Miten saada vanhemmat ymmärtämään, etteivät kaikki miehet vain koskaan saa naista? Jatkuvasti kyselevät että milloin tuon naisen näytille...Rasittavaa
Olen 36 ja luovutin naisten suhteen noin pari vuotta sitten, kun en ollu onnistunut ketään saamaan liki 20 vuoteen yrityksestä huolimatta.
Osa miehistä jää yksin, on aina jäänyt...Ja aina tulee jäämään.
Mutta ongelma ovat vanhemmat, jotka alituisesti "hiillostavat" miten minun pitäisi jo miettiä pariutumista tosissani...He eivät varmaan tajua että ei mitään vähemmän tosissani olevaakaan pariutumista ole tapahtunut.
Miten voisin saada heidät oikeasti ymmärtämään, että varsinkin nykyaikana suhteellisen suuri osa miehistä jää yksin? Olen yrittänyt, mutta ei tunnu menevän perille...
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakeehan moni mies vaimonsa Thaimaasta jos eivät suomalaisille naisille kelpaa.
Maan vaihtaminen on yleisesti yksi parhaista deittailuvinkeistä. Suomi on yksi maailman vaikeimmista maista löytää nainen.
Oon menestyny ihan riittävästi täälläkin, helpommissa ei varmaan sais sit olla rauhassa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakeehan moni mies vaimonsa Thaimaasta jos eivät suomalaisille naisille kelpaa.
Maan vaihtaminen on yleisesti yksi parhaista deittailuvinkeistä. Suomi on yksi maailman vaikeimmista maista löytää nainen.
Oon menestyny ihan riittävästi täälläkin, helpommissa ei varmaan sais sit olla rauhassa ollenkaan.
Mutta iso osa miehistä ei löydä Suomesta mitään. Ulkomailta löytäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on yksi maailman vaikeimmista maista löytää nainen.
Onkohan sinulla jotain perustetta väitteellesi? Miksi Suomi olisi vaikeampi kuin esim. Ruotsi, Saksa tai Ranska? Mikäli löytäisin naisen kehitysmaasta, niin kiinnostuuko nainen minusta vai tarjoamastani elintasosta?
Mitä väliä sillä on? Suomessa nainen kiinnostuu ulkonäöstä, elintasosta ja yhteisistä harrastuksista. Kehitysmaissa elintasosta. Ja kehitysmaissakin ihmisillä on tunteet.
On sillä se merkitys, että riittävän kurjista oloista jos löydät naisen niin häntä ei kiinnosta minä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, huippukomeilta miehiltä tuo onnistuu.
Baarissa kun seuraa ihmisten toimia, niin näyttää kyllä toimivan taviksiltakin. Tietysti jos lähestyy naisia entisen työkaverin tyylillä "Onks mittää *illumeininkiä?" niin todennäköisyydet on varsin kehnot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on yksi maailman vaikeimmista maista löytää nainen.
Onkohan sinulla jotain perustetta väitteellesi? Miksi Suomi olisi vaikeampi kuin esim. Ruotsi, Saksa tai Ranska? Mikäli löytäisin naisen kehitysmaasta, niin kiinnostuuko nainen minusta vai tarjoamastani elintasosta?
Mitä väliä sillä on? Suomessa nainen kiinnostuu ulkonäöstä, elintasosta ja yhteisistä harrastuksista. Kehitysmaissa elintasosta. Ja kehitysmaissakin ihmisillä on tunteet.
On sillä se merkitys, että riittävän kurjista oloista jos löydät naisen niin häntä ei kiinnosta minä ollenkaan.
Eivät kaikki kehitysmaissa elä kurjissa oloissa. Eivätkä hekään vuosiksi sitoudu mieheen, jos ei mitään kiinnostusta ja välittämistä ole. Toki elintaso näyttelee isoa osaa, mutta niin se näyttelee Suomessakin. Sen lisäksi, että Suomessa sen naismenestyksen määrittää suurimmilta osin miehen pituus, hiukset ja lihaksikkuus. Onko nuo jotenkin parempia syitä rakastua mieheen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, huippukomeilta miehiltä tuo onnistuu.
Baarissa kun seuraa ihmisten toimia, niin näyttää kyllä toimivan taviksiltakin. Tietysti jos lähestyy naisia entisen työkaverin tyylillä "Onks mittää *illumeininkiä?" niin todennäköisyydet on varsin kehnot.
