Millaista on olla rikas? Siis oikeasti?

No en mieti. Firmaa pyöritän ja sijoituksia myös.

Ihan kiva tietty, että voi tehdä kaiken vapaaehtoisesti.

Onko rikkaus sitä että taskut on täynnä rahaa vai sitä että on vapaa aikaa tehdä mitä haluaa 24/7. Mä en ikinä vaihtaisi vapaa aikaani sekä sitä että voin viettää aikaa lasteni kanssa sekä olla läsnä heidän elämässään mihinkään paperilappusiin jolla voi ostaa turhia kulutus hyödykkeitä.

Ei tunnu mitenkään erityiseltä. Ulospäin ei näy, että olen varakas.

Ostan laputettuja tuotteita ja metsästän tarjouksia. Rikkaana ei pysy, jos tuhlaa.

Eihän kukaan Suomessa tunnusta olevansa rikas. Miljonäärikin korostaa aina: "eihän tässä rikastumaan pääse". Viiden tonnin eläkettä nauttiva pappa on mielestään "köyhä eläkeläinen".

Oikeastaan ei sen ihmeellisemmältä kun muutenkaan. Tosin hintalappuja en ole aikoihin katsellut ja tietty rauhallisuus on siitä että on omaisuutta sekä sijoituksissa että ihan fyysisesti kullassa. Se vaivaa ettei tiedä kuka on pelkästään rahan takia "ystävä". Asun aika vaatimattomasti (kyllä silti kaikki on kotonani viimeisen päälle mutta sitä ei ilman sisään astumista kukaan tiedä). Vaatteet ovat mitä ovat koska inhoan vaatekaupoissa käyntejä, joten niistäkään ei voi kukaan mitään päätellä (tai oikeastaan voi ainoastaan tuntea syvää sääliä köyhää kohtaan).

Silloin kun oli nuori ja köyhä, raha poltti taskussa. Jatkuvasti mietti, mitä sillä saisi. Nyt kun rahaa on tarpeeksi, ei mikään rahankäyttö enää oikeastaan kiinnosta. Tietää, että saisi lähes mitä vain, mutta ei tee mieli ostaa. Elän vaatimattomasti ja nautin elämäntavastani.

Milloin ihminen kenenkin mielestä on rikas? Kuulumme varmaan varakkaimpaan 3%:iin suomalaisista, mutta mielestäni se on kaukana rikkaasta. 

Vastaan kuitenkin omista lähtökohdistani. Nuorena, köyhänä ja pienituloisena usein mietti, mitä hankkii sitten kun on paljon rahaa. No en ole ostanut edes urheiluautoa.

Tuntuu, etten tarvitse mitään ja punalappuisia on yhtä kivaa kerätä kuin nuorena. Matkustelua haluaisin lisätä, mutta korona ei asiaa edistä, eikä lomaakaan ole määräänsä enempää. Nuukana en raaski vielä oravanpyörästä hypätä.

Mietin ostoksia tai rahaa hyvin vähän. Lähinnä varallisuus tuo turvallisuuden tunnetta, kun tiedän että voisin halutessani hankkia asunnon tai kesämökin - tai vaikka hammasimplantteja - ottamatta lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun oli nuori ja köyhä, raha poltti taskussa. Jatkuvasti mietti, mitä sillä saisi. Nyt kun rahaa on tarpeeksi, ei mikään rahankäyttö enää oikeastaan kiinnosta. Tietää, että saisi lähes mitä vain, mutta ei tee mieli ostaa. Elän vaatimattomasti ja nautin elämäntavastani.

En voisi olla enempää kanssasi samaa mieltä. On mukavaa kun ei tarvitse stressata että mitä mikäkin maksaa mutta oikeasti elän tosi vaatimattomasti koska on varaa elellä vaatimattomasti. Tietysti vähän pistää mietityttämään kun esim. osakesalkku ( velaton) romahti Ukrainan sodan takia mutta kun en ole niitä mihinkään myymässä silloin kun salkun arvo oli paljon korkeampi niin eipä niin tarvitse paniikissa myydä nytkään. Mutta onhan tämä kivaa kun ei tarvitse lakea Euroja. Olen nimittäin elänyt senkin vaiheen kun piti odottaa palkkapäivää että sai ostaa esim. kunnon ruokaa joten siksi en väheksy yhtään niitä joilla oikeasti on tiukkaa.

Miksi viette tarjoustuotteet oikeasti köyhiltä? Ostakaa normihintaisia, kun rahaa kerran on. Huoh....

T. Pienituloinen joka ostaa punalappuisia koska on rahat vähissä, eikä siksi että saisi jotain pisteitä muilta.

PS. Kyllä, käyn töissä, mutta rahaa ei saa paljoa enempää kuin työkkäristä ja pelkkä bensalasku on yli 200€ kuussa, jos ajan vain työmatkat. 80k€ Teslaan ei rahaa, eikä ikinä tule olemaan, joten sellaiset "viisaudet" töihin menoista ja teslan ostoista voi jättää sanomatta suosiolla.

