Tiedätkö ketään, jolta lapsi kuollut?
Kommentit (56)
Tiedän useampiakin sellaisia perheitä. Ainakin 5 sellaista perhettä tulee heti mieleen.
Tunnen moniakin. Tosin heidän lapsensa eivät kuolleet heidän elinaikanaan. Taisit tarkoittaa sellaisia, joilta on kuollut lapsi heidän itse eläessään. Isoäidiltäni kuoli moniakin lapsia hänen eläessään, mutta hän elikin yli 100-vuotiaaksi. Hän otti sen tyynesti. Eiväthän miehet elä juurikaan yli 70-vuotiaiksi.
Itsellä kuollut kohtuun rv28 kaarimajassa pidin häntä sylissäni. Kuusi vuotta on tapahtumasta ei enään joka päivä mielessä mutta viikottain kylläkin. Ensimmäinen vuosi oli pahin
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 18:57"]
Tunnen, vanhempani. On se jälkensä jättänyt. Olen syntynyt kuolemantapauksen jälkeen. Muistelen tajunneeni jo pienenä, että minun pitää olla kiltti ja huomaamaton, kun vanhemmillani on niin raskasta.
[/quote]
Voi, olen niin pahoillani kokemastasi! Ei kenenkään lapsen pitäisi kantaa tuollaista taakkaa mukanansa. Tiedän yhden perheen, jossa esikoinen kuoli nuorena, sitten seuraavana syntynytta lasta pidettiin kyseisessä perheessä täysin pumpulissa ja kontrolloitiin koko ajan hirveästi, ettei mitään vahingossakaan missään vaiheessa tapahdu. No eihän se lapsi oppinut normaalisti toimimaan muiden lasten kanssa tai leikkimään normaalisti, kun juokseminenkin oli suunnilleen kielletty ettei kaadu tai tapahdu mitään.
Syytönhän se toinen lapsi on edellisen kuolemaan, älkää vanhemmat rangaisko syytöntä! Hakekaa itsellenne apua.
Minulta on kuollut kolme veljeä. Muistan vieläkin, miten raskasta äidillä oli ensimmäisen veljen kuoleman jälkeen. Viimeisin veljen kuolema oli jo liikaa, ja äitikin meni aika nopeasti perässä. Mutta oli jo vanha. Mutta hyvin äiti kesti kaksi ensimmäistä kuolemantapausta. Hän oli vahva ihminen. Usko kai antoi myös voimaa, vaikka itse en siitä perustakaiken tragedian jälkeen.
Isovanhempieni lapsi kuoli, kävi samalla tavalla kuin pikkuiselle Tiinaleenalle, tosin vuosikymmeniä aikaisemmin. (jos sen Tiinaleenan tapauksen tiedätte)
Äitini, molempien omien lasten luokkatoverin vanhemmat, toisen lapseni parhaan kaverin vanhemmat. Kaikilla järkytysoireira. Osalla pahoja sairaalahoitoa vaativia. Oma lapseni ei meinaa päästä yli kaverin kuolemasta.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 19:39"]
Isovanhempieni lapsi kuoli, kävi samalla tavalla kuin pikkuiselle Tiinaleenalle, tosin vuosikymmeniä aikaisemmin. (jos sen Tiinaleenan tapauksen tiedätte)
[/quote]
Ei tiedetä, kerro lisää
Tädiltäni kaksi lasta tapaturmaisesti eri kerroilla, kuolemien välissä vuosia. Vaikeaa on ollut, ei ole selvinnyt asiasta, sanonut, ettei siitä voi selvitä, mutta elämä on jatkunut. Puhuu entisestä ja nykyisestä elämästään, entinen elämä tarkoittaa aikaa ennen lasten kuolemia. Ikävöi jatkuvasti lapsiaan ja hänen on ollut vaikeaa ymmärtää miksi juuri hänelle kävi noin. Hän on kertonut, että on monesti miettinyt mitä niin pahaa hän on tehnyt, että häneltä on kuollut kaksi lasta.
Tiedän useita. Osa selvinnyt elämässään hyvin ja pystynyt jatkamaan eteenpäin. Osa selvinnyt huonommin ja vaikeuksia päästä asiasta yli.
Persoona vaikuttaa eniten ja ympäristön tuki. Eikä kuoleman syy kuten luulisi
Isosiskoni kuoli 10-vuotiaana jäätyään auton alle. Itse synnyin muutama vuosi tämän jälkeen. Ei vanhempani koskaan puhu asiasta, käyvät toki haudalla ja äiti mainitsee kuinka paljon sisko täyttäisi aina kun on hänen syntymäpäivänsä.
Setäni ainoa lapsi surmasi itsensä teini-iässä.
Isotädiltä kuoli 4 lasta kerralla onnettomuudessa, olivat silloin 4-12-vuotiaita.
Tuttavaperheen yksi tyttö kuoli. Useita sisaruksia. Vanhemmat erosivat ajastaan ja alkoa on mennyt lääkkenä ja muutenkin. Ihana tyttö oli, omaa ikäluokkaani. Sellainen myönteinen ja ystävällinen. Jäi hyvät muistot.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 19:41"][quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 19:39"]
Isovanhempieni lapsi kuoli, kävi samalla tavalla kuin pikkuiselle Tiinaleenalle, tosin vuosikymmeniä aikaisemmin. (jos sen Tiinaleenan tapauksen tiedätte)
[/quote]
Ei tiedetä, kerro lisää
[/quote]
Alle 2-vuotias Tiinaleena hukkui kotipihassaan vesisaaviin.
Itseltäni kuoli vauva 10v sitten.
Tiedän. Siitä voi selvitä juuri sen verran, ettei tapa itseään surun takia vaan jatkaa elämää. Mutta tuska ja ikävä jäävät loppuelämän seuralaisiksi.
Tuttavaperheen tytär kuoli tänä keväänä. Ruumiinavauksessa selvisi synnynnäinen, piilevä syy. Nuori, fiksu tyttö oli, tunsin lapsesta saakka.