Millainen suhteesi on/oli narsistin kanssa?

Minulla on taipumusta rakastua huomattavan narsistisiin ihmisiin;). Tiedän syynkin. Mutta haen kunnianhimoista, rohkeaa, aikaansaava, tunnefiksua jne ihmistä. Ja tässä porukassa on niitä, joilla on enemmän kuin keskiverto ihmisellä itsetunto-asioita framilla. Jossain kohtaa sen oivaltaa sitten, että meneekö se liian pitkälle.. Yksi asia on yhteistä niille, joilla tilanne ei ole enää ok. Riitelet yksin! Aloitit itse, vika on sinussa, keskustelu ei rakenna mitään, ja pahimmillaan pyytelet anteeksi toisen tekemisiä. Pikkuhiljaa siihen uppoaa pahasti itse. Pahinta on jälki jos itsetunto on viritetty kumppanilla kuvitteelliselle minälle ( tietää itsekin jos ei umpikaheli). Tympeintä on, että itsetunto on täysin vinksallaan (käytös kuin 6-v silloin). Mutta jatkan valitsemallani tiellä. Likipitäen oikeita jo nähty:)!

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 11:07"]Niin siis tarkoitatko ap ihmisiä, joilla on oikeasti diagnosoitu narsismi? Täällä joka toisella av-mammalla on perheessään narsisti. Aika huvittava ilmiö...
[/quote]
Minulle on aivan sama mikä diagnoosi "isälläni" on tai ei ole. Tai mistä minä tiedän, voihan tuo kaikki henkinen väkivalta ja väkivallalla uhkailu sekä fyysinen kurittaminen ollakin ihan normaalin, rakastavan isän toimintaa ja minä olen vain pahansuopa ihmistä kohtaan joka on kiltti ja hyvä seuramies.

Minä huomasin vasta pitkälti jälkeenpäin, että entinen miesystäväni oli saanut minut ensitapaamisella pyytämään anteeksi tekojani, sanojani, ajatuksiani tai olemustani varmaankin kymmeniä kertoja. En vieläkään tiedä, miten hän sen teki, koska en ole aiemmin enkä jälkeenpäin ollut tuollaisessa tilanteessa; jokin käsittämätön syyllistämisen taito ja pitkä harjoittelu siinä oli taustalla. En tiedä, testasiko hän ihmisiä aivan tietoisesti, mutta tehokasta se oli.

- Millaista se oli?

* Aluksi aivan ihanaa ja elämä oli ruusuista. Mies huomioi ja piti kuin kukkaa kämmenellä, toi lahjoja ja passasi. Puolen vuoden seurustelun jälkeen kaikki muuttui.

- Miten hän kohteli sinua?

* Aluksi kuin prinsessaa. Myöhemmin kuin olisin pilannut hänen elämänsä. Löi, potki, haukkui, alisti, vahti ja kontrolloi kaikkea siitä lähtien kenelle soitin ja miksi. Itsehän hän sai tehdä ihan mitä halusi ja jos pahoitin mieleni olin hullu ja yritin vain rajoittaa häntä. Mies rakasti esiintymistä ja kävikin usein esiintymässä. Ei vaan oikein tahtonut haluta minua mukaan, koska halusi ihailua naisilta. Moni usein kuulemma kertoikin hänelle miten halusi "panna häntä tässä heti nyt" tai "ottaa häneltä suihin koska vaan".

- Miten hän käyttäytyi riitatilanteissa?

* Saattoi mököttää monta päivää. Teki selväksi, ettei hänessä ole vikaa. Ei ymmärtänyt näkökantaani koskaan. Olen itsekin huono pyytämään anteeksi jos koen, että vika ei ole minussa, mutta anteeksipyytäjä olin lähes aina lopulta minä. Mikäli mies pyysi anteeksi lause jatkui aina "..mutta et säkään tässä syytön ollut" tai "..mutta ei sun olisi pitänyt sanoa mulle noin".

