Lue keskustelun säännöt.
Yli 12-vuotiaan huolto- ja tapaamisoikeusjutuista tietäviä paikalla?
28.03.2022 |
Vuosien saatossa useampi sosiaalitoimen toimija on kuullut nyt jo 12 vuotta täyttänyttä lasta. Kirjausten perusteella lapsi on ilmaissut johdonmukaisesti vuodesta toiseen ahdistusta, pelkoa ja fyysisiä oireita liittyen tapaamisiin ja yhteydenpitoon sen vanhemman kanssa, jonka kanssa hän ei asu.
Uhkailut, raivoamiset, toisen vanhemman ja lapsen elämän haukkumiset ovat muuttuneet niin vakaviksi, ettei nuori jaksaisi enää ollenkaan olla vaaditusti tekemisissä vanhemman kanssa. Siitäkin huolimatta, että kirjauksissa on lapsen kokemukset ja mielipidet kirjattuna, toistelevat sosiaalipuolen ihmiset nuorelle, että hänen etunsa on pitää yhteyttä ja olla toisenkin vanhemman kanssa. Nuori haluaisi kuulla perusteluja sille, miten hänen hyvinvointinsa paranee sillä, että hän on uhkailujen ja raivoamisten kohde ja että aina pitää pelätä mitä tapahtuu seuraavaksi. Perusteluja kukaan ei esitä.
Vanhempi uhkasi nuorta oikeustoimilla, jos hän ei suostu vaatimuksiin yhteydenpidosta ja tekikin sitten niin. Vanhemmalle se on helppoa, koska hän työttömänä voi tehdä oikeudessa ihan mitä vain. Hän saa kaiken täysin ilmaiseksi.
Oikeuteen vanhempi on väittänyt, että nuori valehtelee ja on aina valehdellut (kirjaukset), mikä yhdessä sen kanssa, että oikeusjuttu perustuu uhkaukseen ja vallankäyttöön on entisestään syventänyt nuoren epäluottamusta tätä vanhempaa kohtaan ja myös oikeuslaitosta. Nuori oli joskus siinä kuvitelmassa, ettei oikeudessa saisi valehdella, mutta nyt hän todistaa sitä, kuinka nimenomaan oma vanhempi asianajajineen tekee sitä kaikissa kirjelmissään.
Ketä oikeudessa lopulta uskotaan ja millä perusteella? Onko mahdollista, että väärinkäytökset tunnistettaisiin ja että nimenomaan se, joka ilman perusteita väittää toista osapuolta valehtelijaksi onkin sellainen itse?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä toisella vanhemmalla on lakiin perustuva oikeus vaatia tapaamisia toteutettaviksi. Hän voi vaatia sopimuksen täytäntöönpanoa ja on siihen oikeutettu. Erikoinen näkökulma että etävanhempi olisi uhannut lasta oikeustoimilla, nehän kohdistuvat sinuun ne toimet? Mitä etävanhempi tekee kun lapsi kieltäytyy menemästä tapaamisiin? Sellaista sopimusta tai päätöstä ei oikeudelta voi saada ettei tapaamisia olisi, se on laiton päätös. Oman isänsä tapaamisista kärsivän lapsen vanhempana tuollaisessa tilanteessa kehottaisin lasta kieltäytymään tapaamisista, koska hänellä on siihen mahdollisuus. Mikäli etä vaatii tapaamisia silti, lapsen tulee vain johdonmukaisesti jatkaa kieltäytymistä. Tämä on ainoa tapa edetä asiassa. On vaikea sanoa mitä siitä seuraa koska etä voi vaatia jatkamista monella lailla. On urbaani legenda että 12v saisi mahdollisuuden kieltäytyä jos etä vaatii oikeustoimilla uhaten tapaamisia. Tämän höpöjutun levittäminen jostain syystä jatkuu edelleen, tätä toistelevilla ei tosiaan ole omaa kokemusta asiasta. Lapsen etuun vedoten tapaamisia voi vaatia vaikka täysi-ikäisyyteen saakka ja on oikeutettu saamaan lapsi luokseen vaikka poliisisaattueen hakemana. Ainoa keino estää tämä on että lapsi tosiaan itse sanoo että ei halua, on viranomaisten tulkinnasta kiinni jatketaanko pakottamista. Raaka maailma.
Etävanhempi on nimenomaan uhannut nuorta oikeudella (myös kirjallisesti) ja painottanut, että nuorta ei kuulla tai jos kuullaan, niin hän pitää huolen siitä, ettei kukaan tule häntä uskomaan.
Tottakai kohde olen minä, mutta nuori on myös vallankäytön kohde ja se, johon uhkailu ja painostaminen sekä kuormittava yhteydenpito osuvat syvästi. Nuoren ymmärrykseen ei mene, että systeemi voi toimia näin ja nimenomaan täysi-ikäisyyteen saakka. Ilmainen oikeusapu on tässä käsittämätön ase sen lisäksi, ettei mikään toimija tunnista vanhemman vahingollista käytöstä ja lapsen/nuoren hätää.
Edelleen!
Tee sopimus, jossa korvaat tapaamisoikeuden maksamalla elarit takaisin, jos mies ei vaadi tapaamisoikeutta.
Reilu peli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen saa kieltäytyä tapaamasta ja siinä ei oikeusjutut auta.
Olen työni puolesta ollut tekemisissä useissa tilanteissa joissa yli 12v on viety poliisin toimesta tapaamisiin ja/tai valvotun vaihdon kautta, käytännössä väkisin. Jos ei voida todistaa että vanhempi on vaarallinen lapselle, lapsi voidaan käytännössä pakottaa tapaamisiin. Tämä väitteesi on mutua. Lapsi ei saa päättää asiasta. 12v tulee kuulluksi mutta hän ei PÄÄTÄ.
Tuossa aloituksessa on kerrottu aggressiivisesta yhteydenpitoon pakottamisesta. Näyttäytyykö se muka sellaisena vanhemmuutena, että lapsi siihen pakotetaan?!
