Suurin ja pienin asunto jossa olet asunut?

Pienin 21 neliötä, suurin 279.

Pienin 42 ja suurin 280 neliöä.

35m2 oli mun ja miehen ensimmäinen yhteinen asunto, ja nykyään meitä on nelihenkinnen perhe ja 140m2

Lapsuudenkoti yli 300m2. Opiskelijaboksi aikoinaan Pariisissa 9m2.

Pienin 25 neliötä, suurin 55. Lapsuudenkoti oli toki isompi.

Pienin 31m2, isoin 79m2. Tällä hetkellä asutaan 60m2 mutta pienempi on etsinnässä.

Pienin oli noin 20 neliötä ja suurin +400. Suurin oli ulkomailla, kylpyhuoneeni oli isompi kuin nykyisen asunnon olohuone. Hauska asunto. H:n muotoinen, eli meidän lastensiivestä ei todellakaan kuulunut muihin siipien. Äiti soitti aina ovikelloa, kun ruoka oli valmis. Se oli ainoa ääni joka kuulu kaikkialle.

46 ja 150

31,5 m2 ja isoin 76,5 m2, joka on liian iso.

Pienin 63m2, joka oli ensiasuntoni. Suurin lapsuudenkotini 270m2.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 20:57"]Pienin oli noin 20 neliötä ja suurin +400. Suurin oli ulkomailla, kylpyhuoneeni oli isompi kuin nykyisen asunnon olohuone. Hauska asunto. H:n muotoinen, eli meidän lastensiivestä ei todellakaan kuulunut muihin siipien. Äiti soitti aina ovikelloa, kun ruoka oli valmis. Se oli ainoa ääni joka kuulu kaikkialle.
[/quote]
Hemmetin autocorrect. Muihin siipiin.

Pienin noin 60 m2. Suurin yli 300m2, mutta se oli mun vaihtarivuoden aikana Etelä-Amerikassa. Nykyinen koti on vähän yli 200m2. 

Pienin 38 m2, suurin 220 m2, jossa nyt asun.

Pienin 31m2, ei mitään käsitystä minkä kokoinen isoin. 7 huonetta, 2 oleskelutilaa ja normaalit keittiöt yms.

suurin 85m2 ja siitä eron jälkeen pienimpään eli 23m2.

Lapsuudenkoti sillon alussa oli varmaan pienin, jaettiin siskon ja äidin (ja isän) kanssa makuuhuone. Toisaalta myöhemmin sitä rempattiin isommaksi. Sitten sen jälkeenkin jaoin siskon kanssa huoneen jonkun aikaa. Nykyään asun 55 m2 asunnossa yksin, tää on isoin tila mulle ikinä. 

Suurin eli nykyinen koti on 200 neliötä. Pienin on 58 neliön kaksio nuorempana, siskon kanssa kimppakämppä.

Asuin vaihdossa ollessani noin 400m2 lukaalissa keskellä Kentuckyn maissi- ja heppapeltoja. Lapsuudenkotini oli 80m2. 

Pienin "oma" asuntoni on ollut 18m2 solu, ja isoin 38m2 kaksio, jossa asuin vuokralla yhdessä silloisen puolisoni kanssa. 

Suurin 150 m2, jossa asun nyt. Saman kokoinen, kuin kotitaloni lapsuudessa. Pienin oli 21-neliöinen yksiö, joka ei silloin tuntunut yhtään liian pieneltä. Ei edes silloin, kun poikaystäväni asui siinä kanssani vähän aikaa. Se tuntui silloin sellaiselta turvalliselta kotipesältä. Viihtyvyyttä toki helpotti, ettei minulla ollut silloin tavaraakaan niin paljon, kuin nykyään. Vaatteetkin mahtuivat yhteen kaappiin.

Totuuden nimissä on pakko sanoa, etten nykyään haluaisi asua yhtään pienemmässä asunnossa. Meitä on täällä kaksi ja nautin, kun on kivasti tilaa ympärillä. Kun tilaan tottuu, pienemmät asunnot alkavat helposti ahdistaa. Sitä paitsi vietän nykyään huomattavasti enemmän aikaa kotona. Mihin sitä tilaa olisi silloin nuoruudessa tarvinnutkaan, kun kaikki "elämä" oli kuitenkin kodin ulkopuolella ja kotona käytiin lähinnä nukkumassa? :)

Pienin lapsuudessa 14m2, jossa asui 3 henkilöä.
Suurin nykyinen asuntomme 300m2, kaikkine lisätiloineen reilu 460m2.