- Miten hän käyttäytyi muutenkin yms?

* Hirvittävän hyvä puhuja. Kaikki ympärillään rakastivat ja kunnioittivat häntä. Kunnianhimoinen ja taitava ihminen. Kotiongelmista ei kuitenkaan kukaan saanut loppuaikoina tietää, kun hän kielsi minua kertomasta. Voi sitä paskamyrskyä jos erehdyin kertomaan. Kerran hän varjosti minua, kun lähdin ystäväni kanssa iltaa istumaan ja salakuunteli lähietäisyydellä mitä sanoin. Sitten huusi kotona naama punaisena, miten kehtaan hänestä puhua pahaa ulkopuolisille..

- Miten pääsit hänestä yli?

* Siitä pahasta olosta ei varmaan lopullisesti pääse yli koskaan, mutta hänen uhkauksensa "Kukaan ei koskaan rakasta sua niinku minä" piti onneksi paikkansa. Löysin itselleni rakastavan ja upeimman aviomiehen, joka ei alista, pahoinpitele tai huorittele.

- Mikä oli ruminta ja kauheinta mitä hän teki sinulle?

* Yritti hirttää koirani, pakotti minut viiltämään itseäni, raiskasi, kuristi, hakkasi päätäni ovella seinään, kun makasin maassa tönimisen seurauksena, paiskoi pitkin kämppää ja myös ulkona, löi naamaan niin lujaa, että huuli aukesi ja oli turvoksissa kaksi viikkoa, sai minut yrittämään itsemurhaa useamman kerran ja hakeutumaan laitokseen, vei kaikki ystäväni ja lopulta valehteli lopuillekin, että minä olin niin hullu, ettei kanssani voinut elää. Yllättäen mitään näistä piirteistä, mistä hän minua syytti, en tässä rakastavassa suhteessani ole nähnyt.

- Milloin tajusit ja mistä että hän ehkä olikin narsisti..?

* Sinä päivänä, kun ehdotin hänelle, että hän saattaisi omata narsistisia piirteitä ja hän totesi, että hän ei ole tässä suhteessa se hullu vaan minä. Minä tosissani epäilin itseäni narsistiksi ja löysinkin itsestäni niitä piirteitä. Hän ei koskaan. Suostui kuitenkin käymään terapiassa kaksi kertaa. Tuli kotiin ilmoittaen, että terapeuttikin oli sitä mieltä, että minussa se vika on. Minä uskoin kaiken. Vasta eron jälkeen ymmärsin, miten hän oli koko suhteen ajan manipuloinut minua omaan pikku maailmankuvaansa sopivaksi. Alisti niin, että lopulta minua ei ollut enää olemassa. Onneksi onnistuin viimeisimmän itsemurhayritykseni jälkeen repäisemään itseni siitä suhteesta, koska tajusin, että jos en nyt lähde se on minun loppuni.

Lisää.