Ja miten pakotat ison lapsen, jos hän vastustaa? Tuskin poliisikaan saa voimankäyttöön ryhtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä toisella vanhemmalla on lakiin perustuva oikeus vaatia tapaamisia toteutettaviksi. Hän voi vaatia sopimuksen täytäntöönpanoa ja on siihen oikeutettu. Erikoinen näkökulma että etävanhempi olisi uhannut lasta oikeustoimilla, nehän kohdistuvat sinuun ne toimet? Mitä etävanhempi tekee kun lapsi kieltäytyy menemästä tapaamisiin? Sellaista sopimusta tai päätöstä ei oikeudelta voi saada ettei tapaamisia olisi, se on laiton päätös. Oman isänsä tapaamisista kärsivän lapsen vanhempana tuollaisessa tilanteessa kehottaisin lasta kieltäytymään tapaamisista, koska hänellä on siihen mahdollisuus. Mikäli etä vaatii tapaamisia silti, lapsen tulee vain johdonmukaisesti jatkaa kieltäytymistä. Tämä on ainoa tapa edetä asiassa. On vaikea sanoa mitä siitä seuraa koska etä voi vaatia jatkamista monella lailla. On urbaani legenda että 12v saisi mahdollisuuden kieltäytyä jos etä vaatii oikeustoimilla uhaten tapaamisia. Tämän höpöjutun levittäminen jostain syystä jatkuu edelleen, tätä toistelevilla ei tosiaan ole omaa kokemusta asiasta. Lapsen etuun vedoten tapaamisia voi vaatia vaikka täysi-ikäisyyteen saakka ja on oikeutettu saamaan lapsi luokseen vaikka poliisisaattueen hakemana. Ainoa keino estää tämä on että lapsi tosiaan itse sanoo että ei halua, on viranomaisten tulkinnasta kiinni jatketaanko pakottamista. Raaka maailma.
Höpö höpö. t: lasun sossu
Puhun asiasta itse useita käräjöintejä todistaneena ja myös itse läpikäyneenä. Lasulla ei ole useinkaan näiden juttujen kanssa mitään tekemistä eivätkä nämä jutut kuulu lasun toimialueelle mitenkään. Mikäli toinen vanhempi vaatii tapaamisia, hänellä on siihen oikeus.
AP tee jotain hyödyllistä ajallasi ja ole jo hiljaa. Et edes osaa varioida kirjoitustyyliäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä toisella vanhemmalla on lakiin perustuva oikeus vaatia tapaamisia toteutettaviksi. Hän voi vaatia sopimuksen täytäntöönpanoa ja on siihen oikeutettu. Erikoinen näkökulma että etävanhempi olisi uhannut lasta oikeustoimilla, nehän kohdistuvat sinuun ne toimet? Mitä etävanhempi tekee kun lapsi kieltäytyy menemästä tapaamisiin? Sellaista sopimusta tai päätöstä ei oikeudelta voi saada ettei tapaamisia olisi, se on laiton päätös. Oman isänsä tapaamisista kärsivän lapsen vanhempana tuollaisessa tilanteessa kehottaisin lasta kieltäytymään tapaamisista, koska hänellä on siihen mahdollisuus. Mikäli etä vaatii tapaamisia silti, lapsen tulee vain johdonmukaisesti jatkaa kieltäytymistä. Tämä on ainoa tapa edetä asiassa. On vaikea sanoa mitä siitä seuraa koska etä voi vaatia jatkamista monella lailla. On urbaani legenda että 12v saisi mahdollisuuden kieltäytyä jos etä vaatii oikeustoimilla uhaten tapaamisia. Tämän höpöjutun levittäminen jostain syystä jatkuu edelleen, tätä toistelevilla ei tosiaan ole omaa kokemusta asiasta. Lapsen etuun vedoten tapaamisia voi vaatia vaikka täysi-ikäisyyteen saakka ja on oikeutettu saamaan lapsi luokseen vaikka poliisisaattueen hakemana. Ainoa keino estää tämä on että lapsi tosiaan itse sanoo että ei halua, on viranomaisten tulkinnasta kiinni jatketaanko pakottamista. Raaka maailma.
Etävanhempi on nimenomaan uhannut nuorta oikeudella (myös kirjallisesti) ja painottanut, että nuorta ei kuulla tai jos kuullaan, niin hän pitää huolen siitä, ettei kukaan tule häntä uskomaan.
Tottakai kohde olen minä, mutta nuori on myös vallankäytön kohde ja se, johon uhkailu ja painostaminen sekä kuormittava yhteydenpito osuvat syvästi. Nuoren ymmärrykseen ei mene, että systeemi voi toimia näin ja nimenomaan täysi-ikäisyyteen saakka. Ilmainen oikeusapu on tässä käsittämätön ase sen lisäksi, ettei mikään toimija tunnista vanhemman vahingollista käytöstä ja lapsen/nuoren hätää.
Kuulepa nyt, kukaan ei pysty sanelemaan käräjäoikeudelle kuullaanko lasta vai ei. Tietenkin 12 -vuotiasta kuullaan. Se etä voi laulaa vaikka enkelten kielellä, mutta sen arvioinnin tekee silti käräjäoikeus lasta kuullen. Kukaan ei tule pakottamaan 12 -vuotta täyttänyttä käyttämään HÄNEN oikeuttaan tapaamisiin. Se oikeus nimenomaisesti on lapsella, ei aikuisella. Sinä teet ihan hemmetin väärin, jos pelottelet lasta käräjillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12 -vuotiasta ei kukaan tule pakottamaan tapaamisiin. Toki, jos hänestä on olemassa yhteishuoltajuus ja huoltajat eivät tapaamisista pääse sopimukseen, asian ratkaiseen käräjäoikeus. Mikäli lapsi vaan ei mene tapaamisille, voi etävanhempi hakea käräjäoikeudesta uhkasakkoa lähivanhemmalle tapaamissopimuksen rikkomisesta, mutta jos kyse on 12 -vuotiaan omasta päätöksestä, niin tuskimpa käräjäoikeus sakkoja laittelee. Ja vaikka laittaisikin, ei sen lapsen siltikään pakko ole mennä tapaamisille. Tässäkin on ilmeisesti yritetty vierittää ongelmaa lastensuojelun suuntaan, mutta koska lastensuojelulla ei ole tapaamisasioissa mandaattia, sieltä ei voida kuin sanoa, että virallinen tapaamissopimus on olemassa ja sitä pitää joko noudattaa, tai hakea siihen muutosta käräjiltä. En aidosti ymmärrä miksi näitä jatkuvasti vatuloidaan eri paikoissa, mutta ei suostuta mennä sinne käräjille, joka on ainoa taho, joka näitä riitoja ratkoo.
