Manipuloivat ihmiset ? Mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä taitaa olla ainakin kaksi koulukuntaa:

1. Idiootit! Tyhmät ihmiset jotka ajattelevat että ainoastaan hyvää tekemällä saadaan aikaan hyvää, eli ihmiset jotka eivät manipuloi. Eli kaikenmaailman uskonnollisen hihhulit ja hipit niinkuin vaikkapa joku Jeesus, Gandhi, Budha, Äiti Teresa, Laupias Samarialainen,... ja lukemattomat muutkin luuserit jotka eivät ole ikinä saaneet aikaan yhtään mitään. He eivät elä todellisuudessa vaan jossain omissa haaveissaan siitä kuinka "jeejee! kaikki on niin ihanaa! rakkaus voittaa kaiken!"

2. Johtajat! Fiksut ihmiset jotka tietävät että "you cant make an omelette without breaking eggs". Eli tietävät että pitää tehdä pahaa saadakseen aikaan hyvää. On PAKKO tehdä pahaa saadakseen aikaan hyvää. Muutoin mitään hyvää ei ikinä tapahdu. Pahan tekeminen on jokaisen hyvän ihmisen velvollisuus. Se velvollisuus on raskas taakka joka jokaisen hyvän ihmisen vain täytyy kantaa. Mitä enemmän pahaa tekee sitä enemmän saadaan hyvää. Niin, se todellakin on niin yksinkertaista. Siis ihmiset niinkuin vaikkapa Jul ius Cae sar, Hit ler, Sta lin, Put in, Tru mp,... Tälläkin hetkellä Put in luo paljon hyvää Ukrainan politiikkansa ansiosta. Kitos Put in! Koko maailma kiittää! Tai siis sitten lopulta tyhmätkin ihmiset ja muutosvastarintaisetkin ihmiset tajuavat kiittää kun he näkevät kaiken sen hyvän mitä Put in saa aikaan. Ihmiset ihan varmasti ovat kiitollisia Put inille.

Eli tuollaiset Johtajat ovat tosiaan fiksuja, oikeassa, HYVIÄ ihmisiä. He manipuloivat - hyvästä syystä! Tekevät hyvää.

Se on sitten vähän outoa että jotkut johtajat ajattelevat että jotkut muut johtajat ovat PAHOJA, vaikka he itse ovat tasan samanlaisia! Kaikki johtajat ovat samanlaisia, mutta silti jotkut johtajat ajattelevat että mukamas jotkut johtajat ovat hyviä ja jotkut johtajat ovat pahoja. Älytöntä! Esim amerikkalaiset johtajat ovat tasan samanlaisia kuin venäläiset, mutta silti amerikkalaiset johtajat ajattelevat että venäläiset johtajat ovat pahoja. Nykyjohtajat ovat tasan samanlaisia kuin vaikkapa Sta lin ja Hit ler, mutta silti nykyjohtajat ajattelevat että nuo menneet johtajat olivat pahoja. Ei niin mitään järkeä, jopas on hullua. Mutta eipä tuolla ole väliä, koska olisi pelkkää hiustenhalkomista ruveta pohtimaan että mistä kummasta tuo tuollainen oikein johtuu. Ei kaikkea tule loputtomiin vain analysoida analysoida analysoida... ei sillä mitään saada aikaan jos ruvetaan kaikkea turhanpäiten spekuloimaan tai pohdiskelemaan, ei näitä asioita kannata tarkastella niinkuin joku piru lukisi raamattua. Hyvän ihmisen velvollisuus ei ole tuhlata aikaansa turhanpäiväiseen ihmettelyyn, vaan hänen tulee työskennellä ahkerasti eli tehdä mahdollisimman paljon pahaa saadakseen aikaan mahdollisimman paljon hyvää. Niin, hyvä ihminen on velvollisuudentuntoinen!

