Lue keskustelun säännöt.
Kaverin kaverit
12.09.2015 |
Parhaalla ystävälläni on hyvin tiivis oma kaveriporukka. He ovat suorastaan kuin perhe, joka järjestää yhdessä juhannuksen mökillä, uudenvuodenbileet, ulkomaanmatkoja, leffailtoja jne. Heillä on hirveästi omia perinteitä. Ei, en ole mustis ystävästäni ja tietysti hänellä saa olla muita kavereita, mutta välillä ihmettelen sitä, meneekö tuo kaveripiirin sulkeutuneisuus jo yli.
Olen esimerkiksi joskus yrittänyt kysyä ystävältäni että saisinko tulla joskus heidän mukaansa esim. baariin (joka nyt on kuitenkin ihan julkinen paikka eikä kenenkään kotibileet tai mökkireissu tms.), koska minulla on ollut tylsää viikonloppuna. Mutta porukkaan pääsee kuulemma korkeintaan näiden ihmisten mies-/naisystävät. Eikä siinä mitään, luultavasti en edes viihtyisi, jos ne muut eivät halua ulkopuolisia sinne ja suhtautuvat nyrpeästi. Kyse ei ole siitä että ystäväni häpeäisi minua, sillä sama juttu koskee ihan kaikkia tämän ryhmän ulkopuolisia. Ymmärtääkseni kaverini jopa ottaisi minut mielellään mukaan, jos se "sopisi muille". Onko se teistä jotenkin lapsellista, että aikuisilla ihmisillä on noin selkeä "meidän porukka" kuin jossain peruskoulussa? Ystäväni jopa kutsuu nämä kaverit ja "muut kaverit" eri aikaan juhlimaan hänen synttäreitään (tätä ovat ihmetelleet muutkin tuttumme, en vain minä)... Tietty porukassa muodostuu omat jutut mitä muut eivät ymmärrä, mutta onko se vaarallista jos kerran vuodessa jollakin olis joku ulkopuolinen kaveri mukana? Eikä pointtini ole se, että yrittäisin änkeä heidän piiriinsä, minusta olisi vaan kiva tavata nämä mystiset kaverit edes kerran elämässä. Kyllä tämä minun ystävänikin tuntee minun muutamat muut kaverini ja mielelläni kutsun kaikki samaan aikaan juhliini.
En tiedä miksi avaudun tästä, mutta tulipahan nyt valitettua. Sori jos kuulostaa sekavalta.
Kommentit (21)
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 14:29"]
Jos niitä kavereita ahdistaa olla vieraiden ihmisten seurassa?
[/quote]
Voihan se olla, mutta jotenkin en usko että menee ihan pasmat sekaisin, jos on vaikka vaan yks vieras ihminen paikalla... Lisäksi suurin osa heistä on melko sosiaalisissa ammateissa ja kohtaavat vieraita ihmisiä päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän teitä molempia, sekä sinua, että ystävääsi. Omat ystävät ovat todellakin minulle perhe. Meillä on niin paljon historiaa ja omia juttuja, että ulkopuolinen tuskin saisi selvää mistä me puhutaan. Kun näen tätä perhettäni, en halua ulkopuolisia mukaan. Haluan olla siinä lämpimässä kuplassani rakkaiden ihmisten ympäröimänä ilman, että koko ajan pitäisi ulkopuoliselle tulkata mistä puhutaan ja miksi sana "faneille" tiputtaa meidät lattialle hysteerisessä naurussa. Ei siihen tilanteeseen vain sovi ulkopuoliset, illasta menee maku. Näemme tosin vain n 5 kertaa vuodessa ja isoihin tapahtumiin (tuparit/ synttärit/ häät/ ristiäiset) tulee aina muut mukaan. Aina. Meidän omat jutut ovat meidän omia juttuja jota harrastetaan vain omissa illoissa. Yleisissä tapahtumissa ei viljellä sisäpiirivitsejä vaan seurustellaan normaalisti kaikkien kanssa. Perhe on tärkeä minulle ja minulle on tärkeää olla omien joukossa. Ihanaa olla siinä tiiviissä, pienessä ryhmässä jossa ei aina edes tartte puhua. Muut tietävät mitä mietin pelkästä katseesta. Se on maailman paras tunne.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 14:34"]
Ymmärrän teitä molempia, sekä sinua, että ystävääsi. Omat ystävät ovat todellakin minulle perhe. Meillä on niin paljon historiaa ja omia juttuja, että ulkopuolinen tuskin saisi selvää mistä me puhutaan. Kun näen tätä perhettäni, en halua ulkopuolisia mukaan. Haluan olla siinä lämpimässä kuplassani rakkaiden ihmisten ympäröimänä ilman, että koko ajan pitäisi ulkopuoliselle tulkata mistä puhutaan ja miksi sana "faneille" tiputtaa meidät lattialle hysteerisessä naurussa. Ei siihen tilanteeseen vain sovi ulkopuoliset, illasta menee maku. Näemme tosin vain n 5 kertaa vuodessa ja isoihin tapahtumiin (tuparit/ synttärit/ häät/ ristiäiset) tulee aina muut mukaan. Aina. Meidän omat jutut ovat meidän omia juttuja jota harrastetaan vain omissa illoissa. Yleisissä tapahtumissa ei viljellä sisäpiirivitsejä vaan seurustellaan normaalisti kaikkien kanssa. Perhe on tärkeä minulle ja minulle on tärkeää olla omien joukossa. Ihanaa olla siinä tiiviissä, pienessä ryhmässä jossa ei aina edes tartte puhua. Muut tietävät mitä mietin pelkästä katseesta. Se on maailman paras tunne.
