Miten saada levoton ja vilkas taapero (2v) viihtymään

Meillä on kaksi lasta, kouluikäisiä jo. Toinen on aina ollut todella rauhallinen ja ihan vauvasta asti, myös taapero- ja leikki-ikäisenä, on ravintolassa käyminen ollut ihan perussujuvaa. Toinen lapsi on sen sijaan todella impulsiivinen ja liikkuvainen, ei vain pysty istumaan "nätisti paikallaan". Rauhallisella on hyvä ruokahalu ja on aina syönyt kaikkea mitä nenän eteen on laitettu. Toinen on todella haastava ruokailija, uudet ruuat ovat vaikeita ja vaikka olisi ihan tuttuja ja mieleisiä ruoka-aineita, niin jos ne on laitettu ruokaan uudella tavalla, niin voi pojat. Ihan älytöntä mennä ravintolaan, kun toiselle voi tilata minkä tahansa rapulautasen ja varmasti syö lautasen tyhjäksi ja istuu juttelemassa. Toiselle tilataan tyyliin spagettia tai ranskalaisia ilman kastiketta ja pala paistettua lohta, ruokailu on vaiketa ja pylly pyörii penkissä.

Olemme todenneet, että emme turhaan piinaa perhettä pitkillä ravintolaruokailuilla. Rauhallisemman, ravintolassa viihtyvän lapsen kanssa voidaan käydä ravintolassa. Levottomamman kanssa voidaan käydä piknikillä ulkona, kun voi samalla liikkua, eikä tarvitse olla koko ajan käskemässä ja rajaamassa. Kotona saadaan tehdä sitä ihan tarpeeksi.

Jos olisin tuollaisessa kaveriporukassa liikkeellä, niin tosiaan toinen meistä olisi lapsen kanssa liikkeellä siihen asti että ruoka on pöydässä. Varmasti osa katsoo että ootte kädettömiä vanhempia, mutta esim. minulta saisitte kyllä ennemmin kehuja fiksusta suunnittelusta ja toteutuksesta. :)

Meillä on yritetty opettaa tyttöjä istumaan pöydässä. Se on ollut ihan epätoivoista edes kotona. Ravintolaa en edes harkitse, ellei sellaista jossa leikkipaikka oman pöydän lähellä. Meillä siis kolme lasta, tyttö poika tyttö. Vanhin tyttö on ollut aina vilkas ja äänekäs sekä erittäin voimakastahtoinen. Ei tullut mistään ravintola tms hiljaisuutta/paikallaan olemista vaativasta jutusta yhtään mitään moniin vuosiin. Mutta lohdutukseksi voin sanoa, et on nyt mallikelpoinen 10.5 v. Todistus huippu, opettajat kehuu, osaa käyttäytyä. Urheiluharrastuksessa valmentajat kehuu keskittymisestä ja kuuntelutaidoista. Keskimmäinen poika on ollut ujo ja hiljainen ja tottelevainen taapero. Onnistui käyttäytymään hienosti kauppareissut ym. Istui aina nätisti odottaen missä tahansa oltiin, asioita hoitamassa jne. Hän on nyt 8 v. Ja kuinka ollakaan, levoton kuin mikä. Kaikki paikallaan olo ja odottaminen aiheuttaa valitusta, venkoilua, keskittyminen on hankalaa jne. Että näin tilanteet voi vaihdella lasten kanssa! Kolmas meillä on puhelias, vilkas ja äänekäs tyttö. 2 v nyt. En vie ravintolaan vaikka joku maksaisi. Ei pysy yhtään paikoillaan, oppi kiipeilemään 9 kk iässä, kävelemään 10 kk. Juoksee vieressä kun käyn kävelyllä, koska energiaa on vaikka muille jakaa ja juokseminen on kivaa ;) vaikka rattaatkin on mukana. Utelias on myös. Joka toinen asia on "mikä tuo on". Kaikki omat ajatuksensa höpöttää ääneen. Puhuu siis todella hyvin jo, kesällä täytti 2v. Tämän 10 vuoden kokemuksella omista lapsista sanoisin että tulee helppoja ja vaikeita tilanteita. Jostain asioista joutuu luopumaan hetkeksi. Iloiset, vilkkaat ja reippaat lapset antavat myös olemuksellaan paljon positiivisia kokemuksia. Meidän 10 v esiintyy helposti sadoille ihmisille, kilpaurheilee reippaasti jännittämättä. Eli samat ominaisuudet, jotka taaperolla ärsyttää, voivat voivat olla avaimia moneen juttuun isompana. Olisin toivonut tietäväni tämän 10 vuotta sitten kun tuskailin esikoiseni kanssa!