Ja minäkin olen tuollainen hyvä ihminen. Mutta minä en ole johtaja, vaan minulla on erikoisuus: olen huomannut että minulla on kuin taivaan lahjana ihmeellinen harvinainen kyky tunnistaa sarjamur haajat. Missä hyvänsä minä kuljenkaan ja muita ihmisiä tapaankaan niin minä silleen ihan vaistonvaraisesti intuitiivisesti automaattisesti noinvain aistin sen että ketkä tapaamani ihmiset ovat sarjamur haajia. Niin. Ihan kuin jonkinlaisena "lahjana" minulle on siunaantunut tälläinen kyky. Olen siis erityisen lahjakas tuossa asiassa, sarjamur haajien tunnistamisessa. Mutta tämä lahja ei tullut ilmaiseksi, vaan siis se sisältää velvollisuuden, minun täytyy maksaa tuo lahja takaisin, minun täytyy toimia lahjani suomien kykyjen mukaisesti: minun täytyy tapppaa sarjamur haajat!

Niin. Lahjakkailla ihmisillä on velvollisuus käyttää lahjojaan. Minä olen lahjakas sarjamur haajien tunnistamisessa. Joten velvollisuuteni on tapppaa sarjamur haajat. Tietysti. Koska sillä lailla estän sarjamur haajia tapppamasta vielä lisää uhreja. Mitä enemmän minä sarjamur haajia tapppan, sitä vähemmän tulee uhreja sarjamur haahille. Niin. Tekemällä pahaa minä tuotan sen hyvän hyödyn että sarjamur haajat eivät voi tehdä vielä enemmän pahaa. Mitä enemmän minä teen pahaa sitä enemmän ehkäisen sarjamur haajien tekemää pahaa! Minun velvollisuuteni siis on elämäni aikana tapppaa mahdollisimman monta sarjamur haajaa. Tähän mennessä olen tapppanut heitä jo 498 kpl.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä taitaa olla ainakin kaksi koulukuntaa:

1. Idiootit! Tyhmät ihmiset jotka ajattelevat että ainoastaan hyvää tekemällä saadaan aikaan hyvää, eli ihmiset jotka eivät manipuloi. Eli kaikenmaailman uskonnollisen hihhulit ja hipit niinkuin vaikkapa joku Jeesus, Gandhi, Budha, Äiti Teresa, Laupias Samarialainen,... ja lukemattomat muutkin luuserit jotka eivät ole ikinä saaneet aikaan yhtään mitään. He eivät elä todellisuudessa vaan jossain omissa haaveissaan siitä kuinka "jeejee! kaikki on niin ihanaa! rakkaus voittaa kaiken!"

2. Johtajat! Fiksut ihmiset jotka tietävät että "you cant make an omelette without breaking eggs". Eli tietävät että pitää tehdä pahaa saadakseen aikaan hyvää. On PAKKO tehdä pahaa saadakseen aikaan hyvää. Muutoin mitään hyvää ei ikinä tapahdu. Pahan tekeminen on jokaisen hyvän ihmisen velvollisuus. Se velvollisuus on raskas taakka joka jokaisen hyvän ihmisen vain täytyy kantaa. Mitä enemmän pahaa tekee sitä enemmän saadaan hyvää. Niin, se todellakin on niin yksinkertaista. Siis ihmiset niinkuin vaikkapa Jul ius Cae sar, Hit ler, Sta lin, Put in, Tru mp,... Tälläkin hetkellä Put in luo paljon hyvää Ukrainan politiikkansa ansiosta. Kitos Put in! Koko maailma kiittää! Tai siis sitten lopulta tyhmätkin ihmiset ja muutosvastarintaisetkin ihmiset tajuavat kiittää kun he näkevät kaiken sen hyvän mitä Put in saa aikaan. Ihmiset ihan varmasti ovat kiitollisia Put inille.

Eli tuollaiset Johtajat ovat tosiaan fiksuja, oikeassa, HYVIÄ ihmisiä. He manipuloivat - hyvästä syystä! Tekevät hyvää.