Tuollaista se varmaan on jos juttelee naisille kerran viiteen kuukauteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on yksi maailman vaikeimmista maista löytää nainen.
Onkohan sinulla jotain perustetta väitteellesi? Miksi Suomi olisi vaikeampi kuin esim. Ruotsi, Saksa tai Ranska? Mikäli löytäisin naisen kehitysmaasta, niin kiinnostuuko nainen minusta vai tarjoamastani elintasosta?
Nainen kiinnostuu sinun tarjoamasta elintasosta.
Miksi tiedän tämän? Koska kaikki naiset ulkomailla kiinnostuu miesten tarjoamasta elintasosta, niin omien kuin ulkkarimiesten. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö nainen voisi olla hyvä vaimo ja äiti, ja useimmat ovatkin.
Vanhempasi tarkoittavat varmasti hyvää, mutta kumppaneihin tai lasten hankintaan liittyvistä asioista ei ole sopivaa udella.
Sano vanhemmillesi, ettei näistä asioista keskusteleminen kuulu hyviin tapoihin.
Sanot olevas homo niin loppuu kyselyt
Vierailija kirjoitti:
Menee ehkä vähän ohi aloituksen, mutta mielestäni ap:n ikäluokan treffailut tai naisystäväjutut ei vaan enää kuulu vanhemmille.
Itselläni on hyvät suhteet perheeseeni, mutta kun lopulta tapasin mieheni 37-vuotiaana, niin eipä tullut mieleeni, että pitäisi viedä vanhemmille näytille. Tai ylipäätään sen kummemmin heitä toisiinsa tutustuttaa. Kun en kuitenkaan vanhempieni kanssa vietä juuri aikaa. Joskus käyn kahvilla ja soitellaan. Samoin miehen äiti puuhaa omia juttujaan. Hänet olen tavannut, kun meillä on yhteinen harrastus (ei samassa paikassa) ja siten paljon yhteistä.
Ja se on jännä juttu, että nyt varattuna tulisi potentiaalisia ehdokkaita vastaan tasaisesti. Niin yllättävissä paikoissa, että ei sellaista voisi suunnitella. Kun elämää elää aktiivisesti, niin se on se tie. Toisaalta ilman kumppania voi elää aivan hyvää elämää. Parisuhde ottaa todella paljon. En ole varma, antaako se yhtä lailla. Mutta olenkin nainen.
Tää on muuten oikeasti jännä juttu. Voit olla sinkkuna aivan rauhassa vuositolkulla, mutta sitten kun löydät jonkun, niin alat kiinnostamaan muitakin miehiä (vaikket siis haluaisi, koska ei ole tarvis). Mikä siinä on? Ne samat miehet ohitti sut aiemmin. Alkaako nainen jotenkin hehkua erityisesti, kun sillä on mies? Vai pitääkö sitä varattua naista päästä iskemään ihan vaan valloittamisen vuoksi, että pääsee viemään toiselta mieheltä, kisaamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi tarkoittavat varmasti hyvää, mutta kumppaneihin tai lasten hankintaan liittyvistä asioista ei ole sopivaa udella.
Sano vanhemmillesi, ettei näistä asioista keskusteleminen kuulu hyviin tapoihin.
Voihan sitä joskus olla ihan hyvä vähän kannustaa, jos toisella on vain saamattomuudesta kiinni. Mutta silloin olisi sopivaa olla hiljaa, jos näkee että toisella on muitakin vaikeuksia, eli ei edes ole sopiva aika hakea mitään kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on yksi maailman vaikeimmista maista löytää nainen.
Onkohan sinulla jotain perustetta väitteellesi? Miksi Suomi olisi vaikeampi kuin esim. Ruotsi, Saksa tai Ranska? Mikäli löytäisin naisen kehitysmaasta, niin kiinnostuuko nainen minusta vai tarjoamastani elintasosta?
Mitä väliä sillä on? Suomessa nainen kiinnostuu ulkonäöstä, elintasosta ja yhteisistä harrastuksista. Kehitysmaissa elintasosta. Ja kehitysmaissakin ihmisillä on tunteet.
On sillä se merkitys, että riittävän kurjista oloista jos löydät naisen niin häntä ei kiinnosta minä ollenkaan.
