Lue keskustelun säännöt.
Manipuloivat ihmiset ? Mitä mieltä?
29.03.2022 |
Mitä mieltä olette manipuloivista ihmisistä ?
Pystyttekö olemaan ystävä tai työkaveri sellaisen kanssa ?
Itse olen manipuloiva ihminen ja teen sitä tavallaan kokoajan aivan huomaamattani. Olen käynyt 6 vuotta terapiassa muista syistä ja moniin asioihin sain apua mutta tämä manipuloivuus jäi. Sitä on hyvin vaikea estää koska taustani vuoksi olen kasvanut ympäristössä jossa manipulointi oli ns ”normaalin kommunikaation” selkäranka. Itselläni se aiheuttaa ongelmia läheisissä ihmissuhteissa eli parisuhteessa eniten, kumppanin kanssa asiasta voi suoraan puhua. Ystävyyssuhteissa se aiheuttaa sellaisia ongelmia että ystäväni ovat aika etäisiä, tapaamme harvoin ym. Ystävien kanssa olen opetellut hyvin paljon siihen että en turhaan kerro mielipidettäni asioihin ellei ole pakko, jotta manipuloivaa tilannetta ei synny, mutta esimerkiksi ristiriitatilanteet ovat sellaisia joissa saatan pelkällä manipuloida toisia. Enkä itse ai a edes tajua sitä! Olen siis oppinut ilmaisemaan mielipiteeni niin, että se on niin vakuuttava että samalla manipuloin muut puolelleni.
Kysymys kuuluu siis mitä mieltä olette manipuloivista ihmisistä, annatteko heille armoa? Tunnistatteko tahallisen ja tahattoman manipulaation? Tai oletteko kenties itse oppineet vähentämään manipulaatiota, miten?
Itselläni manipulaation vähentäminen on johtanut mm alisuoriutumiseen työssä. Koska en osaa ajaa asiaani ja tuoda itseäni esiin käyttämättä manipulatiivisia keinoja . Se on surkeaa. Joskus tuntuu toisaalta että sekin, että pidän kynttilää vakan alla, on jonkunlaista manipulaatiota.
Se kuitenkin satuttaa hyvin paljon, aina saada kuulla olevani manipuloija (puolisolta nykyään, ennen parilta entiseltä ystävältä kenen kanssa välit menneet poikki). Miten voin oppia erilaisen kommunikaatiotyylin 40-vuotiaana ?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuon kysymyksen suhteen ehdoton: mun mielestä kaikki manipulointi on väkivaltaa. Enkä hyväksy väkivaltaa ollenkaan, koska tahdon elää elämäni täysin rauhassa ja turvassa.
Joten pysyn kaukana kaikista manipuloivista ihmisistä, pidän välit poikki. En suostu edes minkäänlaisiin diplomaattisiin väleihin. Onneksi olen onnistunut järjestämään elämäni sillä lailla ettei minun ole mikään pakko harrastaa diplomatiaa väkivaltaisten ihmisten kanssa. Jotkut tykkää diplomatiasta, joidenkin mielestä se on kiva leikki, mutta mua se vain rasittaa, väsyttää, tympeää turhaa touhua.
Kun uusi ihminen lähestyy minua niin oikeastaan välittömästi pyrin pääsemään selvyyteen siitä että onko se väkivaltainen manipuloija. Monista sen näkee heti. Jos hän ensitöikseen katsoo minua silmiin, hymyilee ja kuuluvasti tervehtii, niin hän on väkivaltainen ihminen. Koska tuollainen erityisesti toiselle huomiota osoittava tervehtimistapahan on manipulointia. Ei tuollainen tervehtiminen ole henkilön omaa luonnollista käyttäytymistä, ei hän luonnostaan niin tekisi, ei hän ole sillä hetkellä oma itsensä. Vaan tuo on opeteltua käyttäytymistä, esittämistä. Hän ei käyttäydy noin itsensä vuoksi, siksi että se käyttäytyminen todella tulisi hänen sisältään. Vaan hän pyrkii käyttäytymisellään ulkoiseen vaikutukseen - siis pyrkii vaikuttamaan minuun. Hän sellaisella tervehdysesityksellä pyrkii saamaan aikaan vaikutuksen minussa. Esittää "ystävällisen tervehdyksen" ihan vain että saisi aikaan ystävälliset välit kanssani. Ja tuo esittäminenhän on manipulointia, väkivaltaa, joten lopputulos on täysin päinvastainen kuin mihin hän pyrkii: en voi olla ystävällisissä väleissä väkivaltaisen ihmisen kanssa, joten mahdollisuudet ystävällisyyteen loppuvat jo heti tuohon tervehdykseen. Tulen heti siihen tulokseen että ei, hänen seurassaan en voi olla. Sen olen ihmisistä oppinut että jos joku aloittaa suhteen väkivallalla niin ei se suhde siitä ajan myötä vähemmän väkivaltaiseksi muutu, vaan tapahtuu päinvastoin eli ajan myötä väkivalta vain pahenee.
PS. Vankilassa kohtasin joitain pahasti todellisuudesta irronneita sosiopaatteja joiden sosiaalinen kanssakäyminen aina väistämättä nopeasti eteni aivan mielisairaaseen väkivaltaan. Hienoin tapaus oli tyyppi joka käveli vankilan käytävillä ja tahtoi kätellä kaikkia vastaantulijoita. Ei kannattanut kätellä häntä. Koska jos häntä kätteli niin hän alkoikin kätellessään välittömästi kaikin voimin murskata toisen kättä, ei päästänyt irti, piti vain kiinni ja murskasi ja murskasi. Häneen ei saanut kiinnittää mitään huomiota, piti vain pysyä kaukana, ei mikään diplomatiakaan ollut mahdollista, mikään ei ollut hänen kanssaan mahdollista.
Joku sanoisi että tuo kättelymurskaus on nopein tapa "edetä ystävällisyydestä väkivaltaan":
1. Ystävällisyydenosoitus eli tarjoaa kättään kättelyyn.
2. Ystävällisyyden sijaan tekeekin siinä kättelyssä väkivaltaa.
Mutta ei. Ei tuo ole ystävällisyydestä väkivaltaan etenemistä, ei tuossa ole kahta askelta. Siinä on vain yksi askel, vain väkivaltaa. Koska jo käden tarjoaminen kättelyyn on väkivaltaa. Käden tarjoaminen kättelyyn on esittämistä, keinotekoista käyttäytymistä jolla pyritään saamaan aikaan vaikutus toisessa ihmisessä, tunnemanipuloimista jolla pyritään painamaan toisen ihmisen nappuloita eli pyritään saamaan aikaan "ystävällinen vaikutus" toiseen ihmiseen. Toisen ihmisen nappuloiden painaminen on väkivaltaa. Ei ole olemassakaan mitään ystävällistä toisen nappuloiden painamista, mitään positiivista tunnemanipulaatiota, vaan pelkästään negatiivista, väkivaltaista, sillä voidaan saada aikaan pelkästään vahinkoa. Loppujen lopuksi jokainen ihminen joka lähestyy toista kättelyaikeissa on niinkuin vankilan mielenvikainen sosiopaatti. Eri sosiopaateilla se väkivalta vain etenee eri tahtia. Vankilassa "ihmissuhde" sosiopaatin kanssa saattoi kestää sekunnin ennen kuin väkivalta koveni todella pahasti. Keskivertosuomalaisen kanssa kestää useimmiten ainakin joitain viikkoja ennen kuin toista aletaan oikein pahasti satuttaa. Mutta suunta niissä ihmissuhteissa vankilan sosiopaattien ja keskivertosuomalaisten kanssa on aina sama, koska perimmiltään nuo ihmiset ovat tasan samanlaisia: mitä pidempään se suhde kestää sitä pahemmaksi se väkivalta menee.
Jos joku painaa minun ainuttakaan nappulaa, tahallaan käyttäytymisellään yrittää saada minussa aikaan jonkin tunnevaikutuksen, niin se on siinä, pistän välit poikki, en altista itseäni väkivallalle. Minulla on oikeus elää turvassa.
PPS. Tosiaan, se vankilan kättelijäsosiopaatti joka heti pahensi väkivaltaa, heti kättelyssä alkoi murskata toisen kättä. Hänen kanssaan väkivalta oli heti niin kovaa, ettei mikään diplomatia ollut mahdollista. Ei mikään keskustelu, ei mikään inhimillisyys, ei mikään kommunikointi, ei minkäänlainen yhteiselo, ei mikään lähellä viipyminen, ei mikään.
Mutta keskivertosuomalaisen kanssa on sama juttu. Silloin kun siis se väkivalta on edennyt jo erittäin pitkään, erittäin pahaksi. Mitä pahemmaksi väkivalta menee sitä vähemmän on minkäänlaisia diplomaattisia vaihtoehtoja enää jäljellä. Väkivallan pahetessa kaikki vuorovaikutuksen vaihtoehdot aina vain kapenevat ja kapenevat, tai vähenevät ja vähenevät. Vuorovaikutuksesta tulee aina vain yksinkertaisempaa, debiilimpää, idioottivuorovaikutusta. Lopulta ollaan täyssodassa tai täysin erossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Manipuloinnin määrittelee intentio. Onko tarkoitusperät hyvät ja rehelliset? Jos kerrot mielipiteesi ja yrität siten vaikuttaa kuulijoihin, niin vaikka vetoaisit tunteisiin se ei ole vielä manipulointia. Manipulointia on, jos valehtelet oman mielipiteesi tai tosiasioita tai tunteitasi. Esimerkiksi jos olet samaa mieltä jonkun kanssa, ei siksi että olisit samaa mieltä oikeasti vaan koska haluat saavuttaa henkilön luottamuksen JA myöhemmin satuttaa. Tai johdatella ansaan. Tai jos olet tahallaan eri mieltä henkilön kanssa, ei siksi että olisit eri mieltä vaan koska haluat haastaa riitaa jostain keskustelukumppanillesi tärkeästä asiasta, jotta saisit tämän tolaltaan esim. Niin nämä on manipulointia. Manipulointia tunteen tasolla on esittää ystävällistä vaikka olisi vihamielinen, saadakseen jotain hyötyä. Harva kuitenkaan _esittää_ vihamielistä vaikka olisikin oikeasti ystävällinen. Kannattaa muistaa se.