Se on sitten vähän outoa että jotkut johtajat ajattelevat että jotkut muut johtajat ovat PAHOJA, vaikka he itse ovat tasan samanlaisia! Kaikki johtajat ovat samanlaisia, mutta silti jotkut johtajat ajattelevat että mukamas jotkut johtajat ovat hyviä ja jotkut johtajat ovat pahoja. Älytöntä! Esim amerikkalaiset johtajat ovat tasan samanlaisia kuin venäläiset, mutta silti amerikkalaiset johtajat ajattelevat että venäläiset johtajat ovat pahoja. Nykyjohtajat ovat tasan samanlaisia kuin vaikkapa Sta lin ja Hit ler, mutta silti nykyjohtajat ajattelevat että nuo menneet johtajat olivat pahoja. Ei niin mitään järkeä, jopas on hullua. Mutta eipä tuolla ole väliä, koska olisi pelkkää hiustenhalkomista ruveta pohtimaan että mistä kummasta tuo tuollainen oikein johtuu. Ei kaikkea tule loputtomiin vain analysoida analysoida analysoida... ei sillä mitään saada aikaan jos ruvetaan kaikkea turhanpäiten spekuloimaan tai pohdiskelemaan, ei näitä asioita kannata tarkastella niinkuin joku piru lukisi raamattua. Hyvän ihmisen velvollisuus ei ole tuhlata aikaansa turhanpäiväiseen ihmettelyyn, vaan hänen tulee työskennellä ahkerasti eli tehdä mahdollisimman paljon pahaa saadakseen aikaan mahdollisimman paljon hyvää. Niin, hyvä ihminen on velvollisuudentuntoinen!

Ja minäkin olen tuollainen hyvä ihminen. Mutta minä en ole johtaja, vaan minulla on erikoisuus: olen huomannut että minulla on kuin taivaan lahjana ihmeellinen harvinainen kyky tunnistaa sarjamur haajat. Missä hyvänsä minä kuljenkaan ja muita ihmisiä tapaankaan niin minä silleen ihan vaistonvaraisesti intuitiivisesti automaattisesti noinvain aistin sen että ketkä tapaamani ihmiset ovat sarjamur haajia. Niin. Ihan kuin jonkinlaisena "lahjana" minulle on siunaantunut tälläinen kyky. Olen siis erityisen lahjakas tuossa asiassa, sarjamur haajien tunnistamisessa. Mutta tämä lahja ei tullut ilmaiseksi, vaan siis se sisältää velvollisuuden, minun täytyy maksaa tuo lahja takaisin, minun täytyy toimia lahjani suomien kykyjen mukaisesti: minun täytyy tapppaa sarjamur haajat!

Niin. Lahjakkailla ihmisillä on velvollisuus käyttää lahjojaan. Minä olen lahjakas sarjamur haajien tunnistamisessa. Joten velvollisuuteni on tapppaa sarjamur haajat. Tietysti. Koska sillä lailla estän sarjamur haajia tapppamasta vielä lisää uhreja. Mitä enemmän minä sarjamur haajia tapppan, sitä vähemmän tulee uhreja sarjamur haahille. Niin. Tekemällä pahaa minä tuotan sen hyvän hyödyn että sarjamur haajat eivät voi tehdä vielä enemmän pahaa. Mitä enemmän minä teen pahaa sitä enemmän ehkäisen sarjamur haajien tekemää pahaa! Minun velvollisuuteni siis on elämäni aikana tapppaa mahdollisimman monta sarjamur haajaa. Tähän mennessä olen tapppanut heitä jo 498 kpl.

Kun minä aikoinaan vaistonvaraisesti tunnistin parit ensimmäiset sarjamur haajat niin minä ajattelin että minun pitäisi myös löytää jotain konkreettisia todisteita heidän rikoksistaan ja pitäisi antaa ne todisteet poliisille, jotta poliisit voisivat pistää ne mur haajat vankilaan. Mutta en minä löytänyt todisteita! Vaikka kuinka etsin ja etsin niin en löytänyt ainuttakaan todistetta! Mitään ei löytynyt! Ei mitään! Joten eiväthän poliisit voi pysäyttää noita mur haajia ilman todisteita. Turha poliiseihin on ottaa ollenkaan yhteyttä ilman todisteita. Ja todisteita ei vaan niin millään löydy!

Joten tulin siihen tulokseen että en voi ottaa yhteyttä poliisiin, en voi etsiä todisteita. Koska minähän tuhlaisin ihan älyttömästi aikaa todisteiden etsimiseen, tuhlaisin koko loppuikäni todisteiden etsimiseen, enkä saisi mitään aikaan. Ei omia lahjoja saa tuhlata sillä lailla! Joten tulin siihen tulokseen että minä en voi saada niitä mur haajia vankilaan vaan minun vain täytyy ihan itse tapppaa heidät. Niin.

Jos etsisin todisteita niin en olisi saanut pysäytettyä vielä ainuttakaan sarjamur haajaa. Mutta kun en ole etsinyt todisteita niin olen saanut pysäytettyä jo 498 sarjamur haajaa.