Eivät kaikki kehitysmaissa elä kurjissa oloissa. Eivätkä hekään vuosiksi sitoudu mieheen, jos ei mitään kiinnostusta ja välittämistä ole. Toki elintaso näyttelee isoa osaa, mutta niin se näyttelee Suomessakin. Sen lisäksi, että Suomessa sen naismenestyksen määrittää suurimmilta osin miehen pituus, hiukset ja lihaksikkuus. Onko nuo jotenkin parempia syitä rakastua mieheen?
Kyllä se toisen luonne on tärkeintä, että jaksaa arkipäivää. No ilmankos olen päätynyt huonoihin suhteisiin ylipainoisten ja/tai persaukisten miesten kanssa...
Kun kerran ap olet jo pari v sitten luovuttanut asian suhteen, sano uteluihin vain suoraan en etsi parisuhdetta. Miksei asia olisi sillä selvä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on yksi maailman vaikeimmista maista löytää nainen.
Onkohan sinulla jotain perustetta väitteellesi? Miksi Suomi olisi vaikeampi kuin esim. Ruotsi, Saksa tai Ranska? Mikäli löytäisin naisen kehitysmaasta, niin kiinnostuuko nainen minusta vai tarjoamastani elintasosta?
Mitä väliä sillä on? Suomessa nainen kiinnostuu ulkonäöstä, elintasosta ja yhteisistä harrastuksista. Kehitysmaissa elintasosta. Ja kehitysmaissakin ihmisillä on tunteet.
On sillä se merkitys, että riittävän kurjista oloista jos löydät naisen niin häntä ei kiinnosta minä ollenkaan.
Tää on ihan kauheeta, kun on ollut asiakaspalvelussa töissä, niin näkee näitä pareja, joissa nainen on tuotu kehitysmaasta rahalla. Nainen suunnilleen irvistää tai yökkäilee miehelle, kun on tämän selän takana. Ja ainoa mikä kiinnostaa, on raha. Miksi, mies, ostit itsellesi uudet bokserit? Mitä maksoi? Oliko ihan pakko? Oliko kalliit? Ja taasen hirveä nuoleskelu, jos naiselle ostetaan jotain kallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on yksi maailman vaikeimmista maista löytää nainen.
Onkohan sinulla jotain perustetta väitteellesi? Miksi Suomi olisi vaikeampi kuin esim. Ruotsi, Saksa tai Ranska? Mikäli löytäisin naisen kehitysmaasta, niin kiinnostuuko nainen minusta vai tarjoamastani elintasosta?
Mitä väliä sillä on? Suomessa nainen kiinnostuu ulkonäöstä, elintasosta ja yhteisistä harrastuksista. Kehitysmaissa elintasosta. Ja kehitysmaissakin ihmisillä on tunteet.
On sillä se merkitys, että riittävän kurjista oloista jos löydät naisen niin häntä ei kiinnosta minä ollenkaan.
Tää on ihan kauheeta, kun on ollut asiakaspalvelussa töissä, niin näkee näitä pareja, joissa nainen on tuotu kehitysmaasta rahalla. Nainen suunnilleen irvistää tai yökkäilee miehelle, kun on tämän selän takana. Ja ainoa mikä kiinnostaa, on raha. Miksi, mies, ostit itsellesi uudet bokserit? Mitä maksoi? Oliko ihan pakko? Oliko kalliit? Ja taasen hirveä nuoleskelu, jos naiselle ostetaan jotain kallista.
Joskus siinä duunissa näkee vähän liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos on murhe, ettei naista löydy, niin pitää keskittyä kehittämään itseään: keskustelutaitoaan ja ulkonäköään.
Minun on helppo tutustua uusiin ihmisiin. Voin vaikka tomaattilaarilla päivitellä vanhalle paapalle, että hitsi ku nää on ihan pehmosia. Ihmisille puhumista ei pidä pelätä, itsetuntoa pitää olla sen verran, että voi itseään ilmaista rennosti milloin vaan. Jos etsisin kumppania, saattaisin etsiä baaristakin. Laittautuisin oikein kauniiksi ja tsekkaisin baarista makuuni sopivan miehen ja menisin kysymään ootko sinkku. Jos vastaus olisi kyllä, olisin vaan, että sepä hyvä, mitäs sulle kuuluu. Ja olisin muuten selvinpäin.