1. Se oli ristiriitaista ja kamalaa. 2. Hän piti minua itseään alempana ja kohteli sen mukaan. Hän osasi kääntää asiat niin, että jotenkin vika oli aina minussa. Hän käytti minuun henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Hän kohteli minua omaisuutenaan. 3. Hän sai raivokohtauksia. Usein syynä oli se, että minä olin toiminut hänen mielestään väärin. Hän sai aina käännettyä asiat syykseni. Hän ärsyyntyi jos aloin itkeä tai näyttää heikkouttani. Hän ei osoittanut mitään empatiaa. 4. Hänessä oli kaksi puolta: osasi olla myös fiksu ja asiallinen jopa hurmaava halutessaan. Hän saattoi jäädä jumiin johonkin asiaan kiihtyessään. Oli aika jäykkä sosiaalisissa tilanteissa. Osoitti omistushalua minuun, oli hyvin mustasukkainen. Hänen ajatuksissaan ilmeni eräänlaista mustavalkoisuutta. Hän jakoi helposti ihmisiä erilaisiin kasteihin. 5. Sain nostettua itsetuntoani ja tajusin että voin lähteä suhteesta. Eräänä viikonloppuna, kun mies oli töissä, pakkasin omaisuuteni pakettiautoon ja muutin salaa vuokraamaani asuntoon. Kokosin itseni uudestaan aivan pohjalta. Tutustuin itseeni: mitä halusin, mistä pidin, millainen olin ihmisenä. Kävin terapiassa ja lopulta aika teki tehtävänsä. Koko henkinen eroprosessi vei 5 - 7 vuotta. Mutta nyt minua ei nujerra mikään. 6. Ruminta mitä hän teki minulle, oli haukkuminen huoraksi ja potkiminen, kun tulin hänelle raskaaksi. Sain keskenmenon ja päätin, etten halua tuon miehen kanssa lapsia. Tämä oli käänteentekevää että pystyin hänestä eroamaan. 7. Olin ollut jo vuosia yhdessä miehen kanssa kun käsiini osui eräs narsismia ja naisvihaa käsittelevä kirja. Palaset loksahtelivat paikoilleen. Eroon meni vielä aikaa mutta prosessi oli jo alkanut.

llisää

Up

Suhde oli sekä ihanaa että kauheaa. Ensin mies hurmasi minut olemalla romanttisin, intohimoisin, ihanin mies mitä olin koskaan tavannut. Hän oli kaikkea mitä ihailin: energinen ,sosiaalinen, älykäs, kohtelias, kaikkien kanssa toimeen tuleva, kiltillä tavalla hyvän näköinen, luova... Hän tuntui palvovan minua, ja jaksoi arjessakin muistaa romanttisesti usein. Seksi oli taivaallista. 

Asiat alkoivat muuttua kun muutimme yhteen. Miehestä alkoi tulla etäinen ja viileä, henkisesti poissaoleva. Hän alkoi silloin tällöin heittää kärkevää kritiikkiä esim. ulkonäöstäni. Yritin saada aiheesta keskustelua aikaan, ja mies vetosi työstressiiin, että sen takia hän vaan ei ole niin kuin ennen juuri nyt. 

No, minä ajattelin että kyllähän sitä ihminen voi sisäisistäkin syistä tai stressin takia olla välillä levoton ja poissaoleva, joten minun täytyy olla tukena hänelle eikä vaatia ja tivata. Miehen käytös kuitenkin paheni vähitellen, mutta en edes huomannut sitä vaan mies sai todella taitavan psykologisesti jotenkin asiat käännettyä aina niin että vika on vain minussa. Lopulta uskoin itse, että mies on hyväntekijä, koska suostuu edes pettäen, edes pilkaten ja haukkuen, olemaan tällaisen iljetyksen kanssa kuin olen. Uskoin oikeasti, että kukaan muu ei voisi minua huolia millään ehdoilla, ja tämä uskomus oli miehen järjestelmällisen itsetuntoni romuttamisen tulos. En ollut erityisen huonoitsetuntoinen ennen tätä parisuhdetta. 

Asiaa pahensi se, että ulkopuolisille mies oli edelleen oma äärimmäisen viehättävä  itsensä. Yritin äitini kanssakin keskustella ongelmistamme, mutta äiti näki vain miehen hurmaavan julkisivun, ja haukkui minut kun niin hyvää ja täydellistä miestä kritisoin. "Toista samanlaista et koskaan saa, jos tämän päästät menemään". Äitini mielestä minä olin jotenkin neuroottinen ja liian vaativainen, kun ahdistun miehen touhuista ja kritisoin. Mies alkoi myös pettää, mutta minut oli jo henkisesti niin lyöty, että uskoin itsekin sen mitä mies sanoi, että hänen oli pakko koska minä olen niin iljettävä, ruma ja lihava (en ollut ylipainoinen, joskaan en mallinhoikkakaan) ettei hän voi minuun enää koskea, ja hänelläkin on miehen tarpeensa silti. Kuulemma jos teettäisin erilaisia esteettisiä operaatioita ison määrän, niin hän voisi taas minusta ehkä seksuaalisesti kiinnostua. 

