Miten eronnut pikkulasten äiti löytää itselleen uuden kumppanin?

Miten eronneet pienten lasten äidit löytävät itselleen uuden kumppanin? Erosin pitkästä (ja ainoasta) suhteestani melkein 1,5 vuotta sitten ja edelleen tuntuu käytännössä mahdottomalta tavata ketään tai rakentaa uutta suhdetta. Muutama tuttu on siinä kuitenkin onnistunut, joten kai se mahdollista on. Minulla on 2 alle 3-vuotiasta lasta, jotka asuvat luonani. Eron jälkeen ensimmäinen vuosi meni aikalailla keräillessä itseäni eron jälkeen ja pikkuvauvaa ja taaperoa hoitaessa. Nyt viime kuukausina kun pienempikin on pystynyt sillointällöin käymään yön yli isänsä luona ja erosurukin alkaa olla käsitelty, olen miettinyt, että voisihan sitä taas tapailla tai edes olla jonkunlainen seksielämä. Tuntuu vaan aika isolta kynnykseltä näin pitkän ajan jälkeen lähteä taas tyrkylle. Puhumattakaan siitä, että en ole edes ollut aikuisiällä sinkkuna enkä osaa ihmissuhdepelejä tai tiedä missä muualla kun baarissa ketään yleensä tapaa (ei ainakaan työssäni). Kynnys yhdenyön juttuihin ei ole paljon tapailua matalampi. Ensinnäkään en ole seksiä muiden kuin eksäni kanssa harrastanut, edellisen synnytyksen jälkeen en kertaakaan ja imetän vielä, joten oma kroppa on itsellekin vähän vieras. Mieli on tämän suhteen herkillä ja itseluottamus voisi olla parempikin. Toivoisin jo kovasti elämään muutakin kun lapset, työn ja hyvin satunnaisen oman ajan harrastuksiin, mutta pelkään, että kokemattomuus ihmissuhteiden alkukiemuroissa aiheuttaa sen, että tulen vielä pahemmin loukatuksi kuin jo olen ja luottaminen ja avoimuus käy entistä hankalammaksi mitä pidemmän ajan olen yksin.