Mistä tunnistaa ihmisen, jolla on sisäinen rauha?

Ihmisellä on rauha, kun hänellä on sydämessä Jeesus Kristus, joka on hänen syntinsä sovittanut. Mistään muualta ei saa todellista rauhaa.

Ei kiusaa ketään. Ei tarvetta päteä. Oikeudenmukainen, ymmärtäväinen ja erilaisuutta hyväksyvä.

Vierailija kirjoitti:

Ei elämän tarkoitus ole löytää mitään sisäistä rauhaa, vaan elämän tarkoitus on haastaa itseään ihmisenä ja kehittyä. Tuollaisissa rauhoissa lilluminen ei kehitä ketään mihinkään suuntaan eikä edistä mitään järkevää.

Kuvailit juuri sen, mikä nykyisessä yhteiskunnassa tuottaa eniten psyykkistä pahoinvointia. Jos tuo halu kehittyä ei lähde ihmiselle itselle merkityksellisestä lähtökohdasta (usein ei lähde, vaan odotukset on omaksuttu ympäröivästä yhteiskunnasta) seurauksena on elämä jolla ei ole merkitystä. Kun ei ole merkitystä, elämässä millään ei ole mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei tuomitse, vaan ymmärtää erilaisia näkökulmia ja mistä ne mahdollisesti kumpuavat. Hän hyväksyy ihmisen sellaisenaan, eikä pyri tätä muuttamaan mieleisekseen.

Hän on sinut itsensä kanssa, eikä vertaile itseään muihin.

No ei ainakaan aavee palstalta löydy..

Mikä on sisäinen rauha? Miten se määritellään? Onko se synnynnäistä vai voiko sen saavuttaa jotenkin? Jos, niin miten? Voiko sisäisen rauhan menettää? Miten? Jos sen menettää, voiko sen saavuttaa uudelleen?

Säilyykö sisäinen rauha joka hetki elämässä, vai voiko se olla osa-aikaista?

Onko sisäinen rauha riippuvainen ulkoisista olosuhteista?

Omistaa BMW-merkkisen henkilöauton.

Pakko sanoa että monissa äideissä näkyy kun saavat oman perheen. Jos elämänkaari on mennyt reittiä koulutus-naimisiin-lapsi, moni menee vähän hämilleen kun siinä onkin ihan tyytyväinen. Itsekin mietin että naiivia olisi ajatella että "sitten kun", mutta kun se perhe oli siinä vaiheessa että esikoinen oli sylissä niin kaikki turha on unohtunut.

Sellainen ihminen on läsnä tässä hetkessä, omana itsenään. Ei esitä mitään. Elää elämää omista lähtökohdistaan ja omien arvojensa mukaisesti.

Ihminen on olemisen tilassa. Hän ei tee ja suorita. Hän on.

Vierailija kirjoitti:

Omistaa BMW-merkkisen henkilöauton.

noup

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa että monissa äideissä näkyy kun saavat oman perheen. Jos elämänkaari on mennyt reittiä koulutus-naimisiin-lapsi, moni menee vähän hämilleen kun siinä onkin ihan tyytyväinen. Itsekin mietin että naiivia olisi ajatella että "sitten kun", mutta kun se perhe oli siinä vaiheessa että esikoinen oli sylissä niin kaikki turha on unohtunut.

Näkyykö tämä sama myös monissa isissä?

Vierailija kirjoitti:

Ei kiusaa ketään. Ei tarvetta päteä. Oikeudenmukainen, ymmärtäväinen ja erilaisuutta hyväksyvä.

Tämä ja lisäksi vielä se, ettei tarvitse korottaa itseään tai ylpeillä. Positiivinen ihminen joka kohtelee muita hyvin. Lisäksi on hyvä itsetunto ja arvostaa itseään. Ei jännitä tai hermoile turhasta. Itse täytän muita kohtia, mutta rauhallinen en ole. Jännitän kaikkea ja kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Silmistä voi myös nähdä.