Käräjillähän tämä nimenomaan on. Joku kommentoi, ettei nuorta ole haastettu. Ei olekaan, mutta prosessin ulkopuoliseen nuoreen kaikki vaatimukset kohdistuvat kuitenkin. Nuori sanoo, että koska yhteiskunta on pakottanut hänet alusta saakka pitämään yhteyttä pelottavaan ihmiseen, niin hänen koko lapsuutensa on mennyt pilalle. Nytkin hän joutuu juttelemaan erilaisten tahojen kanssa ja todistelemaan mielipidettään ja että se on hänen omansa samaan aikaan, kun vanhempi saa tehdä ja puhua ihan mitä vain ilman, että häntä kyseenalaistaa kukaan. Nuoren mielestä on absurdia sekin, että valtio tukee vanhempaa niin, että käräjöintikin on vanhemmalle ilmaista ja koko homma kuormittaa nimenomaan häntä (nuorta) ja siinä yritetään pakottaa oikeuden avulla hänet sellaiseen, minkä hän on kokenut itselleen vahingollisena aina.
Sinähän se väitit, että nuori on haastettu. Nyt muutat tarinaasi koska provosi ilmiselvästi vuotaa. Häpeäisit toimintaasi.
Tapaamissopimusta joutuu toteuttamaan nuori. Vanhempi raivoaa hänelle, että mikäli nuori vastustaa (mitään), niin tuomari päättää. Vaikka prosessuaalisesti nuoren vanhempi on oikeudessa vastapuoli, niin silloin kun uhkaukset on esitetty suoraan nuorelle ja kun nuori on se, jonka täytyy pystyä sitoutumaan vaadittuun sopimukseen ja toteuttaa sitä oman hyvinvointinsa kustannuksella, niin kyllä todellisuudessa kohde on nimenomaan nuori. Lähivanhempi ei voi käytännössä tehdä mitään. Kaikki hänen toimensa käännetään joka tapauksessa häntä vastaan: jos ei pakota nuorta, on vieraannuttaja ja jos pakottaa rikkoo lakia lapsen huollosta (pakottaminen vastoin tahtoa on henkistä väkivaltaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen saa kieltäytyä tapaamasta ja siinä ei oikeusjutut auta.
Olen työni puolesta ollut tekemisissä useissa tilanteissa joissa yli 12v on viety poliisin toimesta tapaamisiin ja/tai valvotun vaihdon kautta, käytännössä väkisin. Jos ei voida todistaa että vanhempi on vaarallinen lapselle, lapsi voidaan käytännössä pakottaa tapaamisiin. Tämä väitteesi on mutua. Lapsi ei saa päättää asiasta. 12v tulee kuulluksi mutta hän ei PÄÄTÄ.
Siis todellako väität, että lapsi (esim. 14v.), joka kieltäytyy menemästä toisen vanhemman luo, tullaan omasta sängystään kantamaan poliisiin toimesta toisen vanhemman luo?!
Tapaamiset pitää olla lapsen edun mukaisia. Poliisit ei ehdi hoitaa edes rikosasioita, niin miten tuollaista. Kiinnostaisi oikeasti kuulla vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen saa kieltäytyä tapaamasta ja siinä ei oikeusjutut auta.
Olen työni puolesta ollut tekemisissä useissa tilanteissa joissa yli 12v on viety poliisin toimesta tapaamisiin ja/tai valvotun vaihdon kautta, käytännössä väkisin. Jos ei voida todistaa että vanhempi on vaarallinen lapselle, lapsi voidaan käytännössä pakottaa tapaamisiin. Tämä väitteesi on mutua. Lapsi ei saa päättää asiasta. 12v tulee kuulluksi mutta hän ei PÄÄTÄ.
Siis todellako väität, että lapsi (esim. 14v.), joka kieltäytyy menemästä toisen vanhemman luo, tullaan omasta sängystään kantamaan poliisiin toimesta toisen vanhemman luo?!
Tapaamiset pitää olla lapsen edun mukaisia. Poliisit ei ehdi hoitaa edes rikosasioita, niin miten tuollaista. Kiinnostaisi oikeasti kuulla vastaus.
On yleisesti tiedossa, että oikeuslaitoskaan ei ehdi hoitaa rikosasioita sellaisien aikarajojen puitteissa, joita voidaan pitää kohtuullisina, ja että ylipäätään lähes kaikki prosessit kestävät jopa tolkuttoman kauan.
Siitä huolimatta vanhemmat saavat laittaa vaikka tällaisia tapaamisoikeusjuttuja vireille tuon tuosta jopa silloinkin, kun väitettyä tapaamisten estämistä ei olisi edes tapahtunut (ei kukaan tarkista väitteitä haastehakemuksesta) ja/tai vaikka tapauksen lapsi olisi täyttänyt jo 12 vuotta.
Periaatteessa oikeuslaitos pyrkii rajoittamaan väärinkäytöksiä kuluseuraamuksilla. Normaali ihminen miettii muutamaan otteeseen kannattaako maksaa oikeudenkäyntimaksuja (270e käräjäoikeudessa, 500e hovissa) ja kannattaako maksaa asianajajalle ihan vaan kiusantekotarkoituksessa. Kun vanhempi saa kaiken ilmaiseksi, ei tällaisia puntarointeja tarvitse tehdä ollenkaan ja kun kukaan ei tarkista väitteiden paikkansapitävyyttä, voi aina vedota 'johonkin' yhdistettynä lapsen etuun.