Osa ihmisistä on kyvuttömiä ilmaisemaan suoraa aggressiota. Heillä ei ole vaihtoehtoja. Ja kun eivät pääse purkamaab kiukkua ovat piilevästi aggressiivisia. Näitä on syytä varoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Manipuloinnin määrittelee intentio. Onko tarkoitusperät hyvät ja rehelliset? Jos kerrot mielipiteesi ja yrität siten vaikuttaa kuulijoihin, niin vaikka vetoaisit tunteisiin se ei ole vielä manipulointia. Manipulointia on, jos valehtelet oman mielipiteesi tai tosiasioita tai tunteitasi. Esimerkiksi jos olet samaa mieltä jonkun kanssa, ei siksi että olisit samaa mieltä oikeasti vaan koska haluat saavuttaa henkilön luottamuksen JA myöhemmin satuttaa. Tai johdatella ansaan. Tai jos olet tahallaan eri mieltä henkilön kanssa, ei siksi että olisit eri mieltä vaan koska haluat haastaa riitaa jostain keskustelukumppanillesi tärkeästä asiasta, jotta saisit tämän tolaltaan esim. Niin nämä on manipulointia. Manipulointia tunteen tasolla on esittää ystävällistä vaikka olisi vihamielinen, saadakseen jotain hyötyä. Harva kuitenkaan _esittää_ vihamielistä vaikka olisikin oikeasti ystävällinen. Kannattaa muistaa se.
Osa ihmisistä on kyvuttömiä ilmaisemaan suoraa aggressiota. Heillä ei ole vaihtoehtoja. Ja kun eivät pääse purkamaab kiukkua ovat piilevästi aggressiivisia. Näitä on syytä varoa.
Itse en kykene suoraan konfrontaatioon eli agressiivisaggressiivisuuteen. Saatan silti sopivan tilanteen tullen kostaa suoran hyväksikäytön tai huijauksen ilman väkivaltaa tai suoraa konfrontaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Manipuloinnin määrittelee intentio. Onko tarkoitusperät hyvät ja rehelliset? Jos kerrot mielipiteesi ja yrität siten vaikuttaa kuulijoihin, niin vaikka vetoaisit tunteisiin se ei ole vielä manipulointia. Manipulointia on, jos valehtelet oman mielipiteesi tai tosiasioita tai tunteitasi. Esimerkiksi jos olet samaa mieltä jonkun kanssa, ei siksi että olisit samaa mieltä oikeasti vaan koska haluat saavuttaa henkilön luottamuksen JA myöhemmin satuttaa. Tai johdatella ansaan. Tai jos olet tahallaan eri mieltä henkilön kanssa, ei siksi että olisit eri mieltä vaan koska haluat haastaa riitaa jostain keskustelukumppanillesi tärkeästä asiasta, jotta saisit tämän tolaltaan esim. Niin nämä on manipulointia. Manipulointia tunteen tasolla on esittää ystävällistä vaikka olisi vihamielinen, saadakseen jotain hyötyä. Harva kuitenkaan _esittää_ vihamielistä vaikka olisikin oikeasti ystävällinen. Kannattaa muistaa se.
Tätä mieltä olen itsekin ollut aiemmin. Mutta puolisoni ottaa usein esille sen, että manipuloin . Tästä syystä muistin ne aiemmat kerrat, kun minulle on sanottu että manipuloin. Ja koska asia tulee puolison kanssa niin usein esiin, hän ainakin kokee minut manipuloivana. Esimerkiksi tämä pyyntö voisiko hoitaa asian Y koska minulla oli rankka päivä. Ei minulla ollut mitään varsinaista syytä pyytää häneltä palvelusta , kuin että en itse jaksanut ja olin väsynyt. Mitään rangaistusta ei seuraa jos puoliso ei tee palvelusta minulle, mitä edes voisi seurata. Puoliso kuitenkin sanoi minun manipuloineen hänet tekemään asian Y, joka on aivan arkinen asia ja tulisi hoitaa joka tapauksessa jomman kumman , yhteinen vastuu siis. Mutta puolisoni mielestä oli manipulointia kun vetosin siihen että minulla oli ollut poikkeuksellisen raskas päivä.
Puolisoni ei olisi siis jaksanut itsekään ja oletti minun hoitavan asian Y.
Hän syytti minua manipuloinnista ja ensin loukkaannuin mutta vanhat kommentit manipuloivasta tyylistäni palasi mieleen. Ja koska puolisoni usein kokee että yritän manipuloida häntä tekemään asioita ihan vain koska en itse jaksa, aloin jälleen pohtimaan asiaa. Ja tulin tulokseen että olen manipulatiivinen ihminen myös huomaamattani, koska minulla on manipuloinnin taito.
Tuntuu että välillä kun kaikki on hyvin, rentoudun ja unohdan kontrolloida tätä piirrettä . Ja sitten taas sama keskustelu puolison kanssa siitä miten manipulatiivinen olen. En jaksa käydä enää sitä keskustelua koska vuosien varrella se on käyty moneen kertaan. Minulle tulee olo niinkuin olisin joku pakonomainen valehtelija tai huijari tms joka ”retkahtaa taas” kun näitä tilanteita tapahtuu. Että olen luvannut olla manipuloimatta, itselleni ja puolisolleni ja taas toimin näin.
Ja tiesin jo ennen kuin kysyin asiasta Y, että se menee kategoriaan josta yleensäkin riidellään usein joten miksi ihmeessä pyysin palvelusta asiassa josta tulee riita usein? Puolisoni mielestä manipuloin ja tahallaan valitsin sen aiheen mistä pyysin apua. Vaikka itse olin vain väsynyt mutta jos tahattomasti manipuloin joka tapauksessa, ehkä tiedostamatta valitsin aiheen Y pyytää apua vaikka tiesin sen olevan vaikea aihe 🤷♀️
Ap
Aiemmin esittämäni ajatus saa tässä voimakkaasti tukea eli vaikuttaisi siltä, että olet valinnut alitajuisesti puolison, jonka kanssa olet vastaavanlaisessa asetelmassa kuin lapsuudenperheessäsi eli sinua syyllistetään voimakkaasti normaaleista asioista ja otat syytökset sisääsi eli kyseessä on introjektio. Puolisosi käyttää sinua projektioidensa kohteena eli teillä molemmilla on heikot egon rajat.
Kannattaisi hakeutua pariterapiaan, missä nuo roolitukset puretaan. On hyvin raskasta elää syyllisen roolissa kuten näytät tekevän asiassa kuin asiassa.
Kiitos ! Enkä halua elää syyllisen roolissa, on vain todella vaikea tietää mikä on minun syytäni ja mikä ei. Näitä persoonani ongelmia selvitettiin jo terapiassa osaltani ja osaa kai ei vaan voi kovin hyvin korjata - siis jos toinen ihminen tulee sanomaan minulle että olen hänen kokemuksen mukaan syyllinen johonkin hänelle tapahtuneeseen asiaan, vaikka faktojen pohjalta ymmärtäisin etten ole, ymmärrys faktoista ei auta vaan on kuin aivoni/psyykeeni uskoo ensisijaisesti tätä toista henkilöä, hänhän sanoo minun olevan syyllinen , mitä muuta voin olla? Lapsuudessani ja vielä aikuisenakin joskus perheessäni pidettiin minua syyllisenä erään läheisen käytökseen, koska en hyväksynyt käytöstä ja vastustin sitä.. minä sain rangaistuksen . Eli malli on iskostunut todella syvälle. Terapiassa suurimmat asiat sai ratkottua mutta ei nämä asiat omasta persoonasta välttämättä lähde koskaan pois vaikka miten yrittäisin. Ap
Oletko saanut jonkin diagnoosin terapiassa? Tuntuuko tämä yhtään tutulta?
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietoha…
Tuo on persoonallisuushäiriöistä sikäli helpoin, että myös spontaaniparanemista tapahtuu terveessä ja turvallisessa parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuon kysymyksen suhteen ehdoton: mun mielestä kaikki manipulointi on väkivaltaa. Enkä hyväksy väkivaltaa ollenkaan, koska tahdon elää elämäni täysin rauhassa ja turvassa.
Joten pysyn kaukana kaikista manipuloivista ihmisistä, pidän välit poikki. En suostu edes minkäänlaisiin diplomaattisiin väleihin. Onneksi olen onnistunut järjestämään elämäni sillä lailla ettei minun ole mikään pakko harrastaa diplomatiaa väkivaltaisten ihmisten kanssa. Jotkut tykkää diplomatiasta, joidenkin mielestä se on kiva leikki, mutta mua se vain rasittaa, väsyttää, tympeää turhaa touhua.