Niin sanotaan, että silmät ovat sielun peili. Silti itsellä ainakin niin "väsyneet" silmät ja lasien takana, että niitä katsomalla ei saavuta oikeaa lopputulosta. Minulla on vanhan ihmisen "huonot" silmät jo nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei elämän tarkoitus ole löytää mitään sisäistä rauhaa, vaan elämän tarkoitus on haastaa itseään ihmisenä ja kehittyä. Tuollaisissa rauhoissa lilluminen ei kehitä ketään mihinkään suuntaan eikä edistä mitään järkevää.

Kuvailit juuri sen, mikä nykyisessä yhteiskunnassa tuottaa eniten psyykkistä pahoinvointia. Jos tuo halu kehittyä ei lähde ihmiselle itselle merkityksellisestä lähtökohdasta (usein ei lähde, vaan odotukset on omaksuttu ympäröivästä yhteiskunnasta) seurauksena on elämä jolla ei ole merkitystä. Kun ei ole merkitystä, elämässä millään ei ole mitään väliä.

??? Yleensä ihmisillä on yllin kyllin haasteita ja ongelmia elämässään. Jos näissä pyrkii johonkin sisäiseen rauhaan, eikä ratkomaan näitä haasteita ja ongelmia, on todellakin elämä varsin merkityksetöntä. Mielestäni tällainen "sisäinen rauha" on nimenomaan tuollainen ympäröivän yhteiskunnan asettama ihanne, eikä mikään oikea asia kenenkään elämässä. Että "posin kautta", vaikka kaikki menisi päin seinää, ja että mindfullness ja sisäinen rauha. Voi äly sentään. Jos nyt ensin yrittäisi selvitä niistä elämän eteen tuomista ongelmista ja haasteista, eikä vaan rauhoittua ja chillailla.

Hän ei halua mitään.

Hän hyväksyy, että elämä on kärsimystä. Kun ihminen ymmärtää, että kärsimys johtuu halusta, alkaa prosessi kohti valaistumista.

Se on sammunut

Vierailija kirjoitti:

On pappismies.

Allekirjoitan tämän. Sitä on vaikea selittää. Mutta varsinkin tapaamani katoliset papit ovat jotenkin sellaisia, heissä vain on se rauha ja läsnäolo. Heidän lähellään on hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sisäinen rauha? Miten se määritellään? Onko se synnynnäistä vai voiko sen saavuttaa jotenkin? Jos, niin miten? Voiko sisäisen rauhan menettää? Miten? Jos sen menettää, voiko sen saavuttaa uudelleen?

Säilyykö sisäinen rauha joka hetki elämässä, vai voiko se olla osa-aikaista?

Onko sisäinen rauha riippuvainen ulkoisista olosuhteista?

Vastaan sen perusteella miten oon asian ymmärtäny. Kyse on tunteesta/olotilasta, joten sanoilla sitä on on mahdotonta täysin kuvata. Sisäinen rauha on nykyhetkessä elämistä, ilman menneisyyden tai tulevaisuuden miettimistä. Jokainen varmaan määrittelee sen niin miten on itse käsittänyt/kokenut asian. Se ei ole yhtä kuin määritelmänsä, vaan jokaisen oma kokemus.

Uskon, että jokaisella on syntyessään se. Kuitenkin yleensä maailman ärsykkeiden kautta siitä lähtee erkanemaan. Siihen voi palata takaisin esimerkiksi meditaation avulla, mutta tapoja varmaan on yhtä monia kuin on ihmisiäkin. Musiikki tapahtuu jatkuvassa nykyhetkessä, joten soittaminen tai laulaminen on kans yleisiä tapoja.

Sisäisestä rauhasta voi harhautua ulkoisten ärsykkeiden mukana, eli melkeinpä mikä vaan näkyvä/kuuluva/tuntuva/aistittava voi kiinnittää huomion ja herättää ajatuksia.

Ajattelu onkin iso harhautus siitä olotilasta. Ajatuksia seuraa yleensä lisää ajatuksia ja aasinsiltoja uusiin ajattelunaiheisiin. Kun ajattelee, ei ole täysin läsnä ja rauhassa. Monesti ajatukset myös kohdistuu menneeseen tai tulevaan, ja jos elää niissä, ei voi olla läsnä nykyhetkessä ja sisäisessä rauhassa.

