Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menetän lapseni (teini), enkä voi sille mitään
14.09.2015 |
Erosin lapsen isästä vähän yli 3 vuotta sitten. Koska mä halusin erota jouduin mä myös muuttamaan. Exä asuu paikassa joka on syrjässä ja julkinen liikenne huonoa eikä todellakaan lähimaastossa ole vuokra-asuntoja ja mä taas jouduin sitten muuttamaan vuokralle eli hieman kauemmas.
Silloin 11v lasta kävin sitten hakemassa luokseni pari kertaa viikossa mutta joskus 12-13v tienoilla yhä useammin lapsi soitteli, että onkin kaverin synttärit ja nyt ois sitä ja tätä ettei hän pääse ja ei kannata tulla. Kaikki kaverit asuu siellä isänsä lähellä, samoin harrastus on siellä.
Muutin sitten lähemmäksi paikkaan jonne lapsi pääsee yhdellä julkisella itse. Nyt hän on 14v ja ruvennut sitten olemaan vääntöä kotiintuloajoista ja läksyistä ja kaikesta eikä hän siltikään tule tänne mun luokse koska ei jaksa eikä viitsi ottaa esim. seuraavan koulupäivän kirjoja mukaansa. Sieltä isältään joutuu tulemaan kyllä 2 julkisella (se muuttui kesän jälkeen, ennen pääsi yhdellä mikä osasyynä tähän asuinpaikan valintaan).
Mutta isoin ongelma on se, että exä ei pidä oikeastaan mitään sääntöjä lapselle. Ensin hän uhoaa kuinka ottaa kännykän rangaistukseksi mutta kun leppyy niin ei tee sitä. Tuo oli ongelma jo silloin aikanaan, ei koskaan toteuta uhkauksiaan. Kotiintuloajoista on joskus tarkka, joskus ei ollenkaan. Nyt exä ilmoitti, että rupeaa olemaan joka toinen viikko naisystävällään ja teinimme olisi sitten mun luona. Teini ei tästä tykännyt yhtään koska isänsä tyhjässä talossa se vasta kivaa onkin !!
Sain sitten exäni suostuteltua siihen, että kun teini on täällä niin avaimet isänsä taloon otetaan pois. Sovittiin (jälleen kerran) kaikki valmiiksi ja sovittiin, että exä katsoo lapsen viikon tavarat valmiiksi ja haen ne tänään. No, äsken kun soitin niin selvisi, että teini ei ole mennyt tänään kouluun koska ei suostu menemään jollei exä kuskaa (??? tästäkin sovittu rangaistus jota ei toteuta vaan kuskaa sen sinne kouluun) ja että kaikki tavarat on laittamatta. Exä vaan mutisi, että tiedäthän sä nyt tuon, eihän se mitään pakkaa kun käsketään. Avainta ei ollut otettu, exä sanoi, ettei tiedä onko sillä avain vai ei. Teini itse sanoi, että tule ite pakkaamaan, häntä ei kiinnosta ja löi luurin korvaan.
Mä en jaksa tämmöistä. Kun ei ne kerran kumpikaan halua saada tätä onnistumaan niin turha kai mun on tässä välissä räpiköidä. En ymmärrä miten siitä lapsesta on tullut tuommoinen, aivan varmasti oli hyvä lapsuus hänellä. Mutta ei häntä kiinnosta minä ja mun luona oleminen kyllä yhtään. On aika karu tunne kun tajuaa, että omaa lasta ei todellakaan kiinnosta. Yhtään. Että se ei tunne sua kohtaan yhtään mitään. Pieleen meni, ei kai tässä voi muuta todeta.
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 10:02"]Käykö konkreettiseksi syyksi se, että exä hakkasi mut ja rikosnimike oli törkeä pahoinpitely? Tai sitä edeltävien vuosien jatkuva henkinen väkivalta ja mitätöiminen? Lapsen aikana kyllä käyttäytyi, tiesihän lapsi, että lämpöä meidän suhteessa ei ole mutta ei hän mitään riitelyä joutunut koskaan kuuntelemaan tai kertaakaan todistamaan fyysistä väkivaltaa (sitä oli muutaman kerran, ei säännöllisesti).
[/quote]
Kysynpä vaan että mitä se lapsi sitten tekee isänsä luona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 10:08"]
Miksi syytätte ap:ta? Kuulostaa vastuulliselta ja lapsesta välittävältä. Jättäisittekö oman 14-vuotiaanne joka toiseksi viikoksi kokonaan yksin? Mitä, jos ei menisi kouluun ollenkaan! Tsemppiä ap:lle! Onvarmasti raskasta, kun exäkin käyttäyyy kuin lapsi, ei vastuuntuntoinen aikuinen!