Kun uusi ihminen lähestyy minua niin oikeastaan välittömästi pyrin pääsemään selvyyteen siitä että onko se väkivaltainen manipuloija. Monista sen näkee heti. Jos hän ensitöikseen katsoo minua silmiin, hymyilee ja kuuluvasti tervehtii, niin hän on väkivaltainen ihminen. Koska tuollainen erityisesti toiselle huomiota osoittava tervehtimistapahan on manipulointia. Ei tuollainen tervehtiminen ole henkilön omaa luonnollista käyttäytymistä, ei hän luonnostaan niin tekisi, ei hän ole sillä hetkellä oma itsensä. Vaan tuo on opeteltua käyttäytymistä, esittämistä. Hän ei käyttäydy noin itsensä vuoksi, siksi että se käyttäytyminen todella tulisi hänen sisältään. Vaan hän pyrkii käyttäytymisellään ulkoiseen vaikutukseen - siis pyrkii vaikuttamaan minuun. Hän sellaisella tervehdysesityksellä pyrkii saamaan aikaan vaikutuksen minussa. Esittää "ystävällisen tervehdyksen" ihan vain että saisi aikaan ystävälliset välit kanssani. Ja tuo esittäminenhän on manipulointia, väkivaltaa, joten lopputulos on täysin päinvastainen kuin mihin hän pyrkii: en voi olla ystävällisissä väleissä väkivaltaisen ihmisen kanssa, joten mahdollisuudet ystävällisyyteen loppuvat jo heti tuohon tervehdykseen. Tulen heti siihen tulokseen että ei, hänen seurassaan en voi olla. Sen olen ihmisistä oppinut että jos joku aloittaa suhteen väkivallalla niin ei se suhde siitä ajan myötä vähemmän väkivaltaiseksi muutu, vaan tapahtuu päinvastoin eli ajan myötä väkivalta vain pahenee.
Voisiko ystävällinen tervehtiminen olla vain opittu kyllä, mutta hyvä tapa?
Lapsiakin opetetaan jo koulussa tervehtimään.
Olen itse käsittänyt ja moni muukin ihminen ehkä niin kokee että loukkaavaa on juuri se jos ei tervehditä.
Mutta tämä yksi syy miksi tällä luokittelulla olen manipuloija koska tervehdin ihmisiä ystävällisesti . Toisaalta olen työssä missä ei voi muulla tavoin tehdä. Ja meille on ihan opetettu erikseen miten ihmiset tulee kohdata.. ja olen myyntialalla joten sehän on manipulointia suurimmaksi osaksi. Sille ei kai mitään voi että joku minusta tällaisen näin ikävän kuvan saa sen vuoksi. Minulla on kuitenkin herkkä omatunto mutta ei se manipulointia estä. Ap
Niin, tosiaan on olemassa kummallisia ihmisiä joille tuottaa loukkaantumista tai muuta pahaa oloa se jos heitä ei tervehditä. Mutta minulle tuottaa pahaa oloa se jos minua tervehditään. Mutta minä en kosta pahaa oloani muille väkivallalla. Monet taas toimivat niin että jos heitä on loukattu niin hehän satuttavat takaisin. Jos heitä ei tervehditä niin he kostavat, väkivallalla, tai siis sanovat rumasti.
Nuorena jouduin olemaan tuollaisten kummallisten ihmisten keskuudessa, paikoissa missä oli pakko tervehtiä. Se oli kamalaa. Tosi raskasta. Raskasta kun minua tervehdittiin. Raskasta kun minun piti tervehtiä. Päivät pitkät sitä. Iltaisin olin aina aivan puhki. Ei siitä mitään tullut, energia ei riittänyt mihinkään muuhun aktiviteettiin tai elämiseen kun kaikki energia kului tervehdyksiin.
Joku kenties kutsuisi niitä ihmisiä "huomionhakuisiksi" jotka loukkaantuvat jos heitä ei tervehditä. Minä kutsun heitä sosiopaateiksi. Noh, he ovat todella rasittavia. Kaikki energia kuluu siihen kun tarjoaa heille huomiota. Ei heidän seurassaan vain voi olla. Elämässä täytyy olla jotain muutakin kuin vain huomion tarjoaminen. Ei itseään ja koko elämäänsä voi uhrata vain huomion tarjoamiseen muille, ettei huomioriippuvaisista ihmisistä tuntuisi pahalta.
En muista elämästäni ainuttakaan kertaa kun joku olisi tuottanut minulle hyvää oloa tarjoamalla minulle huomiota tai muutoin painamalla nappuloitani. Tässä pieniä yksinkertaisia jokapäiväisiä arkisia tapoja tai "sosiaalisia taitoja" joilla huomiososiopaatit yrittävät ottaa muita huomioon ja luulevat tuottavansa muille hyvää oloa, luulevat tekevänsä mukamas jotain hyvää sosiaalisessa ympäristössään: tervehtiminen, hymy, silmiin katsominen, kuulumisten kysely, rohkaisevien sanojen sanominen, kehuminen, mukavien rupattelu, seuran tarjoaminen, lahjojen antaminen, syntymäpäivänä muistaminen, mukaan joukkoon ottaminen ettei joku jäisi ulkopuolelle,...
Kertaakaan elämässäni ei yksikään tuollainen teko ole tuottanut minulle hyvää oloa, ei pienintäkään positiivista tunnetta, ei mitään positiivista vaikutusta. Ne miljoonat kerrat kun minulle on noin tehty ovat kaikki ainoastaan rasittaneet minua, niillä on ollut pelkästään negatiivinen vaikutus, aina. Aivan älyttömän väsyttävää, sairastuttavaa. Joten aion pysyä tuollaisista ihmisistä täysin erossa koko loppuikäni. En jaksa tuollaista enää yhtään, terveyteni ei enää tuollaista kestä.
Jos ne sosiopaatit luulevat saaneensa jotain positiivista vaikutusta aikaan noilla miljoonilla teoillaan minua kohtaan niin se positiivinen vaikutus on ollut olemassa ihan vain heidän omissa aivoissaan, ihan vain heidän omaa kuvitelmaansa. Tosiasiassa he ovat vain rasittaneet minua, ainoastaan vaikuttaneet minuun negatiivisesti. Mutta he luulevat tehneensä jotain palveluksia, tehneensä minulle hyvää. Kenties he elävät jossain itsepetoksessa. Itsepetossosiopaatit. Kenties: mitä enemmän väkivaltaa he tekevät sitä enemmän he kuvittelevat olevansa jotain suuria hyväntekijöitä.
Sosiopaatti ei voi tehdä toiselle ihmiselle palvelusta. Jokainen palvelus sosiopaatilta on tosiasiassa karhunpalvelus. Pelkkää haittaa. Jokainen huomionosoitus pelkästään rasittaa.
Siinä mielessä ne vankilan sosiopaatit olivat tavallaan erittäin paljon "terveempää" seuraa kuin keskivertosuomalaiset. Ne vankilan sosiopaatit eivät kuvitelleet olevansa hyväksi muille, eivät kuvitelleet että se "huomio jota he muille tarjosivat" olisi muille jotenkin mieluisaa. Keskivertosuomalaiset elävät paljon pahemmissa itsepetoskuvitelmissa kuin vankilan sosiopaatit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et vaikuta manipuloivalta. Toki voi olla, että manipuloit tässä keskustelussakin ja kaunistelet aikeitasi, jotta saisit jonkinlaisen mandaatin. Mutta olin vuosia sosiopaatin manipuloitavana ja se oli niin kylmää kyytiä, etten tunnista viesteistäsi vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuon kysymyksen suhteen ehdoton: mun mielestä kaikki manipulointi on väkivaltaa. Enkä hyväksy väkivaltaa ollenkaan, koska tahdon elää elämäni täysin rauhassa ja turvassa.
Joten pysyn kaukana kaikista manipuloivista ihmisistä, pidän välit poikki. En suostu edes minkäänlaisiin diplomaattisiin väleihin. Onneksi olen onnistunut järjestämään elämäni sillä lailla ettei minun ole mikään pakko harrastaa diplomatiaa väkivaltaisten ihmisten kanssa. Jotkut tykkää diplomatiasta, joidenkin mielestä se on kiva leikki, mutta mua se vain rasittaa, väsyttää, tympeää turhaa touhua.
Kun uusi ihminen lähestyy minua niin oikeastaan välittömästi pyrin pääsemään selvyyteen siitä että onko se väkivaltainen manipuloija. Monista sen näkee heti. Jos hän ensitöikseen katsoo minua silmiin, hymyilee ja kuuluvasti tervehtii, niin hän on väkivaltainen ihminen. Koska tuollainen erityisesti toiselle huomiota osoittava tervehtimistapahan on manipulointia. Ei tuollainen tervehtiminen ole henkilön omaa luonnollista käyttäytymistä, ei hän luonnostaan niin tekisi, ei hän ole sillä hetkellä oma itsensä. Vaan tuo on opeteltua käyttäytymistä, esittämistä. Hän ei käyttäydy noin itsensä vuoksi, siksi että se käyttäytyminen todella tulisi hänen sisältään. Vaan hän pyrkii käyttäytymisellään ulkoiseen vaikutukseen - siis pyrkii vaikuttamaan minuun. Hän sellaisella tervehdysesityksellä pyrkii saamaan aikaan vaikutuksen minussa. Esittää "ystävällisen tervehdyksen" ihan vain että saisi aikaan ystävälliset välit kanssani. Ja tuo esittäminenhän on manipulointia, väkivaltaa, joten lopputulos on täysin päinvastainen kuin mihin hän pyrkii: en voi olla ystävällisissä väleissä väkivaltaisen ihmisen kanssa, joten mahdollisuudet ystävällisyyteen loppuvat jo heti tuohon tervehdykseen. Tulen heti siihen tulokseen että ei, hänen seurassaan en voi olla. Sen olen ihmisistä oppinut että jos joku aloittaa suhteen väkivallalla niin ei se suhde siitä ajan myötä vähemmän väkivaltaiseksi muutu, vaan tapahtuu päinvastoin eli ajan myötä väkivalta vain pahenee.