Sisäinen rauha on mahdollista saada aina takaisin. Jos on ollut kauan siitä erillään, sen saavuttaminen alkaa pienin askelin. Heti tuskin on mahdollista hypätä jatkuvaan rauhaan, jos ei jotain todella dramaattista oo tapahtunu. Mitä enemmän on harjoitellut nykyhetkessä olemista, ajatusten havainnointia ja rauhaan palaamista, sen helpommin, nopeammin ja useammin siihen rauhaan muistaa ja pystyy palaamaan.

Sanoisin, että sisäinen rauha on mahdollista säilyttää joka hetki elämässä, mutta se vaatii sitä harjoittelua. Ensin on harhautuneena, sitten tarvii huomata se ja palauttaa itsensä rauhaan. Jossain välissä huomio luonnollisesti kiinnittyy muualle, jolloin harhautuu. Se, että kuinka nopeasti huomaa palauttaa itsensä takaisin, on se mistä homma on kii ja missä parantuu harjoittelemalla.

Sisäiseen rauhaan voi vaikuttaa ulkoisilla jutuilla, mutta sanoisin että on mahdollista olla sisäisessä rauhassa ulkoisista olosuhteista riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei elämän tarkoitus ole löytää mitään sisäistä rauhaa, vaan elämän tarkoitus on haastaa itseään ihmisenä ja kehittyä. Tuollaisissa rauhoissa lilluminen ei kehitä ketään mihinkään suuntaan eikä edistä mitään järkevää.

Kuvailit juuri sen, mikä nykyisessä yhteiskunnassa tuottaa eniten psyykkistä pahoinvointia. Jos tuo halu kehittyä ei lähde ihmiselle itselle merkityksellisestä lähtökohdasta (usein ei lähde, vaan odotukset on omaksuttu ympäröivästä yhteiskunnasta) seurauksena on elämä jolla ei ole merkitystä. Kun ei ole merkitystä, elämässä millään ei ole mitään väliä.

??? Yleensä ihmisillä on yllin kyllin haasteita ja ongelmia elämässään. Jos näissä pyrkii johonkin sisäiseen rauhaan, eikä ratkomaan näitä haasteita ja ongelmia, on todellakin elämä varsin merkityksetöntä. Mielestäni tällainen "sisäinen rauha" on nimenomaan tuollainen ympäröivän yhteiskunnan asettama ihanne, eikä mikään oikea asia kenenkään elämässä. Että "posin kautta", vaikka kaikki menisi päin seinää, ja että mindfullness ja sisäinen rauha. Voi äly sentään. Jos nyt ensin yrittäisi selvitä niistä elämän eteen tuomista ongelmista ja haasteista, eikä vaan rauhoittua ja chillailla.

Elämän ongelmiin ja haasteisiin voi suhtautua monella tavalla. Voi hermostua, jännittää, odottaa innokkaasti ja kärsimättömästi ratkaisua. Tai sitten hyväksyä ne tapahtumiksi , joita nyt vain tulee vastaan, eri ihmisille vähän erilaisia tapahtumia. Ne voivat tuntua ikäviltä, tai jopa sietämättömiltä ja epäreiluilta, mutta miten minua auttaa se, että hermoilen niistä etukäteen ja jälkikäteenkin?

Jäitä hattuun ja mielenrauhaa!

Asiat ovat elämässä tasapainossa. Fyysisten perustarpeiden lisäksi ihmisellä on kolme suurta tarvetta, jotka voidaan jakaa moniin pienempiin osiin.

Autonomia, kyvykkyys ja yhteisöllisyys.

Ne voivat toteutua yksilön elämässä hyvin monin eri tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei elämän tarkoitus ole löytää mitään sisäistä rauhaa, vaan elämän tarkoitus on haastaa itseään ihmisenä ja kehittyä. Tuollaisissa rauhoissa lilluminen ei kehitä ketään mihinkään suuntaan eikä edistä mitään järkevää.

Väärin. Elämällä on vain hengissä pysymisen tarkoitus.

Sekä jatkaa elämää l. lisääntyä, jos pelkästään biologiselta kannalta elämää lähestytään.