[/quote]
Tuon kyllä ymmärrän, jos tavataan vain harvoin ja halutaan keskittyä siihen porukkaan täysillä. Nämä ihmiset kuitenkin näkevät suht usein, ehkä kerran pari kuukaudessa. Voi olla, että mulla menee nää jutut vaan ohi siksi, kun itselläni ei ole koskaan ollut tuollaista porukkaa... -ap
Mulla ollut myös joskus kaveri, joka aina ylisti omaa tiivistä ystäväpiiriään. Heillä oli yhteiset juhlat ja tiiviit kokemukset. Itse olin tuntenut tämän kaverini monta vuotta, mutta minut aina esiteltiin "entisenä työkaverina". Sen sijaan nämä ystävät esiteltiin hyvinä ystävinä, joista kerrottiin mukaan myös joku kiva anekdootti.
Itselleni tämä kaveri merkitsi paljonkin ja hän oli hyvin reilu ja vastavuoroinen. Harmikseni en vain koskaan tullut merkitsemään yhtä paljon hänelle.
Sinä et ilmeisesti ole hänen paras kaverinsa, kun viettää uudet vuodet ym. mielummin muiden kanssa ja olet ihan ulkopuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 14:37"][quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 14:34"]
Ymmärrän teitä molempia, sekä sinua, että ystävääsi. Omat ystävät ovat todellakin minulle perhe. Meillä on niin paljon historiaa ja omia juttuja, että ulkopuolinen tuskin saisi selvää mistä me puhutaan. Kun näen tätä perhettäni, en halua ulkopuolisia mukaan. Haluan olla siinä lämpimässä kuplassani rakkaiden ihmisten ympäröimänä ilman, että koko ajan pitäisi ulkopuoliselle tulkata mistä puhutaan ja miksi sana "faneille" tiputtaa meidät lattialle hysteerisessä naurussa. Ei siihen tilanteeseen vain sovi ulkopuoliset, illasta menee maku. Näemme tosin vain n 5 kertaa vuodessa ja isoihin tapahtumiin (tuparit/ synttärit/ häät/ ristiäiset) tulee aina muut mukaan. Aina. Meidän omat jutut ovat meidän omia juttuja jota harrastetaan vain omissa illoissa. Yleisissä tapahtumissa ei viljellä sisäpiirivitsejä vaan seurustellaan normaalisti kaikkien kanssa. Perhe on tärkeä minulle ja minulle on tärkeää olla omien joukossa. Ihanaa olla siinä tiiviissä, pienessä ryhmässä jossa ei aina edes tartte puhua. Muut tietävät mitä mietin pelkästä katseesta. Se on maailman paras tunne.
[/quote]
Tuon kyllä ymmärrän, jos tavataan vain harvoin ja halutaan keskittyä siihen porukkaan täysillä. Nämä ihmiset kuitenkin näkevät suht usein, ehkä kerran pari kuukaudessa. Voi olla, että mulla menee nää jutut vaan ohi siksi, kun itselläni ei ole koskaan ollut tuollaista porukkaa... -ap
[/quote]
Sitä on vaikea selittää kuulostamatta pöpiltä kuinka paljon sitä saa noista tapaamisista. Se hyvä mieli ja melkein euforia siinä tilanteessa. Puhdas aivojen nollaus ja rakkauden osoitukset. Istutaan pöydässä, joku huutaa "nyt se meni" ja kaikki nauraa. Toinen lisää "faneille!" ja sitten nauretaan vedet silmissä. Eput tulee radiosta ja saan halin ilman, että sanotaan mitään. Toinen huomaa villahanskat ja saa ryhmähalin ilman, että pitäisi mitään selittää. Sitten hoetaan "pitsa, pitsa, purilainen" jonka jälkeen haetaan lisää juotavaa.