Voisiko ystävällinen tervehtiminen olla vain opittu kyllä, mutta hyvä tapa?
Lapsiakin opetetaan jo koulussa tervehtimään.
Olen itse käsittänyt ja moni muukin ihminen ehkä niin kokee että loukkaavaa on juuri se jos ei tervehditä.
Mutta tämä yksi syy miksi tällä luokittelulla olen manipuloija koska tervehdin ihmisiä ystävällisesti . Toisaalta olen työssä missä ei voi muulla tavoin tehdä. Ja meille on ihan opetettu erikseen miten ihmiset tulee kohdata.. ja olen myyntialalla joten sehän on manipulointia suurimmaksi osaksi. Sille ei kai mitään voi että joku minusta tällaisen näin ikävän kuvan saa sen vuoksi. Minulla on kuitenkin herkkä omatunto mutta ei se manipulointia estä. Ap
Niin, tosiaan on olemassa kummallisia ihmisiä joille tuottaa loukkaantumista tai muuta pahaa oloa se jos heitä ei tervehditä. Mutta minulle tuottaa pahaa oloa se jos minua tervehditään. Mutta minä en kosta pahaa oloani muille väkivallalla. Monet taas toimivat niin että jos heitä on loukattu niin hehän satuttavat takaisin. Jos heitä ei tervehditä niin he kostavat, väkivallalla, tai siis sanovat rumasti.
Nuorena jouduin olemaan tuollaisten kummallisten ihmisten keskuudessa, paikoissa missä oli pakko tervehtiä. Se oli kamalaa. Tosi raskasta. Raskasta kun minua tervehdittiin. Raskasta kun minun piti tervehtiä. Päivät pitkät sitä. Iltaisin olin aina aivan puhki. Ei siitä mitään tullut, energia ei riittänyt mihinkään muuhun aktiviteettiin tai elämiseen kun kaikki energia kului tervehdyksiin.
Joku kenties kutsuisi niitä ihmisiä "huomionhakuisiksi" jotka loukkaantuvat jos heitä ei tervehditä. Minä kutsun heitä sosiopaateiksi. Noh, he ovat todella rasittavia. Kaikki energia kuluu siihen kun tarjoaa heille huomiota. Ei heidän seurassaan vain voi olla. Elämässä täytyy olla jotain muutakin kuin vain huomion tarjoaminen. Ei itseään ja koko elämäänsä voi uhrata vain huomion tarjoamiseen muille, ettei huomioriippuvaisista ihmisistä tuntuisi pahalta.
En muista elämästäni ainuttakaan kertaa kun joku olisi tuottanut minulle hyvää oloa tarjoamalla minulle huomiota tai muutoin painamalla nappuloitani. Tässä pieniä yksinkertaisia jokapäiväisiä arkisia tapoja tai "sosiaalisia taitoja" joilla huomiososiopaatit yrittävät ottaa muita huomioon ja luulevat tuottavansa muille hyvää oloa, luulevat tekevänsä mukamas jotain hyvää sosiaalisessa ympäristössään: tervehtiminen, hymy, silmiin katsominen, kuulumisten kysely, rohkaisevien sanojen sanominen, kehuminen, mukavien rupattelu, seuran tarjoaminen, lahjojen antaminen, syntymäpäivänä muistaminen, mukaan joukkoon ottaminen ettei joku jäisi ulkopuolelle,...
Kertaakaan elämässäni ei yksikään tuollainen teko ole tuottanut minulle hyvää oloa, ei pienintäkään positiivista tunnetta, ei mitään positiivista vaikutusta. Ne miljoonat kerrat kun minulle on noin tehty ovat kaikki ainoastaan rasittaneet minua, niillä on ollut pelkästään negatiivinen vaikutus, aina. Aivan älyttömän väsyttävää, sairastuttavaa. Joten aion pysyä tuollaisista ihmisistä täysin erossa koko loppuikäni. En jaksa tuollaista enää yhtään, terveyteni ei enää tuollaista kestä.
Jos ne sosiopaatit luulevat saaneensa jotain positiivista vaikutusta aikaan noilla miljoonilla teoillaan minua kohtaan niin se positiivinen vaikutus on ollut olemassa ihan vain heidän omissa aivoissaan, ihan vain heidän omaa kuvitelmaansa. Tosiasiassa he ovat vain rasittaneet minua, ainoastaan vaikuttaneet minuun negatiivisesti. Mutta he luulevat tehneensä jotain palveluksia, tehneensä minulle hyvää. Kenties he elävät jossain itsepetoksessa. Itsepetossosiopaatit. Kenties: mitä enemmän väkivaltaa he tekevät sitä enemmän he kuvittelevat olevansa jotain suuria hyväntekijöitä.
Sosiopaatti ei voi tehdä toiselle ihmiselle palvelusta. Jokainen palvelus sosiopaatilta on tosiasiassa karhunpalvelus. Pelkkää haittaa. Jokainen huomionosoitus pelkästään rasittaa.
Siinä mielessä ne vankilan sosiopaatit olivat tavallaan erittäin paljon "terveempää" seuraa kuin keskivertosuomalaiset. Ne vankilan sosiopaatit eivät kuvitelleet olevansa hyväksi muille, eivät kuvitelleet että se "huomio jota he muille tarjosivat" olisi muille jotenkin mieluisaa. Keskivertosuomalaiset elävät paljon pahemmissa itsepetoskuvitelmissa kuin vankilan sosiopaatit.
PS. Luettelin tuossa pieniä arkisia mukamas positiivisia tapoja. Jotkut kutsuisivat niitä "sosiaalisiksi taidoiksi". Minä kutsun niitä väkivaltatekniikoiksi. Ne ovat opeteltuja tapoja, keinotekoista käyttäytymistä, esittämistä, feikkaamista, teatteria, kulissia. Niissä tehdään yhtä asiaa jotta saataisiin aikaan jokin vaikutus. Eli tehdään yhtä mutta tarkoitetaan toista. Teolla on jokin taka-ajatus, salainen tavoite. Eli manipuloimista, väkivaltaa.
Kertaakaan elämässäni minä en ole toiminut niin että minulla olisi mielessäni jokin salainen taka-ajatus, johon käyttäytymiselläni olen pyrkinyt. En ole kertaakaan esittänyt. Kertaakaan en ole siis pyrkinyt millään lailla ohjaamaan toista ihmistä, ohjaamaan toisen ihmisen tunteita, tms. En ole kertaakaan tehnyt yhtä mutta tarkoittanut toista. Eli kertaakaan en ole manipuloinut. Valehdellut olen jos minut on pakotettu valehtelemaan uhkaamalla väkivallalla. Jos on suunnilleen tapppamisella uhattu niin olen valehdellut henkeni edestä. Manipuloimistahan tuo ei ole - pakotettu valehtelu ei ole omasta tahdosta kiinni.
Nykyään jotkut huomionaapurini toisinaan tervehtivät minua, vaikka en ole heidän kanssaan tekemisissä. Se on rasittavaa, kunpa he eivät tervehtisi, mutta ihan kohtuullisen hyvin kestän sen kunhan en kiinnitä siihen mitään huomiota ja vain kiirehdin pois. En todellakaan jaksa tervehtiä takaisin, se olisi ihan liian raskasta. Ärsyttävää kun kerrostalossa ei voi elää turvassa ja rauhassa, ärsyttävää kun altistuu muiden ihmisten huomiolle, tervehdyksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Manipuloinnin määrittelee intentio. Onko tarkoitusperät hyvät ja rehelliset? Jos kerrot mielipiteesi ja yrität siten vaikuttaa kuulijoihin, niin vaikka vetoaisit tunteisiin se ei ole vielä manipulointia. Manipulointia on, jos valehtelet oman mielipiteesi tai tosiasioita tai tunteitasi. Esimerkiksi jos olet samaa mieltä jonkun kanssa, ei siksi että olisit samaa mieltä oikeasti vaan koska haluat saavuttaa henkilön luottamuksen JA myöhemmin satuttaa. Tai johdatella ansaan. Tai jos olet tahallaan eri mieltä henkilön kanssa, ei siksi että olisit eri mieltä vaan koska haluat haastaa riitaa jostain keskustelukumppanillesi tärkeästä asiasta, jotta saisit tämän tolaltaan esim. Niin nämä on manipulointia. Manipulointia tunteen tasolla on esittää ystävällistä vaikka olisi vihamielinen, saadakseen jotain hyötyä. Harva kuitenkaan _esittää_ vihamielistä vaikka olisikin oikeasti ystävällinen. Kannattaa muistaa se.
