Koira-asiaa..

Koiralla voi olla kipuja, jonka takia karttaa lapsia/pentua jotka voivat vahingossa satuttaa. Itse en lähtisi kovin paljoa kokeilemaan missä se puremisen raja menee. Olisi hyvä olla koiraportti, jonka takana koira on aina kun vanhemmat eivät ehdi tilannetta valvomaan. Muutenkin jokaisesta rähähdyksestä lapsille pistäisin koiran jäähylle toiseen huoneeseen. Jahka pentu kasvaa ja saa lisää itseluottamusta niin se ei välttämättä peräännykkään enää ja sitten on rähinät pystyssä.

Kiitos Geleelle vastauksesta. Vielä lisäys tuohon vanhaan koiraan, että käytös lapsia kohtaan on ollut kuulema aina tuollaista, ei liity vain ikään.. Ihan tervekin on, vaikka vanhus.

mitä mieltä miehesi on tästä asiasta? Vaikea sanoa mistä koiran äkäinen käytös voi johtua, harvinaista, että pieneen pentuukin on käynyt kiinni. Olen myös sen kannalla, että koiralla voi olla kipuja, esim lihakset jumissa? Tätähän on voinut olla jo pitkään eikä sitä ole helppo huomata. Onko siellä päin koirahierojaa? Heillä saattaa olla myös hyviä neuvoja tähän tilanteeseen. Kotonahan ihmiset ovat lauman johtajia, koira ei saa käyttäytyä ihan miten lystää. Tällä hetkellä koirasi tuntee olevansa pomo.



Entä poikasi, joutuuko hän olemaan koko ajan varuillaan omassa kodissaan? Tiedän, että koirasta ei halua missään nimessä luopua, onhan sekin perheenjäsen. Koiraportti on hyvä vaihtoehto niin koiran itsensä kuin lastenkin kannalta, mutta silti on koiran käytökseen puututtava..

Ystäväperheessä katselivat samanlaista tilannetta, kunnes koira puri kummityttöäni kasvoista niin että tyttö sai liudan tikkejä ja toisen silmän sokeutuminen oli lähellä. En ottaisi mitään riskejä enää. Koiran luonnevika ei ole aina kasvattajien vika, eikä aina korjattavissa.



En ole koiravihaaja, vaan koko elämäni koiraperheessä olen elänyt. Terve ja paikkansa tunteva koira on koko perheen ja etenkin lapsien ilo.

Sitten kun vauva vielä lähtee liikkeelle niin saatte olla silmät selässä jatkuvasti. Eikä sekään ole mukavaa jos vanhempi lapsi joutuu omassa kodissaan liikkumaan koiran ehdoilla ja varautuneesti. Koira pompottaa, on huomannut, että lapsen saa pidettyä poissa murinalla joten tekee sitä jatkossakin.

Mutta ei siitä sen enempää.



Eninnäkin kysyisin, että ovatko nämä hyökkäykset pentua kohtaan ihan oikeita hyökkäyksiä vai normaalia pennun opettamista? Koiramaailmassahan normaali kurinpalautus saattaa näyttää melko rajulta ihmissilmin, mutta koiran tarkoitus on vain opettaa pennulle paikka arvojärjestyksessä. Itselläni on kaksi koiraa joista toinen ei voi sietää pentuja, ärähtää aina etteivät tule liian lähelle ja toinen sietää pennulta mitä vaan eli koirien luonteissakin on eroja. Eli ratkaisevaa tässä nyt on se onko kysymys todellisista kovista hyökkäyksistä.



Jos koira hyökkää pentua vasten tosissaan, epäilisin kuten muutkin, että kysymyksessä on krooninen kipu joka on voinut lisääntyä pikkuhiljaa ja siksi jäänyt teiltä huomaamatta. Eli ensimmäisenä käyttäisin koiran täydessä terveystarkastuksessa.



Toinen asia mihin pitäisi puuttua on tämä, että molemmat, koira ja lapsi joutuvat teillä olemaan varuillaan. Näin ei saisi olla. Vanhakin koira oppii, jos sen vain on pakko ja oppimisesta tehdään mukavaa. Nyt kuulostaa vähän siltä, että koira on mielestään arvojärjestyksessä aika korkealla, ainakin lapsen yläpuolella (pennun yläpuolella sen kuuluukin olla). Elikäs arvojärjestys pitäisi palauttaa perheeseenne jo perheessänne asuvan lapsen takia, mutta myös tulevan vauvan vuoksi. Jos arvojärjestystä lähdetään palauttamaan väärin, voi tilanne muuttua vieläkin huonommaksi eli suosittelen ammattilaisapua tässä tilanteessa.



Lisäksi miehesi täytyy sitoutua perheen olojen parantamiseen (myös koiran olo paranee, vaikka se miehestä saattaa pahalta tuntuakin). Tähän astihan koiran käytös on hyväksytty, koska se on aina tehnyt niin. Luultavasti se on aina tehnyt niin, koska muuta ei ole edes vaadittu. Myös sinun pitää sitoutua tekemään työtä asian eteen ennen kuin koira leimataan luonnevikaiseksi. Näitä oikeasti luonnevikaisia koiria on hyvin vähän.



Näin ei varmasti olekaan, mutta toivottavasti taka-ajatuksena ei ole ollut, että nyt kun tulee yhteinen lapsi niin miehen voi pakottaa luopumaan koirasta. Ikävä kyllä tällaisiakin ihmisiä maailmasta löytyy ja en todellakaan väitä, että teillä olisi kyse tästä.



Vastuu tilanteen ratkaisemiseksi on teillä ja se on aivan varmasti mahdollista, kun tahtoa vaan löytyy! Eli tsemppiä sinne teille!

Jos on tottunut vuosia olemaan ainoa huomion saaja....

Kyllä lapsistakin tulee tinkiisiä ja pahanilkisiä jos kokevat mustasukkaisuutta huomiosta tai eivät saakaan sitä tarvittavasti...

Taka-ajatus ei ole ollut, että koirasta eroon kun yhteinen lapsi syntyy, koira on kovin rakas minullekin. Aikuisten seurassa on itse ystävällisyys. Luopuminen on viimeinen vaihtoehto, ja jos aggressiivisuutta vauvaa kohtaan on yhtään, olen aika ehdoton asiassa. Poika ei koiraa välttele, mutta elelee aivan kuin sitä ei olisikaan. Mutta esim. sitä ei voi yrittää edes koskettaa (lapsi), kun jo hampaat tulevat esiin. Nuo kivut vähän mietityttävät, kun käytös lapsia kohtaan on ollut lähestulkoon aina tuollaista. Koiralla on terveystarkastus eläinlääkärillä jo varattunakin, joten pitänee sielläkin ottaa asia puheeksi..