12v poika on itkenyt koko päivän sillä tavalla, että välillä rauhoittuu ja sitten jatkuu
Kuulema ei oo mitään, mutta näenhän mä, että jotain on. Istuin äsken puoli tuntia pojan huoneessa, mutta ei sanonut mulle mitään. Antoi mun silittää häntä kuitenkin. Hirveä olo kun ei yhtään tiedä mikä toisella on. Ei ole hänelle yhtään tyypillistä. Olen yrittänyt kysellä sellaisia kysymyksiä joihin voi vastata ei tai joo, mutta ei vastaa edes niihin.. mitä ihmettä kokeilen seuraavaksi? Hänen on pakko saada kerrottua, selvästi nyt joku vaivaa.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Saitteko puhuttua?
No satavarmasti ovat saaneet.
Kiusaamista epäilisin. Seuraavan päivän kouluunmeno on ahdistanut.
Nämä on jotenkin ihan turhia ketjuja, kun ei tule sitä vastausta että mikä sitten oli.
Jos lapsi kertoisi sulle esimerkiksi kiusaamisesta, alkaisitko syyllistämään häntä siitä vai olisitko hänen puolellaan ?
Mielenterveys potilas? Nyt psykiatrin pakeille.
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär ei uskaltanu kertoa aluksi että oli yrittäny pölliä tikkaria kaupassa ja jääny kiinni. Se oli sille niin kamalaa kun jäi aikuiselle kiinni. Sanoin että tyhmä temppu mutta eise niin paha virhe ollut ja sovittiin että saa tästä lähin viikkorahaa. Ei varasta enää. Toivottavasti pojalle ei oo tehty mitään ikävää. Tutkisin sen puhelimen.
Palkitsit varastamisen rahalla? Mielenkiintoista kasvattamista.
Hyvä, kun oli trolli. Hyvää yötä kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on jotenkin ihan turhia ketjuja, kun ei tule sitä vastausta että mikä sitten oli.
Se asia ei kuulu tänne, mutta saatiin puhuttua. Ap
Ja silti avasit keskustelun?
Vierailija kirjoitti:
Jos poika haluaa apua, hän tulee sitä itse pyytämään. Todennäköisesti hän ei halua apuasi, tuonikäiset eivät halua kertoa äidilleen asioista. Jätä hänet rauhaan.
Tuon ikäinen on vielä lapsi ja suurin osa pystyy kertomaan tuossa iässä vielä murheensa vanhemmilleen. Etenkin jos jotain oikeasti isoa on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on jotenkin ihan turhia ketjuja, kun ei tule sitä vastausta että mikä sitten oli.
Se asia ei kuulu tänne, mutta saatiin puhuttua. Ap
Ja silti avasit keskustelun?
Kysyin ketjussa vinkkejä saada lapsi puhumaan, en juoruilemaan lapseni kipeistä asioista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on jotenkin ihan turhia ketjuja, kun ei tule sitä vastausta että mikä sitten oli.
Se asia ei kuulu tänne, mutta saatiin puhuttua. Ap
Ja silti avasit keskustelun?
Kysyin ketjussa vinkkejä saada lapsi puhumaan, en juoruilemaan lapseni kipeistä asioista. Ap
Vastavuoroisesti saatuasi itse apua et siis ole valmis kertomaan toiselle ehkä vastaavassa tilanteessa olevalle minkälaisesta asiasta oli kyse tai miten tilanne aukesi? Melko itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on jotenkin ihan turhia ketjuja, kun ei tule sitä vastausta että mikä sitten oli.
Se asia ei kuulu tänne, mutta saatiin puhuttua. Ap
Ja silti avasit keskustelun?
Kysyin ketjussa vinkkejä saada lapsi puhumaan, en juoruilemaan lapseni kipeistä asioista. Ap
Mikä lapsella oli? Tilanne on anonyymi, anna nyt jotain suuntaviivoja tai kerro lapsen olosta jotain lisää?
Miten ratkesi, miten alkoi puhua, mitä kertoi, miksi et ole huolissasi enää?
Ei ole ok pyytää tukea ja ei-kertoa, mikä TEILLÄ auttoi. Mitäs, jos täällä on toisia äitejä saman ongelman kanssa?
t. myös herkän pojan äiti
Saitteko puhuttua?