Lopulta hommassa kävi niin että minulla alkoi oma jaksaminen ja mielenterveys pettää. Uskoin kyllä, että kaikki vika on minussa ja yksin minussa, mutta tajusin että silti en kestä enää, että on pakko lähteä etten tule hulluksi. Mies raivostui aikeistani lähteä. Hän vakuutti että yksin olen loppuikäni eikä kukaan mies minua huoli, ja koska olen kaikessa niin surkea luuseri, en pärjää edes elämässäni yksin. Sain turpaanikin pari kertaa (väkivaltaa ei ennen ollut) kun puhuin lähtöaikeistani. Lopulta päädyin lähtemään miehen työpäivän aikana - pidin saikkupäivän, pakkasin kamani ja häivyin vanhemmilleni kunnes löytäisin uuden asunnon. Vuosikausia on kestänyt parannella itsetuntoaan tuon miehen jälkeen, ja uuteen parisuhteeseen en ole pystynyt vieläkään. Tuskin pystyn koskaan.

Älkää antako periksi.. Narsisti voittaa jos ette pääse elämässä jaloillenne. Näin minä sen olen ajatellut ja onneksi kohtasin miehen, jolle nainen on tasa-arvoinen. Hän ei hurmannut minua tyhjällä puheella eikä muulla turhalla, vaan luottamus ja kiintymys on tullut ajan kanssa. Eikä hän vaadi minulta mitään ja haluaa aidosti olla osa minun elämääni, eikä koko elämäni, kuten entinen mieheni..

Nyt elän päivän kerrallaan, mutta huomenna on tosi kyseessä, on exän viimeisen näytöksen aika ja se näytellään käräjillä. Kuka uskoo, ketä. Jää nähtäväksi, mutta tuossa tilanteessa minä en ole yksin ja siihen on ulkopuolinen tuomarikin paikalla..

En ole aloittaja vaan 2..

Niin siis tarkoitatko ap ihmisiä, joilla on oikeasti diagnosoitu narsismi? Täällä joka toisella av-mammalla on perheessään narsisti. Aika huvittava ilmiö...

Tiedäpä sitä, oliko hän narsisti vai pahempaa, mutta aika lähelle kuitenkin.

- Millaista se oli?

Ensin uskoin löytäneeni sielunkumppanini, sitten elin jonkin aikaa epätodellisissa mietteissä, kunnes ymmärsin joutuneeni hyvin taitavan manipuloijan kynsiin ja lähdin kotiini, jonka onneksi olin säilyttänyt sielunkumppanini myyntikehotuksista huolimatta. Alkuaikojen jälkeen en koskaan tiennyt, millä tuulella hän heräisi tai tulisi töistä, ja jollain lailla hän sälytti minulle kaiken vastuun siitä ja painokkaasti oletti, että minun oli aina oltava selvillä hänen mielialastaan, motivaatioistaan ja ajatuksistaan ja myötäiltävä niitä ainoina oikeina.

- Miten hän kohteli sinua?

Toisinaan hän kertoi minulle, että olin taivaan lahja ja parasta maailmassa, toisinaan taas olin rumin ja typerin ihminen koskaan. Välimuotoja ei ollut olemassa, vaan aina oltiin repliikin päässä jommastakummasta äärilaidasta.

- Miten hän käyttäytyi riitatilanteissa?

Alkuaikoina hän mökötti tai rupesi hyvin ylimieliseksi. Ennen pitkää hän heitteli tavaroitaan pitkin seiniä ja pahimmassa kriisissään hän yritti pakottaa minut rikkomaan hänelle tärkeän valokuvan kehyksineen, jotta olisi saanut syyn käydä minuun käsiksi. En suostunut.

- Miten hän käyttäytyi muutenkin yms?