Hyvän ja lahjakkaan ihmisen ei tule tuhlata aikaansa todisteiden etsimiseen, vaan hänen velvollisuutensa on toimia! Toimia! Pitää tehdä asioita, pitää saada asioita aikaiseksi! PITÄÄ TEHDÄ PAHAA saadakseen aikaan hyvää!

ensin sanoo en jaksa sitten painu vittuu ja sitten kysyy poistutko ruumis autolla vai ampulanssilla. kyllä tyhmempikin huomaa lähteä. koronasta hyötyäkin olen 5 huu haa piikki vastaita raakannut..

Vierailija kirjoitti:

Mitä oikein haluat ap?

En tiedä..

Alkuun kai vain ymmärrystä miten manipuloivat ihmiset koetaan, lähinnä että jos manipuloin puolisoani huomaamattani niin teen sitä varmaan muillekin . Niin näkemystä miltä minunlaiseni ihminen vaikuttaa ja pitääköhän kukaan minusta oikeasti vai näkevät vain rasittavana manipuloijana.

Sitten oli hyvää keskustelua jonkun kirjoittajan kanssa ja aloin ymmärtää itseäni/puolisoani, että ehken olekaan manipuloija.

Mutta sitten joku kuvasi tuon että olen rakentanut kokonaisen uhrinarratiivin minkä kautta manipuloin toisia,

Ja kun ottaa huomioon mitä kerroin omista ongelmistani , että syyllistyn herkästi enkä luota omaan tulkintaani asioista, tämä kirjoittaja sai minut palaamaan ajattelemaan, että minä olen manipuloija kuten puolisoni väittää.

Ja siitä palataan taas siihen, että ainoa ratkaisu mitä olen keksinyt manipulaation vähentämiseen parisuhteessa on se että en sano mitä ajattelen, enkä tavoittele mitään asioita mitkä voivat vaikuttaa puolisooni, niin konfliktia siitä ei voi tulla että jälleen manipuloin. Jos on asia mikä liittyy vain minuun saan tehdä miten haluan. Lapsiin liittyvissä asioissa voin tehdä päätöksen tai mikä on parhaaksi ellei puoliso ole eri mieltä ja sitten tehdään niinkuin puoliso sanoo. Puolisoon liittyvissä asioissa en sano mitään ellei kysytä ja silloinkin sanon positiivisia ja kannustavia asioita. Näitä ohjenuoria noudattamalla manipulaatio vähenee kun en pyri vaikuttamaan keneenkään. Sama mitä ystävien kanssa , en kerro mielipidettäni ellei kysytä ja sillonkin mietin mitä ja miten sanon. Mielipiteeni ja ajatukseni yleensäkin asioista ovat pitkälle mietittyjä perusteluineen. Monesti jos mielipidettä kysytään ajatukseni voi olla liian pitkälle mietitty ja se vaikuttanee juuri taas manipuloinnilta, kun olen miettinyt kaiken niin perin pohjin.

Joten en tiedä mitä enää haluan tältä keskustelulta.. vinkkejä, vertaistukea .. miten elää ihmisen kanssa joka pitää minua manipuloijana? Tai ystäväni, pelkään että olen aivan paska ihminen. Koko elämäni olen pelännyt että olen vaikea ja rasittava ja että ihmiset eivät suoraan sano minulle mitä ajattelevat , siis esim tätä manipulaatiota.

Olen vain todella kyllästynyt tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi. Se että sanotaan manipuloijaksi on mielestäni vakava syytös. Milloin tämä loppuu, miten voin muuttua, ja miksi se on minulle niin vaikeaa ?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä oikein haluat ap?

En tiedä..

Alkuun kai vain ymmärrystä miten manipuloivat ihmiset koetaan, lähinnä että jos manipuloin puolisoani huomaamattani niin teen sitä varmaan muillekin . Niin näkemystä miltä minunlaiseni ihminen vaikuttaa ja pitääköhän kukaan minusta oikeasti vai näkevät vain rasittavana manipuloijana.

Sitten oli hyvää keskustelua jonkun kirjoittajan kanssa ja aloin ymmärtää itseäni/puolisoani, että ehken olekaan manipuloija.