Tätä mieltä olen itsekin ollut aiemmin. Mutta puolisoni ottaa usein esille sen, että manipuloin . Tästä syystä muistin ne aiemmat kerrat, kun minulle on sanottu että manipuloin. Ja koska asia tulee puolison kanssa niin usein esiin, hän ainakin kokee minut manipuloivana. Esimerkiksi tämä pyyntö voisiko hoitaa asian Y koska minulla oli rankka päivä. Ei minulla ollut mitään varsinaista syytä pyytää häneltä palvelusta , kuin että en itse jaksanut ja olin väsynyt. Mitään rangaistusta ei seuraa jos puoliso ei tee palvelusta minulle, mitä edes voisi seurata. Puoliso kuitenkin sanoi minun manipuloineen hänet tekemään asian Y, joka on aivan arkinen asia ja tulisi hoitaa joka tapauksessa jomman kumman , yhteinen vastuu siis. Mutta puolisoni mielestä oli manipulointia kun vetosin siihen että minulla oli ollut poikkeuksellisen raskas päivä.
Puolisoni ei olisi siis jaksanut itsekään ja oletti minun hoitavan asian Y.
Hän syytti minua manipuloinnista ja ensin loukkaannuin mutta vanhat kommentit manipuloivasta tyylistäni palasi mieleen. Ja koska puolisoni usein kokee että yritän manipuloida häntä tekemään asioita ihan vain koska en itse jaksa, aloin jälleen pohtimaan asiaa. Ja tulin tulokseen että olen manipulatiivinen ihminen myös huomaamattani, koska minulla on manipuloinnin taito.
Tuntuu että välillä kun kaikki on hyvin, rentoudun ja unohdan kontrolloida tätä piirrettä . Ja sitten taas sama keskustelu puolison kanssa siitä miten manipulatiivinen olen. En jaksa käydä enää sitä keskustelua koska vuosien varrella se on käyty moneen kertaan. Minulle tulee olo niinkuin olisin joku pakonomainen valehtelija tai huijari tms joka ”retkahtaa taas” kun näitä tilanteita tapahtuu. Että olen luvannut olla manipuloimatta, itselleni ja puolisolleni ja taas toimin näin.
Ja tiesin jo ennen kuin kysyin asiasta Y, että se menee kategoriaan josta yleensäkin riidellään usein joten miksi ihmeessä pyysin palvelusta asiassa josta tulee riita usein? Puolisoni mielestä manipuloin ja tahallaan valitsin sen aiheen mistä pyysin apua. Vaikka itse olin vain väsynyt mutta jos tahattomasti manipuloin joka tapauksessa, ehkä tiedostamatta valitsin aiheen Y pyytää apua vaikka tiesin sen olevan vaikea aihe 🤷♀️
Ap
Aiemmin esittämäni ajatus saa tässä voimakkaasti tukea eli vaikuttaisi siltä, että olet valinnut alitajuisesti puolison, jonka kanssa olet vastaavanlaisessa asetelmassa kuin lapsuudenperheessäsi eli sinua syyllistetään voimakkaasti normaaleista asioista ja otat syytökset sisääsi eli kyseessä on introjektio. Puolisosi käyttää sinua projektioidensa kohteena eli teillä molemmilla on heikot egon rajat.
Kannattaisi hakeutua pariterapiaan, missä nuo roolitukset puretaan. On hyvin raskasta elää syyllisen roolissa kuten näytät tekevän asiassa kuin asiassa.
Kiitos ! Enkä halua elää syyllisen roolissa, on vain todella vaikea tietää mikä on minun syytäni ja mikä ei. Näitä persoonani ongelmia selvitettiin jo terapiassa osaltani ja osaa kai ei vaan voi kovin hyvin korjata - siis jos toinen ihminen tulee sanomaan minulle että olen hänen kokemuksen mukaan syyllinen johonkin hänelle tapahtuneeseen asiaan, vaikka faktojen pohjalta ymmärtäisin etten ole, ymmärrys faktoista ei auta vaan on kuin aivoni/psyykeeni uskoo ensisijaisesti tätä toista henkilöä, hänhän sanoo minun olevan syyllinen , mitä muuta voin olla? Lapsuudessani ja vielä aikuisenakin joskus perheessäni pidettiin minua syyllisenä erään läheisen käytökseen, koska en hyväksynyt käytöstä ja vastustin sitä.. minä sain rangaistuksen . Eli malli on iskostunut todella syvälle. Terapiassa suurimmat asiat sai ratkottua mutta ei nämä asiat omasta persoonasta välttämättä lähde koskaan pois vaikka miten yrittäisin. Ap
Oletko saanut jonkin diagnoosin terapiassa? Tuntuuko tämä yhtään tutulta?
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietoha…
Tuo on persoonallisuushäiriöistä sikäli helpoin, että myös spontaaniparanemista tapahtuu terveessä ja turvallisessa parisuhteessa.
Ei varsinaista dgtä mutta tätä teemaa käsiteltiin paljon itsenäistymiseni ihmisenä onnistui vasta terapian seurauksena. Luulin olleeni ”parantunut” mutta olen pohtinut asiaa nyt ja aiemminkin että otin jollain tasolla takapakkia ja paljon nykyisen puolisoni kanssa. Suhde eteni nopeasti ja ei oikein enää ehtinyt sitoutumista perua kun tuli lapsi. Minulla meni monta vuotta että tajusin, että ei puolisoni itseasiassa ole kovin erilainen entisistäni. Ja että kaikki se itsenäisyys ja riippumattomuus meni kankkulan kaivoon mitä olin ehtinyt oppia ja miten olin edennyt asiassa. Ap
Minusta on outoa, että aloittaja vetäytyy nyt osin alkuperäisestä kertomuksestaan, jonka mukaan useat ihmiset ovat huomauttaneet hänen manipuloivan toisia ja keskittyy ainoastaan puolisonsa käytökseen...
Kokemukseni mukaan manipulointi lähisuhteessa aloitetaan rakentamalla sille ensin hedelmällinen pohja. Esim eräs nainen kertoo tuoreille tuttavuuksille heti traagisista tapahtumista lapsuudessaan; perheenjäsenten menetys onnettomuudessa sekä sairastettu vakava sairaus ja koulukiusaaminen. Nämä tapahtumat ovat luonnollisesti tuoneet hänelle paljon kärsimystä ja vaikuttaneet hänen henkiseen kantokykyynsä, tämä on täysin ymmärrettävää. Mutta, kun tapailu kehittyy vakavammaksi suhteeksi on jatkossa jokainen ikävä asia, tai pettymys, joka hänelle tapahtuu vain lisäesimerkki siitä kuinka huono onni hänellä on ja kuinka hänen toisille hyvää tahtovasta luonteestaan huolimatta hänet kaikki joko hylkää tai käyttää hyväksi. Hänen vastoinkäymisensä ovat aina poikkeuksellisen raskaita ja vakavampia kuin muiden, eikä sitä sovi kyseenalaistaa, koska hän on lapsuutensa vuoksi hauras.
Lopulta, vuosien kuluttua, asetelma ihmissuhteessa on sellainen, ettei hänen välttämättä enää edes tarvitse sanoittaa kuinka pettynyt hän on jos ei asiat suju hänen toivomallaan tavalla. Toinen tietää sanomattakin, että jos en tähän asiaan suostu, tuotan hänelle pettymyksen ja syyllisyys alkaa painaa jo valmiiksi kun taas tulee toiselle murhemieli vaikka elämä on ollut yhtä murhetta.
Hän voisi hyvin kuvailla tilannetta parisuhteessa samalla lailla kuin aloittaja; eli ihan asiallisesti sanoin, että mulla oli raskas työpäivä ja pyysin tekemään erään homman mun puolesta ja toinen väittää että manipuloin. Kyllä, näin teit silloin jos se manipulointi on vuosien varrella tietoisesti rakennettu uhriasema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Manipuloinnin määrittelee intentio. Onko tarkoitusperät hyvät ja rehelliset? Jos kerrot mielipiteesi ja yrität siten vaikuttaa kuulijoihin, niin vaikka vetoaisit tunteisiin se ei ole vielä manipulointia. Manipulointia on, jos valehtelet oman mielipiteesi tai tosiasioita tai tunteitasi. Esimerkiksi jos olet samaa mieltä jonkun kanssa, ei siksi että olisit samaa mieltä oikeasti vaan koska haluat saavuttaa henkilön luottamuksen JA myöhemmin satuttaa. Tai johdatella ansaan. Tai jos olet tahallaan eri mieltä henkilön kanssa, ei siksi että olisit eri mieltä vaan koska haluat haastaa riitaa jostain keskustelukumppanillesi tärkeästä asiasta, jotta saisit tämän tolaltaan esim. Niin nämä on manipulointia. Manipulointia tunteen tasolla on esittää ystävällistä vaikka olisi vihamielinen, saadakseen jotain hyötyä. Harva kuitenkaan _esittää_ vihamielistä vaikka olisikin oikeasti ystävällinen. Kannattaa muistaa se.
Tätä mieltä olen itsekin ollut aiemmin. Mutta puolisoni ottaa usein esille sen, että manipuloin . Tästä syystä muistin ne aiemmat kerrat, kun minulle on sanottu että manipuloin. Ja koska asia tulee puolison kanssa niin usein esiin, hän ainakin kokee minut manipuloivana. Esimerkiksi tämä pyyntö voisiko hoitaa asian Y koska minulla oli rankka päivä. Ei minulla ollut mitään varsinaista syytä pyytää häneltä palvelusta , kuin että en itse jaksanut ja olin väsynyt. Mitään rangaistusta ei seuraa jos puoliso ei tee palvelusta minulle, mitä edes voisi seurata. Puoliso kuitenkin sanoi minun manipuloineen hänet tekemään asian Y, joka on aivan arkinen asia ja tulisi hoitaa joka tapauksessa jomman kumman , yhteinen vastuu siis. Mutta puolisoni mielestä oli manipulointia kun vetosin siihen että minulla oli ollut poikkeuksellisen raskas päivä.
