Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita joilla ei ole enää ystäviä..
28.03.2022 |
Olen havahtunut näin yli kolmekymppisenä, että minulla ei oikeastaan ole kuin yksi oikeasti hyvä ja oikeasti läheinen ystävä elämässä enää jäljellä. Olen asunut monessa eri kaupungissa ja harvoin enää aikuisiällä olisi ystävät asuneet enää samalla paikkakunnalla. Yksi 15 vuodenkin ystävyys hiljattain vain hiipui. Se ei enää ollut vastavuoroista ja tuntuu että monet muutkin ystävyydet ovat hiipuneet kun minä olen lakannut pitämästä niitä yllä.
Ja nyt mietin tulevia häitäkin ja ei minulla ole kuin pari ystävää joita kutsua.. Näin sitä tajuaa, että ystävyys ei ole ikuista. Toki olen kiitollinen siitä, että on edes nuo pari ystävää, mutta muilla tuntuu olevan isoja ystäväporukoita jne. Itsellä suhteet ovat vain hiipuneet.. Onko muilla näin vai onko ystävät pysyneet?
Kommentit (14)
Mulla ei oo ollu kavereita eikä ystäviä sen jälkeen kun lopetin yläasteen, nyt oon jo 45 vuotias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon 35 ja mullon just yks ystävä eikä ensimmäistäkään kaveria tai tuttavaa.
Muija ja mukula on siunaantunu ja ollaan onnellisia yhdessä et en mä varsinaisesti valittaan halua alkaa, mut onhan aikuisen elämä nykyään tosi irrallista ja yksinäistä, hypersosiaaliseks erikoistunu eläin uskotteli itelleen et sen kuuluu pärjätä yksin vaikka ihminen ei oo ikinä niin tehny.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei oo ollu kavereita eikä ystäviä sen jälkeen kun lopetin yläasteen, nyt oon jo 45 vuotias
Sama juttu. On toki työkaverit ja ovat todella mukavia, mutta heillä on omat kiireensä ja jo valmiit ystäväpiirinsä. Yritin aikoinaan pyytää heitä johonkin vaikka käymään yhdessä jumpassa tai jotain, mutta ei kukaan lähtenyt mihinkään. Jossain vaiheessa vain luovutin.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 35 ja mullon just yks ystävä eikä ensimmäistäkään kaveria tai tuttavaa.
Muija ja mukula on siunaantunu ja ollaan onnellisia yhdessä et en mä varsinaisesti valittaan halua alkaa, mut onhan aikuisen elämä nykyään tosi irrallista ja yksinäistä, hypersosiaaliseks erikoistunu eläin uskotteli itelleen et sen kuuluu pärjätä yksin vaikka ihminen ei oo ikinä niin tehny.
Joo mullakin mies on se läheisin ystävä ja tehdään asioita yhdessä. Ja jotenkin tuntuu väärältä valittaa, kun kuitenkin on edes se yksi hyvä ystävä. Kaikilla ei ole edes sitä saati puolisoa. Silti sitä väkisin sitä miettii mikä itsessä on vikana, kun ystävyydet ei kestä ja muuttuvat lähes aina ei-vastavuoroisiksi. En jaksa nykyään enää yksin koittaa ylläpitää ystävyyttä. Sen näki siinä, että nähtiin joidenkin kanssa silloin vaan, kun itse reissasin heidän luokseen. Moni näistä ei kyläilkyt koskaan minun luonani tai hyvin hyvin harvoin joku kävi. Suhde pysyi siis yllä kun itse näin vaivaa ja muuten eivät jaksaneet vaivautua. Yksi ystävä aina välitti että ei ole rahaa tulla, mutta silti hän oli joka viikonloppu joko baarissa tai festareilla /keikoilla. Niihin oli kyllä varaa, mutta ei koskaan junalippuun minun luokseni. Ap
Aika monella on varmaan sama tilanne. Tämä aika on jotenkin sellaista.
Itselläni on epäsäännöllinen vuorotyö. Aika usein töiden jälkeen on tarpeen levätä ja valmistauduttava seuraavaan työpäivään.
Usein työputken jälkeen on tarve käydä kaupassa ja en todellakaan jaksaisi olla virkeimmilläni kaverin tai ystävän kanssa.
Viime kesänä tutustuin kolmeen ihmiseen. Hyvin potentiaalisia ystäviä.
Yhteydenpito on jäänyt vähiin. Samoin tapaamiset.
Olen miettinyt, jos en lähiaikoina ole mitenkään yhteydessä näihin ihmisiin tai osallistu kokoontumisiin, nämä tuttavuudet hiipuvat.