[/quote]
En jättäisi, mutta ratkaisu ei totisesti olisi avainten ottaminen pois. Keskusteluyhteys nyt puuttuu ja en sysäisi täysin isän ja lapsen harteille.
Vaikuttaa oudolta sääntöfriikiltä, joka tässä viime tipassa keksi sitten tulleensa pahoinpidellyksikin.
Olkoot eron syyt mitkä tahansa, niin hyvin tuosta pystyy päättelemään, että äiti edes yrittää. Isä ykskaks päättää sysätä lapsen äidilleen, kun uusi nainen on tullut kuvioihin.
Lapsella on turvaton olo, epävarmuutta, sitähän se kiukuttelee. Onhan se ennenkin todettu, että tuo kahden kodin väliä ravaaminen stressa lasta.
AP nyt tiukka sävy lapsen suhteen. Sä olet aikuinen, eksäs on aikuinen. Isä puhutukseen ja teette yhteiset pelisäännöt, joista pidätte kiinni. Viimeistään nyt. Lapsi on jo alkanut käyttämään tilanne hyväkseen, sille stoppi nyt!
Eikö tuo ole ihan tosi tyypillinen tilanne eroperheissä? Ainoa ero tässä on se, että nyt etävanhempi sattuu olemaan äiti kun se yleensä on isä. Tuollaistahan se on monelle etäisälle, kun lapsi on teini-ikäinen. Enää ei kiinnosta tulla ja vaikea on mitään kuriakaan pitää enää noin isolle ja varsinkin jos on eri säännöt eri kodeissa.
En kyllä aloittaisi 14 vuotiaan luokse vaatimista ja uhkaamista. Ensin välit kuntoon eli oikeasti kysyt, mitä hänelle kuuluu ja mitä haluaa tehdä. Ulkomaanmatka ton ikäiselle voisi olla mukava ja yhdistävä kokemus. Kyllä minuakin olisi varmaan 14 vuotiaana ärsyttänyt, että pitää lähteä pois kotoa toiselle vanhemmalla, jonka kotia ei tunne omakseen. Voi olla, ettei lapsi luokses enään koskaan halua yöksi jäädä, mutta välit voit edelleen pitää hyvänä, uhkaamalla se ei ainakaan parane. 14 vuotias ei välttämättä ole edes kiinnostunut juttelemaan vanhemmilleen, riippuu ihan kehitysvaiheesta. Ohjeet, määrääminen ainakin itseäni ärsytti tuossa iässä. Enemmänkin ton ikäsen kanssa lähinnä pitäisi huolta siitä, että lapsi pärjää ja menee hyvin. Yhdessä vaikka ostamaan vaatteita (no tuon ikäinen voi hävetä). Viikonloppuloma vaikka jossain lontoossa, mistä nyt lapsi tykkääkään. Onko poissuljettu vai mahdollinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt kyllä sanoisi, että teinillä on ollut hyvä lapsuus. Avioerolapsuus, jossa riepotellaan edestakaisin vanhempien mielen mukaisesti. Nais- ja miesystäviä? kuvioissa. Vähemmästäkin teini kapinoi ja on sekaisin.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 09:57"]
Jos on jatkuvasti poissa koulusta ja viettää aikaansa yksin, pitää sosiaaliviranomaiseten puuttua käytökseen. Lapsenne ei ole vielä kuitenkaan aikuinen, joka saa itse päättää mitä tekee. Ryhdistäydy, tee lapsestasi lastensuojeluilmoitus, kestä kun lapselta tulee paskaa niskaan, mutta kymmenen vuoden päästä se kiittää sua kun et antanu koulunkäynnin repsahtaa ja sillä on haluamansa jatko-opiskelupaikka. Puhuminen ei näytä enää teinillenne riittävän ja toimivan.
[/quote]
Näin. Tai siis ota yhteyttä kouluun oppilashuoltoon, koulupsykologiin, jos sellainen tarkjolla. Hankkiudu itse psykologin juttusille myös. Ei siksi, että olisit toiminut väärin vaan siksi että löpytäisit keinoja, joilla saat kontaktin lapseen ja helpotusta omaan tuskaasi, jota varmasti on. Lähde rakentamaan suhdetta lapseen, käytä koko kapasiteettisi niihin strategioihin joilla nyt negatiiviselta näyttävä kierre sekä sinun ja lapsen välillä että lapsen ja koulun eli lapsen yhteiskuntasuhteen välillä on mahdollista kääntää luottamukseksi ja tulevaisuususkoksi. Nuoret oireilevat "ei kiinnosta"-vihamielisyydellä epävarmuuttaan ja ahdistustaan, ja siinä usein on taustalla uskon puute omaan tulevaisuuteen ja luottamuksen puute omiin vanhempiin sen suhteen mikä vanhempien rooli siinä tulevaisuudessa on. Nuoren kun on ihan pakko myös tehdä ero niihin omiin vanhempiin kasvaakseen aikuiseksi. Jos luottoa omiin kykyihin, omaan vahvuutee ei ole, kuten nuorella helposti vielä luonnollisestikaan ei ole, niin silloin ero pitää tehdä voimakkaasti ulos sulkemalla.