Puolisoni ei olisi siis jaksanut itsekään ja oletti minun hoitavan asian Y.
Hän syytti minua manipuloinnista ja ensin loukkaannuin mutta vanhat kommentit manipuloivasta tyylistäni palasi mieleen. Ja koska puolisoni usein kokee että yritän manipuloida häntä tekemään asioita ihan vain koska en itse jaksa, aloin jälleen pohtimaan asiaa. Ja tulin tulokseen että olen manipulatiivinen ihminen myös huomaamattani, koska minulla on manipuloinnin taito.
Tuntuu että välillä kun kaikki on hyvin, rentoudun ja unohdan kontrolloida tätä piirrettä . Ja sitten taas sama keskustelu puolison kanssa siitä miten manipulatiivinen olen. En jaksa käydä enää sitä keskustelua koska vuosien varrella se on käyty moneen kertaan. Minulle tulee olo niinkuin olisin joku pakonomainen valehtelija tai huijari tms joka ”retkahtaa taas” kun näitä tilanteita tapahtuu. Että olen luvannut olla manipuloimatta, itselleni ja puolisolleni ja taas toimin näin.
Ja tiesin jo ennen kuin kysyin asiasta Y, että se menee kategoriaan josta yleensäkin riidellään usein joten miksi ihmeessä pyysin palvelusta asiassa josta tulee riita usein? Puolisoni mielestä manipuloin ja tahallaan valitsin sen aiheen mistä pyysin apua. Vaikka itse olin vain väsynyt mutta jos tahattomasti manipuloin joka tapauksessa, ehkä tiedostamatta valitsin aiheen Y pyytää apua vaikka tiesin sen olevan vaikea aihe 🤷♀️
Ap
Aiemmin esittämäni ajatus saa tässä voimakkaasti tukea eli vaikuttaisi siltä, että olet valinnut alitajuisesti puolison, jonka kanssa olet vastaavanlaisessa asetelmassa kuin lapsuudenperheessäsi eli sinua syyllistetään voimakkaasti normaaleista asioista ja otat syytökset sisääsi eli kyseessä on introjektio. Puolisosi käyttää sinua projektioidensa kohteena eli teillä molemmilla on heikot egon rajat.
Kannattaisi hakeutua pariterapiaan, missä nuo roolitukset puretaan. On hyvin raskasta elää syyllisen roolissa kuten näytät tekevän asiassa kuin asiassa.
Kiitos ! Enkä halua elää syyllisen roolissa, on vain todella vaikea tietää mikä on minun syytäni ja mikä ei. Näitä persoonani ongelmia selvitettiin jo terapiassa osaltani ja osaa kai ei vaan voi kovin hyvin korjata - siis jos toinen ihminen tulee sanomaan minulle että olen hänen kokemuksen mukaan syyllinen johonkin hänelle tapahtuneeseen asiaan, vaikka faktojen pohjalta ymmärtäisin etten ole, ymmärrys faktoista ei auta vaan on kuin aivoni/psyykeeni uskoo ensisijaisesti tätä toista henkilöä, hänhän sanoo minun olevan syyllinen , mitä muuta voin olla? Lapsuudessani ja vielä aikuisenakin joskus perheessäni pidettiin minua syyllisenä erään läheisen käytökseen, koska en hyväksynyt käytöstä ja vastustin sitä.. minä sain rangaistuksen . Eli malli on iskostunut todella syvälle. Terapiassa suurimmat asiat sai ratkottua mutta ei nämä asiat omasta persoonasta välttämättä lähde koskaan pois vaikka miten yrittäisin. Ap
Oletko saanut jonkin diagnoosin terapiassa? Tuntuuko tämä yhtään tutulta?
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietoha…
Tuo on persoonallisuushäiriöistä sikäli helpoin, että myös spontaaniparanemista tapahtuu terveessä ja turvallisessa parisuhteessa.
Ei varsinaista dgtä mutta tätä teemaa käsiteltiin paljon itsenäistymiseni ihmisenä onnistui vasta terapian seurauksena. Luulin olleeni ”parantunut” mutta olen pohtinut asiaa nyt ja aiemminkin että otin jollain tasolla takapakkia ja paljon nykyisen puolisoni kanssa. Suhde eteni nopeasti ja ei oikein enää ehtinyt sitoutumista perua kun tuli lapsi. Minulla meni monta vuotta että tajusin, että ei puolisoni itseasiassa ole kovin erilainen entisistäni. Ja että kaikki se itsenäisyys ja riippumattomuus meni kankkulan kaivoon mitä olin ehtinyt oppia ja miten olin edennyt asiassa. Ap
Ja nykyinen puolisoni on yli-holhoava ja hän ihan järjestää asiat yleensä niin että minä en edes pystyisi tekemään päätöksiä esim arjessa vaikka haluaisin . Hän on ylikorostuneen kaikki langat käsissä -ihminen. Asiat yleensä vain ilmotetaan minulle, ja kun en kestä syyllistämistä niin en voi ottaa asioita esille , jos otan puoliso kokee että manipuloin jne.. siinäpä se on pähkinän kuoressa sitten. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa, että aloittaja vetäytyy nyt osin alkuperäisestä kertomuksestaan, jonka mukaan useat ihmiset ovat huomauttaneet hänen manipuloivan toisia ja keskittyy ainoastaan puolisonsa käytökseen...
Kokemukseni mukaan manipulointi lähisuhteessa aloitetaan rakentamalla sille ensin hedelmällinen pohja. Esim eräs nainen kertoo tuoreille tuttavuuksille heti traagisista tapahtumista lapsuudessaan; perheenjäsenten menetys onnettomuudessa sekä sairastettu vakava sairaus ja koulukiusaaminen. Nämä tapahtumat ovat luonnollisesti tuoneet hänelle paljon kärsimystä ja vaikuttaneet hänen henkiseen kantokykyynsä, tämä on täysin ymmärrettävää. Mutta, kun tapailu kehittyy vakavammaksi suhteeksi on jatkossa jokainen ikävä asia, tai pettymys, joka hänelle tapahtuu vain lisäesimerkki siitä kuinka huono onni hänellä on ja kuinka hänen toisille hyvää tahtovasta luonteestaan huolimatta hänet kaikki joko hylkää tai käyttää hyväksi. Hänen vastoinkäymisensä ovat aina poikkeuksellisen raskaita ja vakavampia kuin muiden, eikä sitä sovi kyseenalaistaa, koska hän on lapsuutensa vuoksi hauras.
Lopulta, vuosien kuluttua, asetelma ihmissuhteessa on sellainen, ettei hänen välttämättä enää edes tarvitse sanoittaa kuinka pettynyt hän on jos ei asiat suju hänen toivomallaan tavalla. Toinen tietää sanomattakin, että jos en tähän asiaan suostu, tuotan hänelle pettymyksen ja syyllisyys alkaa painaa jo valmiiksi kun taas tulee toiselle murhemieli vaikka elämä on ollut yhtä murhetta.
Hän voisi hyvin kuvailla tilannetta parisuhteessa samalla lailla kuin aloittaja; eli ihan asiallisesti sanoin, että mulla oli raskas työpäivä ja pyysin tekemään erään homman mun puolesta ja toinen väittää että manipuloin. Kyllä, näin teit silloin jos se manipulointi on vuosien varrella tietoisesti rakennettu uhriasema.
Niin, tätä mieltä puolisoni on.
Kaksi entistä ystävää on sanonut että manipuloin. Toisesta en tiedä vieläkään mikä tilanne mutta siihen liittyi se että oli riitoja ja pidin puolia toisen ystävän vaikeuksissa. Toinen oli toinen entinen ystävä joka oli sitä mieltä että minulla on vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ym.
Vasta puolisoni myötä olen alkanut miettiä näitä menneitä koska puoliso sanoo usein että manipuloin. Ja siitä syystä asia on vaikuttanut muihin ystävyyssuhteisiin että olen etäisempi enkä sano mitä ajattelen hanakasti koska pelkään että manipuloin. Koska en itse tunnista niitä hetkiä kun puolisoni mukaan manipuloin !
Lyhyesti näin . En tiedä voiko sitten traumat vaikuttaa ihmiseen näin että tiedostamattani rakennan itselleni uhrin tarinaa. Terapiassa luulin päässeeni eroon uhrin asemasta. Puoliso tietää tietenkin taustani , kyseessä on siis hyväksikäyttö. Se ei ole asia mitä huutelen edes jokaiselle ystävälle eikä suurin osa ihmisistä jotka minut tuntee, tiedä todellakaan asiaa. Se on vaikuttanut vahvasti minuun ihmisenä mistä syystä vuodet terapiassa myös.
Ehkä puolisoni näkee minut vain tällaisena uhrina. Hauras on sana millä minua ei ole koskaan kuvattu vaan olen nimenomaan saanut palautetta siitä että olen liian aktiivinen /manipuloin / esim se ystävä joka sanoi että manipuloin kun asetuin toisen ihmisen puolelle - luulen että jos olisin hauras uhri en uskaltaisi edes sanoa mitä mieltä olen. En tiedä..
