Lapsi on seiskalla ja kiusaaminen pahimmillaan

Kotiopetus on plan B.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 13:32"]Kotiopetus on plan B.
[/quote]
Eikös tuo ole jo melko työlästä yläasteella...

Kiustatut ovat usein herkkiä, vähän lapsellisempia, ottavat asiat vakavasti ja kokevat muiden näkökulmasta pienet jutut isoina ongelmina. He eivät ehkä osaa lähestyä toisia tilanteeseen sopivalla tavalla vaan ovat joko liian päällekäyviä tai liian helposti luovuttavia ja vetäytyviä. Toki olisi hyödyllistä, että kiusattu saisi tukea itsetunnolleen ja keinoja käsitellä ahdistavia asioita ja oppia hyväksymään sen, etteivät kaikki pidä sinusta, vaikket mitään pahaa olisi tehnytkään.

MUTTA: kiusaaminen on aina väärin. On henkistä väkivaltaa eristää joku ja ottaa hänet pilkan kohteeksi. Yksittäinen silmien pyörittely ei vielä ole sitä, mutta jatkuva on. Kiusaaminen tekee koulusta turvattoman paikan myös sille enemmistölle, jota ei kiusata. Jokaisen vanhemman ja opettajan velvollisuus on torjua kiusaamista. Minusta paras keino on tietoisesti varhaislapsuudesta lähtien kasvattaa lapsen empatiakykyä. Empaattinen lapsi ei kiusaa ärsyttävääkään toveria, koska osaa asettua toisen asemaan.

Tottakai jokainen voi valita seuransa itse, eikä kukaan ilmeisesti halua tyttäreni seuraan, ei edes ryhmätöissä, vaikka lapsi onkin hyvä koulussa. Kukaan ei halua kulkea hänen kanssaan koulumatkaa, pyytää ulos koulun jälkeen, istua vieressä ruokalassa. Silmien pyörittely alkaa heti, jos yrittää tuppaantua.
En tiedä sitten mikä on kiusaamista ja mikä ei, mutta jos ei kelpaa omana itsenään, vaatii todella poikkeuksellisen hyvää itsetuntoa päästä sinuiksi asian kanssa.
Olen yrittänyt lohduttaa, ettei menetä mitään ja saa varmasti kavereita sitten jostain muualta.
Mutta tällaiseen syrjimiseen on tietenkin todella hankala puuttua, kun ei oikein voi mitään sillä kaikkihan saavat valita seuransa, eikö?