Minä pidän rikkaina sellaisia ihmisiä, joilla on kaikkea mitä ihmisellä voi olla, mutta jota ei rahalla saa... aina he eivät ole varakkaita eli ei suurta pankkitiliä eikä omaisuutta tämmöisessä yhteiskunnassa jossa elämme... riippuu ja roikkuu... He kohtaavat aika varmasti aimo annoksen kateutta - ja sitä ovat tuntemassa myös ne joilla sitä rahaa on... 

Jos on suuri pankkitili ja muuta omaisuutta niin siitä on aina hirveä huoli... ja tietysti jos tulee esimerkiksi sota niin ihan kaiken voi menettää... kaikki voidaan ottaa pois... sitten on monesta seikasta kiinni saako enää uudestaan yhtään mitään... 

Ihminen ei tee mitään suurilla rikkauksilla... rahaa ei voi kuluttaa rajattomasti ruokaan ja vaatteisiin... asuntonakin pieni on parempi ja viihtyisämpi kuin suuri... 

Ainoa mikä rahasta voi olla hyötyä on että jos on pieni ylimääräinen hätävara niin se saattaa 'rauhoittaa'...  

Vierailija kirjoitti:

Miksi viette tarjoustuotteet oikeasti köyhiltä? Ostakaa normihintaisia, kun rahaa kerran on. Huoh....

T. Pienituloinen joka ostaa punalappuisia koska on rahat vähissä, eikä siksi että saisi jotain pisteitä muilta.

PS. Kyllä, käyn töissä, mutta rahaa ei saa paljoa enempää kuin työkkäristä ja pelkkä bensalasku on yli 200€ kuussa, jos ajan vain työmatkat. 80k€ Teslaan ei rahaa, eikä ikinä tule olemaan, joten sellaiset "viisaudet" töihin menoista ja teslan ostoista voi jättää sanomatta suosiolla.

Kuka tässä on puhunut mistään punalappuisten tuotteiden ostamisesta. Minä ainakin ostan täyshintaisia tuotteita koska silloin ei tarvitse jonottaa kassalla vaan voi mennä itsepalvelukassalle.

Rikkaana olemiseen tottuu nopeasti, eikä se oikein tunnu miltään. Ja mikä edes on rikas? Aina löytyy ihmisiä joilla on enemmän rahaa ja tavaraa.

Kuka on sinusta rikas? Olen hyvin toimeentuleva, mutta en todellakaan rikas. 

Ostan mitä tarvitsen enkä katso hintuja. 

Vierailija kirjoitti:

Ostan laputettuja tuotteita ja metsästän tarjouksia. Rikkaana ei pysy, jos tuhlaa.

Kuinka rikas sitten olet mikäli ruokakaupan lasku ilman laputettuja tuotteita alentaa statuksesi ei-rikkaaksi?

Vierailija kirjoitti:

Rikkaana olemiseen tottuu nopeasti, eikä se oikein tunnu miltään. Ja mikä edes on rikas? Aina löytyy ihmisiä joilla on enemmän rahaa ja tavaraa.

Niin totta. Itse äkkirikastuin muutama vuosi sitten ja nyt on omaisuuteen ja rahahuolettomaan elämään tottunut, eikä varakkuus enää niin ole ajatuksissa. Huolet tietysti poistuivat pitkälti, ja hiukan uusia tuli tilalle sekä olo että pitäisi tehdä jotain enemmän yhteiseksi hyväksi.

Rikkaana olemisen idea on nimenomaan siinä, ettei tarvitse koko ajan miettiä, mitä ostaisi seuraavaksi. On varaa ostaa kaikki sitten kun tarvitsee, ei ole tarpeen aikatauluttaa ja suunnitella normaalielämän ostoksia.

Toki isompia asioita pitää suunnitella ja miettiä, milloin ne olisi järkeviä, ettei tule tappiota vaan mieluummin tuottoa

Eipä tarvitse miettiä mitä ostaa.

Mitään superluksustuotteita ei kuitenkaan ole tapana ostaa kun ne eivät ole merkittävästi noita keskiluokan tuotteita parempia. Esim autoni ovat olleet sellaisia 50 tonnin autoja. Ei mitään ökymaastureita. Enkä edes ole vaihtanut uuteen kovin usein kun autot nykyisin ovat niin kestäviä. Edellinen kesti 8v ennenkun alkoi vaatimaan jotain ekstra korjauksia.

Aika paljon turhia ostoksia tulee tehtyä kun en etukäteen tiedä mitä kannattaa ostaa ja mitä ei.

On hyvä kun vanhemmille olen voinut palkata auttajia kun eivät pärjää yksin.

Ei toi nyt kovin kummoinen elämä ole. Ei raha ole mikään takuu onnellisuuteen.

Emme ole rikkaita vaan varakkaita. Se että on tarpeeksi rahaa tuo turvallisuuden tunteen, ei ole ressiä ja on vapaa tekemään mitä haluaa tai voi olla tekemättä. Ihan tavis elämää eletään muuten. Matkustaessa tulee tuhlattua rahaa...5 tähden hotelli tai luxusmökki ym.