Merkittävä osa huolto- ja tapaamisoikeusprosesseista rahoitetaan valtion varoilla ja usein on niin, että haastettu ei ole mitenkään voinut vaikuttaa siihen tuleeko hän haastetuksi vaiko ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä toisella vanhemmalla on lakiin perustuva oikeus vaatia tapaamisia toteutettaviksi. Hän voi vaatia sopimuksen täytäntöönpanoa ja on siihen oikeutettu. Erikoinen näkökulma että etävanhempi olisi uhannut lasta oikeustoimilla, nehän kohdistuvat sinuun ne toimet? Mitä etävanhempi tekee kun lapsi kieltäytyy menemästä tapaamisiin? Sellaista sopimusta tai päätöstä ei oikeudelta voi saada ettei tapaamisia olisi, se on laiton päätös. Oman isänsä tapaamisista kärsivän lapsen vanhempana tuollaisessa tilanteessa kehottaisin lasta kieltäytymään tapaamisista, koska hänellä on siihen mahdollisuus. Mikäli etä vaatii tapaamisia silti, lapsen tulee vain johdonmukaisesti jatkaa kieltäytymistä. Tämä on ainoa tapa edetä asiassa. On vaikea sanoa mitä siitä seuraa koska etä voi vaatia jatkamista monella lailla. On urbaani legenda että 12v saisi mahdollisuuden kieltäytyä jos etä vaatii oikeustoimilla uhaten tapaamisia. Tämän höpöjutun levittäminen jostain syystä jatkuu edelleen, tätä toistelevilla ei tosiaan ole omaa kokemusta asiasta. Lapsen etuun vedoten tapaamisia voi vaatia vaikka täysi-ikäisyyteen saakka ja on oikeutettu saamaan lapsi luokseen vaikka poliisisaattueen hakemana. Ainoa keino estää tämä on että lapsi tosiaan itse sanoo että ei halua, on viranomaisten tulkinnasta kiinni jatketaanko pakottamista. Raaka maailma.
Etävanhempi on nimenomaan uhannut nuorta oikeudella (myös kirjallisesti) ja painottanut, että nuorta ei kuulla tai jos kuullaan, niin hän pitää huolen siitä, ettei kukaan tule häntä uskomaan.
Tottakai kohde olen minä, mutta nuori on myös vallankäytön kohde ja se, johon uhkailu ja painostaminen sekä kuormittava yhteydenpito osuvat syvästi. Nuoren ymmärrykseen ei mene, että systeemi voi toimia näin ja nimenomaan täysi-ikäisyyteen saakka. Ilmainen oikeusapu on tässä käsittämätön ase sen lisäksi, ettei mikään toimija tunnista vanhemman vahingollista käytöstä ja lapsen/nuoren hätää.
Edelleen!
Tee sopimus, jossa korvaat tapaamisoikeuden maksamalla elarit takaisin, jos mies ei vaadi tapaamisoikeutta.
Reilu peli.
Takaisin? Eihän se mies ollut mitään elareita maksanutkaan. Miten silloin maksetaan miehelle mitään "takaisin"?
Järkyttävää. Kai tuosta lapsesta on tehty lastensuojeluilmoitus ja useaan kertaan? Nämä hullut on juuri niitä vanhempia, joista eilen oli pitkä ketju, että tarviiko lapsen aikuisena auttaa vanhempaa, joka on huonosti kohdellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen saa kieltäytyä tapaamasta ja siinä ei oikeusjutut auta.
Olen työni puolesta ollut tekemisissä useissa tilanteissa joissa yli 12v on viety poliisin toimesta tapaamisiin ja/tai valvotun vaihdon kautta, käytännössä väkisin. Jos ei voida todistaa että vanhempi on vaarallinen lapselle, lapsi voidaan käytännössä pakottaa tapaamisiin. Tämä väitteesi on mutua. Lapsi ei saa päättää asiasta. 12v tulee kuulluksi mutta hän ei PÄÄTÄ.
Siis todellako väität, että lapsi (esim. 14v.), joka kieltäytyy menemästä toisen vanhemman luo, tullaan omasta sängystään kantamaan poliisiin toimesta toisen vanhemman luo?!
Tapaamiset pitää olla lapsen edun mukaisia. Poliisit ei ehdi hoitaa edes rikosasioita, niin miten tuollaista. Kiinnostaisi oikeasti kuulla vastaus.
On yleisesti tiedossa, että oikeuslaitoskaan ei ehdi hoitaa rikosasioita sellaisien aikarajojen puitteissa, joita voidaan pitää kohtuullisina, ja että ylipäätään lähes kaikki prosessit kestävät jopa tolkuttoman kauan.
Siitä huolimatta vanhemmat saavat laittaa vaikka tällaisia tapaamisoikeusjuttuja vireille tuon tuosta jopa silloinkin, kun väitettyä tapaamisten estämistä ei olisi edes tapahtunut (ei kukaan tarkista väitteitä haastehakemuksesta) ja/tai vaikka tapauksen lapsi olisi täyttänyt jo 12 vuotta.
Periaatteessa oikeuslaitos pyrkii rajoittamaan väärinkäytöksiä kuluseuraamuksilla. Normaali ihminen miettii muutamaan otteeseen kannattaako maksaa oikeudenkäyntimaksuja (270e käräjäoikeudessa, 500e hovissa) ja kannattaako maksaa asianajajalle ihan vaan kiusantekotarkoituksessa. Kun vanhempi saa kaiken ilmaiseksi, ei tällaisia puntarointeja tarvitse tehdä ollenkaan ja kun kukaan ei tarkista väitteiden paikkansapitävyyttä, voi aina vedota 'johonkin' yhdistettynä lapsen etuun.
Merkittävä osa huolto- ja tapaamisoikeusprosesseista rahoitetaan valtion varoilla ja usein on niin, että haastettu ei ole mitenkään voinut vaikuttaa siihen tuleeko hän haastetuksi vaiko ei.
Niin? En kysynyt, että millä perusteella kanteita voi nostaa tai tarkastaako kukaan niiden todenperäisyyttä.
Kysyin, että todellako poliisilla on resursseja/ ryhtyä voimakeinoin toimittamaan teini-ikäistä toisen vanhemman luo. Jos teini ei kotoaan suostu poistumaan. Millä oikeudella poliisi tunkeutuisi kotiin ja kohtelisi lasta kuin rikollista? Lapsen etu toteutuisi tuossa miten?
Edelleen, vastausta odottaen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12 -vuotiasta ei kukaan tule pakottamaan tapaamisiin. Toki, jos hänestä on olemassa yhteishuoltajuus ja huoltajat eivät tapaamisista pääse sopimukseen, asian ratkaiseen käräjäoikeus. Mikäli lapsi vaan ei mene tapaamisille, voi etävanhempi hakea käräjäoikeudesta uhkasakkoa lähivanhemmalle tapaamissopimuksen rikkomisesta, mutta jos kyse on 12 -vuotiaan omasta päätöksestä, niin tuskimpa käräjäoikeus sakkoja laittelee. Ja vaikka laittaisikin, ei sen lapsen siltikään pakko ole mennä tapaamisille. Tässäkin on ilmeisesti yritetty vierittää ongelmaa lastensuojelun suuntaan, mutta koska lastensuojelulla ei ole tapaamisasioissa mandaattia, sieltä ei voida kuin sanoa, että virallinen tapaamissopimus on olemassa ja sitä pitää joko noudattaa, tai hakea siihen muutosta käräjiltä. En aidosti ymmärrä miksi näitä jatkuvasti vatuloidaan eri paikoissa, mutta ei suostuta mennä sinne käräjille, joka on ainoa taho, joka näitä riitoja ratkoo.