Oli antelias, kohtelias, huomaavainen, täysin itsekeskeinen, ylimielinen, dominoioiva, manipuloiva, kateellinen ja erittäin mustasukkainen. Ensin luulin, että hänellä oli huumorintajua, mutta huomasin sitten, että luuloni perustui hänen vuosien myötä kehittyneeseen taitoonsa bluffata; hän ei osannut ollenkaan olla hauska, leikkisä tai humoristinen, mutta tiesi, milloin hänen oletettiin nauravan ja puistelevan huvittuneena päätään (testasin tätä muutaman kerran ja sain aina saman tuloksen).

- Miten pääsit hänestä yli?

Lähdin, kun huomasin, että hän pehmitteli naista numero 647. En kaivannut häntä ollenkaan ja tunsin vain valtavaa helpotusta. Utelias kyllä olin, ja kuulinkin sitten muualta naisista numero 648, 649 ja vielä 650. Näiden välilllä hän lähetteli minulle huolettomia pikku viestejä, joiden tarkoitus oli houkutella minut takaisin.

- Mikä oli ruminta ja kauheinta mitä hän teki sinulle?

Kaikenlaistahan tuossa tapahtui. Pahinta oli se säännöllinen uhkaava syyllistäminen ja päällekäyvä mitätöinti, jota minä en parisuhteeseen tottumattomana oikein käsittänyt. Toinen oli se, kuinka hän pystyi asettamaan minut tilanteeseen, joka ei kerta kaikkiaan avautunut minulle, esimerkkinä se, että hän loppuaikoina kertoi minulle monta kertaa, ettei tästä suhteesta tulisi koskaan mitään minun lukuisten huonojen ominaisuuksieni vuoksi, ja samanaikaisesti luki kaikki viestit ja paperit, tonki laukut ja taskut, soitteli läpi kaikki puhelimeni soitetut ja vastaanotetut puhelut ja numerot, joissa ei ollut nimeä, varmistaen, että en varmasti päässyt tekemisiin ei-sallittujen ihmisten, erityisesti miesten, kanssa.

- Milloin tajusit ja mistä että hän ehkä olikin narsisti..?

Tajusin muutamassa päivässä, että nyt olin tekemisissä hyvin voimakastahtoisen ihmisen kanssa. Tilanteen vaarallisuus selvisi vasta muutaman kuukauden kuluttua.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 11:07"]

Niin siis tarkoitatko ap ihmisiä, joilla on oikeasti diagnosoitu narsismi? Täällä joka toisella av-mammalla on perheessään narsisti. Aika huvittava ilmiö...

[/quote]

Voi tietysti olla niinkin, että nimenomaan ne ihmiset, jotka ovat joutuneet narsistisia piirteitä omaavien ihmisten kanssa tekemisiin, etsiytyvät tällaisiin ketjuihin.

Tilanne paljastui vasta eron jälkeen.. Kaksikymmentä neljä vuotta elin tilanteessa, missä olin kaikkeen syypää ja kaikki oli minun tyhmyyttäni. En osannut mitään. Elin hänen siivellään, vaikka olin ainoa, joka toi tilin taloon. Minulla ei saanut olla sukulaisia, eikä kavereita..ei mitään. Olin ruma ja saamaton..kerrassaan nolla. 

Nyt olen koonnut elämäni uudestaan..ja pikku hiljaa tajunnut vian olleenkin exässä, ei minussa. Olen löytänyt uuden parisuhteen ja päässyt elämässä eteenpäin. Lapset ovat kasvaneet ja ottaneet uuden suunnan.. Mutta exä jauhaa paikallaan. 

Jos pientäkin epäilystä on eroa, ennen kuin menee koko elämä hukkaan. Narsisti elää vain itseään varten, vaikka alussa olikin itse hurmaavuus..siihen tulee loppu pikkuhiljaa huomaamatta. 

Miten sen huomaa, että narsisti elää vain itselleen?

