Tiedätkö ketään, jolta lapsi kuollut?

Sedältäni on kuollut kolme lasta. Päällisin puolin hän on ihan täysjärkinen, mutta totta kai tuollainen jättää jälkensä.

Kyllä, tuttavani lapsi kuoli 5 vuotta sitten. Ei varmaan ole vieläkään selvinnyt, mutta muu perhe+uskonto auttanut eteenpäin elämässä.

Jokainen joka on kuollut on jonkun lapsi eli eiköhän kaikki tiedä.

Tiedän. Ei kai siitä koskaan selviä täysin. Tämäkin henkilö kenet tiedän ei ole ainoan lapsensa kuoleman jälkeen koskenutkaan tämän huoneeseen ja pitää hänelle edelleen synttäreitä, vaikka kuolemasta on jo vuosia...

Omat vanhempani. Isoveljeni oli pitkään kadoksissa ja löytyi kuolleena. Äitini sanoi kerran että pitää mennä vähännpäästään sekaisin, jotta semmoisesta voi selvitä

[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 18:49"]Sedältäni on kuollut kolme lasta. Päällisin puolin hän on ihan täysjärkinen, mutta totta kai tuollainen jättää jälkensä.
[/quote]

Joissakin onnettomuudessa vai yksitellen? Voi mies raukka :(

Tunnen. Ei kai siitä varsinaisesti selviä. Elämä vaan jatkuu.

Tädiltäni on kuollut lapsi joka oli kuollessaan vain 2-vuotias. Sai tuon jälkeen vielä kaksi lasta, jotka ovat nyt jo aikuisia. On sanonut, että aika auttaa suruun.

Tiedän, hyvä ystäväni. Lapsi kuoli yli 10v sitten ja kaveri on edelleen pahasti masentunut. Tuskin tulee selviämään asiasta ikinä, kamalaa katsoa vierestä kun kaveri kärsii eikä voi itse tehdä mitään. Toisen tuskaa ei pysty mitenkään lievittämänä ja silloin kun toinen haluaa olla rauhassa niin parempi antaa olla. Väkisin ei voi hänelle olkapäätäkään tarjota, mutta hän kyllä tietää että välitän ja olen kiinnostunut mitä hänelle kuuluu. Välillä ollut parempia jaksoja ja ollut pitkiäkin aikoja ilman lääkkeitä, mutta aina se tulee takaisin. :(

Kaverin tädin lapsi kuoli. Laihtui tosi paljon ja ulkoapäinkin huomasi, että suru on kova en tiedä miten nykyään jaksaa

Tunnen, vanhempani. On se jälkensä jättänyt. Olen syntynyt kuolemantapauksen jälkeen. Muistelen tajunneeni jo pienenä, että minun pitää olla kiltti ja huomaamaton, kun vanhemmillani on niin raskasta.

Mun vanhempani sekä yksi perhetuttu. Faija varsinkaan ei ole asiasta selvinnyt vielä 30v jälkeenkään. Mutsi on päällisin puolin asiasta selvinnyt, mutta kyllä siitäkin mä ainakin huomaan että oikeesti kirpasee edelleen.

Kai ne koittaa olla ajattelematta asiaa, mutta tietyt tilanteet ja päivät tuo muistot esiin.

Tunnen. Äidiltäni. On kai se jäljen jättänyt mutta elossa on.

Naapurin ainoa lapsi kuoli. Suru näkyy heissä joka päivä.

Tädiltä kuollut kaksi ja aviomies siinä välissä. Että joo.

Veljeni kuoli 40 vuotta sitten, se jätti etenkin äitiini ikuisen arven. Hän oli hyvin ylisuojeleva, on vieläkin. Ei tuollaisesta voi kokonaan selvitä, jotenkin voi toipua kyllä.

Erään perheen tytär puukotettiin, oli vaan väärässä paikassa väärään aikaan, tappaja ei tuttu.

Mummoltani on kuollut 2 lasta.Molemmat poikia.Toinen kuoli ripuliin 8kk ikäisenä ja toinen keuhkokuumeeseen vähän yli vuoden ikäisenä.Tuohon aikaan oli aika tavallista, että lapsia kuoli ihan "tavallisiin" lastentauteihin siis sairauksiin jotka nykyisin on hoidettavissa.

Mun mummolta on kuollut 2 lasta. Toinen kaksosista pari päivää vanhana ja toinen jotain 6 vuotiaana. Serkulta kuollut yksi lapsista. En ole paljoa tekemisissä, mutta kai on siitä selvinnyt jotenkin kun on tehnyt uusiakin lapsia. 
Yhdeltä ex-työkaverilta kuoli ainoa tyttö. Iso juttu oli lehdessä kun jäi suojatiellä auton alle vuosia sitten. Kai tuo on siitä jotenkin selvinnyt. En ole nähnyt vuosikausiin.

Useta

Mieheni veli on kuollut vuosia sitten. Eivät hirveästi halua puhua asiasta, itsemurha teini-iässä. Sitten toinenkin, vanhemman sisaruksen lapsi, samasta suvusta leikki-ikäisenä sairauteen eli anoppi on menettänyt lyhyen ajan sisään lapsen ja lapsenlapsen. Kuulemma mieheni sisarussarjan esikoinen on syntynyt keskosena ja kuollut. Kun ajattelee, mitä kaikkea muutakin anoppi on kokenut, on ihme, että hän vielä nykyään vanhuksena täysjärkinen. Tuo perhe, josta lapsi kuoli sairauteen, on sanonut, että aika auttaa mutta syntymäpäivät on vaikeita. Tämä jälkimmäinen tapaus oli vain vähän ennen kuin minä olin "ensiesittelyssä" ja kyllähän sen erikoisen tunnelman aisti, mies sanoi asiasta sitten vasta tapaamisen jälkeen, ettei vaikuttaisi asiaan.

Naapurin lapsi koki kätkytkuoleman vaunuissa. Esimieheni esikoinen on kuollut synnytykseen. Kerran ohimennen mainitsi asiasta tyyliin "jos vanhin lapsi olisi jäänyt henkiin.." ja työkaverilta kuulin tarkemmin, miten kävi. Ei puhu asiasta sen enempää hänkään.