[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 22:28"]

[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 22:26"]Meillä on käyty ravintolassa jokaisen lapsen kanssa ihan vauvasta, joten tuossa iässä olivat kaikki jo tottuneita ravintola-asiakkaita. Mielestäni ravintolaan ei kannata lähteä nälkäisen lapsen kanssa, vaan annat lapselle jo etukäteen ruokaa. Siten lapsi jaksaa paremmin, eikä sinunkaan tarvitse stressata, mikäli lapsi ei suostukaan syömään ravintolaruokaa. Kannattaa myös sijoittaa lapsi pöytään niin, että näkee mahdollisimman paljon, tylsää lapsen on katsella pelkkää seinää... Alkuun tulee usein leipää pöytään ja lapsen ruoan voi pyytää tuomaan samaan aikaan aikuisten alkuruokien kanssa. Sitten mukaan jotain viihdykettä, uusi lelu, kirja, piirustusvälineet jne. Juoksentelemaan ei saa päästää, levottoman lapsen kanssa reilusti hetkeksi ulos tms. Jälkiruoan voi pyytää tuomaan myös aikaisemmin. Hyvin se menee, jos vain itse muistaa olla jännittämättä! [/quote] Sulla ei selkeästi ole kokemusta vilkkaasta taaperosta. Vaikka olisi kuinka vauvasta asti "koulutettu", niin ei vilkas mukelo pysy paikallaan

[/quote]

No mulla on, kolmekin kappaletta erittäin "eläväisiä" poikia. Varsinkin esikoinen oli todella rasittava liikkuja koko pienen ikänsä (nyt on teini, edelleen hunosti pysyy paikoillaan). Leluja mukaan ravintolaan, kyniä + paperia ja se tabletti, jossa pyörii joku teletapit. Tietty se auttaa, että ei ole väsynyt ja olisi nälkä, niin ruoka kiinnostaisi enemmän. Ja sitten järkevissä määrin sitä "juoksentelua" eli käytte yhdessä kävelyllä ja katsomassa ravintolan, ei huudeta, juosta yms. KÄsi kädessä rauhallisesti. Uusi paikka ja iso määrä aikuisia vieraita ihmisiä saattaa jopa hämmentää naperon niin, että istuu kuin kynttilä hiljaa paikallaan koko ajan. 

Viihtyykö puhelimen tai tabletin kanssa? Jos lataat muutaman uuden sovelluksen tutkittavaksi? Tai ihan kirja, tai joku pieni lelu mukaan jolla leikkiä pöydässä?

Kyllä saattaisi pistää puhelimen täysin sekaisin.

Kirja tai lelu ei kanssa taatusti kovin pitkään häntä viihdytä.  Kun myös paikallaan istuminen on hänelle tuskaa.  Pitäisi päästä kävelemään ja juoksentelemaan sinne tänne.  Eikä tuota voi sallia ravintolassa. 

Tilaamisen jälkeen taaperon kanssa voi ehkä hieman käydä ihmettelemässä kävellen tai sylissä ravintolaa, jos on tilaa liikkua. Tämä tietty mälsää, kun on poissa seurasta, mutta jaksaa ruokailun paremmin. Sitten kun ruoat tulevat, niin kaikki syövät. Aikuisten jatkaessa taapero piirtää, liimailee tarroja tai sitten ihmettelee tablettia/älykännyä.