Käräjillähän tämä nimenomaan on. Joku kommentoi, ettei nuorta ole haastettu. Ei olekaan, mutta prosessin ulkopuoliseen nuoreen kaikki vaatimukset kohdistuvat kuitenkin. Nuori sanoo, että koska yhteiskunta on pakottanut hänet alusta saakka pitämään yhteyttä pelottavaan ihmiseen, niin hänen koko lapsuutensa on mennyt pilalle. Nytkin hän joutuu juttelemaan erilaisten tahojen kanssa ja todistelemaan mielipidettään ja että se on hänen omansa samaan aikaan, kun vanhempi saa tehdä ja puhua ihan mitä vain ilman, että häntä kyseenalaistaa kukaan. Nuoren mielestä on absurdia sekin, että valtio tukee vanhempaa niin, että käräjöintikin on vanhemmalle ilmaista ja koko homma kuormittaa nimenomaan häntä (nuorta) ja siinä yritetään pakottaa oikeuden avulla hänet sellaiseen, minkä hän on kokenut itselleen vahingollisena aina.
Sinähän se väitit, että nuori on haastettu. Nyt muutat tarinaasi koska provosi ilmiselvästi vuotaa. Häpeäisit toimintaasi.
Tapaamissopimusta joutuu toteuttamaan nuori. Vanhempi raivoaa hänelle, että mikäli nuori vastustaa (mitään), niin tuomari päättää. Vaikka prosessuaalisesti nuoren vanhempi on oikeudessa vastapuoli, niin silloin kun uhkaukset on esitetty suoraan nuorelle ja kun nuori on se, jonka täytyy pystyä sitoutumaan vaadittuun sopimukseen ja toteuttaa sitä oman hyvinvointinsa kustannuksella, niin kyllä todellisuudessa kohde on nimenomaan nuori. Lähivanhempi ei voi käytännössä tehdä mitään. Kaikki hänen toimensa käännetään joka tapauksessa häntä vastaan: jos ei pakota nuorta, on vieraannuttaja ja jos pakottaa rikkoo lakia lapsen huollosta (pakottaminen vastoin tahtoa on henkistä väkivaltaa).
Lähivanhempihan tuossa on aivan surkea vanhempi, kun kuuntelee jonkun äijän märinöitä vieraannuttamisista ja pakottaa vastustelevan teinin tapaamisille. Älä pakota luuska! Sillä se ratkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä toisella vanhemmalla on lakiin perustuva oikeus vaatia tapaamisia toteutettaviksi. Hän voi vaatia sopimuksen täytäntöönpanoa ja on siihen oikeutettu. Erikoinen näkökulma että etävanhempi olisi uhannut lasta oikeustoimilla, nehän kohdistuvat sinuun ne toimet? Mitä etävanhempi tekee kun lapsi kieltäytyy menemästä tapaamisiin? Sellaista sopimusta tai päätöstä ei oikeudelta voi saada ettei tapaamisia olisi, se on laiton päätös. Oman isänsä tapaamisista kärsivän lapsen vanhempana tuollaisessa tilanteessa kehottaisin lasta kieltäytymään tapaamisista, koska hänellä on siihen mahdollisuus. Mikäli etä vaatii tapaamisia silti, lapsen tulee vain johdonmukaisesti jatkaa kieltäytymistä. Tämä on ainoa tapa edetä asiassa. On vaikea sanoa mitä siitä seuraa koska etä voi vaatia jatkamista monella lailla. On urbaani legenda että 12v saisi mahdollisuuden kieltäytyä jos etä vaatii oikeustoimilla uhaten tapaamisia. Tämän höpöjutun levittäminen jostain syystä jatkuu edelleen, tätä toistelevilla ei tosiaan ole omaa kokemusta asiasta. Lapsen etuun vedoten tapaamisia voi vaatia vaikka täysi-ikäisyyteen saakka ja on oikeutettu saamaan lapsi luokseen vaikka poliisisaattueen hakemana. Ainoa keino estää tämä on että lapsi tosiaan itse sanoo että ei halua, on viranomaisten tulkinnasta kiinni jatketaanko pakottamista. Raaka maailma.
Etävanhempi on nimenomaan uhannut nuorta oikeudella (myös kirjallisesti) ja painottanut, että nuorta ei kuulla tai jos kuullaan, niin hän pitää huolen siitä, ettei kukaan tule häntä uskomaan.
Tottakai kohde olen minä, mutta nuori on myös vallankäytön kohde ja se, johon uhkailu ja painostaminen sekä kuormittava yhteydenpito osuvat syvästi. Nuoren ymmärrykseen ei mene, että systeemi voi toimia näin ja nimenomaan täysi-ikäisyyteen saakka. Ilmainen oikeusapu on tässä käsittämätön ase sen lisäksi, ettei mikään toimija tunnista vanhemman vahingollista käytöstä ja lapsen/nuoren hätää.
Edelleen!
Tee sopimus, jossa korvaat tapaamisoikeuden maksamalla elarit takaisin, jos mies ei vaadi tapaamisoikeutta.
Reilu peli.
Takaisin? Eihän se mies ollut mitään elareita maksanutkaan. Miten silloin maksetaan miehelle mitään "takaisin"?
Alkuperäisen tapauksen mies ei ole maksanut elatusmaksuja eikä osallistunut mihinkään muihinkaan kuluihin. Hän on omavalintaisesti pitkäaikaistyötön. Hän on luottotiedoton, eikä halua mahdollisesta palkastaan ulosmitattavan mitään. Työttömyys on omavalintaista. Hän elää yhteiskunnan tuilla. Hän on myös ymmärtänyt, että saa toistuvatkin oikeusprosessit ilmaiseksi, eikä hänen tarvitse edes perustella niitä millään tosiseikoilla. Nekin maksetaan verotuloista. Toisaalta hän ei ole hyödyntänyt oikeusapua saadakseen raha-asiansa kuntoon, mutta siitä puuttuisikin vallankäytön elementti, mikä tapaamisoikeusjutuissa kiehtoo.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää. Kai tuosta lapsesta on tehty lastensuojeluilmoitus ja useaan kertaan? Nämä hullut on juuri niitä vanhempia, joista eilen oli pitkä ketju, että tarviiko lapsen aikuisena auttaa vanhempaa, joka on huonosti kohdellut.