Sen tiedän ja tunnistan että puolisoni näkee minut varmaan juuri noin miten kuvailit . Hän on sanonut jopa että itkeminen on manipulaatiota. Hän siis näkee minut pahantahtoisesti vaikka se ei ole tarkoitukseni .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa, että aloittaja vetäytyy nyt osin alkuperäisestä kertomuksestaan, jonka mukaan useat ihmiset ovat huomauttaneet hänen manipuloivan toisia ja keskittyy ainoastaan puolisonsa käytökseen...
Kokemukseni mukaan manipulointi lähisuhteessa aloitetaan rakentamalla sille ensin hedelmällinen pohja. Esim eräs nainen kertoo tuoreille tuttavuuksille heti traagisista tapahtumista lapsuudessaan; perheenjäsenten menetys onnettomuudessa sekä sairastettu vakava sairaus ja koulukiusaaminen. Nämä tapahtumat ovat luonnollisesti tuoneet hänelle paljon kärsimystä ja vaikuttaneet hänen henkiseen kantokykyynsä, tämä on täysin ymmärrettävää. Mutta, kun tapailu kehittyy vakavammaksi suhteeksi on jatkossa jokainen ikävä asia, tai pettymys, joka hänelle tapahtuu vain lisäesimerkki siitä kuinka huono onni hänellä on ja kuinka hänen toisille hyvää tahtovasta luonteestaan huolimatta hänet kaikki joko hylkää tai käyttää hyväksi. Hänen vastoinkäymisensä ovat aina poikkeuksellisen raskaita ja vakavampia kuin muiden, eikä sitä sovi kyseenalaistaa, koska hän on lapsuutensa vuoksi hauras.
Lopulta, vuosien kuluttua, asetelma ihmissuhteessa on sellainen, ettei hänen välttämättä enää edes tarvitse sanoittaa kuinka pettynyt hän on jos ei asiat suju hänen toivomallaan tavalla. Toinen tietää sanomattakin, että jos en tähän asiaan suostu, tuotan hänelle pettymyksen ja syyllisyys alkaa painaa jo valmiiksi kun taas tulee toiselle murhemieli vaikka elämä on ollut yhtä murhetta.
Hän voisi hyvin kuvailla tilannetta parisuhteessa samalla lailla kuin aloittaja; eli ihan asiallisesti sanoin, että mulla oli raskas työpäivä ja pyysin tekemään erään homman mun puolesta ja toinen väittää että manipuloin. Kyllä, näin teit silloin jos se manipulointi on vuosien varrella tietoisesti rakennettu uhriasema.
Lisään vielä että tämä kirjoitus selittää parhaiten miksi puolisoni voisi kokea minut manipuloivaksi. Koska minulla on ns iso trauma joka varjostaa koko suhteen, se asetelma on syntynyt ja vaikka en tee sitä tiedostaen niin se asetelma nyt sitten on. Vaikka en ymmärrä mitä pahaa se aiheuttaa jos minä vaikka olenkin johonkin pettynyt ? Elämässä tulee pettymyksiä.. mutta puolisoni ei varmaan voi nähdä muuta kuin minut sellaisena vaikka en sitä mitenkään ole pyytänyt.
Ap
Olemme saaneet korona-aikana nauttia manipuloivasta yhteiskunnasta, eikä sekään ole ollut mitään herkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iltapäivälehdthän harrastavat tuota aivan tarkoituksella kuten myös oikeiston edustajat.
Näiden tahojen mielipiteiden välttäminen on jo hyvö keino oman mielenterveyden kasassa pitämiseen.
Myös tämä Sanoman keskustelupalsta on täynnä manipuloivia ihmisiä joten kannustan etsimään tervehenkisempiä harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Manipuloinnin määrittelee intentio. Onko tarkoitusperät hyvät ja rehelliset? Jos kerrot mielipiteesi ja yrität siten vaikuttaa kuulijoihin, niin vaikka vetoaisit tunteisiin se ei ole vielä manipulointia. Manipulointia on, jos valehtelet oman mielipiteesi tai tosiasioita tai tunteitasi. Esimerkiksi jos olet samaa mieltä jonkun kanssa, ei siksi että olisit samaa mieltä oikeasti vaan koska haluat saavuttaa henkilön luottamuksen JA myöhemmin satuttaa. Tai johdatella ansaan. Tai jos olet tahallaan eri mieltä henkilön kanssa, ei siksi että olisit eri mieltä vaan koska haluat haastaa riitaa jostain keskustelukumppanillesi tärkeästä asiasta, jotta saisit tämän tolaltaan esim. Niin nämä on manipulointia. Manipulointia tunteen tasolla on esittää ystävällistä vaikka olisi vihamielinen, saadakseen jotain hyötyä. Harva kuitenkaan _esittää_ vihamielistä vaikka olisikin oikeasti ystävällinen. Kannattaa muistaa se.
Tätä mieltä olen itsekin ollut aiemmin. Mutta puolisoni ottaa usein esille sen, että manipuloin . Tästä syystä muistin ne aiemmat kerrat, kun minulle on sanottu että manipuloin. Ja koska asia tulee puolison kanssa niin usein esiin, hän ainakin kokee minut manipuloivana. Esimerkiksi tämä pyyntö voisiko hoitaa asian Y koska minulla oli rankka päivä. Ei minulla ollut mitään varsinaista syytä pyytää häneltä palvelusta , kuin että en itse jaksanut ja olin väsynyt. Mitään rangaistusta ei seuraa jos puoliso ei tee palvelusta minulle, mitä edes voisi seurata. Puoliso kuitenkin sanoi minun manipuloineen hänet tekemään asian Y, joka on aivan arkinen asia ja tulisi hoitaa joka tapauksessa jomman kumman , yhteinen vastuu siis. Mutta puolisoni mielestä oli manipulointia kun vetosin siihen että minulla oli ollut poikkeuksellisen raskas päivä.
Puolisoni ei olisi siis jaksanut itsekään ja oletti minun hoitavan asian Y.
Hän syytti minua manipuloinnista ja ensin loukkaannuin mutta vanhat kommentit manipuloivasta tyylistäni palasi mieleen. Ja koska puolisoni usein kokee että yritän manipuloida häntä tekemään asioita ihan vain koska en itse jaksa, aloin jälleen pohtimaan asiaa. Ja tulin tulokseen että olen manipulatiivinen ihminen myös huomaamattani, koska minulla on manipuloinnin taito.
Tuntuu että välillä kun kaikki on hyvin, rentoudun ja unohdan kontrolloida tätä piirrettä . Ja sitten taas sama keskustelu puolison kanssa siitä miten manipulatiivinen olen. En jaksa käydä enää sitä keskustelua koska vuosien varrella se on käyty moneen kertaan. Minulle tulee olo niinkuin olisin joku pakonomainen valehtelija tai huijari tms joka ”retkahtaa taas” kun näitä tilanteita tapahtuu. Että olen luvannut olla manipuloimatta, itselleni ja puolisolleni ja taas toimin näin.
Ja tiesin jo ennen kuin kysyin asiasta Y, että se menee kategoriaan josta yleensäkin riidellään usein joten miksi ihmeessä pyysin palvelusta asiassa josta tulee riita usein? Puolisoni mielestä manipuloin ja tahallaan valitsin sen aiheen mistä pyysin apua. Vaikka itse olin vain väsynyt mutta jos tahattomasti manipuloin joka tapauksessa, ehkä tiedostamatta valitsin aiheen Y pyytää apua vaikka tiesin sen olevan vaikea aihe 🤷♀️
Ap
Aiemmin esittämäni ajatus saa tässä voimakkaasti tukea eli vaikuttaisi siltä, että olet valinnut alitajuisesti puolison, jonka kanssa olet vastaavanlaisessa asetelmassa kuin lapsuudenperheessäsi eli sinua syyllistetään voimakkaasti normaaleista asioista ja otat syytökset sisääsi eli kyseessä on introjektio. Puolisosi käyttää sinua projektioidensa kohteena eli teillä molemmilla on heikot egon rajat.
Kannattaisi hakeutua pariterapiaan, missä nuo roolitukset puretaan. On hyvin raskasta elää syyllisen roolissa kuten näytät tekevän asiassa kuin asiassa.
Minä saan aivan erilaisen aavistuksen aloittajan kertomuksesta. Päädyn vähän samanlaiseen asetelmaan, mutta roolit päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Tästä taitaa olla ainakin kaksi koulukuntaa:
1. Idiootit! Tyhmät ihmiset jotka ajattelevat että ainoastaan hyvää tekemällä saadaan aikaan hyvää, eli ihmiset jotka eivät manipuloi. Eli kaikenmaailman uskonnollisen hihhulit ja hipit niinkuin vaikkapa joku Jeesus, Gandhi, Budha, Äiti Teresa, Laupias Samarialainen,... ja lukemattomat muutkin luuserit jotka eivät ole ikinä saaneet aikaan yhtään mitään. He eivät elä todellisuudessa vaan jossain omissa haaveissaan siitä kuinka "jeejee! kaikki on niin ihanaa! rakkaus voittaa kaiken!"