Juu ei vain onnistu meillä tuo, että lähdettäisiin jossain vaiheessa kävelemään ja palataan takaisin pöytään.  Taapero ei tuon jälkeen enää - ei millään konstilla - suostu istumaan takaisin syöttötuoliinsa.  Eikä meidän aikuisten syöminen noin vain onnistu.  Ei taaperoa moiset viihdykkeet kauaa jaksa innostaa, kun pitäisi taas päästä vapaana juoksentelemaan.

Olimmehan nyt viikonloppunakin pikaruokatyyppisessä buffetpaikassa syömässä ja en kyllä aluksi meinannut millään saada edes yhtä satsia ruokaa syödyksi.  Kun taapero riehui ja itki syöttiksessään.  Häntä kun ei syöminen tuollaisissa paikoissa yhtään huvita / kiinnosta.  Sitten vein hänet videoita katsomaan, toivoen, että josko nyt voisin syödä annokseni loppuun.  Ei tullut taaskaan yhtään mitään.  Muksu olisi vain halunnut lähteä juoksentelemaan ympäri ruokapaikkaa.  Palattiin taas omaan pöytään ja syöttikseen.  Melkein väkipakolla hänet siihen jouduin istuttamaan ja kyllähän pieni siitä armottoman huutokonsertin nosti.  Jouduin oikealla kädellä pitämään syöttiksestä kiinni ja vasemmalla lapoin viimeisiä murusia annoksestani suuhuni.  Olin jo suorastaan todella raivostuneella tuulella, kun en saanut syödä kaikessa rauhassa.   Onneksi sitten mies sai syötyä ruokansa ja jälkkärinsä ja vei muksun leikkipaikalle.  Sitten hain vielä itse yhden jättisatsin ruokaa ja vihdoinkin sain syödä rauhassa. 

Mutta tuosta kyllä jäi sellainen fiilis päälle, että en voi noin levotonta lasta viedä minnekään kunnon ravintolaan.  Kun ei syöminen kiinnosta, haluaa vain juoksennella ympäriinsä eikä halua istua syöttiksessä aloillaan.  Tulee vain paha mieli itselle, kun ei saa syötyä kunnolla ja/tai joutuu loput ruoasta syömään kylmänä.

Meillä on käyty ravintolassa jokaisen lapsen kanssa ihan vauvasta, joten tuossa iässä olivat kaikki jo tottuneita ravintola-asiakkaita. Mielestäni ravintolaan ei kannata lähteä nälkäisen lapsen kanssa, vaan annat lapselle jo etukäteen ruokaa. Siten lapsi jaksaa paremmin, eikä sinunkaan tarvitse stressata, mikäli lapsi ei suostukaan syömään ravintolaruokaa. Kannattaa myös sijoittaa lapsi pöytään niin, että näkee mahdollisimman paljon, tylsää lapsen on katsella pelkkää seinää... Alkuun tulee usein leipää pöytään ja lapsen ruoan voi pyytää tuomaan samaan aikaan aikuisten alkuruokien kanssa. Sitten mukaan jotain viihdykettä, uusi lelu, kirja, piirustusvälineet jne. Juoksentelemaan ei saa päästää, levottoman lapsen kanssa reilusti hetkeksi ulos tms. Jälkiruoan voi pyytää tuomaan myös aikaisemmin. Hyvin se menee, jos vain itse muistaa olla jännittämättä!