Ei tota vaan pysty selittämään ja ei tohon ole ulkopuolisilla paikkaa tai sijaa.
6 jatkaa. Tunsin tämän kaverini hyvin tiiviisti parin vuoden ajan kun olimme työkavereita ja asuimme naapureina ja vietimme paljon myös vapaa-aikaa keskenämme. Näitä hyviä ystäviään hän tapasi vain muutaman kerran vuodessa. Siitäkin huolimatta tämä ystäväpiiri oli ne "todella ihanat ystävät" ja minä olin hänelle lähinnä työkaveri tai myöhemmin entinen työkaveri.
Oli se aika hassu tunne, kun säännöllisesti olimme vapaa-ajallakin tekemisissä, mutta kaukaiset "hyvät ystävät" menivät aina edelleni.
Itse en koskaan ole ollut noin tiiviin ystäväpiirin jäsenenä, joten kaiholla kuuntelin tämän kaverini juttuja heidän juhlistaan tai vuosittaisista pikkujouluistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei haittaa, vaikka en olisikaan hänen bestiksensä, enkä luultavasti olekaan. Meillä on kuitenkin hauskaa yhdessä, eikä hän tahallaan "hiero naamaani" näitä parempia kavereitaan. Minusta se vaan on vähän outoa, kun olen kuitenkin (tietääkseni) hänen hyvä kaverinsa, mutta en saa tutustua hänen muihin kavereihinsa. Itse jotenkin pidän siitä, että kaikki kaverini tuntevat toisensa edes pintapuolisesti. Kai meillä on vaan niin eri näkemys tässä asiassa. -ap
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 14:48"][quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 14:37"][quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 14:34"]
Ymmärrän teitä molempia, sekä sinua, että ystävääsi. Omat ystävät ovat todellakin minulle perhe. Meillä on niin paljon historiaa ja omia juttuja, että ulkopuolinen tuskin saisi selvää mistä me puhutaan. Kun näen tätä perhettäni, en halua ulkopuolisia mukaan. Haluan olla siinä lämpimässä kuplassani rakkaiden ihmisten ympäröimänä ilman, että koko ajan pitäisi ulkopuoliselle tulkata mistä puhutaan ja miksi sana "faneille" tiputtaa meidät lattialle hysteerisessä naurussa. Ei siihen tilanteeseen vain sovi ulkopuoliset, illasta menee maku. Näemme tosin vain n 5 kertaa vuodessa ja isoihin tapahtumiin (tuparit/ synttärit/ häät/ ristiäiset) tulee aina muut mukaan. Aina. Meidän omat jutut ovat meidän omia juttuja jota harrastetaan vain omissa illoissa. Yleisissä tapahtumissa ei viljellä sisäpiirivitsejä vaan seurustellaan normaalisti kaikkien kanssa. Perhe on tärkeä minulle ja minulle on tärkeää olla omien joukossa. Ihanaa olla siinä tiiviissä, pienessä ryhmässä jossa ei aina edes tartte puhua. Muut tietävät mitä mietin pelkästä katseesta. Se on maailman paras tunne.
[/quote]
Tuon kyllä ymmärrän, jos tavataan vain harvoin ja halutaan keskittyä siihen porukkaan täysillä. Nämä ihmiset kuitenkin näkevät suht usein, ehkä kerran pari kuukaudessa. Voi olla, että mulla menee nää jutut vaan ohi siksi, kun itselläni ei ole koskaan ollut tuollaista porukkaa... -ap
[/quote]
Sitä on vaikea selittää kuulostamatta pöpiltä kuinka paljon sitä saa noista tapaamisista. Se hyvä mieli ja melkein euforia siinä tilanteessa. Puhdas aivojen nollaus ja rakkauden osoitukset. Istutaan pöydässä, joku huutaa "nyt se meni" ja kaikki nauraa. Toinen lisää "faneille!" ja sitten nauretaan vedet silmissä. Eput tulee radiosta ja saan halin ilman, että sanotaan mitään. Toinen huomaa villahanskat ja saa ryhmähalin ilman, että pitäisi mitään selittää. Sitten hoetaan "pitsa, pitsa, purilainen" jonka jälkeen haetaan lisää juotavaa.