Ajoittain työvuoroni estää osallistumisen.
Vapaalla ei välttämättä jaksa tavata, kun levon tarve ajaa edelle.
Tsemppiä kaikille ystävää kaipaaville 🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monella on varmaan sama tilanne. Tämä aika on jotenkin sellaista.
Itselläni on epäsäännöllinen vuorotyö. Aika usein töiden jälkeen on tarpeen levätä ja valmistauduttava seuraavaan työpäivään.
Usein työputken jälkeen on tarve käydä kaupassa ja en todellakaan jaksaisi olla virkeimmilläni kaverin tai ystävän kanssa.Viime kesänä tutustuin kolmeen ihmiseen. Hyvin potentiaalisia ystäviä.
Yhteydenpito on jäänyt vähiin. Samoin tapaamiset.
Olen miettinyt, jos en lähiaikoina ole mitenkään yhteydessä näihin ihmisiin tai osallistu kokoontumisiin, nämä tuttavuudet hiipuvat.
Ajoittain työvuoroni estää osallistumisen.
Vapaalla ei välttämättä jaksa tavata, kun levon tarve ajaa edelle.Tsemppiä kaikille ystävää kaipaaville 🥰
Joo toisaalta olen miettinyt, että tätä se aikuisen elämä on, että on niin paljon muuta hommaa ja velvollisuuksia ja ihmisillä perhettäkin jo, että on se vaikea ylläpitää ihmissuhteita ja jos toinen asuu vielä kaukanakin. Toki olen ikuisesti kiitollinen ja onnellinen tuosta yhdestä ystävästä, jonka kanssa yhteys on säilynyt välimatkoista ja elämäntilanteista huolimatta. Sitä osaa arvostaa, kun niin moni ystävyys on kariutunut. Ap
Mutta sitten mieleen hiipii ajatus, miten muilla sitten säilyy isot ystäväporukat ja tehdään paljon porukalla asioita. No toisaalta itse en koskaan ole edes ollut suurten porukoiden ihminen vaan viihdyn muutenkin itsekseni ja itsenäisissä harrastuksissa ja touhuissa. Introvertit ehkä helpommin sitten jäävät ilman ystäväporukoita. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 41v ja mulla ei ole yhtään kaveria.
Olen todella yksinäinen kun en käy töissä ja mies tekee pitkää päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi ystäviä 18-vuotiaana. Ikää nyt 33 vuotta.
Koulujen ja intin jälkeen olen käytännössä viihtynyt yksin. En vain koe muita ihmisiä aikani arvoiseksi. Olemme liian erilaisia, jotta oikeasti kiinnostaisi. Osasyy on myös netti eli voi sekalaisia juttuja keskustella, jos siltä tuntuu ja sitten pois kun ei huvita enää. Kukaan ei suutu siitä, koska kaikki tekevät samoin ja se on pelin henki ja siksi viihdynkin netissä enemmän kuin sosiaalisissa kuvioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulujen ja intin jälkeen olen käytännössä viihtynyt yksin. En vain koe muita ihmisiä aikani arvoiseksi. Olemme liian erilaisia, jotta oikeasti kiinnostaisi. Osasyy on myös netti eli voi sekalaisia juttuja keskustella, jos siltä tuntuu ja sitten pois kun ei huvita enää. Kukaan ei suutu siitä, koska kaikki tekevät samoin ja se on pelin henki ja siksi viihdynkin netissä enemmän kuin sosiaalisissa kuvioissa.
Joo itsekin olen huomannut, että harvan ihmisen kanssa sitä viihtyy edes sen enempää. Itselle kaikki koulu-tai työkavereiden tapaamiset on väsyttäviä ja imevät sosiaalisen jaksamiseni. Ei ole enää paukkuja tavata omia ystäviään jos työ tai opiskelu on kovin sosiaalista. Ehkä tämäkin on sitten osasyynä, että ystäviä ei ole jäänyt elämääni.. Ap
Ihmettelen kun satakin henkilöä kutsutaan häihin.Ei kellään voi olla sataa ystävää.
Onko häät jonkinlainen kilpailu kuka kutsuu eniten? Miksi kutsua puolituttavia vaan että saadaan näyttää että ollaan suosittuja?
Alue: Aihe vapaa
Sama. Ikää tosin 51v ja on muutama entisten harrastusten kautta saatu etäinen ystävyys suhde.
Tekisi mieleni muuttaa johkin maksulliseen "eliitti kommuuniin".