Lue keskustelun säännöt.
Kysymys koirista enemmän tietäville.
29.03.2022 |
Kumpi elämä on koiralle kivempaa. Kaupunkikoira joka käy lenkillä kolme kertaa päivässä ja lenkeillänsä haistelee kymmenien koirien merkkejä katujen varsilta ja koirapuistossa tapaa muita koiria päivittäin. Muuten lähinnä makailee kotona ja kuuntelee kerrostalon ääniä.
Vai maalaiskoira joka oleilee päivät vapaana pihapiirissä mutta tapaa tai haistaa toisia koiria hyvin harvoin, lähinnä eläinlääkärissä tai muussa satunnaisessa reissussa käydessään.
Kommentit (14)
Koira on laumaeläin. Sillä on oma reviirinsä. Eli kaupungissa on stressaavaa elää.
Siinä lienee vastausta tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nuo ovat ainoat vaihtoehdot, niin jälkimmäinen ehdottomasti. Paras on molempien yhdisteleminen, kysyjältä unohtui kokonaan metsä. Koiran on päästävä jossain muodoin metsään ollakseen onnellinen.
Tutkimusten mukaan kaupunkikoirat kokevat enemmän stressiä, kuin rauhallisemmilla alueilla elävät koirat. Tämähän koskee samoin myös ihmisiä.
Tämän tutkimuksen perusteella voi tehdä yleistyksen, mutta toki kaikki on yksilöllistä ja tilannekohtaista.
En tiedä mikä saa jotkut ihmiset kuvittelemaan, että koira kaipaisi koko ajan uusia kavereita. Se on stressaavaa koiralle, koska se oma lauma on tärkein.
Ihmetyttää se joidenkin koirien vimma kadunvarsien nuuskimiseen, kuono maassa voi kävellä tunteja. Maalaiskoiralla ei ole tätä iloa kun mitään uusia hajuja ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira ei tarvitse päivittäisiä sosiaalisia koirakontakteja, ne on aina stressaava tilanne. Koirapuistot on ihan vihoviimeinen paikka jo ihan tautienkin leviämisen kannalta.
Mutta joku sanoi aiemminkin, että riippuu koiran rodusta tai/ja luonteesta. Ulkoturkkinen husky ei pärjää edes sillä kolmella lenkillä päivässä kerrostalossa ja vähän ikävää asuttaa jotain hytisevää bostoninterrieriä maalla kylmässä tuvassa (mielikuva tästä vahva, koska kaverini siskon citybostonit oli hoidossa ystävälläni maalla :D).
Nykyisinhän monilla kaupunkilaiskoirilla on seuraa pitkin päivää, kun ihmiset tekevät etätöitä.
Tyttären koira on kaupunkikoira (tai vähän siinä ja siinä, kun Espoossa asuvat), joka talvikaudella viettää kaupunkilaiskoiran elämää. Mökkikaudella (touko-lokakuu) käy usein meidän mökillä ja välillä ovat pidempäänkin, koska etätyö. Mökillä ei ole koirakavereita, mutta ulkona saa olla enemmän. Välillä on ulkona ilman viihdytystä, jos olen pihatöissä, välillä heitellään palloa. Välillä käydään metsäkävelyllä ja välillä hän seikkailee omin päin.
Metsäkävelylläkin saattaa lähteä peuran perään ja palaa sitten läkähtyneenä ja uupuneena reissultaan. Jäähdyttelee metsässä olevissa lätäköissä ja lammissa ja juo samalla, sitten jaksaa taas pinkoa uudella tarmolla. Välillä palaa seikkailumatkoiltaan haisevana, jos on onnistunut löytämään ketun kakkaa, missä on mukava kieriskellä.
Olen nähnyt mökillä myös metsästyskoiran. Tiesin metsästäjien olevan liikkeellä ja jäin seuraamaan, kun näin jäniksen juoksevan pihan poikki. Myöhemmin tuli perässä koira, innokkaasti nuuskien ja häntää heiluttaen, antenni sillä oli selässä. Vaikka tiesin, että jänisparan hetket ovat luetut, en silti voinut tuntea suurta riemua sen koiran puolesta, kun näki miten innoissaan se työskenteli. Sitä katsellessa tuntui, että tuo jos mikä on hienoa koiran elämää!
Vaikka tyttären koiralla tuntuu siellä saaressa hauskaa olevan, niin silti ajattelen että joku tavoitteellinen harrastus tekisi hänenkin elämästään parempaa. Agility-esteitä olen sinne mökille hankkinut, mutta aika vähälle käytölle ovat jääneet. Koiraa ei ole käytetty tutkimuksissa, joten voi olla että sille yritetään väärällä tavalla neuvoa, mitä pitää tehdä. Kaikki koirat eivät ymmärrä käsimerkkejä, niitä pitää silloin ohjata eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sori että vastasin, olen koirista vähemmän tietävä.
8
Hyviä kommentteja. Jotkut koirat kyllä tykkää tavata muita koiria. Ihan innoissaan vetävät kohti koirapuistoa ja haukkuen ryntäävät sinne riehumaan muiden koirien kanssa ja rotujakin on kaikenlaisia siellä mitä tavata. Maalla ei ole leikkikavereita jos on ainoa koira talossa, kissa, hevoset, lehmät jne ei lähde leikkeihin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koira ei tarvitse päivittäisiä sosiaalisia koirakontakteja, ne on aina stressaava tilanne. Koirapuistot on ihan vihoviimeinen paikka jo ihan tautienkin leviämisen kannalta.
Mutta joku sanoi aiemminkin, että riippuu koiran rodusta tai/ja luonteesta. Ulkoturkkinen husky ei pärjää edes sillä kolmella lenkillä päivässä kerrostalossa ja vähän ikävää asuttaa jotain hytisevää bostoninterrieriä maalla kylmässä tuvassa (mielikuva tästä vahva, koska kaverini siskon citybostonit oli hoidossa ystävälläni maalla :D).
Meillä on ollut maalla Bostonin terrieri, se tykkäs kovasti nukkua lämpimässä tuvassa uunin kupeessa. Minusta tuvissa ei ole ikinä kylmä, kun joka päivä uuneja lämmitetään :D
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää se joidenkin koirien vimma kadunvarsien nuuskimiseen, kuono maassa voi kävellä tunteja. Maalaiskoiralla ei ole tätä iloa kun mitään uusia hajuja ei ole.
Meidän maalaiskoirat kyllä käytetään kylällä joka päivä lenkillä nuuskuttelemassa :) Talvella lumen aikaan omassa pihapiirissä on ihan liian vähän tilaa juosta, kun ei metsään pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sori että vastasin, olen koirista vähemmän tietävä.
8
Kyllä tänne saa vastailla, modet ei voi tietää kuka tietää mitenkä paljon koirista.
Maalla koirat elävät stressittömämmin ja vanhemmiksi, se on tutkittu juttu.
Näissä esimerkeissä sanoisin että se riippuu täysin koiran luonteesta. Sosiaalinen touhottaja viihtyy kaupungissa, rauhallinen ja ihmisiinsä kiintynyt tykkää viettää vapaata ja leppoista elämää maalla.