Ei tota vaan pysty selittämään ja ei tohon ole ulkopuolisilla paikkaa tai sijaa.
[/quote]
Kuulostaa juuri niin vammaismeiningiltä jonka vuoksi olen hitaasti vetäytynyt kaveriporukasta jos illanvietor on tuollaisia. Oma syykin toki ettei noita kavereita ole, mutta kaipaisin edes jonkinlaista intellektuellia keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 14:52"][quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 14:48"][quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 14:37"][quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 14:34"]
Ymmärrän teitä molempia, sekä sinua, että ystävääsi. Omat ystävät ovat todellakin minulle perhe. Meillä on niin paljon historiaa ja omia juttuja, että ulkopuolinen tuskin saisi selvää mistä me puhutaan. Kun näen tätä perhettäni, en halua ulkopuolisia mukaan. Haluan olla siinä lämpimässä kuplassani rakkaiden ihmisten ympäröimänä ilman, että koko ajan pitäisi ulkopuoliselle tulkata mistä puhutaan ja miksi sana "faneille" tiputtaa meidät lattialle hysteerisessä naurussa. Ei siihen tilanteeseen vain sovi ulkopuoliset, illasta menee maku. Näemme tosin vain n 5 kertaa vuodessa ja isoihin tapahtumiin (tuparit/ synttärit/ häät/ ristiäiset) tulee aina muut mukaan. Aina. Meidän omat jutut ovat meidän omia juttuja jota harrastetaan vain omissa illoissa. Yleisissä tapahtumissa ei viljellä sisäpiirivitsejä vaan seurustellaan normaalisti kaikkien kanssa. Perhe on tärkeä minulle ja minulle on tärkeää olla omien joukossa. Ihanaa olla siinä tiiviissä, pienessä ryhmässä jossa ei aina edes tartte puhua. Muut tietävät mitä mietin pelkästä katseesta. Se on maailman paras tunne.
[/quote]
Tuon kyllä ymmärrän, jos tavataan vain harvoin ja halutaan keskittyä siihen porukkaan täysillä. Nämä ihmiset kuitenkin näkevät suht usein, ehkä kerran pari kuukaudessa. Voi olla, että mulla menee nää jutut vaan ohi siksi, kun itselläni ei ole koskaan ollut tuollaista porukkaa... -ap
[/quote]
Sitä on vaikea selittää kuulostamatta pöpiltä kuinka paljon sitä saa noista tapaamisista. Se hyvä mieli ja melkein euforia siinä tilanteessa. Puhdas aivojen nollaus ja rakkauden osoitukset. Istutaan pöydässä, joku huutaa "nyt se meni" ja kaikki nauraa. Toinen lisää "faneille!" ja sitten nauretaan vedet silmissä. Eput tulee radiosta ja saan halin ilman, että sanotaan mitään. Toinen huomaa villahanskat ja saa ryhmähalin ilman, että pitäisi mitään selittää. Sitten hoetaan "pitsa, pitsa, purilainen" jonka jälkeen haetaan lisää juotavaa.
Ei tota vaan pysty selittämään ja ei tohon ole ulkopuolisilla paikkaa tai sijaa.
[/quote]
Kuulostaa juuri niin vammaismeiningiltä jonka vuoksi olen hitaasti vetäytynyt kaveriporukasta jos illanvietor on tuollaisia. Oma syykin toki ettei noita kavereita ole, mutta kaipaisin edes jonkinlaista intellektuellia keskustelua.