[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 22:26"]Meillä on käyty ravintolassa jokaisen lapsen kanssa ihan vauvasta, joten tuossa iässä olivat kaikki jo tottuneita ravintola-asiakkaita. Mielestäni ravintolaan ei kannata lähteä nälkäisen lapsen kanssa, vaan annat lapselle jo etukäteen ruokaa. Siten lapsi jaksaa paremmin, eikä sinunkaan tarvitse stressata, mikäli lapsi ei suostukaan syömään ravintolaruokaa. Kannattaa myös sijoittaa lapsi pöytään niin, että näkee mahdollisimman paljon, tylsää lapsen on katsella pelkkää seinää... Alkuun tulee usein leipää pöytään ja lapsen ruoan voi pyytää tuomaan samaan aikaan aikuisten alkuruokien kanssa. Sitten mukaan jotain viihdykettä, uusi lelu, kirja, piirustusvälineet jne. Juoksentelemaan ei saa päästää, levottoman lapsen kanssa reilusti hetkeksi ulos tms. Jälkiruoan voi pyytää tuomaan myös aikaisemmin. Hyvin se menee, jos vain itse muistaa olla jännittämättä!
[/quote]

Sulla ei selkeästi ole kokemusta vilkkaasta taaperosta. Vaikka olisi kuinka vauvasta asti "koulutettu", niin ei vilkas mukelo pysy paikallaan

Kuutonen, kiitokset tsempeistä!!  Sinulla on luultavasti normit rauhalliset lapset.  Ei niinkuin meillä.  Meillä lapset ovat levottomia ja äänekkäitä.  Varsinkin tällä pienemmällä on niin rutosti energiaa, että en koe mitään järkeä häntä lähteä minnekään kunnon ravintolaan viemään.   Siitä ei tule kuin paha ja vihainen mieli itselle, kun muksu on aivan mahdoton.  Kiukuttelee ja itkee eikä suostu istumaan aloillaan.  Ei halua syödä mitään.  Haluaa vain lähteä vapaana juoksentelemaan sinne tänne.

Numero 7, kiitokset ymmärryksestä!!  Se ei ole aina hääviä mennä ulos syömään vikkelän ja levottoman taaperon kanssa.  Parasta on käydä vain pikaruokapaikassa tai pikaruokatyyppisessä buffetpaikassa missä ruoan saa heti nenänsä eteen.  Eikä tarvitse tolkuttomia aikoja odotella sapuskan perään.

Miten ap syötte kotona? Syöttekö koko perhe yhdessä, niin että lapsikin istuu ruokapöydässä? Ei lapselta voi vaatia ravintolassa sellaista, mitä ei vaadita kotonakaan. Siellä harjoittelette paikallaan istumista ja hyviä pöytätapoja. Vilkkaan lapsen kanssa vaatii pitkää pinnaa ja paljon toistoja, mutta kiitokseksi saa sitten lopulta myös muualla hyvin käyttäytyviä lapsia!

Eikö ne teidän 2-vuotiaat ymmärrä puhetta? Tai tottele yhtään mitään? Vai onko oma muksuni tietämättäni joku aivan poikkeuksellinen zen-nero kun ei meillä ole tuollaista hullunmyllyä koskaan?

Lapsi istuu tietyn hetken aloillaan ruokapöydässä kanssamme, mutta sitten jo viipottaa omille teilleen.  Saattaa tosin vielä käydä muutaman kerran vielä jotain lautaselta napsimassa ja taas menoksi.   Mutta kun itse olen syömiseni syönyt, niin nostan lapsenkin lautasen pois pöydästä.  Sanon myös lapsellekin, että syömiset olivat nyt tällä kertaa tässä.  ( Pienempänä kun hän oli vielä kotona syöttiksessä, pidin hänet vyön avulla paikoillaan.  Mutta kun siirtyi normituoliin, niin tuo tapa vain jäi käytöstä pois )

Buahahaa. Selkeesti kilttien tyttölapsien äitejä taas liikenteessä.
Jep, meillä ylienerginen pojankoltiainen, jota ei paljon vieraassa paikassa joku istuskelu kiinnosta. Kotona kyllä syö siististi pöydässä, koska koti on niiiiiiin nähty että evääseenki voi keskittyä.
Ravintolassa ollaan käyty pienestä asti. Säännöt ja rutiinit kunnossa, joten ei syytä siltäkään puolelta.
Hirveen hieno ajatus tuo "kyllä ne oppii ku opettaa" juu, katotaan sitte vaikka kymmenen vuoden päästä uudelleen josko sillon jo malttas istua.. Ainiin, ja kännykän jos meillä annat niin lentää seinään, sama käy leluilla ja piirtäminen kiinnostaa ekat 60sek :D

Minulla 2v tottelee ja ymmärtää puhetta vaihtelevasti.   Välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. 