Perättömiä kyllä, tapaajavanhemman toimesta. Lastensuojelu kiittää huolta ilmaisevaa ilmoittajaa ja syyllistää kohdevanhemman.
Varsinaisesti lastensuojelu kuittaa tällaiset kuitenkin huoltoriitoina, eivätkä vainona, vallankäyttönä ja pakottavana kontrollina. Edelleen huoltoriitojen osalta lastensuojelu toteaa, ettei heillä ole toimivaltaa ja ohjaa oikeuteen. Oikeudessa ei myöskään tunnisteta vallankäyttöä eikä lapsen hätää. Myytti siitä, että hyvä suhde molempiin vanhempiin on lapsen etu elää syvässä. Unohtuu se, että joukossamme elää ihmisiä, jotka eivät kykene minkäänlaisiin hyviin suhteisiin ja koskaan asettamaan kenenkään toisen etua omansa edelle tai tuntemaan empatiaa. Osa heistä on myös vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää. Kai tuosta lapsesta on tehty lastensuojeluilmoitus ja useaan kertaan? Nämä hullut on juuri niitä vanhempia, joista eilen oli pitkä ketju, että tarviiko lapsen aikuisena auttaa vanhempaa, joka on huonosti kohdellut.
Perättömiä kyllä, tapaajavanhemman toimesta. Lastensuojelu kiittää huolta ilmaisevaa ilmoittajaa ja syyllistää kohdevanhemman.
Varsinaisesti lastensuojelu kuittaa tällaiset kuitenkin huoltoriitoina, eivätkä vainona, vallankäyttönä ja pakottavana kontrollina. Edelleen huoltoriitojen osalta lastensuojelu toteaa, ettei heillä ole toimivaltaa ja ohjaa oikeuteen. Oikeudessa ei myöskään tunnisteta vallankäyttöä eikä lapsen hätää. Myytti siitä, että hyvä suhde molempiin vanhempiin on lapsen etu elää syvässä. Unohtuu se, että joukossamme elää ihmisiä, jotka eivät kykene minkäänlaisiin hyviin suhteisiin ja koskaan asettamaan kenenkään toisen etua omansa edelle tai tuntemaan empatiaa. Osa heistä on myös vanhempia.
Lasun sossu tässä. Tapaamisriidat tässä valtiossa ratkoo käräjäoikeus eikä lasulla ole asiaan toimivaltaa. Jos hirvittää laittaa lasta toiselle vanhemmalle, haetaan tapaamissopimuksen muutosta tai yksinhuoltajuutta käräjäoikeudesta. Jos tätä ei haluta tehdä, lähivanhempi mahdollistaa mahdollisen kaltoinkohtelun etävanhemman luona ja tekee väärin. Tällöin ongelma nimenomaisesti on lähivanhemman vanhemmuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää. Kai tuosta lapsesta on tehty lastensuojeluilmoitus ja useaan kertaan? Nämä hullut on juuri niitä vanhempia, joista eilen oli pitkä ketju, että tarviiko lapsen aikuisena auttaa vanhempaa, joka on huonosti kohdellut.
Perättömiä kyllä, tapaajavanhemman toimesta. Lastensuojelu kiittää huolta ilmaisevaa ilmoittajaa ja syyllistää kohdevanhemman.
Varsinaisesti lastensuojelu kuittaa tällaiset kuitenkin huoltoriitoina, eivätkä vainona, vallankäyttönä ja pakottavana kontrollina. Edelleen huoltoriitojen osalta lastensuojelu toteaa, ettei heillä ole toimivaltaa ja ohjaa oikeuteen. Oikeudessa ei myöskään tunnisteta vallankäyttöä eikä lapsen hätää. Myytti siitä, että hyvä suhde molempiin vanhempiin on lapsen etu elää syvässä. Unohtuu se, että joukossamme elää ihmisiä, jotka eivät kykene minkäänlaisiin hyviin suhteisiin ja koskaan asettamaan kenenkään toisen etua omansa edelle tai tuntemaan empatiaa. Osa heistä on myös vanhempia.
Lasun sossu tässä. Tapaamisriidat tässä valtiossa ratkoo käräjäoikeus eikä lasulla ole asiaan toimivaltaa. Jos hirvittää laittaa lasta toiselle vanhemmalle, haetaan tapaamissopimuksen muutosta tai yksinhuoltajuutta käräjäoikeudesta. Jos tätä ei haluta tehdä, lähivanhempi mahdollistaa mahdollisen kaltoinkohtelun etävanhemman luona ja tekee väärin. Tällöin ongelma nimenomaisesti on lähivanhemman vanhemmuudessa.
Yksinhuoltajuudella ei ole tapaamisoikeuden kanssa yhtään mitään tekemistä.
Tässä kommentissa ilmenee erityisen selvästi lasten ja väkivallattomien vanhempien todellisuus: teki lähivanhempi niin tai näin, niin hän on aina vanhempana arveluttava tai jopa epäkelpo, vieraannuttaja tai kaltoinkohtelun mahdollistaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää. Kai tuosta lapsesta on tehty lastensuojeluilmoitus ja useaan kertaan? Nämä hullut on juuri niitä vanhempia, joista eilen oli pitkä ketju, että tarviiko lapsen aikuisena auttaa vanhempaa, joka on huonosti kohdellut.
Perättömiä kyllä, tapaajavanhemman toimesta. Lastensuojelu kiittää huolta ilmaisevaa ilmoittajaa ja syyllistää kohdevanhemman.
Varsinaisesti lastensuojelu kuittaa tällaiset kuitenkin huoltoriitoina, eivätkä vainona, vallankäyttönä ja pakottavana kontrollina. Edelleen huoltoriitojen osalta lastensuojelu toteaa, ettei heillä ole toimivaltaa ja ohjaa oikeuteen. Oikeudessa ei myöskään tunnisteta vallankäyttöä eikä lapsen hätää. Myytti siitä, että hyvä suhde molempiin vanhempiin on lapsen etu elää syvässä. Unohtuu se, että joukossamme elää ihmisiä, jotka eivät kykene minkäänlaisiin hyviin suhteisiin ja koskaan asettamaan kenenkään toisen etua omansa edelle tai tuntemaan empatiaa. Osa heistä on myös vanhempia.
