Suositelkaa vanhaa suomalaista elokuvaa.
Tylsää. Suositelkaa, olkaa hyvä, jotakin vanhaa 30,40 tai 50-luvun suomalaista elokuvaa jota voisin katsoa. Kiitos.
Kommentit (26)
Palmut on ajattomia.
Kassilan komedia Hilman päivät on yksi parhaimpia suomalaisia komedioita edelleen. Hyviä miesnäyttelijöitä täynnä, Tarmo Mannista Oke Tuuriin.
Aarne Tarkaksen jännityskomedia Hän varasti elämän on sellainen hyvä huono elokuva.
Blombergin Valkoinen Peura on kaunis elokuva.
Hieman uudemmista, eli siis 70-luvulta, Risto Jarvan Mies joka ei osannut sanoa ei on puolestaan hyvä huono elokuva, suorastaan hellyttävä ja sit myöhemmin tehty Loma on edelleen paras kotimainen komedia ever. Ehkä jopa paras koskaan tehty kotimainen elokuva. No makuasioita ja Peni kun...
Mikähän se oli, jossa seurattiin paljon poikien lumisotaa, joka kävi aika vakavaksi? Oli isot lumilinnat. Vai onko se vaan elokuvan Pojat kohtaus.
Täältä ääni myös Palmuille, samoin Valkoiselle peuralle. Jos tykkäät romanttisista komedioista, suosittelen esimerkiksi juuri Vaimoketta tai SF-paraatia, mutta omia suosikkeja ovat ehdottomasti Lea Joutsenon tähdittämät elokuvat, esim. Vuokrasulhanen, Dynamiittityttö tai Viikon tyttö. Myös Radio tekee murron on onnistuneesta päästä. Ylipäätään suosittelen vaikkapa Vaalaa, Tuliota, Kassilaa tai Niskasta (on kyllä uudempaa) ohjaajina. Vältä ehdottomasti Särkkää, on niin maan tylsää...
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 18:00"]
Mikähän se oli, jossa seurattiin paljon poikien lumisotaa, joka kävi aika vakavaksi? Oli isot lumilinnat. Vai onko se vaan elokuvan Pojat kohtaus.
[/quote]
On kohtaus Pojat-kuvasta.
Katariina ja Munkkiniemen kreivi.
Vaimoke.
Herrojen Eeva.
Palmu-elokuvat.
Niskavuoret.
Tuntematon sotilas.
Vielä vanhempi Tanssi yli hautojen
Pekka ja pätkä neekereinä on ajankohtainen ja hauska.
Loppukohtaus elokuvasta "Tuomari Martta" (1943)
Ohjaaja: Hannu Leminen
Suomen Filmiteollisuus Oy
Moderni ja kunnianhimoinen uranainen, lainoppinut Martta Kaataja (Helena Kara) työskentelee tuomarin sijaisen virassa maaseudulla. Hän joutuu palaamaan työkiireidensä keskeltä Helsinkiin, jossa hänen poikansa on loukkaantunut vakavasti. Onnettomuudesta selvitään säikähdyksellä, mutta se saa Martan arvioimaan uraansa uudessa valossa.
Martta tulkitsee työnsä vaarantaneen hänen perheensä onnen ja hyvinvoinnin. Elokuvan päätösrepliikin -- paatoksellisen kotiäitiyden ilosanoman julistuksen -- aikana Martan näyttelijä Helena Kara kääntää katseensa kohti kameraa ja puhuttelee katsojaa suoraan.
Huomionarvoisen tästä repliikistä tekee se, että koko elokuvan alusta asti Martta ja hänen anoppinsa Ilona ovat henkeen ja vereen puolustaneet naisen mahdollisuutta tehdä töitä ja rakentaa uraa ilman omantunnontuskia. Päätösrepliikki sotii täydellisesti tätä ajatusmaailmaa vastaan.
Ohjaaja Hannu Leminen oli repliikin käyttöä vastaan, mutta tuottaja T. J. Särkkä runnoi sen läpi valkokankaalle.
Ihan mikä tahansa missä on Aku Korhonen.
Sininen viikko, Pikajuna pohjoiseen, Härmästä poikia kymmenen tai mikä tahansa Valentin Vaalan ohjaama elokuva 40-luvulta.
Kiitos kaikille suosituksista. Kaikki hyviä ehdotuksia.
Ensimmäiseksi katsoin Pimeäpirtin hävitys ja seuraavaksi katson Lapatossua.
Ja sen jälkeen niitä mitä suosittelitte.
Onneksi kaikki suositellut löytyy mulla dvd:nä.
Kiitoksia.
ap (suomi-filmi fani)