Itse kyllä epäilen, että tällä pienemmälläkin on samaa vaivaa, kuin isommalla (ADHD ja Asperger), mutta eihän sitä tietysti vielä voida diagnosoida.  Vasta myöhemmässä leikki-iässä.   Tosin kun nyt isomman asioiden tiimoilta ollaan taas sairaalaväkeen enemmän yhteyksissä, niin heidän mielestään tällä pienemmällä ei vaikuttaisi olevan mitään häikkää.  On kuuleman mukaan vain normaali vilkas pieni poika.  Itse olen kyllä asiasta aika ajoin toista mieltä.

Meillä esikoinen oli levoton tyyppi pienenä. Käytiin kuitenkin usein ulkona syömässä ja meillä oli kyllä nollatoleranssi muiden asiakkaiden häritsemiseen. Ensinnäkin, lapsen piti olla syönyt ennen ravintolakeikkaa, ja yleensä hänelle tilattiin jälkkäri kun muut ottivat pääruoan. Meillä oli usein mukana myös rusinoita, keksejä tms. järsittäväksi ruokaa odotellessa. Toiseksi, meillä oli aina pussillinen leluja (pieniä) mukana, ja niitä otettiin esille yksi kerallaan. Duplot olivat hyviä, ja pikkuautot. Kolmanneksi, toinen meistä aikuisista piti lapselle seuraa jatkuvasti, leikki ja jutteli. Kun lapsi oli vielä rattaissa (puolitoistavuotiaaksi saakka), hän tuli rattaissa ravintolaan ja siitä suoraan syöttötuoliin, ei mitään juoksentelua välissä, koska sitten häntä olisi ollut mahdotonta saada takaisin istuman. Neljänneksi, puhuttiin aika kovaan sävyyn pienestä pitäen ja kiellettiin ja toruttiin, jos lapsi oli liian äänekäs. 

Toinen lapsi oli helppo kuin mikä ja odotti vaikka tunnin ruokaa, jos sai katsella puhelimelta jotain lastenvideota. 

Nro.13.  Noh meillä isompi oli kanssa tämmöinen häseltäjä ja säheltäjä, kuin pienempi nyt on.  Mutta nyt kouluikäisenä kyllä syö ihan fiksusti niin kotona kuin ulkona ruokapaikoissa.  Tosin pienisyömäinen hän on, ei syö mitään isoja annoksia.   Osaa myös syödä ihan hyvin haarukalla ja veitsellä.

Nro 15 hyvältä kuulostavia asioita ja vinkkejä, kiitokset niistä!!

Minulla samanlainen tyttö 2,5v ja en osaa mitään mullistavia neuvoja antaa. Mutta tsemppiä! Rauhallisten ja hyvin syövien lasten vanhempien voi olla vaikea ymmärtää että kaikki eivät käyttäydy samalla tavalla vaikka kuinka olisi toteutettu. Mekin olemme käyneet paljon ihmisten ilmoilla ja ulkona syömässä mutta nykyään se on lähes mahdotonta ja itselle suuri stressin aihe, hieman seurasta riippuen. Parhaiten on tehonnut piirrettyjen katselu vanhempien kännykästä.Isovanhemmilla on toisinaan myös kyky viihdyttää lasta mutta esim. anopin kanssa ruokailu on hankalaa, kun hän päivittelee tytön käytöstä ja itseä ahdistaa. Mainitut ideat piirtämisestä ja tarrojen liimailusta voivat myös toimia. Esim. piirustusvihko kivalla aiheella? Pakko ajatella että tämä on ohimenevä vaihe ja joskus voi taas käydä ulkona syömässä ilman pelkoa raivokohtauksista..