Kyseessä on isäni. Tai eipä se tuota titteliä ansaitse. Näin vasta pitkälti aikuisena ne kulissit mitä hän piti yllä. Kyseisen henkilön yleisiin toimintaperiaatteisiin kuului uhkailu ja kiristys. Kerran hän hakkasi koirani, joka oli karannut tilanteessa jossa tiedettiin sen karkaavan (mökiltä lähtiessä) ja sanoin siitä että koiraa ei saa päästää irti, mutta hänen tahtonsa mukaisesti se sitten päästettiin. No, sitten kun se vihdoin saatiin takaisin kiinni, koira hakattiin ja minä en uskaltanut asettua väliin (kadun tätä vieläkin, todella paljon vaikka olin jotain 15 kun tilanne tapahtui). On myös painanut minut niskasta lattiaan koska riitelimme. Ja mennyt viimeisillään raskaana olevan naisen kotiin uhkailemaan erään erimielisyyden takia, nainen perheineen muuttivat kotoaan pois tämän "ihmisen" takia. On saanut salasuhteessa lapsen vieraan n.. lehmän kanssa. Ei näe itsessään koskaan vikaa, vaan on uhri. Uhkailu ja kiristys jatkuu yhä jos joku hänen varpailleen astuu, koskee myös lapsia. Asuu yhdessä nykyisen naisystävänsä kanssa ja omat lapset eivät ole tervetulleita kuin silloin kun on tarve pitää kulisseja yllä hyvästä isähahmosta. Tän nykyisen lapsia sensijaan paapoo, on mm opettanut ajamaan autoa, ja auttaa muutoissa jne. Kaikkea voisi kertoa, mutta en halua liian tunnistettavasti. Kyseessä on kyllä niin alhainen olio, että toivon kuolevan yksin ja onnettomana - YMMÄRTÄEN oman pahuutensa ja sen, että on paholainen eikä uhri. Hän ei muista minua ja sisaruksiani kuin silloin kuin pitää pistää joku näytös pystyyn ystäväpiirilleen (ne kulissit!!). Enää minä en tuohon teatteriin lähde kyllä näyttelemään, minä en sellaista illuusiota tue, että hän olisi muka hyvä ihminen.

- Kaikki tapahtui miehen ehdoilla. Hän tuli silloin käymään kun häntä huvitti, hänelle ei saanut soitella. Hän piti haaremia minulta sekä muilta naisiltaan salassa.

-Aluksi oli kovasti mielin kielin, sitten alkoi nälviminen ja muuttui muutenkin välinpitämättömiksi.

-Hän saattoi kehua minulle muiden naisten tissejä ja perseitä, jos liikuimme kaupungilla. Hän oli lähes kaikille tuttavilleen velkaa, eikä koskaan niitä maksanut takaisin. Hänellä oli myös paljon vihamiehiä, eikä koskaan kertonut siihen oikeaa syytä, sanoi vaan heidän tehneensä hänelle jotain väärää.

- Riitatilanteissa kiristi esim. satuttavansa itseään.

-Syytti omista virheistään aina muita. Ei koskaan pyytänyt anteeksi käyttäytymistään /tekojaan, eikä kokenut ikinä tehneensä mitään väärää.

-En jäänyt kaipaamaan kun tajusin hänen olevansa täysi mielipuoli. On hän yrittänyt monta kertaa tulla takaisin ja säälittävästi palasinkin pari kertaa, mutta totesin vointini olevan paljon parempi ilman häntä. Estin hänet ja hänen kaverinsa etteivät voi ottaa yhteyttä.

-Kun kuulin mitä hirveyksiä hän oli exälleen tehnyt (uhkaillut tappavansa ja melkein toteuttanutkin sen ja omaisuusrikoksia...), niin otin etäisyyttä. Vieläkin tämä vapaalla jalalla viilettää rikosten tehtailusta huolimatta. Narsisti on kyllä liian pliisu nimitys hänelle, psykopaatti olisi parempi.