[/quote]
Intellektuellia varten on työkaverit. Jokaisella ystävällä ja piirillä on oma tarkoituksensa. Mukavaa, kun on eri piirit ja eri aiheet.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 14:48"][quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 14:37"][quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 14:34"]
Ymmärrän teitä molempia, sekä sinua, että ystävääsi. Omat ystävät ovat todellakin minulle perhe. Meillä on niin paljon historiaa ja omia juttuja, että ulkopuolinen tuskin saisi selvää mistä me puhutaan. Kun näen tätä perhettäni, en halua ulkopuolisia mukaan. Haluan olla siinä lämpimässä kuplassani rakkaiden ihmisten ympäröimänä ilman, että koko ajan pitäisi ulkopuoliselle tulkata mistä puhutaan ja miksi sana "faneille" tiputtaa meidät lattialle hysteerisessä naurussa. Ei siihen tilanteeseen vain sovi ulkopuoliset, illasta menee maku. Näemme tosin vain n 5 kertaa vuodessa ja isoihin tapahtumiin (tuparit/ synttärit/ häät/ ristiäiset) tulee aina muut mukaan. Aina. Meidän omat jutut ovat meidän omia juttuja jota harrastetaan vain omissa illoissa. Yleisissä tapahtumissa ei viljellä sisäpiirivitsejä vaan seurustellaan normaalisti kaikkien kanssa. Perhe on tärkeä minulle ja minulle on tärkeää olla omien joukossa. Ihanaa olla siinä tiiviissä, pienessä ryhmässä jossa ei aina edes tartte puhua. Muut tietävät mitä mietin pelkästä katseesta. Se on maailman paras tunne.
[/quote]
Tuon kyllä ymmärrän, jos tavataan vain harvoin ja halutaan keskittyä siihen porukkaan täysillä. Nämä ihmiset kuitenkin näkevät suht usein, ehkä kerran pari kuukaudessa. Voi olla, että mulla menee nää jutut vaan ohi siksi, kun itselläni ei ole koskaan ollut tuollaista porukkaa... -ap
[/quote]
Sitä on vaikea selittää kuulostamatta pöpiltä kuinka paljon sitä saa noista tapaamisista. Se hyvä mieli ja melkein euforia siinä tilanteessa. Puhdas aivojen nollaus ja rakkauden osoitukset. Istutaan pöydässä, joku huutaa "nyt se meni" ja kaikki nauraa. Toinen lisää "faneille!" ja sitten nauretaan vedet silmissä. Eput tulee radiosta ja saan halin ilman, että sanotaan mitään. Toinen huomaa villahanskat ja saa ryhmähalin ilman, että pitäisi mitään selittää. Sitten hoetaan "pitsa, pitsa, purilainen" jonka jälkeen haetaan lisää juotavaa.
Ei tota vaan pysty selittämään ja ei tohon ole ulkopuolisilla paikkaa tai sijaa.
[/quote]
Nousuhumala?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 14:52"]
6 jatkaa. Tunsin tämän kaverini hyvin tiiviisti parin vuoden ajan kun olimme työkavereita ja asuimme naapureina ja vietimme paljon myös vapaa-aikaa keskenämme. Näitä hyviä ystäviään hän tapasi vain muutaman kerran vuodessa. Siitäkin huolimatta tämä ystäväpiiri oli ne "todella ihanat ystävät" ja minä olin hänelle lähinnä työkaveri tai myöhemmin entinen työkaveri. Oli se aika hassu tunne, kun säännöllisesti olimme vapaa-ajallakin tekemisissä, mutta kaukaiset "hyvät ystävät" menivät aina edelleni. Itse en koskaan ole ollut noin tiiviin ystäväpiirin jäsenenä, joten kaiholla kuuntelin tämän kaverini juttuja heidän juhlistaan tai vuosittaisista pikkujouluistaan.
[/quote]
Harmi, että sinulle on käynyt noin :( Minulla on sentään se hyvä puoli, ettei ystäväni kailota näistä muista että ai että kun ovat niin paljon parempia kavereita. Siinä tapauksessa ottaisinkin etäisyyttä. Lähinnä vaan omassa päässäni mietin, että olen paljon tylsempi kaveri kun en pysty tarjoamaan vaikka reissuja rikkaiden vanhempien mökille tai loma-asunnolle ulkomaille, niinkuin tämä toinen kaveriporukka pystyy. Mutta joo, ymmärrän oikein hyvin tuon kaihon, kun ei itse kuulu mihinkään joukkoon. -ap
Oho, kuulostavat melkoisilta elitistikusipäiltä. Minulla on aina ollut sellainen viiden porukka, jonka kanssa ollaan matkusteltu ja mökkeilty, mutta kyllä kavereiden kaverit, puolisot ja puolisoidenkin kaverit ovat aina olleet tervetulleita mukaan. Inside-vitsit selitetään, jos keskustelu menee sellaiseen suuntaan, että ulkopuolinen ei ihan ymmärrä.