Lasun sossu tässä. Tapaamisriidat tässä valtiossa ratkoo käräjäoikeus eikä lasulla ole asiaan toimivaltaa. Jos hirvittää laittaa lasta toiselle vanhemmalle, haetaan tapaamissopimuksen muutosta tai yksinhuoltajuutta käräjäoikeudesta. Jos tätä ei haluta tehdä, lähivanhempi mahdollistaa mahdollisen kaltoinkohtelun etävanhemman luona ja tekee väärin. Tällöin ongelma nimenomaisesti on lähivanhemman vanhemmuudessa.
Yksinhuoltajuudella ei ole tapaamisoikeuden kanssa yhtään mitään tekemistä.
Tässä kommentissa ilmenee erityisen selvästi lasten ja väkivallattomien vanhempien todellisuus: teki lähivanhempi niin tai näin, niin hän on aina vanhempana arveluttava tai jopa epäkelpo, vieraannuttaja tai kaltoinkohtelun mahdollistaja.
Tiedätkö mitä, se tapaamisasia ratkotaan silti vain käräjäoikeudessa. En minäkään hae passia verotoimistosta ja valita, kun minua pidetään tyhmänä verotoimistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää. Kai tuosta lapsesta on tehty lastensuojeluilmoitus ja useaan kertaan? Nämä hullut on juuri niitä vanhempia, joista eilen oli pitkä ketju, että tarviiko lapsen aikuisena auttaa vanhempaa, joka on huonosti kohdellut.
Perättömiä kyllä, tapaajavanhemman toimesta. Lastensuojelu kiittää huolta ilmaisevaa ilmoittajaa ja syyllistää kohdevanhemman.
Varsinaisesti lastensuojelu kuittaa tällaiset kuitenkin huoltoriitoina, eivätkä vainona, vallankäyttönä ja pakottavana kontrollina. Edelleen huoltoriitojen osalta lastensuojelu toteaa, ettei heillä ole toimivaltaa ja ohjaa oikeuteen. Oikeudessa ei myöskään tunnisteta vallankäyttöä eikä lapsen hätää. Myytti siitä, että hyvä suhde molempiin vanhempiin on lapsen etu elää syvässä. Unohtuu se, että joukossamme elää ihmisiä, jotka eivät kykene minkäänlaisiin hyviin suhteisiin ja koskaan asettamaan kenenkään toisen etua omansa edelle tai tuntemaan empatiaa. Osa heistä on myös vanhempia.
Lasun sossu tässä. Tapaamisriidat tässä valtiossa ratkoo käräjäoikeus eikä lasulla ole asiaan toimivaltaa. Jos hirvittää laittaa lasta toiselle vanhemmalle, haetaan tapaamissopimuksen muutosta tai yksinhuoltajuutta käräjäoikeudesta. Jos tätä ei haluta tehdä, lähivanhempi mahdollistaa mahdollisen kaltoinkohtelun etävanhemman luona ja tekee väärin. Tällöin ongelma nimenomaisesti on lähivanhemman vanhemmuudessa.
Yksinhuoltajuudella ei ole tapaamisoikeuden kanssa yhtään mitään tekemistä.
Tässä kommentissa ilmenee erityisen selvästi lasten ja väkivallattomien vanhempien todellisuus: teki lähivanhempi niin tai näin, niin hän on aina vanhempana arveluttava tai jopa epäkelpo, vieraannuttaja tai kaltoinkohtelun mahdollistaja.
Tiedätkö mitä, se tapaamisasia ratkotaan silti vain käräjäoikeudessa. En minäkään hae passia verotoimistosta ja valita, kun minua pidetään tyhmänä verotoimistossa.
"Lastensuojelulla on tarkoitus turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Ehkäisevä lastensuojelu ja varhainen tuki ovat ensisijaisen tärkeitä."
Tutkimusten perusteella tiedetään, että entisiä kumppaneita vainotaan ja heihin kohdistetaan vallankäyttöä lapsenkin kautta. Myös lapset altistuvat lähisuhdeväkivallalle. Uhkailu, seuraaminen, tarkkailu, henkinen väkivalta jne ovat väkivallan muotoja, joita voidaan toteuttaa myös toistuvin viranomaisprosessein (perättömät lastensuojeluilmoitukset, oikeusprosessit). Ne kuormittavat lasta aina, minkä lisäksi lapsen ilmaisema pelko tulisi aina huomioida ja tutkia huolellisesti tapauksen taustat. Siitä huolimatta aina kuin vain mahdollista, lastensuojelu väistää vastuun ja ohjaa oikeuteen. Nopeasti unohtuvat lastensuojelun perustehtävät ja -tavoitteet.
Lapsioikeudessakaan ei kuitenkaan tutkita väkivaltaväitteitä eivätkä uhrit todellakaan saa mitään tarvitsemaansa apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää. Kai tuosta lapsesta on tehty lastensuojeluilmoitus ja useaan kertaan? Nämä hullut on juuri niitä vanhempia, joista eilen oli pitkä ketju, että tarviiko lapsen aikuisena auttaa vanhempaa, joka on huonosti kohdellut.
Perättömiä kyllä, tapaajavanhemman toimesta. Lastensuojelu kiittää huolta ilmaisevaa ilmoittajaa ja syyllistää kohdevanhemman.
Varsinaisesti lastensuojelu kuittaa tällaiset kuitenkin huoltoriitoina, eivätkä vainona, vallankäyttönä ja pakottavana kontrollina. Edelleen huoltoriitojen osalta lastensuojelu toteaa, ettei heillä ole toimivaltaa ja ohjaa oikeuteen. Oikeudessa ei myöskään tunnisteta vallankäyttöä eikä lapsen hätää. Myytti siitä, että hyvä suhde molempiin vanhempiin on lapsen etu elää syvässä. Unohtuu se, että joukossamme elää ihmisiä, jotka eivät kykene minkäänlaisiin hyviin suhteisiin ja koskaan asettamaan kenenkään toisen etua omansa edelle tai tuntemaan empatiaa. Osa heistä on myös vanhempia.