Mutta sitten joku kuvasi tuon että olen rakentanut kokonaisen uhrinarratiivin minkä kautta manipuloin toisia,

Ja kun ottaa huomioon mitä kerroin omista ongelmistani , että syyllistyn herkästi enkä luota omaan tulkintaani asioista, tämä kirjoittaja sai minut palaamaan ajattelemaan, että minä olen manipuloija kuten puolisoni väittää.

Ja siitä palataan taas siihen, että ainoa ratkaisu mitä olen keksinyt manipulaation vähentämiseen parisuhteessa on se että en sano mitä ajattelen, enkä tavoittele mitään asioita mitkä voivat vaikuttaa puolisooni, niin konfliktia siitä ei voi tulla että jälleen manipuloin. Jos on asia mikä liittyy vain minuun saan tehdä miten haluan. Lapsiin liittyvissä asioissa voin tehdä päätöksen tai mikä on parhaaksi ellei puoliso ole eri mieltä ja sitten tehdään niinkuin puoliso sanoo. Puolisoon liittyvissä asioissa en sano mitään ellei kysytä ja silloinkin sanon positiivisia ja kannustavia asioita. Näitä ohjenuoria noudattamalla manipulaatio vähenee kun en pyri vaikuttamaan keneenkään. Sama mitä ystävien kanssa , en kerro mielipidettäni ellei kysytä ja sillonkin mietin mitä ja miten sanon. Mielipiteeni ja ajatukseni yleensäkin asioista ovat pitkälle mietittyjä perusteluineen. Monesti jos mielipidettä kysytään ajatukseni voi olla liian pitkälle mietitty ja se vaikuttanee juuri taas manipuloinnilta, kun olen miettinyt kaiken niin perin pohjin.

Joten en tiedä mitä enää haluan tältä keskustelulta.. vinkkejä, vertaistukea .. miten elää ihmisen kanssa joka pitää minua manipuloijana? Tai ystäväni, pelkään että olen aivan paska ihminen. Koko elämäni olen pelännyt että olen vaikea ja rasittava ja että ihmiset eivät suoraan sano minulle mitä ajattelevat , siis esim tätä manipulaatiota.

Olen vain todella kyllästynyt tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi. Se että sanotaan manipuloijaksi on mielestäni vakava syytös. Milloin tämä loppuu, miten voin muuttua, ja miksi se on minulle niin vaikeaa ?

Ap

Etenkin parisuhteessa toi nyt voi olla niin tiedostamatonta käyttäytymistä, joka on vuosien aikana muokannut teidän välistä dynamiikkaa. Esim jos olet vaikka kehunut puolisoasi siitä, että hän on vahva tai järkevä tai että häneen voi luottaa kuin kallioon ja hän on aina apunasi.  Hän on tyystin erilainen kuin vaikka isäsi, joka ei koskaan kuunnellut tai auttanut ja niin edelleen..Näistä on sitten muodostunut se puolison palkitseva osuus suhteessa. Sitten jos olet herkästi tunteesi näyttävä ja olet vaikka alkanut itkemään tai mennyt hiljaiseksi ja mietteliääksi kun hän ei jollain lailla täytä odotuksiasi, on näistä muodostunut ajanmittaan välteltävä rangaistus; syyllisyys. 

No miten sitten näistä irti? Kommunikoimalla, ei kai muuta tietä ole. Ilmaiset suoraan mitä haluat ja suhtaudut reilusti jos toinen ei halua samaa asiaa. Pyydät reippaasti jos jotain toivot, jos toinen ei suostu niin sanot, että harmittaa ja jätät sitten asian siihen.

Mitä tulee kavereihin niin kuulostaa enemmän itsetunto-ongelmalta. Siihen auttaa se kun tiedostaa, ettei toiset pääasiallisesti vatvo sinun tekemisiä tai sanomisia edes murto-osaa siitä mitä sinä vatvot omiasi. Ja vice versa, eikö totta. Eli kavereiden kanssa vaan reilusti oma itsensä, ja liikaa neuvomatta ja kiinnittymättä niihin kavereihin ja heidän asioihinsa.

Itse asiassa kuulostaa todella tutulta, että ihminen, jolla on sosiaalisesti hieman heikko itsetunto ja tapana jäädä moittimaan itseään sosiaalisissa suhteissa, kiinnittyy todella voimakkaasti kumppaniinsa (ainoa luotettu) ja kohdistaa häneen kohtuuttomia odotuksia.