Mutta yleensä vältellään vanhoja inside-vitsejä, koska tuollainen tauoton "pitsa, pitsa, purilainen!" -tyylinen meemien suoltaminen on todella epäkypsää käytöstä, eikä uusista aiheista ole edes mahdollista keskustella rakentavasti, jos joku huutelee koko ajan Marja-Liisan vuoden 2003 purilaiskommelluksesta höhöttäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 15:03"][quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 14:52"]
6 jatkaa. Tunsin tämän kaverini hyvin tiiviisti parin vuoden ajan kun olimme työkavereita ja asuimme naapureina ja vietimme paljon myös vapaa-aikaa keskenämme. Näitä hyviä ystäviään hän tapasi vain muutaman kerran vuodessa. Siitäkin huolimatta tämä ystäväpiiri oli ne "todella ihanat ystävät" ja minä olin hänelle lähinnä työkaveri tai myöhemmin entinen työkaveri. Oli se aika hassu tunne, kun säännöllisesti olimme vapaa-ajallakin tekemisissä, mutta kaukaiset "hyvät ystävät" menivät aina edelleni. Itse en koskaan ole ollut noin tiiviin ystäväpiirin jäsenenä, joten kaiholla kuuntelin tämän kaverini juttuja heidän juhlistaan tai vuosittaisista pikkujouluistaan.
[/quote]
Harmi, että sinulle on käynyt noin :( Minulla on sentään se hyvä puoli, ettei ystäväni kailota näistä muista että ai että kun ovat niin paljon parempia kavereita. Siinä tapauksessa ottaisinkin etäisyyttä. Lähinnä vaan omassa päässäni mietin, että olen paljon tylsempi kaveri kun en pysty tarjoamaan vaikka reissuja rikkaiden vanhempien mökille tai loma-asunnolle ulkomaille, niinkuin tämä toinen kaveriporukka pystyy. Mutta joo, ymmärrän oikein hyvin tuon kaihon, kun ei itse kuulu mihinkään joukkoon. -ap
[/quote]
Joo, kyllä tässä kävikin niin, että meille tuli etäisyyttä väliin. Johtui kyllä siitäkin, että molemmat muutettiin pois siltä paikkakunnalta, jossa oltiin tutustuttu.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 15:05"]
Oho, kuulostavat melkoisilta elitistikusipäiltä. Minulla on aina ollut sellainen viiden porukka, jonka kanssa ollaan matkusteltu ja mökkeilty, mutta kyllä kavereiden kaverit, puolisot ja puolisoidenkin kaverit ovat aina olleet tervetulleita mukaan. Inside-vitsit selitetään, jos keskustelu menee sellaiseen suuntaan, että ulkopuolinen ei ihan ymmärrä.
Mutta yleensä vältellään vanhoja inside-vitsejä, koska tuollainen tauoton "pitsa, pitsa, purilainen!" -tyylinen meemien suoltaminen on todella epäkypsää käytöstä, eikä uusista aiheista ole edes mahdollista keskustella rakentavasti, jos joku huutelee koko ajan Marja-Liisan vuoden 2003 purilaiskommelluksesta höhöttäen.
[/quote]
Näin minä itsekin ajattelisin kaveriporukan toimivan: yleensä ollaan keskenään ja heitetään tyhmää läppää, mutta välillä voidaan ottaa muitakin messiin. -ap
Ei kai se ole niin vaikeaa puhua yhtenä iltana jostakin muusta kuin inside-jutuista? Ei haittaa jos välillä sellaisia lipsahtaa, mutta tuskin kenenkään ilta koostuu pelkästään niistä? Siksi minusta vähän tyhmä selitys, että "no ku siis et sä tajuis meidän juttui" tms. Jos minä hengailen vaikka Irmelin ja Inkerin kanssa, niin en rupea Irmelin kanssa höhöttämään sellaisille asioille, joita Inkeri ei voi tajuta. :D
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 15:16"]
Parinvaihto- tms. porukka.
[/quote]
Oon sitä kans miettinyt, että mitä ihmeen orgioita niillä siellä on, kun ei sovi muille näyttää :D -ap
Ovatko nämä kaikki kaverisi kaverit tavallista varakkaammista taustoista? Entä onko kyseessä sellainen "isi maksaa" - kuvio vai ovatko työssäkäyviä? Miten tämän kaverisi tausta? Onko hän "hyötymässä" näistä toisista kavereistaan vai tarjoaako hänkin majoitusta kaveripiiirilleen jollain hulppealla kesähuvilalla?
Jos kyseessä on jokin Hyacinth Bucketin tavoin "parempia piirejä" hamuava kaveri, niin jättäisin koko kaveruuden sikseen.
Jos niitä kavereita ahdistaa olla vieraiden ihmisten seurassa?