Lasun sossu tässä. Tapaamisriidat tässä valtiossa ratkoo käräjäoikeus eikä lasulla ole asiaan toimivaltaa. Jos hirvittää laittaa lasta toiselle vanhemmalle, haetaan tapaamissopimuksen muutosta tai yksinhuoltajuutta käräjäoikeudesta. Jos tätä ei haluta tehdä, lähivanhempi mahdollistaa mahdollisen kaltoinkohtelun etävanhemman luona ja tekee väärin. Tällöin ongelma nimenomaisesti on lähivanhemman vanhemmuudessa.
Yksinhuoltajuudella ei ole tapaamisoikeuden kanssa yhtään mitään tekemistä.
Tässä kommentissa ilmenee erityisen selvästi lasten ja väkivallattomien vanhempien todellisuus: teki lähivanhempi niin tai näin, niin hän on aina vanhempana arveluttava tai jopa epäkelpo, vieraannuttaja tai kaltoinkohtelun mahdollistaja.
Tiedätkö mitä, se tapaamisasia ratkotaan silti vain käräjäoikeudessa. En minäkään hae passia verotoimistosta ja valita, kun minua pidetään tyhmänä verotoimistossa.
"Lastensuojelulla on tarkoitus turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Ehkäisevä lastensuojelu ja varhainen tuki ovat ensisijaisen tärkeitä."
Tutkimusten perusteella tiedetään, että entisiä kumppaneita vainotaan ja heihin kohdistetaan vallankäyttöä lapsenkin kautta. Myös lapset altistuvat lähisuhdeväkivallalle. Uhkailu, seuraaminen, tarkkailu, henkinen väkivalta jne ovat väkivallan muotoja, joita voidaan toteuttaa myös toistuvin viranomaisprosessein (perättömät lastensuojeluilmoitukset, oikeusprosessit). Ne kuormittavat lasta aina, minkä lisäksi lapsen ilmaisema pelko tulisi aina huomioida ja tutkia huolellisesti tapauksen taustat. Siitä huolimatta aina kuin vain mahdollista, lastensuojelu väistää vastuun ja ohjaa oikeuteen. Nopeasti unohtuvat lastensuojelun perustehtävät ja -tavoitteet.
Lapsioikeudessakaan ei kuitenkaan tutkita väkivaltaväitteitä eivätkä uhrit todellakaan saa mitään tarvitsemaansa apua.
Lastensuojelu ei itse määrittele toimivaltaansa, sen tekevät lainsäätäjät. Tehokkain tapa turvata lapsi väkivaltaiselta toiselta huoltajalta on viedä asia käräjille. Asiassa voidaan vaatia käräjiltä yksihuoltajuutta tai esim. valvottuja tapaamisia. Miksi et halua viedä asiaasi sinne missä se voidaan ratkaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12 -vuotiasta ei kukaan tule pakottamaan tapaamisiin. Toki, jos hänestä on olemassa yhteishuoltajuus ja huoltajat eivät tapaamisista pääse sopimukseen, asian ratkaiseen käräjäoikeus. Mikäli lapsi vaan ei mene tapaamisille, voi etävanhempi hakea käräjäoikeudesta uhkasakkoa lähivanhemmalle tapaamissopimuksen rikkomisesta, mutta jos kyse on 12 -vuotiaan omasta päätöksestä, niin tuskimpa käräjäoikeus sakkoja laittelee. Ja vaikka laittaisikin, ei sen lapsen siltikään pakko ole mennä tapaamisille. Tässäkin on ilmeisesti yritetty vierittää ongelmaa lastensuojelun suuntaan, mutta koska lastensuojelulla ei ole tapaamisasioissa mandaattia, sieltä ei voida kuin sanoa, että virallinen tapaamissopimus on olemassa ja sitä pitää joko noudattaa, tai hakea siihen muutosta käräjiltä. En aidosti ymmärrä miksi näitä jatkuvasti vatuloidaan eri paikoissa, mutta ei suostuta mennä sinne käräjille, joka on ainoa taho, joka näitä riitoja ratkoo.
Käräjillähän tämä nimenomaan on. Joku kommentoi, ettei nuorta ole haastettu. Ei olekaan, mutta prosessin ulkopuoliseen nuoreen kaikki vaatimukset kohdistuvat kuitenkin. Nuori sanoo, että koska yhteiskunta on pakottanut hänet alusta saakka pitämään yhteyttä pelottavaan ihmiseen, niin hänen koko lapsuutensa on mennyt pilalle. Nytkin hän joutuu juttelemaan erilaisten tahojen kanssa ja todistelemaan mielipidettään ja että se on hänen omansa samaan aikaan, kun vanhempi saa tehdä ja puhua ihan mitä vain ilman, että häntä kyseenalaistaa kukaan. Nuoren mielestä on absurdia sekin, että valtio tukee vanhempaa niin, että käräjöintikin on vanhemmalle ilmaista ja koko homma kuormittaa nimenomaan häntä (nuorta) ja siinä yritetään pakottaa oikeuden avulla hänet sellaiseen, minkä hän on kokenut itselleen vahingollisena aina.
Sinähän se väitit, että nuori on haastettu. Nyt muutat tarinaasi koska provosi ilmiselvästi vuotaa. Häpeäisit toimintaasi.
Tapaamissopimusta joutuu toteuttamaan nuori. Vanhempi raivoaa hänelle, että mikäli nuori vastustaa (mitään), niin tuomari päättää. Vaikka prosessuaalisesti nuoren vanhempi on oikeudessa vastapuoli, niin silloin kun uhkaukset on esitetty suoraan nuorelle ja kun nuori on se, jonka täytyy pystyä sitoutumaan vaadittuun sopimukseen ja toteuttaa sitä oman hyvinvointinsa kustannuksella, niin kyllä todellisuudessa kohde on nimenomaan nuori. Lähivanhempi ei voi käytännössä tehdä mitään. Kaikki hänen toimensa käännetään joka tapauksessa häntä vastaan: jos ei pakota nuorta, on vieraannuttaja ja jos pakottaa rikkoo lakia lapsen huollosta (pakottaminen vastoin tahtoa on henkistä väkivaltaa).
Älä jaksa lässyttää. Ei nuorta kukaan pakota käyttämään oikeuttaan tavata, ellei hän itse tapaamista halua.
No ei saa oikeusapua. Ei oikeusaputoimisto tue kannetta, joka ei perustu lakiin.