Onko sun puoliso joku raivohullu sekopää minkä kanssa täytyy olla varovainen jos et kerran uskalla sanoa mielipiteitäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa, että aloittaja vetäytyy nyt osin alkuperäisestä kertomuksestaan, jonka mukaan useat ihmiset ovat huomauttaneet hänen manipuloivan toisia ja keskittyy ainoastaan puolisonsa käytökseen...

Kokemukseni mukaan manipulointi lähisuhteessa aloitetaan rakentamalla sille ensin hedelmällinen pohja. Esim eräs nainen kertoo tuoreille tuttavuuksille heti traagisista tapahtumista lapsuudessaan; perheenjäsenten menetys onnettomuudessa sekä sairastettu vakava sairaus ja koulukiusaaminen. Nämä tapahtumat ovat luonnollisesti tuoneet hänelle paljon kärsimystä ja vaikuttaneet hänen henkiseen kantokykyynsä, tämä on täysin ymmärrettävää. Mutta, kun tapailu kehittyy vakavammaksi suhteeksi on jatkossa jokainen ikävä asia, tai pettymys, joka hänelle tapahtuu vain lisäesimerkki siitä kuinka huono onni hänellä on ja kuinka hänen toisille hyvää tahtovasta luonteestaan huolimatta hänet kaikki joko hylkää tai käyttää hyväksi. Hänen vastoinkäymisensä ovat aina poikkeuksellisen raskaita ja vakavampia kuin muiden, eikä sitä sovi kyseenalaistaa, koska hän on lapsuutensa vuoksi hauras.

Lopulta, vuosien kuluttua, asetelma ihmissuhteessa on sellainen, ettei hänen välttämättä enää edes tarvitse sanoittaa kuinka pettynyt hän on jos ei asiat suju hänen toivomallaan tavalla. Toinen tietää sanomattakin, että jos en tähän asiaan suostu, tuotan hänelle pettymyksen ja syyllisyys alkaa painaa jo valmiiksi kun taas tulee toiselle murhemieli vaikka elämä on ollut yhtä murhetta.

Hän voisi hyvin kuvailla tilannetta parisuhteessa samalla lailla kuin aloittaja; eli ihan asiallisesti sanoin, että mulla oli raskas työpäivä ja pyysin tekemään erään homman mun puolesta ja toinen väittää että manipuloin. Kyllä, näin teit silloin jos se manipulointi on vuosien varrella tietoisesti rakennettu uhriasema.

Lisään vielä että tämä kirjoitus selittää parhaiten miksi puolisoni voisi kokea minut manipuloivaksi. Koska minulla on ns iso trauma joka varjostaa koko suhteen, se asetelma on syntynyt ja vaikka en tee sitä tiedostaen niin se asetelma nyt sitten on. Vaikka en ymmärrä mitä pahaa se aiheuttaa jos minä vaikka olenkin johonkin pettynyt ? Elämässä tulee pettymyksiä.. mutta puolisoni ei varmaan voi nähdä muuta kuin minut sellaisena vaikka en sitä mitenkään ole pyytänyt.

Ap

tunnistin erään lausahduksen kirjoituksistasi, jota manipuloivin tuntemani ihminen käyttää säännöllisesti; Kuinka voisinkaan/voisikaan. "Että sinä kehtaatkin syyttää minua kaiken jälkeen mitä olen vuoksesi tehnyt: minä en ole sinun sosiaalisen median tilillesi murtautunut, kuinka voisinkaan kun en sinun salasanaasi tiedä!"; "minä en sinua väkisin pidä tässä suhteessa, kuinka voisinkaan niin tehdä!"  jne. Ensimmäisestä on vankat todisteet (digitaalinen jälki) ja toiseen taas liittyy se ääneen sanomaton jatko "tiedät, että teen elämästäsi hel*ttiä jos yrität erota". Tuo on eräs manipuloinnin keino, heittää ensin omaa vastuuta väistävä väite ja sitten lisätäkseen väitteen vakuuttavuutta esittää kuinka olisi valmis jopa kysymään avoimesti, että oliko toisella oikein jotain todisteitakin /teorioita kuinka tämä absurdi syytös voisikaan edes tapahtua. Ikään kuin se asia olisi niin pöyristyttävän kaukainen ja mahdoton, ettei hän osaisi edes kuvitella moista ja kuinka sellainen tapahtuisi, saati että olisi tehnyt niin!