2. Johtajat! Fiksut ihmiset jotka tietävät että "you cant make an omelette without breaking eggs". Eli tietävät että pitää tehdä pahaa saadakseen aikaan hyvää. On PAKKO tehdä pahaa saadakseen aikaan hyvää. Muutoin mitään hyvää ei ikinä tapahdu. Pahan tekeminen on jokaisen hyvän ihmisen velvollisuus. Se velvollisuus on raskas taakka joka jokaisen hyvän ihmisen vain täytyy kantaa. Mitä enemmän pahaa tekee sitä enemmän saadaan hyvää. Niin, se todellakin on niin yksinkertaista. Siis ihmiset niinkuin vaikkapa Jul ius Cae sar, Hit ler, Sta lin, Put in, Tru mp,... Tälläkin hetkellä Put in luo paljon hyvää Ukrainan politiikkansa ansiosta. Kitos Put in! Koko maailma kiittää! Tai siis sitten lopulta tyhmätkin ihmiset ja muutosvastarintaisetkin ihmiset tajuavat kiittää kun he näkevät kaiken sen hyvän mitä Put in saa aikaan. Ihmiset ihan varmasti ovat kiitollisia Put inille.
Eli tuollaiset Johtajat ovat tosiaan fiksuja, oikeassa, HYVIÄ ihmisiä. He manipuloivat - hyvästä syystä! Tekevät hyvää.
Se on sitten vähän outoa että jotkut johtajat ajattelevat että jotkut muut johtajat ovat PAHOJA, vaikka he itse ovat tasan samanlaisia! Kaikki johtajat ovat samanlaisia, mutta silti jotkut johtajat ajattelevat että mukamas jotkut johtajat ovat hyviä ja jotkut johtajat ovat pahoja. Älytöntä! Esim amerikkalaiset johtajat ovat tasan samanlaisia kuin venäläiset, mutta silti amerikkalaiset johtajat ajattelevat että venäläiset johtajat ovat pahoja. Nykyjohtajat ovat tasan samanlaisia kuin vaikkapa Sta lin ja Hit ler, mutta silti nykyjohtajat ajattelevat että nuo menneet johtajat olivat pahoja. Ei niin mitään järkeä, jopas on hullua. Mutta eipä tuolla ole väliä, koska olisi pelkkää hiustenhalkomista ruveta pohtimaan että mistä kummasta tuo tuollainen oikein johtuu. Ei kaikkea tule loputtomiin vain analysoida analysoida analysoida... ei sillä mitään saada aikaan jos ruvetaan kaikkea turhanpäiten spekuloimaan tai pohdiskelemaan, ei näitä asioita kannata tarkastella niinkuin joku piru lukisi raamattua. Hyvän ihmisen velvollisuus ei ole tuhlata aikaansa turhanpäiväiseen ihmettelyyn, vaan hänen tulee työskennellä ahkerasti eli tehdä mahdollisimman paljon pahaa saadakseen aikaan mahdollisimman paljon hyvää. Niin, hyvä ihminen on velvollisuudentuntoinen!
Onhan manipuloivat ihmiset raskaita. Itse en osaa manipuloida ja luultavammin manipuloimiseni on myös suhteellisen vaikeaa, koska minulta puuttuu miellyttämisen halu ja olen välinpitämätön ihmissuhteiden suhteen. En ymmärrä mistä joku löytää energiaa manipulointiin tai ylipäätään sitä että tarvitsisi jotain toista ihmistä johonkin. Koko tapa on minulle mysteeri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa, että aloittaja vetäytyy nyt osin alkuperäisestä kertomuksestaan, jonka mukaan useat ihmiset ovat huomauttaneet hänen manipuloivan toisia ja keskittyy ainoastaan puolisonsa käytökseen...
Kokemukseni mukaan manipulointi lähisuhteessa aloitetaan rakentamalla sille ensin hedelmällinen pohja. Esim eräs nainen kertoo tuoreille tuttavuuksille heti traagisista tapahtumista lapsuudessaan; perheenjäsenten menetys onnettomuudessa sekä sairastettu vakava sairaus ja koulukiusaaminen. Nämä tapahtumat ovat luonnollisesti tuoneet hänelle paljon kärsimystä ja vaikuttaneet hänen henkiseen kantokykyynsä, tämä on täysin ymmärrettävää. Mutta, kun tapailu kehittyy vakavammaksi suhteeksi on jatkossa jokainen ikävä asia, tai pettymys, joka hänelle tapahtuu vain lisäesimerkki siitä kuinka huono onni hänellä on ja kuinka hänen toisille hyvää tahtovasta luonteestaan huolimatta hänet kaikki joko hylkää tai käyttää hyväksi. Hänen vastoinkäymisensä ovat aina poikkeuksellisen raskaita ja vakavampia kuin muiden, eikä sitä sovi kyseenalaistaa, koska hän on lapsuutensa vuoksi hauras.
Lopulta, vuosien kuluttua, asetelma ihmissuhteessa on sellainen, ettei hänen välttämättä enää edes tarvitse sanoittaa kuinka pettynyt hän on jos ei asiat suju hänen toivomallaan tavalla. Toinen tietää sanomattakin, että jos en tähän asiaan suostu, tuotan hänelle pettymyksen ja syyllisyys alkaa painaa jo valmiiksi kun taas tulee toiselle murhemieli vaikka elämä on ollut yhtä murhetta.
Hän voisi hyvin kuvailla tilannetta parisuhteessa samalla lailla kuin aloittaja; eli ihan asiallisesti sanoin, että mulla oli raskas työpäivä ja pyysin tekemään erään homman mun puolesta ja toinen väittää että manipuloin. Kyllä, näin teit silloin jos se manipulointi on vuosien varrella tietoisesti rakennettu uhriasema.
Lisään vielä että tämä kirjoitus selittää parhaiten miksi puolisoni voisi kokea minut manipuloivaksi. Koska minulla on ns iso trauma joka varjostaa koko suhteen, se asetelma on syntynyt ja vaikka en tee sitä tiedostaen niin se asetelma nyt sitten on. Vaikka en ymmärrä mitä pahaa se aiheuttaa jos minä vaikka olenkin johonkin pettynyt ? Elämässä tulee pettymyksiä.. mutta puolisoni ei varmaan voi nähdä muuta kuin minut sellaisena vaikka en sitä mitenkään ole pyytänyt.
Ap
tunnistin erään lausahduksen kirjoituksistasi, jota manipuloivin tuntemani ihminen käyttää säännöllisesti; Kuinka voisinkaan/voisikaan. "Että sinä kehtaatkin syyttää minua kaiken jälkeen mitä olen vuoksesi tehnyt: minä en ole sinun sosiaalisen median tilillesi murtautunut, kuinka voisinkaan kun en sinun salasanaasi tiedä!"; "minä en sinua väkisin pidä tässä suhteessa, kuinka voisinkaan niin tehdä!" jne. Ensimmäisestä on vankat todisteet (digitaalinen jälki) ja toiseen taas liittyy se ääneen sanomaton jatko "tiedät, että teen elämästäsi hel*ttiä jos yrität erota". Tuo on eräs manipuloinnin keino, heittää ensin omaa vastuuta väistävä väite ja sitten lisätäkseen väitteen vakuuttavuutta esittää kuinka olisi valmis jopa kysymään avoimesti, että oliko toisella oikein jotain todisteitakin /teorioita kuinka tämä absurdi syytös voisikaan edes tapahtua. Ikään kuin se asia olisi niin pöyristyttävän kaukainen ja mahdoton, ettei hän osaisi edes kuvitella moista ja kuinka sellainen tapahtuisi, saati että olisi tehnyt niin!
Jos taas esität eteen aivan selkeät todisteet, että sinä teit sen ja tässä on näyttö, vetäytyy tällainen henkilö välittömästi keskustelusta tai hyökkää todella aggressiivisesti vastaan. Tämä tuntemani henkilö yleensä molempia samalla aikaa; nopea vastaviesti "kuinka sinä kehtaat sanoa minulle noin kaiken jälkeen", sitten uhkaus "anna olla viimeinen kerta kun.... tai ilmoitan poliisille /esimiehellesi jne" ja sen oman veistin jälkeen kaikki viestintäkanavat estoon.
Oikeastaan ollut varsin viihdyttävää ja opettavaista seurailla tällaisen tyypin operointia :)
Sinun kommenttiesi lukeminen on kiinnostavaa , erityisesti viimeinen kappale . Siitä tulee mieleen puolisoni. Hän nimittäin monesti kuvaa että kokee sen manipulaatioksi jos toinen ihminen saa hänessä heräämään tunteita . Ei pelkästään minusta vaan muista ihmisistä sanonut samaa. Ehkä siksi puolisoni on herkällä ja kokee manipulaationa minunkin pyyntöni tai tunnetilani, joille hän väistämättä altistuu parisuhteessa. Hän siis kokee manipulaationa esim sen, että minulla oli rankka päivä , ja pyysin siksi palvelusta . Autoit ymmärtämään puolisoani.
Ja sen tässä ketjussa olen ymmärtänyt että vaikka olen hyvä myyjä ja minulla on sosiaalisia tai argumentatiivisia taitoja, se ei tee minusta manipuloijaa. Mutta ymmärrän nyt myös sen että on ihmisiä kenellä on tuntosarvet herkällä manipulointiin ja ehkä siksi minua on sanottu manipulatiiviseksi tästä syystä.
Oma lapsuuteni vaikuttaa persoonaani niin, että itse välillä tunnistan manipulaation mutta koska se on ollut niin suuri normi lapsuudessani , jonka ilmitekemisestä on rangaistu, minusta on kasvanut ihminen että en pysty luottamaan omaan tulkintaani tilanteista aina.
Ap