vuotta sitten, oli pakko vaan lähteä. Sillä erolla, että en vaihtanut työpaikkaa vaan läksin opiskelemaan uutta alaa. Tuo työuupumus johon liittyy sumppu kaikkea (liiasta työn määrästä ikävään työilmapiiriin ja tietynlaiseen pään seinään hakkaamiseen) on kyllä pirullinen kaveri, siitä ei hetkessä toivu.
Itse lomailin ensin 8 viikkoa, jonka jälkeen alkoi vasta olla sellainen orastava toipumisen hetki. Opiskelut alkoivat siten, että olin kyllä intoa täynnä uudesta alasta, mutten vielä kunnolla toipunut siitä uupumusvyyhdestä. Siksi tämä opiskeluaika on ollut vähän aaltoilevaa ja mm. työssäoppimisjaksot tosi kuluttavia kun tavallaan täysin ilman syytä ne aktivoivat minussa jotain "traumoja" sieltä entisestä työpaikasta.
En siis osaa sanoa, milloin oikeasti olen taas 100% työkykyinen vai olenko koskaan. Opiskelujaksot ovat kyllä kivoja ja saan niistä paljon irti.
Tämä ei varmaan ollut se mitä ap olisi halunnut kuulla, mutta olipahan oma kokemukseni vastaavasta tilanteesta.
Tuota hiukan pelkään. Voi mennä pitkään ennen kuin uupumus on kunnolla ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina pitää olla lomia jemmassa irtisanomisajan verran. Oletko kysynyt voidaanko sinut vapauttaa tehtävistäsi ilman irtisanomisaikaa?
En tiedä onnistuuko se. Aika moni asia pitäisi hoitaa pakettiin. Lomaa on myös pakko ottaa palkattomana kesäksi.
Saatan joissain yhteyksissä vielä joutua olemaan nykyisen työnantajan kanssa tekemisissä, joten en voi lähteä ovet paukkuen.
Ei tarvitse lähteä ovet paukkuen. Muutu haamuksi, teet katoamistempun ilman mitään sen kummempaa provosointia.
Olisi aika kurja temppu seuraajan kannalta, jos ei mitenkään pyrkisi helpottamaan töiden aloittamista. Voi tulla joskus tarvetta olla tekemisissä, joten mieluummin jättäisin hyvän vaikutelman työsuhteen lopuksi.
Mieti se niin päin, että kuinka hyvän vaikutelman työnantaja on pyrkinyt tekemään, jos työsi on tuntunut stressaavalta paskalta? Miksi sinun pitäisi aina venyä, mutta työnantajan ei?
Saikkua ottaisin ehdottomasti nyt. Älä mieti nykyisen työnantajan tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku onnistuneesti siirtynyt uuteen työhön, vaikka on ollut edellisen työn jäljiltä uupunut?
Kun ihminen uupuu hän ottaa itselleen aikaa ja hoitaa itsensä ensin kuntoon. Uuden työaloitus ei todellakaan ole helppoa vaan kaikista vaikeita aikaa työelämässä, kun ihan oikeasti joutuu antamaan itsestään kaiken.
En tiedä miten se käytännössä olisi mahdollista. En halua olla nykyisessä työpaikassa yhtään pidempään. Täällä ei mikään muutu, joten olo vain huononee ellen pääse siirtymään muualle. Ja uutta työtä ei voi aloittaa sairaslomalla.
Siksi sairauslomalle jäädäänkin siitä vanhasta työstä ja sitten vasta aletaan petaamaan uutta paikkaa kun kokee olevansa siihen valmis. Ei se ongelma häviä paikka vaihtamalla.
Mietin, että miksi haluat olla kiltti esimiehelle, joka ei ilmeisesti ole ollut kiltti sinulle? Käy työterveydessä, ja pyydä sairaslomaa, ei sitä välttämättä koko ajaksi saa kerralla, mutta auttaisiko pienempikin aika?
Minulla oli samanlainen esimies, joka aina muistutti kuinka kallista työterveyshuolto on, joten en sitä ikinä sairaana käyttänyt. Hän itse kyllä kävi kaiken maailman testeissä ja hoidoissa, tällainen epätasa-arvo oli hänestä ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku onnistuneesti siirtynyt uuteen työhön, vaikka on ollut edellisen työn jäljiltä uupunut?
Kun ihminen uupuu hän ottaa itselleen aikaa ja hoitaa itsensä ensin kuntoon. Uuden työaloitus ei todellakaan ole helppoa vaan kaikista vaikeita aikaa työelämässä, kun ihan oikeasti joutuu antamaan itsestään kaiken.
En tiedä miten se käytännössä olisi mahdollista. En halua olla nykyisessä työpaikassa yhtään pidempään. Täällä ei mikään muutu, joten olo vain huononee ellen pääse siirtymään muualle. Ja uutta työtä ei voi aloittaa sairaslomalla.
Siksi sairauslomalle jäädäänkin siitä vanhasta työstä ja sitten vasta aletaan petaamaan uutta paikkaa kun kokee olevansa siihen valmis. Ei se ongelma häviä paikka vaihtamalla.
Miten niin ei häviä? Työnhaku voi kestää pitkään. Mitä pidempään on huonossa työpaikassa, sitä huonompaan kuntoon henkisesti menee. Sairaslomalla ei pysty olemaan ikuisesti. Jos päätyy sairastelun takia irtisanotuksi, on työttömänä entistä vaikeampaa saada uusi työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina pitää olla lomia jemmassa irtisanomisajan verran. Oletko kysynyt voidaanko sinut vapauttaa tehtävistäsi ilman irtisanomisaikaa?
En tiedä onnistuuko se. Aika moni asia pitäisi hoitaa pakettiin. Lomaa on myös pakko ottaa palkattomana kesäksi.
Saatan joissain yhteyksissä vielä joutua olemaan nykyisen työnantajan kanssa tekemisissä, joten en voi lähteä ovet paukkuen.
Ei tarvitse lähteä ovet paukkuen. Muutu haamuksi, teet katoamistempun ilman mitään sen kummempaa provosointia.
Olisi aika kurja temppu seuraajan kannalta, jos ei mitenkään pyrkisi helpottamaan töiden aloittamista. Voi tulla joskus tarvetta olla tekemisissä, joten mieluummin jättäisin hyvän vaikutelman työsuhteen lopuksi.
Mieti se niin päin, että kuinka hyvän vaikutelman työnantaja on pyrkinyt tekemään, jos työsi on tuntunut stressaavalta paskalta? Miksi sinun pitäisi aina venyä, mutta työnantajan ei?
Lähinnä haluaisin helpottaa seuraajan työtä. Jos kaikki jää täysin levälleen, on töihin vaikea päästä käsiksi. Varsinkin kun voi mennä aikaa ennen kuin kukaan pääsee työt aloittamaan.
Tarve vaihtaa työpaikkaa johtuu monesta asiasta, mutten usko työnantajan suhtautuvan lähtöön erityisen myönteisesti. Tehtävässä on jo aiemmin samoista syistä ollut vaihtuvuutta.