Ulkonäköasioista sanoisin, että jos on ylipainoa, laihduta ne pois. Lisäksi hyvät vaatteet auttaa asiaa, samoin hyvä henkilökohtainen hygienia.
Jos yllämainitut asiat on kunnossa, ei tarvita paksua lompakkoa. Tärkeintä on, että pystyy tarjoamaan naiselleen fiksunoloisen keskustelutaitoisen miehen, joka on vankka turvasatama.
Jos vanhemmat eivät ole pystyneet istuttamaan keskustelutaitoa lapseensa tai eivät ole selventäneet ulkomuodon merkitystä elämässä menestymisessä, eivät he voi paljoa lapsestaan toivoa.
Kaikella kunnioituksella, mutta naisten ei kannata antaa iskuneuvoja miehille, sillä pahimmillaan joku vielä uskoo ne. Naisilla ei ole MITÄÄN hajua miten nainen isketään ja minkä määrän panostusta se keskivertomieheltä vaatii.
Siis jos löytyisi toinen, joko mies tai nainen, joka kärsii samasta tilanteesta, niin yhdessätuumin voisi sopia kulissiliitosta. Sormukset sormeen ja kummankin vanhempien luona kiintiönäyttäytymisiä pari kertaa vuodessa. Muuten kummatkin eläisi täysin omia erillisiä elämiään. Miehelle mies olisi siinä mielessä parempi kulissipuoliso kuin nainen, että lisääntymisuteluita tuskin seuraisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, huippukomeilta miehiltä tuo onnistuu.
Baarissa kun seuraa ihmisten toimia, niin näyttää kyllä toimivan taviksiltakin. Tietysti jos lähestyy naisia entisen työkaverin tyylillä "Onks mittää *illumeininkiä?" niin todennäköisyydet on varsin kehnot.
Tämä on kyllä täyttä potaskaa. Nykyajan naisilla on käsittämättömän kovat luulot omasta markkina-arvostaan eikä niille kelpaa mikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee ehkä vähän ohi aloituksen, mutta mielestäni ap:n ikäluokan treffailut tai naisystäväjutut ei vaan enää kuulu vanhemmille.
Itselläni on hyvät suhteet perheeseeni, mutta kun lopulta tapasin mieheni 37-vuotiaana, niin eipä tullut mieleeni, että pitäisi viedä vanhemmille näytille. Tai ylipäätään sen kummemmin heitä toisiinsa tutustuttaa. Kun en kuitenkaan vanhempieni kanssa vietä juuri aikaa. Joskus käyn kahvilla ja soitellaan. Samoin miehen äiti puuhaa omia juttujaan. Hänet olen tavannut, kun meillä on yhteinen harrastus (ei samassa paikassa) ja siten paljon yhteistä.
Ja se on jännä juttu, että nyt varattuna tulisi potentiaalisia ehdokkaita vastaan tasaisesti. Niin yllättävissä paikoissa, että ei sellaista voisi suunnitella. Kun elämää elää aktiivisesti, niin se on se tie. Toisaalta ilman kumppania voi elää aivan hyvää elämää. Parisuhde ottaa todella paljon. En ole varma, antaako se yhtä lailla. Mutta olenkin nainen.
Tää on muuten oikeasti jännä juttu. Voit olla sinkkuna aivan rauhassa vuositolkulla, mutta sitten kun löydät jonkun, niin alat kiinnostamaan muitakin miehiä (vaikket siis haluaisi, koska ei ole tarvis). Mikä siinä on? Ne samat miehet ohitti sut aiemmin. Alkaako nainen jotenkin hehkua erityisesti, kun sillä on mies? Vai pitääkö sitä varattua naista päästä iskemään ihan vaan valloittamisen vuoksi, että pääsee viemään toiselta mieheltä, kisaamaan?
Mitä kauemmin sinkkuna, sen vähemmän hehkut.
Treffipalstoillakin naiset kiinnostuvat minusta vain juuri eronneena. Mitä kauemmin ilmoitan olleeni sinkkuna sitä vähemmän minusta kiinnostutaan. Parisuhteessa ollessani saan naisilta positiivista huomiota livenäkin.
Kyllä, huippukomeilta miehiltä tuo onnistuu.