Siis tuon sanon, kun itse aika monta asiaa olen kantapäänkautta oman nuoreni kanssa työstänyt. Nyt näyttää valoisammalta. Omalla kohdalal hankaluutta tuotti se että eroa lapsi alki tekemään kun oli täyttänyt 18v. Siinä meinasi koulun loppumetrit jäädä siltä seisomalta yms enkä itse voinut oikein mitään koska lapsi täysi-ikäinen. Niin että kaikille snaoan: niin kauan kuin lapsi on alaikäinen on paljon enenmmän mahdollisuuksia ja silloin kannattaa toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yleensä vastaa ketjuihin mutta nyt oli semmoinen ketju, mihin teki mieli vastata. Ei se syy välttämättä ole sinussa, hän ei varmaankaan vaan tunne olo mukavaksi luonasi. Mä en ainakaan halunnut koskaan mennä toisen vanhemman luo koska ei mulla ollut siellä mitään omaa, ei omaa huonetta, sänky vaan, ei vaatteita eikä niille kaappia, ei mitään miten viettää aikaa (kirjoja yms.). Tuntui kuin olisin ollut siellä vieraana, ei se tuntunut yhtään siltä, että olisin kotona. Käytätkö alkoholia? Edes muutaman ottaminen lapsen läsnäollessa voi tuntua hänestä kiusalliselta, se oli yks syy miksi en myöskään halunnut käydä sen toisen vanhemman luona. Välit oli muutenkin viileät, nykyään ei jutella enää ollenkaan eikä pidetä mitään yhteyttä, muutin myös toiselle puolelle Suomea. Siinä oli tosin muut syyt taustalla miksi ei enää pidetä yhteyttä ollenkaan.
Olikohan varmasti hyvä lapsuus, kun päädyitte eroon? Edelleenkin kyseessä on lapsi. Parisuhteen ongelmat heijastuvat vahvasti lapsiin ja sen takia vanhempien prioriteetti numero yksi on hoitaa parisuhdetta, lapsen tarpeet tulevat vasta toisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 12:04"]
Olikohan varmasti hyvä lapsuus, kun päädyitte eroon? Edelleenkin kyseessä on lapsi. Parisuhteen ongelmat heijastuvat vahvasti lapsiin ja sen takia vanhempien prioriteetti numero yksi on hoitaa parisuhdetta, lapsen tarpeet tulevat vasta toisena.
[/quote]
Tai itse asiassa se vanhempien toimiva parisuhde on tosiaan myös lapsen tarve numero yksi. Siinä saadaan siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla. ed
Törkeä pahoinpitely se oli koska teossa käytettiin kättä pidempää ja vammat olivat ruhjeita ja mustelmia ja katsottiin, että sillä tekovälineellä olisi saanut pahempaakin tuhoa aikaan. Olimme jo käyneet muutamatkin parisuhdeterapiat ja ties mitä mutta ei auttanut. Se on hyvä jos kaikki muut saavat parisuhteensa toimimaan. Me ei saatu. Ja en väitä kaiken olleen exän vika mutta mitään enempää ei voinut enää tehdä sen suhteen pelastamiseksi.
Meillä ei ole mitään päätöksiä lapsen huoltajuudesta, olemme keskenään sopineet kaiken. Lasta ei ole koskaan riepoteltu eikä hänestä tapeltu. Nyt ongelmana on se, että lapsen isä ei pidä minkäänlaisia sääntöjä eikä sopimuksia ja teinillä alkaa menemään huonosti. Todistuksessa oli jo seiskan lopulla kuutosia ja tuo lintsailu ja myöhästely on nyt uutta. Hänellä on paljon kavereita ja olen jutellut niiden äitien kanssa mutta aina se jostain löytää jonkun joka voi myös hillua yötä myöten ulkona.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 09:51"]Lapsi taitaa syyttää sinua perheenne hajottamisesta. Isäsi luultavasti myös tukenut tätä ajattelua. Et voi oikein muuta kuin odotella ja toivoa että lapsi kasvaa ja kypsyy..
[/quote]
Ap juttujen perusteella normaalimies kyllä lähtisi lätkimään.