Jos taas esität eteen aivan selkeät todisteet, että sinä teit sen ja tässä on näyttö, vetäytyy tällainen henkilö välittömästi keskustelusta tai hyökkää todella aggressiivisesti vastaan. Tämä tuntemani henkilö yleensä molempia samalla aikaa; nopea vastaviesti "kuinka sinä kehtaat sanoa minulle noin kaiken jälkeen", sitten uhkaus "anna olla viimeinen kerta kun.... tai ilmoitan poliisille /esimiehellesi jne" ja sen oman veistin jälkeen kaikki viestintäkanavat estoon.

Oikeastaan ollut varsin viihdyttävää ja opettavaista seurailla tällaisen tyypin operointia :)

Valehtelijan tunnistaa selittelystä ja vastahyökkäyksestä. Perusteettomaan syystökseen vastataan normaalisti tyyliin 'mitä vattua, en ole sun eväisiis koskenut'. Valehtelija vastaa 'miten kehtaat minua tulla syyttelemään..en TODELLAKAAN ole ottanut sinun eväitäsi..minä en ole ollut keittiössä päinkään..sitäpaitsi kuulin eräältä henkilöltä että sinä olit itse ottanut hänen eväänsä niin kuinka kehtaat syytellä muita eväiden varastamisesta..tästä seuraa vielä jotain...teen ilmoituksen henkilöstöpäällikölle..blaablaablaablaa..'

Seuratkaapa, niin kyllä näin muuten on!

Oma vanhempani pyrki usein manipuloimaan, erityisesti syyllistämällä emotionaalisesti. Päädyin itse aikuisena terapiaan ja opin ymmärtämään tuota kuviota, vanhempani ei osannut/uskaltanut/kehdannut ilmaista suoraan, mitä kaipasi. Siinä mielessä mulla kyllä riittää myötätuntoa, en vain enää suostu manipuloitavaksi ja sanon suoraan, kun huomaan jonkun sitä yrittävän.

Monet ihmiset eivät edes koskaan huomaa, että heitä manipuloidaan.

Erittäin hyvä esimerkki on tämä  Vauva-palsta.

Vierailija kirjoitti:

Monet ihmiset eivät edes koskaan huomaa, että heitä manipuloidaan.

Veikkaan, että monelle tulee vähintäänkin "outo olo", tuntuu pahalta, muttei ehkä osaa sanoa, mikä tarkalleen ottaen on pielessä. Tai ei pysty myöntämään itselleen/hyväksymään, että joku voisi toimia niin.

Tää on tätä parempien ihmisten Feeministi puuhaa. Stalkataan ja manipuloidaan. Ymmärretään tahallaan väärin ja edes sitä ei tuomita.  mt ongelmaisia ja sellaisia ei pidä päästää lähelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa, että aloittaja vetäytyy nyt osin alkuperäisestä kertomuksestaan, jonka mukaan useat ihmiset ovat huomauttaneet hänen manipuloivan toisia ja keskittyy ainoastaan puolisonsa käytökseen...

Kokemukseni mukaan manipulointi lähisuhteessa aloitetaan rakentamalla sille ensin hedelmällinen pohja. Esim eräs nainen kertoo tuoreille tuttavuuksille heti traagisista tapahtumista lapsuudessaan; perheenjäsenten menetys onnettomuudessa sekä sairastettu vakava sairaus ja koulukiusaaminen. Nämä tapahtumat ovat luonnollisesti tuoneet hänelle paljon kärsimystä ja vaikuttaneet hänen henkiseen kantokykyynsä, tämä on täysin ymmärrettävää. Mutta, kun tapailu kehittyy vakavammaksi suhteeksi on jatkossa jokainen ikävä asia, tai pettymys, joka hänelle tapahtuu vain lisäesimerkki siitä kuinka huono onni hänellä on ja kuinka hänen toisille hyvää tahtovasta luonteestaan huolimatta hänet kaikki joko hylkää tai käyttää hyväksi. Hänen vastoinkäymisensä ovat aina poikkeuksellisen raskaita ja vakavampia kuin muiden, eikä sitä sovi kyseenalaistaa, koska hän on lapsuutensa vuoksi hauras.

Lopulta, vuosien kuluttua, asetelma ihmissuhteessa on sellainen, ettei hänen välttämättä enää edes tarvitse sanoittaa kuinka pettynyt hän on jos ei asiat suju hänen toivomallaan tavalla. Toinen tietää sanomattakin, että jos en tähän asiaan suostu, tuotan hänelle pettymyksen ja syyllisyys alkaa painaa jo valmiiksi kun taas tulee toiselle murhemieli vaikka elämä on ollut yhtä murhetta.

Hän voisi hyvin kuvailla tilannetta parisuhteessa samalla lailla kuin aloittaja; eli ihan asiallisesti sanoin, että mulla oli raskas työpäivä ja pyysin tekemään erään homman mun puolesta ja toinen väittää että manipuloin. Kyllä, näin teit silloin jos se manipulointi on vuosien varrella tietoisesti rakennettu uhriasema.

Lisään vielä että tämä kirjoitus selittää parhaiten miksi puolisoni voisi kokea minut manipuloivaksi. Koska minulla on ns iso trauma joka varjostaa koko suhteen, se asetelma on syntynyt ja vaikka en tee sitä tiedostaen niin se asetelma nyt sitten on. Vaikka en ymmärrä mitä pahaa se aiheuttaa jos minä vaikka olenkin johonkin pettynyt ? Elämässä tulee pettymyksiä.. mutta puolisoni ei varmaan voi nähdä muuta kuin minut sellaisena vaikka en sitä mitenkään ole pyytänyt.

Ap

tunnistin erään lausahduksen kirjoituksistasi, jota manipuloivin tuntemani ihminen käyttää säännöllisesti; Kuinka voisinkaan/voisikaan. "Että sinä kehtaatkin syyttää minua kaiken jälkeen mitä olen vuoksesi tehnyt: minä en ole sinun sosiaalisen median tilillesi murtautunut, kuinka voisinkaan kun en sinun salasanaasi tiedä!"; "minä en sinua väkisin pidä tässä suhteessa, kuinka voisinkaan niin tehdä!"  jne. Ensimmäisestä on vankat todisteet (digitaalinen jälki) ja toiseen taas liittyy se ääneen sanomaton jatko "tiedät, että teen elämästäsi hel*ttiä jos yrität erota". Tuo on eräs manipuloinnin keino, heittää ensin omaa vastuuta väistävä väite ja sitten lisätäkseen väitteen vakuuttavuutta esittää kuinka olisi valmis jopa kysymään avoimesti, että oliko toisella oikein jotain todisteitakin /teorioita kuinka tämä absurdi syytös voisikaan edes tapahtua. Ikään kuin se asia olisi niin pöyristyttävän kaukainen ja mahdoton, ettei hän osaisi edes kuvitella moista ja kuinka sellainen tapahtuisi, saati että olisi tehnyt niin!

Jos taas esität eteen aivan selkeät todisteet, että sinä teit sen ja tässä on näyttö, vetäytyy tällainen henkilö välittömästi keskustelusta tai hyökkää todella aggressiivisesti vastaan. Tämä tuntemani henkilö yleensä molempia samalla aikaa; nopea vastaviesti "kuinka sinä kehtaat sanoa minulle noin kaiken jälkeen", sitten uhkaus "anna olla viimeinen kerta kun.... tai ilmoitan poliisille /esimiehellesi jne" ja sen oman veistin jälkeen kaikki viestintäkanavat estoon.

Oikeastaan ollut varsin viihdyttävää ja opettavaista seurailla tällaisen tyypin operointia :)

Valehtelijan tunnistaa selittelystä ja vastahyökkäyksestä. Perusteettomaan syystökseen vastataan normaalisti tyyliin 'mitä vattua, en ole sun eväisiis koskenut'. Valehtelija vastaa 'miten kehtaat minua tulla syyttelemään..en TODELLAKAAN ole ottanut sinun eväitäsi..minä en ole ollut keittiössä päinkään..sitäpaitsi kuulin eräältä henkilöltä että sinä olit itse ottanut hänen eväänsä niin kuinka kehtaat syytellä muita eväiden varastamisesta..tästä seuraa vielä jotain...teen ilmoituksen henkilöstöpäällikölle..blaablaablaablaa..'

Seuratkaapa, niin kyllä näin muuten on!

Ei välttämättä.